Oikeutta saatana!

Jumalauta! Se saatanan läski sit on haastamassa mua käräjille jostain vitun tasa-arvoskeidasta! Ja henkisestä kivusta ja mielipahasta läädi läädi VITTU JOO! Perkele! Siis jumalauta tää on holhousyhteiskunta, pitäiskö tommosen lyllerön vaan antaa edesvastuuttomasti kulkee kauppaamassa itteensä töihin kuntosaleille, terveysalan firmoihin ja kai se johonki missikisoihinki itteensä ja ruhoonsa tunkee. Vittu tätä mä vähiten kaipaan kun nyt alkaa joulusesonki ja oon hukkumassa tähän kaikkeen ja pitäis lähtee vielä tappeleen lehterille jonkun syltyn kanssa!

Miten vitun hukassa ihmiset on ittensä kanssa. Voitteko kuvitella et BB-Justiinakin on mainostanut olevansa pieni ja pienirintainen. Siis se melkein 180-senttinen amatsoni, jonka astellessa tanner tömisee. Ja se marko on kyllä niin surullinen tapaus, se huohottaa koko ajan kun se on niin pahasti ylipainoinen, jo pelkkä tiskaaminen näännyttää sen. Se mies on varmasti sairas eikä yhteiskunta saisi rohkaista ihmisiä tekemään kropalleen kaikkea edesvastuutonta, kuten polttamaan tupakkaa, vetämään viinaa ja ylensyömään.

Hah, mä otan kasan nauhoitteita oikeuteen tuekseni. Näytän niille BB-Markoo ja onneks mulla on vielä tallessa Dr. Philin jakso, jossa oli äärettömän läskejä, kuoleman partaalla olevia lapsia, joiden vanhemmat eivät hennonneet laittaa niitä kuriin. Ja mun kaveripiiristä onneks löytyy oikeusoppineita vaikka millä mitalla, laardi tulee niin kympillä kyynelehtiin.

Vittu. Ees Leena Mörttisen, Mörttyliiniseni kuvien tsekkailu ei nyt lohduta.

Yökötyksiä Mansen yössä

Kännissä olet ääliö, niin ku mäkin

No näinhän siinä kävi, että vedin pari Buranaa massuun ja lähdin kuitenki yöhön. Tarkoitus oli käydä vaa kuuntelee frendin keikat nopeesti, mutta  baarikierrokseks se meni kuitenkin, snadisti. Tiedän jo nyt, että tää oli tyhmä veto, mut alkoi kaatuu seinät päälle, kun kaikki oli liikkeellä. On tää surullinen kaupunki, ainakin sateella, ja verrattuna Helsinkiin. Jengi on ihan naamat aivan sama onko ikää 14 vai 41. Kyl mää välil mietin, että miten helvetissä pystyy pitää omat kersat poissa tosta perseilystä, mitä noi nykyteinit harrastaa?

Tommoset just yläasteella olevat tytöt kulkee puolialastomina kaupungissa ja on niin naamat, että lähtee kenen tahansa matkaan, jossei vapaaehtoisesti niin pakolla. Housut roikkuu niin, että puoli persettä näkyy ja paidat sopis kooltaan paremmin Barbeille. Ei saatana sentään. Ja kundit… Hädin tuskin 12 vuotta vanhemmat talliaiset vetää reippaasti viinaa suoraan pullosta ja polttaa ku korsteenit. Huumekauppiaatki on tullut osalle tutuiks. Siis mitä helvettii? Ja mikä oudointa pullosta juodaan keskellä katuu poliisien silmien alla yhtään  häpeilemättä. Mäkin kulmalla yks teini kerättiinkin sit poliisiautoon, kun se kusi maijan kylkeen ja oli vääntämässä torttua samaa settiin. Idiootti, tai ehkä se tartti yöpaikkaa, kun ei voinut mennä känässä himaan. Oliko tää muka tällaista munkin nuoruudessa? Ei taatusti. Tai sit aika vaan kultaa muistot.

Mut pahimpia on noi keski-ikäiset, jotka huuruissaan pyrkii Hämeensiltaan tai johonkin vastaavaan aikuisten lihatiskimestaan. Ei jeesus. Päivällä niin fiksuista ja huolitelluista sihteereistä, sairaanhoitajista, myyjistä ja Kelan tädeistä kuoriutuu yöllä todellisia vamppeja. Hyi karmee sentään, mikä saa ryppyisen viiskymppisen akan lyömään lilaa luomiväriä naaman täyteen nii, et näyttää Nykäsen uhrilta. Tai sit se äiti-helmiäinen. Voi jeesus.. Eiks ne tiiä, että vaalee korostaa ryppyjä? Mäki tiiän enemmän meikeist Seijan takii kun noi uutta nuoruutta etsivät epätoivoiset horot.  Niin, ja jossei silmien sotamaalaus riitä, niin toki tumman bleiserin taskusta löytyy myös kirkkaanpunainen Lumene-huulipuna vuodelta -76. ”Uutta en osta, kun tätäkin on viel niin paljon jäljellä”. No, kai sitä on, jos käyttää sitä kerran vuodessa ja silloinkin onnistuu tekemään ittestään enemmän Riesapellen näköishahmon kuin tyylikkään aikuisen naisen. Ja ne avokkaat. Jeesus sentään. Ståhlbergilla on sellaiset mummoballet, mutta se onkin MUMMI.

Yhtä asiaa mä kuitenkin ”ihailen” noissa ikälopuissa rilluttelijoissa. Nimittäin itsevarmuus niillä tuntuu olevan huipussaan, ainakin päihteessä. Tiukat läskejä korostavat topit, jotka sopis ennemminkin tätien lasten päälle, kuin heille itselleen, on tosi rohkeita, eli ällöjä. Avokauluksisista paidoista tunkee esiin ne kolme lasta imettäneet rinnat, joita epätoivoisesti yritetään hivuttaa ylemmäs rintsikoilla, joissa ei ole edes kaaritukia. Kukas sitä nyt semmoisia moderneja push-up -luomuksia käyttäis? Hei, ottakaa mallia teini-ikäisistä tytöistänne.  Keski-ikäisistä äijänlantuista en sano mitään. Ei ansaitse vuodatusta.

Niin joo… Asiaan. Lopulta päädyttiin Ipaan. Ensin kiepattiin tosin Kotibaariin kautta muutamalle. Halpa kalja on selkeesti ajanut manselaiset Kotiin.  Istumaan pääsystä ei siis ollut toivoakaan. Sama Tabussa. Vedin muuten sielläkin lasin paskaa punkkua ja nautin muutaman siduka, kunnes frendit lähes kantoi Ilvekseen.  Onneks oli tuttu kaveri ovella, ni päästiin järkevästi sisään. Oli muuten helvetin hankala  liikkua tupaten täydessä raflassa kolmioliinan kanssa. Melkein jouduin tappeluun, kun vahingossa puskin kyynärpäällä munafarmareissa, purkkareissa ja nahkavahvike-pikkutakissaan kuljeskelevaa Toijala-junttia kylkeen. Perkele sentään, ei iso mies kolmioliinoineen voi mahtua pienempään tilaan.

Illan huipennus tapahtui Ipan aulassa just ku olin lähdössä himaan. Siinä  pikkupäihteessä lörpöttelin aikani puolitutun mimmin kanssa (Kauppiksen Kiertopalkinnoksikin kutsutun), joka kyseli, tunnenko mä kauppiksesta sitä jätkää, joka kirjoittaa Ristipissareita. Voihan vittu! Joku frendi oli pistäny FB:ssä Yön saalistajaan linkin ja nohevana tyttönä muikki oli lukenut, et yksi kirjoittajista on kauppakorkeessa. No niin just … Oli vähän pokassa pitelemistä, kun esitin täysin tietämätöntä. Nauroin mielessäni hiljaa kipeenä, kun muija ylisti mua siitä, että oon kunnon  mies, enkä sellainen sika niinku ”se Jontte”. Ihan ku se ois henkilökohtaisesti tuntenut jonten, vaikka se mies ei tod. missään kauppisporukoissa liiku. En tietty eleelläkään paljastanut, että oon P-Man, vaan olin jutussa mukana  pokkana ja kyselin, lukeekse itte blogii ja mitä diggaa siitä. Ilmeisen suuri bolemiikki on syntynyt kauppislaisten keskuudessa siitä, kuka se yks ”tuttu” kirjoittaja on. Kuulin siltä muikilta villin huhun: Joku tokan vuosikurssin jätkä ois alkanut lyyä vetoa kirjoittajien henkilöllisyydestä. Voi morjens! Oiskohan isot rahat jaossa? Kelpais työttömälle….

En mää lopulta kauaa jaksanut hillua yössä, vaan suuntasin lopulta kinkin kautta himaan nauttimaan pari kaapissa oottanutta Karhua. Nähtävästi Erkillekin oli muutama maistunut. Niin joo, loppuhuipennus ennen kuin pääsin Hämptoniin! Kotimatkalla Ipan ees törmäsin siihen ihanaiseen farkkumyyjään. Tai saattoi se olla joku samannäköinenkin, koska sen verran oli kuitenkin promillee mulla. Mut leikitään, että se oli se. Mikä friidu! Sen kun sis pulloon, en koskaan päästäis vapaaksi. Ehkä vähän antaiaisn ruokaa toisinaan, mutta muuten vaan ihailisin ja kattelisin sen suloisia kasvoja kirjahyllyn kulmalla, missä pullo jököttäis.

Summa summarum: En tullut hulluu hurskaammaks tästäkään illasta, mut tulipahan käytyä ulkona ja juotua itselleen lisää vatsamakkaroita.Ja kättäkin särkee. Mä alan olla liian vanha rellestämiseen.

Öitä.

Moro ny.

Villa Testos sulkee jykevät ovensa just ny.

Diabetes, dimagit ja donnat

Päivän hyvä työ tehty. Laitoin muutaman sataeuroisen lahjoituksena diabetesliitolle. Asia koskettaa sillä tavalla omakohtaisesti, että 18-vee serkkupoikani sairastaa synnynnäinstä diabetestä. Olen auttanut junioria ruokavalio- ja liikuntajutuissa ja olen tsempannut häntä aktiivisessa elämässä. Juniori pelaa hyvällä tasolla tennistä ja fudista ja haaveilee työstä liikunnan ja nuorisotyön parissa. Diabetekseen kannattaa tutustua vaikkapa tämän julkaisun kautta, visuaalinen ilme on miellyttävä eikä lehdessä ole jälkeäkään siitä ankeasta terveyslehdykäsmäisyydestä. Inspistä lukee polleana vaikka Cafe Engelissä kuohkean lattelasillisen ääressä.

http://www.diabetes.fi/inspis/

Tänään otin töissä iisisti. Istuimme eilen herrain kanssa aika myöhään saludin terassilla. Nautimme tarjouksessa ollutta cavaa joka oli ihan juotavaa, harmitonta ja raikasta kesäiltajuomaa. Mutta periaatteessa olen vannoutunut shamppanjamies. Telineessä on nytkin pari pulloa suosikkiani, Piper  Heidsieckiä ja Charles Heidsieckiä. Piper oli mm. Marilyn Monroen lemppishamppanja. En yhtään ihmettele. Sen tuoksu on aivan omaa luokkaansa, paahteinen ja suorastaan kiimainen. Ei liikaa happamuutta ja kuplia, kuivuus on kuin auringossa kypsyneen kaunottaren hiemna kuumoittava iho. Piper Heidsieckiä pääsee siemailemaan esim. Tampereella Tabun shamppanjatastingissä. Suosittelen. Oma kulta kainaloon Tabun Loungeen ja aikaa toisille ja laatujuomille:)

Kävin lenkillä heti kun päätin laittaa duunin ohelta pillit pussiin. Kävin vain heittämässä aamulla sen luennon, tulin toimistolle vaihtamaan lenkkivaatteet ja parkkeerasin Audin Koukkuniemen vieraspaikalle. Siitä hölköttelin kevyelle lenkille Kaupin metsiin. Tosin alhainen verenpaineeni ei oikein tykkää kuumalla säällä juoksemisesta, samoin kuin ei saunomisestakaan. No tuli ainakin hiottua ja se oli mulle pääasia. Kyllä taas vitutti katsella niitä Conversen tennareissaan lyllertäviä vitivalkoisia rokkimuijia ja huonokuntoisia parikymppisiä jätkiä, jotka rööki huulessa löntystivät Rauhaniemen ja Kaupin uimarannalle mäyräkoira kainalossa ja sipsipussi toisessa. Noin se elintapadiabetes hankitaan.  Ärsyttää. Tollaset ihmiset saisi laittaa teoistaan vastuuseen. Noi on just niitä joilla sairaspoissaoloja on vuodessa parikymmentä kun koko ajan jotain paikkaa kivistää, kolottaa ja flunssakin vaivaa koko ajan.  Mun teki niin mieli siellä luennolla päästää tänään sisäinen piruni irti. Sanoa niille ämmille ja parille äijänrahjukselle ihan suoraan että vittuako te tätä lunetoa kuuntelette. Koska olette viimeksi hikoilleet. Ei se koiran kusettaminen ole lenkkeilyä. Onko ihan joka päivä pakko syödä pullaa.

Mutta man does what man´s gotta do ja vedin luennon maireana loppuun enkä sanonut mitään siitä että kahvipöydässä tarjottiin munavoilla ryyditettyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita ja munkkeja.

Hyviä blogeja kaikille kunnostaan, ulkonästään ja terveydestään kiinnostuneille ovat esim. nämä:

Erittäin inspiroiva nuori manselaismimmi, josta moni keskivartaloponttooni voisi ottaa oppia:

http://hayrake.blogspot.com/

Täällä on todella mielenkiintoista tietoa esim. siitä, miten ruokavalion emäksisyys ja happamuus vaikuttavat kehoon. Olen tosi kiinnostunut näistä jutuista, koska uskon, että meille tuputettu viljaa ja puuroa mainostava ruokaympyrä on suunniteltu ihan liikaa maataloustuotannon tarpeisiin:

http://ravinto.blogspot.com/

Kiistellyn, vihatun ja rakastetun ”väärinajattelijan” blogi

http://sundqvist.blogspot.com/

Ja lopuksi vielä kaikille vähän ajattelemisen aihetta, ketkä näistä ihmisistä ovat oikeasti viehättäviä, terveen ja elämäniloisen oloisia? Ajattelemisen aihetta kaikille ”kauneus tulee sisältä, sen läskikerroksen alta” -lässyttäjille:

Kehnoa lounastarjontaa

Eipä paljon huvita istua töissä tällaisena päivänä. Nappasin ompun kainaloon ja tein hommia Tuomiokirkon puistossa ja siitä soljuin sujuvasti Stockan herkkuun hakemaan lounastarpeita. Joskus kyllä vituttaa tämän kaupungin tuppukylämäisyys. Miksi Tampereen Stockalta ei saa takeaway-sushia? helsingissä laadukkaita valmisruokia on Delissä hyllykaupalla ja oriental-safkoille on oma valmishyllyssä jossa on tarjolla niin nigrejä kuin makejakin. En jaksanut raahautua Marusekiin ja Katupojassa oli liian täyttä. Tyydyin Caesar-salaattiin jonka kastike on Stockan muista puutteista huolimatta kaupungin aatelia.

Nyt pitäisi suunnitella parin päivän päästä koittavaa koulutuspäivää. Vedän hoikkuusluentoni jollekin sosiaalitanttaporukalle. Ei paljon motivoi kun arvon leidit lyllertävät heti performanssin jälkeen pullakahveille ja pasteijoille.  Minä voin myöntää häpeilemättä, että ylipaino on aika vastenmielistä. Tähän pääfirmaan haki viime kesänä duuniin joku merkonomiplikka. Ihan pätevä kisuli, mutta oi ja voi. Millainen käyntikortti tällaiselle firmalle on nainen, jonka pohkeet ovat kuin ranskanleivät ja keskivartalo on ollut havaittavissa viimeksi joskus millenniumina.  Sanoin mimmille ensin kierrelleen, että kiitos mutta ei kiitos. Tsyby otti kuitenkin vielä nokialaisen kätöseen ja soitteli minulle tivaten tarkempia syitä. Yritin sivuuttaa tilanteen smoothisti, mutta siinä vaiheessa kun ylimielinen ja ylipainoinen tättähäärä vain marmatti luurissa, että hän olisi ollut täysin pätevä ja laadi daa, en voinut enää pidätellä itseäni.  Sanoin mammalle ihan suoraan, että et pysty ulkoisella olemuksellasi allekirjoittamaan niitä arvoja, joiden nimissä tämä organisaatio toimii. Daami kiljui haastavansa mut oikeuteen syrjinnästä. No eipä ole kannetta näkynyt ja tuosta on jo yli vuosi 🙂

Joskus tekisi mieli luovuttaa. Tulee sellainen fiilis, että ketä varten mä tätä hommaa teen ja ajattelen aivoni solmuun kun ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Ei välitetä yhtään omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Eikä toistenkaan hyvinvoinnista. Mä käyn kaksi kertaa päivässä suihkussa, treenaan ja syön hyvin paitsi itseni, ihan muidenkin takia. En nimittäin voisi vakavissaan odottaa, että joku vaatimusteni tasoinen daami haluaisi kallistaa päänsä rasvaisen hylkeen viereen. Enkä halua todellakaan köyriä mitään hyljettä itsekään.

Kohta kotiin. Ajelen usein Satakunnankadun kautta, koska sillä reitillä voin ohittaa Clasun jonka pihalla pörrää pitkäsäärisiä lukioneitoja 🙂 Harmi, että tytöt ovat nyt lähteneet kesälaitumille.

Rotuteinejä...