Kunkkuidea ja Kontio hanukassa

miles

Tarinaa.

Kerta mä sain tänään ”fudut”, niin käytan jatkossa energiani elämiseen. Huomenna aletaan siis suunnitella risteilyä tai Euroopan matkaa. (Edit: Itseasias mun frendi, joka opiskelee Saksassa lentoemännäs, lupas jo majoittaa meidät pojjaat emojen kommuuniin. Me like. ;). Ex-tempore lähdetään, mitäs muutakaan. Jontel on kuppa kullissa, meikä on nyt taas lusmu ja Erpalla menee muuten vaan hermo skolen kanssa. Tarvitaan siis lomaa. 😉

miles2

Totuus.

Muutama sananen työjutustani. En mä fuduja saanut, mutta se lanseerausprojekti vedettiin jäihin tältä vuodelta. Vitun hienoo. About 160 tuntia turhaa duunia usealta kuukaudelta.

Mähän olin jo:
– suunnitellut konseptin mainostoimiston kanssa
– tehny viestintäpläänit
– toteuttanut kaikki markkinointimatskujen tilaukset ja maksanut ennakot osasta
– haastatellut ja rekrynny työntekijät
– sopinut aikataulut ja organisoinut homman käytännössä
– luonut raportointiperusteet
– esitellyt koko paskan alustavasti mun gradun aiheena ja näin ollen tosta paskalaitoksesta vapauttavana tekona.
Ja nyt sitten kaikki meni vituiksi. Eiks tätä saakin juhlia vähän? Ja missä mä nyt pidän uusia pukuja, jotka se Pohjanheimon setä mulle räätälöi? Vittu sentään.

Ainoo hyvä puoli on, etten oo laskuttanut tosta yhtään palkkaa. Nyt laskutan. Ja aattelin härskisti vetää mahdollisimman paljon kulukorvauksina. Pistin pokkana kaikki junamatkat muka omal prätkällä tehdyiksi. Ja lisäks nostan päivärahat jokaiselta mahdolliselta reissupäivältä. Tarttis varmaan aatella jonku firman perustamista, ni sais hoidettuu laskulla kaikki, eikä tarttis sählää verokortin kanssa.

Ylläri, et jouduin kädenvääntöön tos korvauksen maksamisesta. Vitun nihilistit. Aina joku yrittää kusettaa. Välil tuntuu, et kaikki mainostoimistot veivaa meneen näiden periaatteiden varassa:
1. Me huijaamme tyhmiä. Ole siis varpaillasi.
2. Me maksamme vähemmän, mitä kuuluisi. Tarkasta siis tilinauhasi, Sherlock.
3. Me emme pidä ideoitasi ja ajatuksia juuri minään. Ainoastaan meidän omat aivoitukset rokkaa.
4. Sinun keksinnöt kelpaavat vain silloin, kun on pöllittävissä ilmaiseksi ja myytävinä miljoonilla tyhmille asiakkaille eteenpäin.

Meinasivat maksaa palkan siis vasta ens vuoden puolella. Vedoten siihen, että sopimukses luki, että ”korvaus maksetaan, kun projekti on toteutettu”. No, mäpäs olin fiksu ja vaadin työsoppariin lisäpykälän, jonka perusteella projektikorvaus maksetaan 2 viikon kuluttuessa projektin mahdollisesta keskeytymisestä, oli syy mitä tahansa. Iso käsi Yontelle, että auttoi mua sorvaamaan sekä työsopparia että projektisopimusta. Vittu. Sen päivän haluisin nähdä, ku joku markkinointialalla kohtelee työntekijöitään (myös meitä projektityöläisiä) pyyteettömän rehellisen erinomaisesti. Sitä ootellessa taitaa taas olla parempi keskittyy kouluun, matkailuun, golfteoriaan, muijiin ja ryyppäykseen.

Morooo…

PR-hommia ja narsisteja

Sain mielenkiintoinen meilin frendiltä, kyseli olisinko kiinnostunut suunnittelemaan ja toteuttamaan yhden promootiokiertueen. Olenhan mä joskus promoja tehnyt, mut ei ne mun ydinosaamista ole. Toisaalta, myynnistä siinäkin on kyse, eikä Inkusta ja Elmeristä ole kuulunut mitään…

Koitin onkia lisätietoa keikasta, mut frendi ei vielä voinut tarkemmin kertoa. Sen sanoi, että kyseessä ois joku Suomen markkinoille tulossa oleva firma. Oiskohan jostain Baltiasta? Enpä tiedä… Sovittiin sit lounastärskyt ens viikolle. Mennään Tabuun ja jubaillaan tarkemmin kuvioista.
Noi PR-hommat on ihan hauskoja juttuja. Etenkin miehille, koska ainakin sIlloin kuin aloitin hommat, alalla toimivista työntekijöistä joku 90 prossaa oli muijia. Ei haitannut ollenkaan meikäläistä. 😉

Mulla kävi tosi paska säkä ekan PR-duunimestan kanssa. Yks tamperelainen putiikki, nyt vissiin jo konkassa, jätti palkat maksamatta,TEL-maksut tilittämättä eikä saanut mulle ees työtodistusta. Enkä muuten ollut ainoa. Muutenkin se oli ihan ihmetouhua.

Toimari oli yks narsisti mulkku. Sitä ei kiinnostanut kuin oma kate. Työntekijät oli sille pelimerkkejä lisämerkkien hankkimiseksi ja se yritti pokaa lähes joka muijaa.KAikista härskeintä oli, et kerran, kun oltiin viettää iltaa sen meidän pienen mutta tiiviin äijäpromoporukan kesken, kuultiin, kuinka se tj kusetti panneensa lähes jokaista hyvännäköistä työntekijäänsä. Haloo! Jätkä lesoili isoon ääneen, vaikka tiesi, että me muut tunnettiin suurin osa mimmeistä. Ja kukaan niistä helmitsybeistä ei ois semmoista kehäraakki-möhömaha-wanna-be-ukkoa nussint. Osa niistä sen mainitsemista oli reilusti alaikäisiä, jotain 17-vuotiaita.
Toimaria lainaten: ’Pikkutytöt ihania vasta onkin ja sytyttää eniten’.
Hyi saatana. Välillä aina mietinkin, miks sillä oli toimistolla makuuhuone, mut ehkäpä just sitä varten… Kyl mä ymmärrän,et on oikeesti fiksu, varakas hyvännäköinen niin kuin vaikka toi vuokraisäntä, mutta kun tj ei ois saanut ees kamelilta pillua, saati sit fiksuilta nuorilta naisilta.

Yhden tutun piti tehdä ton ko. toimiston kanssa proggis, mut se kaatui siihen, ettei lafka hoitanut omaa osuuttaan. No, mimmi irtisanoi ittensä ja teki selvåx, ettei hän halua olla missään tekemisissä firman kanssa. Lafka jätti sovitut korvaukset maksamatta ja tj alkoi mustamaalata sitä muijaa kaikille. Koska kauppis on tosi pieni, munkin korviin kantautui huhut, kuinka toimari kuulemma oli köyrinyt muikkia Bemarissaan ja kun muija ei ollut antanut ruskeaa, äijä irtisanoi sen siksi.

Voi vittu, et mua sapetti sen mimmin puolesta. Loppuvaiheessa kaikki onnex tajus, millainen kusettaja se tj oli, ja lafkalta alkoi loppua työntekijät. Lopulta persläpi kusi omiin muroihinsa talousasioissa ja asiakkaatkin ymmärsi, millainen paskanjauhaja ukko oli. Mut pitkään se viel sinnitteli alalla, ennen kuin katos. Joskus sen erikoista autoa näkee viel mansessa ja se vissiin viritteli jotain Jennin kanssa, mut en tiiä tarkemmin, kun oon ollut kuvioista poissa jo vuosia.

Mut ymmärrätte, että jäi vähän paska fiilis PR-hommista, vaikka toi nyt olikin yksi kusipää toimialalla, mis on ihan fiksujakin putiikkeja. PR-mimmit (ja kollitkin!) antakaas vinkkejä, mitkä mansessa on nykyään sellaisia luotettavia tekijöitä ja ketä täytyy varoa? Ei oikein tiedä, keneen vois luottaa.

Se mun frendi muuten on yhdessä hesalaisessa mainostoimistossa, et uskon, et niiden kans hommat hoituu, mut näistä paikallisista en tiiä. PR-hommat kyl kiinnostaa, onhan niissä helevetin hyvä tuntiliksa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: