Erpan kännipostaus (kp-man. keh)

Iltaa itse kullekin säädylle!

 

Joopa, p-man on selkeesti friikannnu tost meidän sanattomast kalsarivalasta kerta se jo ikävöi meitsii kotiokin… Kai ny jos mun kemiallisesti häivytetyt jarrukuviot hinkkaa sen hanukkaa. Vähemmästäki sitä lähentyy eikö? Ystääävyyyys, läheisyyyyyyys, poiiikarakkauuuuus. ❤ 0__________o Eiku mitensenyoli?? Juuei näin. Hyi saatana. Tarttee ehkä ostaa kasa uusia boxuja ja lähettää lasku p-mrs:lle. Huh päässä pyörii. Taas jotain p-manin ponua mulle juotettu. Ja aina meen tähän samaan halpaan. Miksi aina minä, porukan vihrein taimi??

 

Tulin tos muutama tunti si siis kotii, onneks oli karhua kaapissa. Tiedonjanosille mainittakoon, et kyyyyyl: meitsi löysi aikas kivan tuntusen pimun lovesta pari päivää si! 🙂 Täl hetkel en vielä haluu antaa tarkkaa analyysii kerta tää tuntuu nyt liian hyvältä ollakseen totta! Ja jos siitä puhuu (tai kirjottelee) liikaa ni sit se onki totta. Ja tosiasiat tunnetusti tuntuu kusevan meikäläisellää etenki jos niihin liittyy nainen, saati nakin sämpylään vaihtaneen naisen uusi nainen. Tai itävaltaitalogigolon_teinipippeliä_etsivä_pienen_lapsen_äiti nainen. Näitä on siis täs osunu omalle tutkalle viime vuosina kuten pee-man asian tossa jossain aiemmin tiivisteli. Kiitos tästä muistutuksestaa muutez! 

 

Ja peeäs_ : saat myydä ne mun kalsarit vaik japanilaisille animekalsarinnuuhkijoille. Tai jonnekin. Nyt kone kii ettei tuu nolattua itteensä enemipiä tai ainakaa postailtua bikinikuvia feissariin, täh?

 

Kauniita unia tyypit, moroke!

Valloittava vesigolf

Olin eilen pelaamassa golfia sen oudommassa muodossa vesigolffina. Varsinainen elämys. Astuin ulos autosta kentän laidalla ja sillä sekunnilla alkoi harmittaa, et luovuin yläasteella Kontioista. Pistin nääs tennarit suoraan vesilammikkoon ja sukat kastui varsia myöten. Kosteus nousi mukavasti polviin asti ja olo oli kohtalaisen märkä. Ei mittään, ostin golfshopista uudet sukat ja vaihdoin kuivat pelikengät jalkaan.

Meillä oli 20 minsaa ylimääräistä ennen tiiaikaa ja tuhlattiin sitä kaffilassa. Mun tuurilla frendin kyynärpää sivalsi mukin sufeeta sepalukselle. Mulkero paloi. Siis oikeesti. Näin vakavalla asialla en vitsailis. Jouduin meneen vessaan suihkutteleen haarustani kylmällä.Mahdoin olla mielenkiintoinen näky, kun hinkuttelin vessassa kaffitahraa ja shown päätteeksi linnoittauduin ainokaiseen vessaan viilentään kikkeliäni. Samaisesta syystä myöhästyttiin tiiajasta. Onneks takana ei tullut porukkaa, niin lähdettiin vaan myöhemmin.

Kolmosväylällä onnistuin avaamaan näyttävällä hookilla karheikkoon. Ois pitänyt uskoa prota, joka suositteli avaan raudoilla, kunnes taidot karttuu. Etsin palloa varmaan viis minuuttia ja löysinkin. Oli jääny ilosesti möllöttään salaojan reunalle, mut sen pysty pelaan siitä suht vaivattomasti. Kesken svingin kostea maa murtui jalkojen alta ja humpsahdin nilkkoja myöten ojaan. Ei perkele. Jo toiset sukat, eikä lisää ollut mukana.

Vitutti sen verran paljon, ettei haitannut, vaikka vitosella niskaan tuli kunnon kaatosade. Vesi meni läpi jopa uudesta turkoosista goretex-kuoritakista, mut ainakin housut puhdistui ilman pyykkäämistä. Ysillä päätettiin, et pelataan vaan puolikas. Oli ni iso kyrpä ottassa(kin) ja sitä paitsi show meni Osuuspankin piikkiin, niin ei väliä. Aika mukavat työsuhde-edut.

Loppuhuipennus sattui parkkipaikalla, yllättäen! Olin nostaa bägiä Jonten Audin takakonttiin, joku dorkamuija ajoi tuhatta ja sataaviereiseen lammikkoon ja kas, arvannette… Takakontti nielas muutaman litran vettä ja hyvä samal setti lensi meitsinki päälle. Olin näkevinäni muijan enkelikasvoilla pikkupirun ilmeen. Ehkä se oli joku, joka vihaa mua. Seija? 😉

Ku pääsin Testokseen, pistin saunan tulille, korkkasin Karhun ja lilluin tunnin ammeessa sulattelutoimenpiteissä. Ja sit kunnon löylyt. Lopuks vielä turkkilaislookin kerintä, parransiistintä, pularien entraus sekä asiaankuuluvat hajusteet. Huomen täytyy nääs olla terässä, ku on THE Haalaribileet. Ja mutsi tulee taloon. Luoja soikoon, et sekin ajankohdan osaa valita.

Moro ny! Lovessa nähdään. 😉

Hekumaa Helsingissä

Hitto soikoon poijjaat! Oli aika yllättävä ja mukava viikonloppu monella tavalla.  Iranilainen on kutkutellut mieltäni jo toista kuukautta, mutta keissihän on se, että me kierrelään toisiamme kuin kissa kuplivaa puuroo, eikä kumpikaan halua olla se, joka tekee seuraavan siirron. Paitsi mä voisin siirtää sen pimppikarvat viemäriin, hhehheh!

Meillä oli perjantaina Herraklubin eka kokous.  Tapasimme yhden Jasonin, joka pyrkii porukkaamme jäseneksi. Miekkonen kestitti meitä varsin mallikkaasti Näsijärven rannalla sijaitsevassa huvilassaan, tarjolla oli mm. rapuja, etanoita valkosipulivoissa, hevosenlihapihvit, tujua punkkua ja savuisia viskejä ja suklaafondantit. jason oli myös järkännyt paikalle oikein mukavan yllätyksen, pari eksoottista tanssijatytsyä jotka keikistelivät ja tarjoilivat meille. Voitte uskoa, että alkoi etumusta hiukan kuumottaa ja tuli sellainen fiilis että nyt radalle. Tilattiin pari taksia ja lähdettiin keskustaan, suuntana Love Hotel. Ja kukas se siinä Loven edessä värisi pikkumustassaan, ihanat kiharat hiukset tuulessa hulmuten, ihana irinilainen. Muut hyppäsivät taksista ulos, mutta mulla ja iranilaisella oli joku ihme katsekontakti-säätö-hetki siinä. Mä yritin jotain ja se yritti jotain ja kuski kilju vaan että jäätsä vai jatkuuks matka. Iranilainen kohotti kulmiaan kysyvästi ja mä jossain mielijohteessa viitoin sen taksiin. Kuski kysy et mihis sit ja mä heitin pallon iranilaiselle. Se sano ihan pokalla et Helsinkiin!!!!!

Nainen selvästi koetteli mua mut mä olin niinkuin mulle olisi arkipäivää napata käbi stadiin. Kuski siinä ihmetteli hetken ja mä sanoin et aja nyt vaan, sä tuut saamaan tästä keikasta vitusti enemmän kuin koko yön rallista Hämeenkadulla. Me köröteltiin Helsinkiin, ihanaisella oli laukussaan jotain likööriä jolla me kitattiin itsemme mukaviksi matkan aikana. Stadiin saavuttiin puolen yön maissa. Kuski kysy taas et mihis täällä. Mä olin edelleen hiljaa ja iranilainen pamautti että Kämppiin. Mä annoin mennä ja ajattelin vaan et mun lomarahat on vielä käyttämättä. Hotellissa oli tietty säätöö kun tultiin niin myöhään, mut saatiin lopulta sumplittua huone ja skumppatilaus.

Ei hitto mikä yö ja aamu ja seuraava päivä, maksoin kaksi yötä vaikka eilen illalla lähdettiin sit takas himaan, hiukan proosallisemmin vaan. Yks tuttu oli ajelemassa Manseen ja päästiin sen kyydillä. Iranilainen jäi autosta keskustorilla, se ei selvästikään haluu et mä saan sen asuinpaikan selville. Saishan sen Finderin kautta mutta en mä viitsi teineillä ja pitäähän ihmisellä olla yksityisyyttä.

Jatkosta ei puhuttu. Mä olen vieläkin ihan eedenissä ja mietin, koska me nähdään seuraavan kerran, mikä on homman nimi ja miksi vitussa mä mietin tällästä. Ehkä ne haalaribileet on hyvä idea, saa päätä selvitettyä kun nappaa jonkun opiskelijamuidun kainaloon.

Ainoa särö koko täydellisessä viikonlopussa oli se, minkä varmaan arvaattekin. Ne karvat! Mä yritin sitä aamulla tukistella leikkisästi ja ehdotin, et mitäs jos mä tekisin sulle uuden kampauksen mutta se vaan sihahti. Miksi melkein täydellinen nainen ei tajuu miten pienellä vaivalla se voisi olla tän universumin upein veenus?

Haalaribileisiin sikailemaan

Jontte aloitti aikoinaan manifestin luuserihippejä vastaan, niin nyt on mun vuoro puolestaan avautua snadisti paikallisen opiskelijabiletyksen koukeroista. Ensinnäkin, haalarit on helvetin hieno asia. Ken tahansa voi riehuu niissä miten huvittaa ja kukaan ei heristä sormea just sulle, koska olet vain yksi kasvottomasta massasta. Sensijaan angsti kohdistuu tiedekuntaan, kiltaan tai ainejärjestöön. Tiedä sit, kumpi on pahempi.

Haalareissa ihminen on oikeutettu sikailemaan. Mitä typerämpiä temppuja, sen kovempana kaverina sua pidetään. Tampereella tietyillä haalariväreillä on tietynlainen maine. Suurimpina hunsvotteina pidetään isoimpia ja katukuvassa näkyvimpiä opiskelijayhteisöjä eli lääkkisläisiä, kauppislaisia ja teekkareita. Shit happens! Itse hankittu imago kaikilla. Mitäs järjestävät isoja viinanhuuruisia bileitä, joissa sattuu ja tapahtuu…

Mun mielestä teekkarit (etenki kone/automaatiotekniikka/sähkärikilta ja TuTalaiset )on koomisimpia känniääliöitä. Sit hyvänä kakkosena tullaan me boomarit kauppiksesta. Myös lääkisläiset osaa. Ne on erityisen sisäsiittoista porukkaa. Samoin AMK:laiset, jotka haluaa vitusti omia akateemikkojen haalarikulttuurin, tuntuvat panostaneen örvellykseen oikein kunnolla viime vuosina. Viheltelevät meneen ihan pokkana pinkeissä haalareissaan ja ovat niin polleeta poikaa ja tyttöä, kun suorittavat tutkintouudistuksen mukaisesti ”alempaa korkeakoulututkintoa”. Ja pah, sanon minä. Amislaisista ei saa akateemikko vain tittelin muutoksella. Mutta tuo aihe ansaitsee oman entrynsä, eikä sekoiteta sitä nyt biletyksen kanssa!

Paras paikka todistaa opiskelijatolailua on isot opiskelijatapahtumat kuten Hämeenkadun appro (järjestäjänä kauppis) ja Akateeminen MM-Kyykkä (isäntänä teekkarit). Boomarit rellästää myös jokakuukautisten haalaribileidensä etkoilla, itse bileissä Lovessa ja tietty jatkoilla Bolassa, eli Boomin kerhohuoneella. Etenkin Ruotsin exculla, Himotuksella ja Åressa pannaan ristiin rastiin rakasta opiskelijatoveria. Moraalista viisi. Myös ”sitsit”, akateemiset vuosijuhlat ja tietty pikkujulut ja BoomariVAPPU, on hyviä tilaisuuksia suhteiden luontiin, oli suhteen luonne mikä vaan.

Haalaribileissä näkee koko opiskelijaidiotismin kirjon. Jo kurpahtaneet ännännen vuosikurssin teekkarit voi hyvillä mielin iskeä lähes sakkolihaa olevia humanisteja ja laajentaa näin maailmankatsomustaan puolin ja toisin. Humanistit sensijaan voivat hetken aikaa olla moralisoimatta bileiden isäntiä, eli pahoja boomareita, koska osallistuvat itsekin näiden KAUHEIDEN opiskelijakarkeloiden pyörittämiseen maksamalla lipuista ja juomista. Hehän suorastaan tukevat riistokapitalismin kehitystä pitkällä tähtäimellä. Aktiiviboomareista kasvaa nimittäin lukuisia isoja pahoja yrittäjä, pomoja, päälliköitä ja muita elitistejä. Karmivaa, eikö? 😉

Niin kauan, ku meikä on ollut kauppisessa, nuo poikkitieteelliset haalaribileet on ollut Mansessa THE Ilmiö. Jengi todella kerääntyy sikailemaan täysin oikeutetusti opiskelijaelämän nimissä! Kenenkään ei tartte tuntea syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa, koska ”rellestys kuuluu tähän vaiheeseen”. Ennen suunnattiin Night Traineen, sit Panamaan, myöhemmin Onnelaan ja tätä nykyä Loveen. Luonnollisesti bileet siirtyy ravintolatrendien mukana paikasta toiseen. Sisäänpääsytaksa on köyhän opiskelijan kukkaroa hellivä, ennakkoon 3 euroa ja ovelta 4. Kuten haalaribileiden webbisivuillakin sanotaan, harva haalareihin pukeutuva on miljönääri. Tämän vuoksi humalaan juotetaan opiskelijaystävällisin hinnoin. Rafloille tuo haalaribilediili vasta onkin kullanarvoinen. Suomalainen opiskelija juo vitusti. Been there. Ja koska perusopiskelija ei köröttele säästösyistä taksilla himaan, Boomi on järkännyt illan päätteeksi bussikuljetuksetkin kauemmas opiskelijaslummeihin.

Aika hyvin muotoiltu konsepti, eikö?! Helppo monistaa ja tarvittaessa vähän varioidakin kuukaudesta toiseen ja enne kaikkea tuottaa säännöllisesti rahaa ainejärjestölle. Ja Boomin hallitusta tuskin hirveesti haittaa, että he lunastavat haalaribilediilien myötä avecilliset VIPit kaupungin kuumimpaan bilemestaan, pääsevät tutustumaan raflaomistajiin ja päättäjiin ja ennen kaikkea saavat rahoitettua kännikulttuuria edistävää opiskelijatoimintaa jatkossakin!

Oon miettinyt, että jos sama vaiva ja raha pistettäis urheilu- tai musiikkitapahtumien järkkäilyyn, kuinkahan paljon tamperelaisten baarien viinan keskimyynti vuositasolla pienenis? Paljon. No, HB:t ja Appro ne on, jotka opiskelijan vetää ulos soluistaan, jos joku. Kuningas alkoholin ja biletyksen vetovoimaa ei voi köyhä opiskelija vastustaa. En minäkään. Siksi ajattelin viedä Testoksen pojat ekoihin haalaribileisiin Loveen tsekkaamaan syksyn fuksineitosadon! 😉 Jontte ja Erpa kun diggaavat nuoremmista kissoista, niin tuolla misunpentua piisaa. Ja vielä ympärikännissä, snadisti sekaisin opiskelijaelämän ihanuudesta, eli kaiken kaikkiaan erittäin potentiaalinen pyyntireissu tulossa! Etenkin vaihtarit, varsinki kuumat latinot, italianot ja itäblogin avosääriset kauneudet, sekä tietenkin menneen kevään neitseelliset abiturientit kiinnostanevat poikia! Meikän motivaatio on hiukka erilainen. Jossei bileissä ole yhtään tuttuu naamaa, lienee aika ilmoittautua grraduryhmään ja pakertaa parit pakolliset kurssit pois alta syksyllä. Se ois sit siinä. Ei sitä kouluu voi kesken jättää, ku on jo lähes valmistunut.

Morot nyt kaikille ja kuullaan!

Tyttötänkarna och tatska

Huomenta päivää nassukat. Kuten arvasinkin, eilen oli melkoinen liskojen yö. Kelasin vaan sitä persetutkimusta koko yön. Teki mieli soittaa mutsille mutta sit tajusin että en mä nyt jumalauta voi soittaa äidilleni ja kertoa että vieras mies on tunkenut sormensa mun perseeseeni. Pitää vain ajatella että aika parantaa haavat ja toi ikävä muisto pikku hiljaa kalpenee. Kuten tää kesä. Ihan selvästi huomaa jo syksyn tuoksun ilmassa.

Mä odotan syksyä ja talvea innoissani. En ole koskaan tajunnut yliherkkiä hippejä jotka valittaa milloin minkäkin vitamiinin puutteesta tai energiakenttien häiriintymisestä. Totta vitussa talvella masentaa jos mieli on kesämoodilla koko ajan. Mä siedän syksyä ja talvea siten, että olen tavallaan eri ihminen eri vuodenaikaan. Ja yritän järjestää jotain mielekästä joka viikolle. Syksyllä alkaa taas meidän Herraklubin säännölliset kokoontumiset. Kyseessä on siis kaveripossen istuskelu, alkomahoolin ja safkanmaistelu ja paskanjauhantakerho. Siellä käydään myös läpi kulloinenkin mimmitilanne, pohditaan aiheeseen liittyviä strategioita ja siirtoja.

Mistä tulikin mieleeni…kesäkuussa Love Hotellista bongaamani iranilainen ihanuus laittoi mulle pari päivää sitten tekstarin! Kyseli siinä miten matka meni, mutta ei ehdottanut mitään. Vastasin jotain yhtä ympäripyöreää enkä ehdottanut minäkään. Mieli olisi tehnyt vaikka muistoissani on edelleenkin mimmin runsas karvoitus joka hieman söi tunnelmaa. Mutta se muidu oli oikeasti, kuten aikaisemmin jo sanoinkin, silkaa taikaa sängyssä. Olisihan noita täysposlareitakin suomisaimoja tarjolla, mutta valitettavan moni on sellainen näennäisrohkea ja näytellyn sensuelli. Tajuatteko. Siis päällepäin ollaan olevinaan niin rohkeaa ja niin villiä että, mutta kun päästään lakanoiden väliin niin tuntuu siltä kuin olisi jossain vitun virtuaalipanolla. Muija voihkii ja ähkii ja taivuttelee mutta siitä kuultaa satojen metrien päähän kauhea feikkaus ja se, että se ei yhtään tiedä mitä on tekemässä. Kyvyttömyys heittäytyä. Sellanen kauhee laskelmointi koko ajan päällä ja huomaa et niitten sänkyshow on opeteltu ulkoa jostain vitun Cosmopolitanista. Ihan kuin katselisi huonoa koulunäytelmää jossa kuiskaaja joutuu koko ajan muistuttamaan kersoille mitä niiden pitää sanoa. Ja mukulat vain kelaa että mun mummu ja mamma on tuolla yleisössä ja mitenköhän tää nyt menee jne. Tiivistettynä, seksi näiden eukkojen kanssa on kuin todella epäluonnollisesti ja liioitellusti näytellyn 40-luvun suomileffan katseleminen. Ja popcornejakaan ei oo tarjolla vaan jotain saatanan porkkanasuikaleita ja kevytdippiä. yyyyh….

Lätkäisen tähän vielä kuvan mun tatskasta jonka otin matkalla. En viitti vielä ottaa kuvaa kun iho ei oo ihan kondiksessa mutta tästä näkee millainen siitä tuli, mä olen itse suunnitellut tän ja tatskaaja naulasi ihoni prikulleen tämän mallikuvani mukaan:

KP: Tapparafani kylmiössä

… tämä bilettäminenhän käy ihan työstä. 😉

Hyvää yötä ja huomenta. Meikäpoikaa sammuu just ny. Voi luoja, missä kunnossa Testos on. Kirjoitan huomenna lisää mutta muutamana nyanssina kerrottakoon, että;

– ribsit oli uunissa etkoilla n. 2,4 tuntia

– suljettii poikain kanssa yks Tappara-fani kylmiöön ja pidettiin siellä, kunnes sen munakarvat oli huurteessa…

– mä keräsin käheetä huomioo Lovessa puhuvissa kalsareissa, jotka tungin farkkujen alle omien boksereiden päälle… Long story.

– Erkan dekissä on nykyään Sale Niinistö -tuninglook

Moro ny!

Keräily jatkuu ja kuntovinkkejä

Kuten P-manin eilisistä kännipostauksista voi päätellä, se veti eilen Villa Testoksessa (keksittiin tälläinen alfaurosnimi meidän kommuunille) kalsarikännit ja mä lähdin radalle. Ollaan puhuttu Kivisen kans jo pidempään että pitäisi verestää opiskeluaikojen rilluttelumuistoja ja käydä rundilla vanhoissa kantapaikoissa. Tosin aika monen nimi ja tyyli on muuttunut aika radikaalisti. Esim. Entisen Club Fizzin paikalla on nykyään Kotibaari. Ihan jees aloittelumesta jos kalja kelpaa eikä skumppahammasta kolota. Menimme poikain kanssa -siinä oli Kivisen lisäksi muitakin opiskeluajan hemmoja, Kervis, Vito ja JiiKoo- ensin Kotibaariin ja aloimme kelailla miten Manse on muuttunut. Senssi, jolla voisi olla jonkinlaista viihdearvoa, on kuollut ja kuopattu jo pari vuotta sitten, samoin Nightlife ja Nitetrain. Ilves onneksi nyt on vielä pystyssä, mutta Pulsen tilalle on tullut Onnela.

Vedimme parit huurteiset Kodissa ja arvoimme hetken Ilveksen ja Love Hotellin välillä.  Valinta kääntyi Loveen eli entiseen niittijunaan, koska Ilves on kesällä täynnä hääpareja ja kukkamekoissa paikalle eksyneitä sukulaistätejä. Ja meillähän oli tähtäimessä sorjasääriset nuoret kaunottaret jotka eivät tiedä vielä mitään avioliiton auvoisuudesta ja kaipaavat vain hauskoja värikkäitä drinkkejä, biletystä ja daddya.

Valinta osui nappiin. Tiedän että Loveen ei päästetä esim. rastapäitä ja muita hampuuseja ja jos ei ole pukeutunut tarpeeksi hyvin. Tosin Kerviksellä oli golf-kuteet, se oli paahtanut viheriöllä koko päivän. Mutta joo, ne oli Peakin kuteet joten niissä tyylikäs nuorimies pääsi ongelmitta sisään 😉

En jaksa nyt koko illan kulkua selittää. Drinkkejä kallistettiin ja daameja riitti. Nappasin lopulta kainalooni taas eksoottisen helmen, tsyidy oli vissiin isän puolelta iranilainen ja aivan mielettömän kaunis, slimmi ja timmi. Ja upeat vaatteet. Sillä oli Donna Karanin eleetön, täydellisesti istuva silkkimekko ja Guccin vintage-laukku, sellainen pieni kultainen pussukka ja siihen sointuvat Jimmy Choon kengät. Tydyn isä ei ole diplomaatti mutta jotain sen tyyppistä, kansainvälistä ja yhteiskuntapuoleen liittyvää hommaa. Hitto, kyllä kelpasi taloittaa niin salonkikelpoinen tamma kuumaan kesäyöhön. Poitsut ymmärsivät aika hyvin, miksi skippasin entisen vakimestamme mansekebabin josta haettiin aina baarirundin jälkeen purtavaa. Sitä paitsi ei tollaisen vosun seurassa syödä mitään kebabia. Hitto miksi tampere on niin pieni kaupunki. Yö olisi ollut täydellinen jos täällä olisi 24 h päivystävä Luxus-palvelu joka toisi kotiovelle pikku suolapalaa, tyyliin hyviä juustoja, katkarapuja, mansikoita ja Lambruscoa.

Mutta oli tämäkin yö aikamoinen. Hitto. Sen beiben beba oli silkkaa taikaa. Se oli niin pysty et sen päällä olisi voinut pitää jotain tarjotinta 🙂 Ja rinnat oli sellaiset täydelliset muotovaliot ja kaiken tämän ihanan muodokkuuden ja linjakkuuden kruunasi kapea, pehmeä, mutta napakka vyötärö.

Mutta. Etelän naisethan ovat tunnetusti aika karvaisia. Ja tää tyttö oli sitä tyystin väärästä paikasta. Valitettavasti puolet hauskuudesta laimentui koska itse maalia sai etsiä sen viidakon joukosta minuuttikaupalla ennenkuin pääsi syöttämään, jos tajuatte mitä tarkoitan. Mutta mä en olisi mä ellen olisi keksinyt oivaa ideaa jolla kääntää tämäkin tappio voitokseni. Olin jo etukäteen päättänyt että tämänkiniltainen mimmini pääsee nahkakantiseen vihkooni arkistoituna 🙂 Aamun sarastaessa tammani nukkui syvää unta ja minä napsaisin hänen aarteestaan mustan tuuhean tupsun joka nyt koristaa arkistoani edelliseen superipitkän hiussuortuvan vieressä 🙂 Toisaalta nyt tajusin että naisen alakarvoituksessa voi olla jotain viehättävääkin vaikka olen aina ollut aika tiukasti sitä vastaan. Eikös sitä ennen vanhaan naiset antaneet merimiehille pikku tupsun muistoksi…

Lopuksi vielä vähän kuntovinkkejä kun joku kyseli reisi- ja pakaravinkkejä. Näille alueille kertyy usein sitkeää rasvaa, josta pääsee parhaiten eroon pitkällä aerobisella treenillä. Eli juoksu, hölkkä, kävelylenkit, uinti, spinning, pyöräily. Nuo lajit myös muokkaavat hyvin lihaksistoa. Ja tähän tueksi salitreeni. Vaihdellen lyhyitä sarjoja mahd. raskailla painoilla ja välillä pitkiä kestävyyssarjoja kevyillä.  Hyviä liikkeittä ovat erilaiset kyykyt eri tavoin varioituna.

-Jontte