Maanantaimestaus

Huhhuh. Olipas päivä. Tänään nimittäin oli tapaaminen läskilyllerön kanssa. Sen piti olla jo aikaisemmin, mutta muijalle tuli hänen asianajajansa mukaan ”peruuttamaton este”. Hah, olis pitäny kattoo oliko saksalaiset makkarat silloin Lidlissä tarjouksessa, kai se eukko oli ylensyönyt itsensä eikä mahtunut himastaan ulos.

Otin mukaan oman asianajajani, joka siis on hyvä kaverini ja auttaa frendipohjalta, siis ei laskuta, ellei keissi veny ihan tolkuttoman pitkäksi. Tavattiin oikein virallisesti vastapuolen asianajajan byroossa. Tsekkasin heti toimistokalusteiden pintamateriaalit, halpaa paskaa. Siis ei edes Vepsäläistasoa, vaan jotain lastulevystä väännettyä wannabe-Vepsäläistä.  Ja sillä asianajajalla oli Dressmanin huonosti istuva kauluspaita, joita sai ainakin vielä pari viikkoo sit Kuninkaankadun myymälästä puoli-ilmaiseksi poistomyynnissä. Niin siis tää muidu oli vielä vaihtanut asianajajaa, kai. Mulle soitteli aluksi samasta byroosta nainen, mutta tämän miehen kanssa pallero nyt sit tapasi mut. Pallo oli laittautunut varmaan omasta mielestään oikein vimpan päälle. Se oli tunkenut lihansa tietenkin ihan liian pieneen vintage-mekkoon, jossa oli tummansinisellä pohjalla valkoisia täpliä, pienet puhvihihat ja napitus kaulaan asti. Ja koko komeuden kruunasi sen ohimolla vinossa keikkunut pillerihattu. Se muija näytti valtavalta täytekakulta, jonka päälle kerma ei ole riittänyt.

Joristiin siinä sit tunnin verran ja äijä lateli faktaa pöytään syrjinnästä työnhaussa, asiallisista ja asiattomista kysymyksistä. Sanoin siihen, et eihän niihin tarvii vastata. Kaverini tökkäs mua pöydän alla ja pakotin itseni oleen loppuajan hiljaa. Vittu sen ämmän ilme, se oli kuin hiiren imaissut kollikissanmötkäle, muikisteli siinä vaan repeemispisteessä olleessa makkarankuoressaan. Loppusaldoksi pärähti 5000 euroa. Meinasin paskoa housuihini, mutta onneksi frendi tuli tässä vaiheessa apuun. Se hiillosti Dressmann-ukkoa, esitti vastaavien tapausten korvaussummia ja paukutti argumenttia pöytään. Lopulta summa putosi 3500 euroon. On siinä sille ämmälle vuoden opintotuet.

Tuli ihan mieleen kaiken maailman Henna Kalinaiset, Martina Aitolehdet ja A-M bergit tosta muijasta -siis ei ulkoisesti missään nimessä. Mut tiedättekö sellanen naistyyppi, joka hyökkää heti kimppuun kun on rahaa tiedossa. Se Kalinaisen ja Kurhisen vikinä jostain täysin naurettavasta Petri Nygårdin videostakin on niin uskomatonta. Mut sen lisäksi et tollaset ihmiset on ahneita, ne haluu pitää julkisuusmyllyn pyörimässä.

Vittu mä vielä jonain päivänä postitan tolle läskimuijalle kauniisen pakettiin kiedotun pötkön koiranpaskaa ja oksennusta, onhan mulla nyt sen yhteystiedotkin.

Nyt on pakko verää pari äijäsnapsia, siis vodkaa tulisilla chorizo-viipaleilla. Pari suolasta oliivia kyytipojaks ja Megan Foxin kuvat pyörimään ja aijai 🙂

 

Nummer tre!

Nooooniiii, täällä taas ja källi nro 3 completed!

 

Källejä keksies mietittiin pitkään ja hartaasti millasista jutuista jontte saattais diggaa. Oke, täytyy myöntää et toi eilinen ponien valjastus saattaa tuntuu liian överiltä väsyneen matkamiehen mielest, mut meil on vakaa luotto, et sitte ku jontte on vähä levänny ja kattelee sitä huoneen sokkeloo vaakatasost käsin, nii se osaa ehkä jo arvostaaki sitä. Ja etenki yöpöydäl laiduntavaa paskaponii. 😉

 

Mut asiaan. Ajatus tän päiväsestä källistä synty jo viikonloppuna ja se ite idea oli sikäli simppeli, mut toteutus sit vaati jo vähä enempi. Eli missiona oli hommaa käytävälle/jonten makkarin edustalle sellanen vanhanaikanen vuoronumeroautomaatti. Sellane mitä on esim kauppojen lihatiskeil. Ny tarvittiin vastaava siis jonten omaa lihatiskii aatellen. Täytyyhän kimmojen tietää oikee järjestys. Pahempi kränä siit varmaan syntyis, et kuka saa eka sitä jonten makkaraa, ku kaupan lihatiskil jostai hikisist grillikyljist. 😉

 

Oltiin täs pohdittu lähimmät mestat mis niit vanhoi punasii tomaatteja viel löytyy. En paljasta täs kohdemestaa, mut se oli semmonen, jossa sattu oleen yks p-manin tuttu töis ja siel ollaan siirtymäs just ens viikol digitaalisiin malleihin. Tää tomaattikeikka oli vähintään jotenki ennalta määrätty, nii smoothisti nää meidän järjestelyt meinaa meni! Eli tää p-manin kaveri oli saanu sovittua niide bossin kans et ostaa välistä si yhen vanhan itelleen. Tosin vaihto olis oikeesti vasta viikon päästä, mut sen verran isost puljust on kyse, nii kaveri vakuutteli ettei yhellä tomaatilla ja viikolla oo väliä. Mistä päästään seuraavaan vaiheeseen, eli ite salakuljetukseen. 😉

 

Oltiin käyty vähä kouluaan jonten vaatekaappia hyvissä ajoin ennen eilisiä valjasviritelmiä ja otettu sieltä talteen pari sinistä puvuntakkia. Tänää sit vuorostaan käytii painattamas pari tummansinistä lippistä tekstillä ”Penan huoltoliike”. Nokkelimmat tyypit saattaa jo ny hiffata mihin tää on menos. KYLLÄ! Me poijjaat paineltiin sisään ku mitkäki ammattilaiset, käytiin ilmottamas lähimmälle myyjälle ”tulimme nyt hakemaan tämän automaatin huoltoon, kuten aiemmin sovittiin” ja myyjä jäi tuijottelee hoomoilasena ku napattiin laite omiin pikku kätösiimme ja paineltiin pokkana pois paikalta kera tomaatin. Ai että ollaan tyytyväisii itteemme ja TÄSTÄ jonttekin tykkää iha satavarmana!! Täytyyhä jonten kaltasella äijällä ny oma lihatiski jonotusnumeroautomaatteineen löytyy, vai mitä mieltä ootte?!

 

Tässä tää tän päivänen källi, seuraavaa ootellessa. 🙂 Huomisen pläjäys on jo suunniteltuna, vaik suunnitelmat vaihtukin vähä lennosta. P-manilla oli meinaa tänää ton meidän tomaattikeikan jälkeen se lekuriaika. Siellä sit tohtori kerto kuvista, et olkapään setit on revenny pahastipahasti ja leikkaukseen pääsis joko peruutusajalla NYT tai vaihtoehtosesti sit vasta yli puolen vuoden jälkeen. P-man on siis parhaillaan olkapääleikkaukses ja sairaalas menee ainakin tää yö, huomen tiedetää paremmin miten operaatiot meni ja koska pääsee pois. Sen verran lupaan kuitenki et huomisen källi toteutetaan kyl yhdes tuumin ja ajallaan, mut sen raportin ilmestyminen voi viivästyy päivän tai pari. Mut eiköhän villa testos pysy pystyssä pari päivää meitsin ja mitsunki toimesta. 🙂 Ilmottelen heti ku tiän mikä on p-manin ja olkapään tilanne.

 

Nyt ulkoileen, mukavaa iltaa tyypeille! 🙂

Älyilyä ja äijäsnapsi

Vastataanpas nyt taas alkuun Lauralle joka on jättänyt pari pitkää kommenttia.  En voi vastata kaikkien ihmisten puolesta miksi netissä arvostellaan toisia ja sanotaan kaikki sellaiset asiat joita ei in real life ole sopivaa sanoa ääneen. Mä teen niin koska se on vapauttavaa.  Arkielämään liittyy niin paljon velvollisuuksia ja pitää täyttää tietyt kriteerit.  Tykkään päästää netissä höyryjä pihalle ja niin varmaan moni muukin. Sitäpaitsi on aivan turha verrata netissä kommentointia siihen sanooko asiat päin naamaa vaikka kadulla. Mä en ole sama ihminen netissä ja oikeassa elämässä. Kyseessä on kaks eri todellisuutta, joissa on omat lakinsa ja erityispiirteensä. Ei todellisuuden käytössääntöjä voi siirtää sellaisenaan nettiin koska monet  ihmiset on pohjimmiltaan samanlaisia paskiaisia kuin mäkin. Mut se on mun mielestä inhimillistä. Joku purkaa itseään urheilemalla, joku saa raivokohtauksia, joka ylensyö, mä luen hölmöjä nettisaitteja ja sanon mitä sylki suuhun tuo. Mä olen ihan satavarma et netissä trolleilee kaikenmaailman yhteiskunnallisia vaikuttajia. Sitäpaitsi, tsekkaapa seuraavien poliitikkojen blogit. Mieti millaista kieltä niissä on käytetty esim. Jari Sarasvuosta ja Jarmo Korhosesta.  Se, että jopa kansanedustajat kirjoittavat tähän tapaan blogeissaan kertoo musta siitä, että netissä ihmisen sisäinen eläin ja epähieno puoli pääsee irti ja koska netti on niin valtava, sitä ei voi kokonaan kahlita ja siksi ihmisten pitäisi tajuta myös käyttää sitä omaa harmaata aivomössöään ennen kuin altistaa itsensä netissä arvostelulle.

http://www.satuhassi.net/index.php?option=com_content&view=article&id=1451:nyt-meni-jo-liian-pitkaelle&catid=5:blogi&Itemid=19

http://www.ukkola.net/

http://www.hemming.ws/index.php?option=com_content&task=view&id=506&Itemid=12

Jee jee jee, huomenna huomenna huomenna lähtee tää poika purjehtiin. Hitto kun odotan innolla. Kyllä välillä tekee hyvää olla luonnossa ja merellä, ruskettua kunnolla ja olla pari päivää ilman telkkaria ja nettiä.  Onhan mulla Mokkulakin ja se kai toimii tuolla saaristossakin, mutta mä yritän tehdä enkat netittömyydessä. Mutta siis vasta huomisesta lähtien 🙂

Ja kun Lauraa kiinnosti meikäläisen perheasiat niin kerrottakoon, että pikkupikkusyrräni Julia suvaitsi soittaa mulle ja yllättäen sen asia koski rahaa. Pyysi että lainaisin -toisin sanoen lahjoittaisin- sille pari sataa että se saa lentoliput Suomeen. Siirsin pitkin hampain rahat sen tilille koska tiesin et se kiristää ne fyrkat muuten mammalta ja sitä mä en halua. Voi vittu. Toi on ihan sama kun jos vetäis rahaa paskakaivosta alas.  Vaihdettiin siinä pari sanaa muustakin asioista. Se sanoi että mä oon muka alkanu pehmetä kun asun KOMMUUNISSA. Korjasin, että ei tää oo mikään vitun kommuuni vaan mun ENTOURAGE, mun POSSE, mun JÄBÄT. Ja likka kehtas vielä pyytää että voiko tulla tänne bunkkaan joksikin aikaa elokuussa kun se tulee säätään tänne jotain hippijuttujaan Pispalaan ja tästä mun kämpiltä pääsee niin kätevästi sinne mut porukoilta kestää ikuisuus körötellä pelkästään Manseen. Onneks pikkupikkusyrralla on noita suunnitelmia aina niin ristiin rastiin että ei sen bunkkaus oo varmaa. Se on just näitä tyyppejä jotka ilmoittaa tosta vaan et mä lähen muuten huomenna Moskovaan. Se on kerran tehny niin.

Keksin muuten tänä iltana loistavan snapsin: vodkaa ja lasiin laitetaan vodkan päälle kellumaan siivu chorizo-makkaraa. Tulisen mausteisen väkevää, kyllä potkii munille. Kyllä potkii!