Humppaa, skumppaa ja hienoja ihmisiä

Hienosto saapuu Testokseen

Hienosto saapuu Testokseen

Tänään ois luvassa pirskeitä! Edellisistä kunnon testoskekkereistä, jotka oli btw Heidi Holmavuo-setit, onkin hetki aikaa. Pitäähän nuorten viriilien ukkojen juhlia kerran kuussa tai muuten taidot ruostuu. Kylille on siis tulos mun ja Seijan yhteisiä frendejä. Oikeestaa ne on kaikki semmoisia, joihin Seija on mut tutustuttanu. Osa yo:lta, osa sen entisest duunist, osa pelikavereita. Muutamaa helmityyppiä lukuun ottamatta kyseessä on itseään keskivertoa älykkäämpinä ja menestyvimpinä pitämien wanna-be immeisten sakki.

Näille tyypeille tärkeintä tuntuu olevan työ, ura ja sen mahdollistamana erittäin näyttävät kulissit. Noista kellään ei ole lapsia, mutta titteleitä sitäkin enemmän. Kai se KTT & VTK & ekonomi -kolmikko korvaa ne kolme pientä mussukkaa.

Rakkaus ja todellinen onni ei tunnu olevan täs jengissä kovinkaan olennaista, vaan elämä täytetään ennen kaikkea hienon, mahtavan ja upean sekä ennen kaikkea muiden mielestä kahdehdittavan tekemisellä: Matkoja, kulttuurielämyksiä, jatko-opintoja, klubeja, elististipiirejä, glamour-kekkereitä, yksityisgaaloja, extremee. Tää porukka tulee onnelliseksi suorittamisesta, itsensä kehittämisestä, muiden kadehtimisesta ja taloudellisesta vauraudesta ja sitä kautta hankitusta riippumattomuudesta.Että semmoista sakkia mun mielestä. Ja Seija kyl sopii tohon settii ku Intruder karvaiseen ahteriin.

Pyysin Jonten backupiks isännöimään iltaa, koska äijällä on luontaista kykyä olla vaikuttavien ja silmää tekevien, tai sellaisena itseään pitävien, tyyppien seurassa. Saas nähdä, milloin se päättää vaihtaa politiikkaan. Jontte osaa olla ni hiton luonteva ja keskustella tarvittaessa tiikkihyllyn raaka-ainehankintojen hintapolitiikan kehittymisestä viiskytluvun Rotterdamissa. Kumpa mäkin… No, oppia ikä kaikki! Predator lupas tilaa naposteltavatkin, jotta ”pysytään valitulla delilinjalla”. Eli mun (ja Erpan) vastuulle jäi yllättäen juomat! Ne mä hanskaan. 😉

Eniten ootan Jonten ja yhden Seijan opiskelukaverin tapaamista. Oon monesti miettinyt, et miljoonaperijä ja piinkova bisnesveikko pitäis esitellä, koska äijä vois oikeesti olla kiinnostunut rahoittaa meidän/Jonten enemmän ja vähemmän loppuun asti mietittyjä projekteja. No, ans kattoo. Luulisin niitten tulevan hyvin toimeen, koska molemmat
a) pelaa golfia alle 15 tasoituksella
b) ajaa Jakella ja lisäks tallissa on myös neljä rengasta laadun merkkinä
c) inhoo keskiluokkaistumista
d) syö (tyrni)smoothieita
e) vihaa yhteiskunnan lokkeja ja loisia
F) on sinkkuja ja suht aktiivisia naisenkaatajia.
Ehkä näistä bileistä tuleekin pejaiset! No ihan sama, pääasia, et Seija saa pikku näpäytyksen. Näen jo mielessäni sen naaman, kun omat frendit kertoo panneensa jalalla koreasti exän luksuslukaalissa, jossa kaikki oli tiptop ruokapuolesta rokuvessan Marilyn/Elvis-pyyhkeisiin. Yks huono puoli täs tosin on: jengi tietää, mis asun ja ennen kaikkea, et viihdyn hulppeessa mestassa kahden MIEHEN kanssa. Epäilyttävää, eikö? No, kestän just ja just. Itsetunto on kohdillaan nykyään.

Hauskaa loppuviikon loppua kaikille immeisille ja moroooooo!

Laaksoja ja kukkuloita

Huh huh, mitä railakkain juhannus ja rasittavin bisnesmatka takanapäin. Nyt tarjoutui ensimmäinen rauhallinen hetki moneen päivään tämän blogin aloittamiseen. Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tekstin rustaamista, ajattelin aluksi jotain elämänhallinta/fitness/terveys/liikuntajuttuja, mutta se tuntuisi liikaa duunilta, samoja issueita kun pyörittelee lasipöytänsä takana päivittäin ja iltaisin omassa mielessäänkin.

Tässä suvikuussa keksin hauskan idean, jonka soveltuvuutta nyt testataan. Menin nimittäin tietynlaisessa mielenhäiriössä lupautumaan kahden frendini vuokraisännäksi. No onhan siinä puolensa: donan verran rahaa kaikkeen omaan kivaan kuukaudessa. Plus tämä hehtaarihalli on helpompi pitää siistinä, neliöitä kun on useampi sata. Pitäkää mua kusipäänä, mutta mielestäni on vain käytännöllistä, että kaikki siivoavat omat jälkensä eikä tarvitse maksaa ulkopuoliselle kämpän pystyssä pitämisestä. Varsinkin kun en ole löytänyt sellaista södeä juuri ja juuri täysi-ikäistä neitosta, jolla olisi muodot kohdallaan, mieli (ja pari muutakin paikkaa) avoinna ja kohtuullinen tuntiliksa. Siis siivouksessa.

Kokeilin Sollia ja paria muutakin firmaa mutta sieltä tuli vain kuivia röökin polttamia harppuja tai jotain historiaa lukevia reppania jotka eivät ole muitakaan töitä saaneet. Mä vaadin tasa-arvoa, jos naisille on tarjolla lastomia talonmiehiä, pitää miehillekin olla laadukkaita topless-kotihengettäriä. Hmm, olisko tossa bisnesideaa. Minimikuppikoko B 75 ja tietty vyötärö-lantio-suhde 😉 Ehkä mä joskus pyöräytän tuon idean käyntiin, nyt on vain niin paljon firmakuvioita että pitää hieman himmailla että pysyy näissäkin perässä.

Mutta siis, kaksi frendiäni tosiaan muuttaa ainakin toistaiseksi alivuokralle ja keksin, että pitääksemme mielemme virkeinä. mehän voisimme kirjoitella tällaista yhteisblogia. Juttelin kundien kanssa tästä eilen ja ne olivat sitä mieltä että on vain hyvä että mä saan jonkun kanavan johon voin vuodattaa pervoiluni ja lesoiluni kun eivät kuulemma jaksa kuunnella mua:) Mutta minkäs sille voi kun on paljon asiaa ja taito sanoa se niin kuin mulla.

Raivasin äsken viimeisetkin kamat länsimakkarista, P-man saa sen ja Erichille pitää laittaa toi toinen huone joka on toimittanut epämääräistä varaston virkaa monta vuotta. Siellä on todella extraordinarya kamaa sukulaisteni jäljillä, tässä asunnossa kun on tätä B:n sukua bunkannut jo vuosikymmeniä. Olisikohan ollut 40-lukua kun joku isotäti tän osti. En tiedä, ehkä aikaisemmin. No anyway, tuo E:lle suunnittelemani huone oli kuin skitsofreeninen aikakapseli. Löysin 70-luvun muovikamaa, vanhoja lehtiä pinokaupalla, vaarin tupakkavehkeitä, venäläisen näköisiä öljylamppuja ja haperoksi muuttuneita kynttilöitä. Osa kamasta lensi suoraa roskiin, osa pitää tsekkauttaa frendilläni Ugella. Sillä on antiikkibisnestä täällä Mansessa ja stadissa.

Vituttaa. Bisnesmatka olutmaassa oli laiha anniltaan. Ei naisia eikä olisi huvittanutkaan. Karvaisia, liian isot nenät, liian vähän meikkiä, olematon keskivartalo, kamalia vaatteita, ei chicistä jälkeäkään. Tosin paluumatkalla koneessa oli aika vetävä bööna mun takana. Tsekkailin sitä kännykän heijastavan pinnan kautta:) Ihanan nälkäkurkimainen vyötärö ja pystyt meloonit. Ja oli kiltisti pukeutunut kapeaan hamoseen ja tyköistuvaan avonaiseen paitaan. Hyvä tyttö:) Parin viikon päästä pitäisi suunnata Aasiaan hoitamaan parin firmavirityksen hommia ja tutkimaan paikallista antia.

Idän naisilla ainakin on sirot kropat, se antaa anteeksi rintavarustuksen latteudenkin. Vaikka ovathan nuo esteettiset toimenpiteet sinnekin rantautuneet. Se on mielestäni tyylikkäästi toteutettuna ihan jees. Kaikkien hyvissä varoissa olevien saksalaisböönien suoranainen velvollisuus olisi nostattaa tissinsä, imaista weissbier-läskinsä ja katsoa peiliin enemmän kuin sen kerran aamulla. Jos on varaa niihin Longchampin laukkuihin niin on kyllä itsestään huolehtimiseenkin.

Mistä tulikin mieleeni, mukaan tarttui pari aika mageaa LV:n laukkua. Toinen mammalle, toinen poikakullalle -eli mulle. Mutsille tollanen pikku Sophie ja mulle vähän isompi ja maskuliinisempi malli. Kuka sanoo ettei miehet voi käyttää merkkilaukkuja? Juntit suomalaiset, mutta muualla Euroopassa ja Aasiassa se on vain isomunaisuuden merkki 🙂

-Jontte

Edit:
Poikien muuttostoorit:

P-Man:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/06/25/raha-haisee/

Erich:
https://ristipissarit.wordpress.com/2009/07/05/e-rich-in-da-testos/

%d bloggaajaa tykkää tästä: