Kotiutuminen etelään

Huhhuijaa, bäk in Manse. Mä en ole jaksanut kirjoittaa, koska viime viikko meni ihan hulluissa merkeissä. Ensinnäkin työtä piisasi ihan hulluna. Vedin parhaimpana päivänä putkeen ensin kaski luentoa, sit ravitsemus- ja taukojumppasession, sit taas kaks luentoa ja illalla vielä sama ravitsemus- ja jumppasetti. Päivälle tuli pituutta 12 h ja hyvä kun ehdin syödä mitään niiden settien välissä. Joskus tuntuu kornilta kertoa ihmisille terveellisistä elintavoista ja stressin laukaisemisesta kun ite sinnittelee koko päivän banaaneilla ja pähkinöillä ja käy ihan vitunmoisilla ylikierroksilla.

Täälä oli kyselty tosta Tippuriteini-asiasta. P-man laittoikin linkit noihin mun aikaisempiin vuodatuksiin, mutta kerrotaan ny vielä pähkinänkuoressa miten tää meni. Eli siis, tapasin kyseisen tsubun syksyllä haalaribileissä. Päädyttiin naiskenteleen ja pakko sanoa edelleenkin, että se seksi oli ihan mieletöntä. Me pantiin eka mun autossa kun se sano et se ei oo koskaan pannu tosi hienossa kaarassa. Sit hississä matkalla meidän kämppään ja sit koko yö meillä. Aluksi haikalin muija perään ihan vaan siksi et se oli niin hyvä sängyssä. No jonkin aikaa sen jälkeen mun piliä alkoi vihloa. Mä luulin saaneeni virtsarakontulehduksen. Mulle on tullut se pari kertaa ennenkin kun en oo tajunnu käyttää syksyllä juoksulenkeillä tarpeeks paksuja housuja. Kävin kusitesteissä ja multa otettiin varmuudeksi myös sukupuolitautikokeet. Ja paljastui, et mulla oli tippuri. Mä aloin sit jäljittää tätä taudintartuttajaa, ja aloin epäillä tätä pikkumuijaa kun en ollu ehtinyt paneen paljon muita tässä syksyllä. Sain pienellä kieroilulla sen yhteystiedot selville. Ja sit kun sain ämmän kiinni se paljasti tartuttaneensa mut tahalteen, koska mä olen kuulemma niin etova tyyppi ja edustan kaikkea mitä se halveksii.

Uhkasin vetää sen käräjille, koska huomasin Aamulehdestä, et tahalteen sukupuolitaudin tartuttanut tyyppi oli saanut tuomion teostaan. Tän muidun äiti kävi ihan hysteeriseks ja lopulta me sovittiin sellanen diili, et muija tulee mulle ilmaseksi töihin kun mulla on kamalasti hommia nyt vuodenvaihteessa. Eli sen pituinen se. Mä tiedän et oon ollu varmaan liiankin kiltti sille kun sovittiin et se saa ostaa firman piikkiin työkengät ja sil on liukuva työaika. Mut se muija on vaan niin raskas. Te ymmärtäisitte jos tapaisitte sen. Siis niitä tyyppejä, joiden kanssa ei voi rennosti jutustella kun ne tarttuu joka saatanan sanaan ja alkaa vääntää jotain ympäristö-feministis-vasemmistolaista saagaansa.

Sitä paitsi, mulla on nyt niin hyvä mieli etten halua tehdä elämästäni turhan kinkkistä. Tapasin nimittäin aika mehevän misun siellä pohjoisessa. Se on helsinkiläinen malli, sanotaan nyt sitä vaikka Miiaksi. Ne kuvas mallipoppoon kans jotain vaate tms. mainoksia. Hitto se on hyvännäköinen. Tosi pitkä, valehtelematta 180 cm. Ristiverinen, jäänsiniset intensiiviset silmät, täyteläiset huulet, gasellinsääret, upee sporttinen ja siro varsi. Ylitin itseni ja aloin flirtata sitä ihan fiksusti. En kutsunut enkä ängennyt yömyssylle. Tanssittiin parina iltana baarissa hitaita ja juotiin rommitoteja ja käytiin juoksulenkillä 🙂 Se opiskelee oikiksessa. Liian hyvää ollakseen totta. Eurooppalaisen tason mimmi ja vielä tuleva juristi. Mulla on kauhee fiksaatio noihin bisnesnaisiin, kuten Leena Mörttiseen, Helena Karihtalaan jne. Ja siniverisiin. Ja tää nainen on kaikkee sitä yhdessä paketissa. Se on henkisesti kuninkaallinen. Olkoon päivän pimu ihanainen prinsessa Madeleine, joka on päiväunieni vakikamaa:)

Puput piinapenkissä

Nautiskelin äsken luumutomaateilla, punaisella pestolla, mozzarellalla, kesäkurpitsalla ja paprikalla täytetyn omeletin. Nyt kelpaa painua yöpuulle. En saa syödä aamulla mitään, koska menen kusitesteihin. Soittelin lekurille, epäilee virtsatietulehdusta, mutta ottavat jotain satiaistestejäkin varmuuden vuoksi. Ärsyttää kun tollaisen turhan takia joutuu olemaan monta tuntia syömättä ja juomatta. Ja vittu jos mul on se sama lääkäri joka työnsi sormensa mun arseen…

Kerrotaanpas vähän eilisestä. Haastattelussa kävi viisi harjoitteluun hakevaa. Kaksi kundia, kolme mirkkua. Jätkät olivat ihan vitun pellejä. Toinen oli olevinaan kamalan hauska, en tykännyt yhtään. Puhui päälle ja kotkotti kamalaa tekonaurua. Oli olevinaan kovakin tyylikuningas. Hah, mä tunnistin heti huonosti istuvan Dressmanin paidan, jonka kauluksesta näki et se oli just otettu paketista. Toinen jätkä oli ihan vitun inva, vastasi kysymyksiin maksimissaan kolmella lauseella.

Misut olivat pettymyksiä myös: kaksi ylipainoista löllöä ja yksi kamala horahtava idiootti.  Molemmat läskit olivat kertoneet CV:ssään harrastavansa liikuntaa, toinen jopa tanssia. Mä laitoin muijat koville ja aloin tenttaan liikuntaharrastuksista. Toinen myönsi käyvänsä tanssivansa ”ehkä kerran kuukaudessa mut se on mulle kuitenkin sydämessä tosi tärkeetä”. Toinen yritti vastailla todella ylimalkaisesti. Sanoin sille, että kuinka sä voit väittää olevasi a.) liikunnallinen ja b.) tehokas, täsmällinen ja hyvä tekemään päätöksiä, jos sä valehtelet harrastavasi liikuntaa etkä edes osaa valehdella kunnolla. Ja lyllerö vastas siihen että ”miul on ainakin hyvä mielikuvitus”. Mä sanoin sille, että mulla ei ole niin hyvä mielikuvitus, että näkisin sut työskentelemässä tässä firmassa. Siinä vaiheessa muijalla väpätti alahuuli kuin epileptisellä. Toisen läskin torppasin sanomalla sille suoraan, että miten sä voit edustaa hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystä, jos tupakointi, ylensyönti ja passiivisuus näkyvät susta metrien päähän. Pallero alkoi suhista, että hän vie jutun jollekin tasa-arvovaltuutetulle. Vastasin, että siinä sulle on tekemistä, koita saada keissi hyväksiluetuksi opintoihisi.

Kolmas eukko oli ihan omaa luokkaansa.  Se oli ensinnäkin pukeutunut ihan vitun karmeisiin 90-luvun lumppumuotia henkiviin kuteisiin: lohenpunainen pörröinen villapaita, pelkät mustat sukkahousut jalassa, muoviset strippari-korkkarit ja päässä huivi, joka sai sen muistuttaan jotain 50-luvun siivoojaa. Se oli olevinaan niin bisnesnaista että. Muijan koulutus oli siis joku kauppis, se opiskelee vaik on jo 31. Ja työkokemus jotain vitun nappikauppaa puhelinmyyntifirmassa jonka se yritti saada kuulostaan ydinfysiikkaan verrattavalta hommalta.

Pahinta oli se, että muija yritti tehä Sharon Stonet. Sillä oli alkkarit, mutta se levitteli jalkojaan aika härskiin sävyyn ja tuijotti mua ilmeellä, joka oli varmaan sen mielestä tosi kuuma. Ja nuoleskeli vielä huuliaankin. Vitun tyly ja tyhmä ämmä.  Hahhhahh, kysyin vikana kysymyksenä että millaisessa tilanteessa voisit kuvitella antautuvasi mulle tällä pöydällä. Ja se sano, että vaikka just tällä. Se oli niitti ämmän arkkuun! En tod. pane sen näköstä kulahtanutta muinaismuistoo. Sanoin naiselle jääkylmästi, että hän on käsittänyt itsensä työhaastattelussa myymisen todella väärällä tavalla. Ja että etsin harjoittelijaa, joka on sen tasoinen, että hän voi edustaa yritystäni, joka tarjoaa laadukkaita eksklusiivi-palveluita, eikä itseään heti ensimmäisessä käänteessä tyrkyttävässä naisessa ole mitään eksklusiivia.

Ämmä sai pienet separit. On riittänyt naurua tälle päivälle, soitin heti Robinille ja se lupas tarjota mulle pullon Mummia tästä setistä! Se tosin harmittaa, että mä tajusin tarvitsevani sen harjoittelijan. On yksi case, jonka olin kokonan unohtanut ja se ylityöllistää mut.

Ruoka. keho ja mieli

Olen yrittänyt viettää aikaa mahdollisimman paljon toimistolla. Kotona jököttää takkuinen, haiseva kasa, jonka ympärillä kärpäset pörräävät.  Sisko.  Ne vitun linssit likoo siinä ämpärissä taas. Heti kun se oli saanut tuhottua jääkaapista sinne jemmaamansa haisevan ruskean keitoksi kutsumansa mössön, se alkoi valmistaa uutta satsia. Se motkottaa jääkaapin pekoneista ja makkaroista. Sanoin et ne on suurimmaks osaks P-manin. Sit se alkoi motkottaa siitä, että käytän hissiä, koska se kuluttaa sähköä ja lapset Afrikassa kuolee. Yritän purra hammasta. Mä en tiedä mitä se duunaa täällä päivisin kun olen töissä. Villi arvaus: ei mitään. Se on rakentanut jonkun vitun pesän patjalleen suitsukkeista ja huivikasoista ja on aina jossain ihme venyttelyasennossa kun tuun himaan. Koskakohan sen toi itsesnä etsiminen loppuu ja se valaistuis ja älyäis hakee vaikka töitä tai mikä parempaa, painua niin pitkälle missä pippuri kasvaa. Tai soijapapu.

On tosta kasasta jotain hyötyäkin. Se oli kaivanut jostain uuden Aviisin. En yleensä lue sitä, mutta nyt vilkaisin espressokupillisen lomassa. Lehdessä oli äärettömän mielenkiintoinen juttu Olli Postista, joka sairastui nuorena MS-tautiin. Tyypillä oli pyörätuolituomio, mutta 19-vuotiaana miekkonen laittoi ruokavalionsa täysin uusiksi. Ei mitään keinotekoisia eineksiä, lisäaineilla ryyditettyjä, ravinneköyhiä ja käsiteltyjä ruokia. Lopputulos: miehen asta ja jopa MS-tauti paranivat. Valokuvissa poseeraa äärimmäisen timmi ja lihaksikas nuorukainen, joka vetelee jotain 3300metriä Cooperissa.

Juttuun oli laitettu myös Postin blogin osoite, löytyy täältä. Olen jo jonkin verran lueskellut ja nostan tuolle kaverille kyllä hattua! Hän on vieläpä työllistänyt itsensä ja antaa ravintoneuvontaa ja konsultoi. Pitäisiköhän viritellä Postin suuntaan jotain yhteistyötä… vedän itsekin jonkin verran ravitsemuskoulutuksia osana suurempia koulutuspaketteja.  Olen usein ajatellut, että pitäisi opiskella vaikka ihan tutkinto tuolta puolelta ja keskustelen ravitsemuksesta aina mielelläni, varsinkin jos keskustelukaverilla on asiasta omakohtaisia kokemuksia ja mielenkiintoisia teorioita perinteisen lautasmalli-jauhamisen sijaan.

Toinen tsekkaamisen arvoinen asiantuntija on Paula Heinonen, joka vetää ohjelmaa Groovella ja on kirjoittanut ravitsemuksesta. Heinosen kirjan luettuani aloin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin saantiin ja ruuan emäksisyyteen ja voin sanoa, että olen piristynyt ja energisoitunut sen jälkeen todella huomattavasti.

Diabetes, dimagit ja donnat

Päivän hyvä työ tehty. Laitoin muutaman sataeuroisen lahjoituksena diabetesliitolle. Asia koskettaa sillä tavalla omakohtaisesti, että 18-vee serkkupoikani sairastaa synnynnäinstä diabetestä. Olen auttanut junioria ruokavalio- ja liikuntajutuissa ja olen tsempannut häntä aktiivisessa elämässä. Juniori pelaa hyvällä tasolla tennistä ja fudista ja haaveilee työstä liikunnan ja nuorisotyön parissa. Diabetekseen kannattaa tutustua vaikkapa tämän julkaisun kautta, visuaalinen ilme on miellyttävä eikä lehdessä ole jälkeäkään siitä ankeasta terveyslehdykäsmäisyydestä. Inspistä lukee polleana vaikka Cafe Engelissä kuohkean lattelasillisen ääressä.

http://www.diabetes.fi/inspis/

Tänään otin töissä iisisti. Istuimme eilen herrain kanssa aika myöhään saludin terassilla. Nautimme tarjouksessa ollutta cavaa joka oli ihan juotavaa, harmitonta ja raikasta kesäiltajuomaa. Mutta periaatteessa olen vannoutunut shamppanjamies. Telineessä on nytkin pari pulloa suosikkiani, Piper  Heidsieckiä ja Charles Heidsieckiä. Piper oli mm. Marilyn Monroen lemppishamppanja. En yhtään ihmettele. Sen tuoksu on aivan omaa luokkaansa, paahteinen ja suorastaan kiimainen. Ei liikaa happamuutta ja kuplia, kuivuus on kuin auringossa kypsyneen kaunottaren hiemna kuumoittava iho. Piper Heidsieckiä pääsee siemailemaan esim. Tampereella Tabun shamppanjatastingissä. Suosittelen. Oma kulta kainaloon Tabun Loungeen ja aikaa toisille ja laatujuomille:)

Kävin lenkillä heti kun päätin laittaa duunin ohelta pillit pussiin. Kävin vain heittämässä aamulla sen luennon, tulin toimistolle vaihtamaan lenkkivaatteet ja parkkeerasin Audin Koukkuniemen vieraspaikalle. Siitä hölköttelin kevyelle lenkille Kaupin metsiin. Tosin alhainen verenpaineeni ei oikein tykkää kuumalla säällä juoksemisesta, samoin kuin ei saunomisestakaan. No tuli ainakin hiottua ja se oli mulle pääasia. Kyllä taas vitutti katsella niitä Conversen tennareissaan lyllertäviä vitivalkoisia rokkimuijia ja huonokuntoisia parikymppisiä jätkiä, jotka rööki huulessa löntystivät Rauhaniemen ja Kaupin uimarannalle mäyräkoira kainalossa ja sipsipussi toisessa. Noin se elintapadiabetes hankitaan.  Ärsyttää. Tollaset ihmiset saisi laittaa teoistaan vastuuseen. Noi on just niitä joilla sairaspoissaoloja on vuodessa parikymmentä kun koko ajan jotain paikkaa kivistää, kolottaa ja flunssakin vaivaa koko ajan.  Mun teki niin mieli siellä luennolla päästää tänään sisäinen piruni irti. Sanoa niille ämmille ja parille äijänrahjukselle ihan suoraan että vittuako te tätä lunetoa kuuntelette. Koska olette viimeksi hikoilleet. Ei se koiran kusettaminen ole lenkkeilyä. Onko ihan joka päivä pakko syödä pullaa.

Mutta man does what man´s gotta do ja vedin luennon maireana loppuun enkä sanonut mitään siitä että kahvipöydässä tarjottiin munavoilla ryyditettyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita ja munkkeja.

Hyviä blogeja kaikille kunnostaan, ulkonästään ja terveydestään kiinnostuneille ovat esim. nämä:

Erittäin inspiroiva nuori manselaismimmi, josta moni keskivartaloponttooni voisi ottaa oppia:

http://hayrake.blogspot.com/

Täällä on todella mielenkiintoista tietoa esim. siitä, miten ruokavalion emäksisyys ja happamuus vaikuttavat kehoon. Olen tosi kiinnostunut näistä jutuista, koska uskon, että meille tuputettu viljaa ja puuroa mainostava ruokaympyrä on suunniteltu ihan liikaa maataloustuotannon tarpeisiin:

http://ravinto.blogspot.com/

Kiistellyn, vihatun ja rakastetun ”väärinajattelijan” blogi

http://sundqvist.blogspot.com/

Ja lopuksi vielä kaikille vähän ajattelemisen aihetta, ketkä näistä ihmisistä ovat oikeasti viehättäviä, terveen ja elämäniloisen oloisia? Ajattelemisen aihetta kaikille ”kauneus tulee sisältä, sen läskikerroksen alta” -lässyttäjille: