Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Ihme paskaa, sanonpahan vaan.

Vappu tuli, oli ja meni… ja hyvä niin. Onko liikaa pyydetty, et äijä olis päässy vähän nollaileen, kun on saanu koko vitun alkuvuoden kestäneet projektit ja tentit ja muun paskan suoritettua kunnialla pois alta? Ilmeisesti. Hakee meinaa hieman välil huumorii ton naisen kanssa. Tai hakiski vaan välil, mut ku toi ihminen vaan räjähtää käsiin kerran kuussa ihan täysin. Ku jotain pommia purkais… on se jumalauta. Meitsi ei kuulu erikoisjoukkoihin ja vaikka kuuluisinki nii en usko et tota olis ees mahkut purkaa. Vituttaa ihan armottomasti ja ajattelin jakaa sen teidän kans.

Tän kertaisella itkupotkuraivarilla oli jännät seuraukset. Jenna päätti sit samoin lämpösin soittaa näsipuiston mellakan keskellä vappuilevalle Karzulle ja ihan virallisesti avautui sit tästä meidän jutusta. Sweeeeeet, duuuuude. Kylhän se siitä todellisuudes jo tiesi kerta Seija ilmeisesti oli kertonut… tiiä sit mistä SEIJA tiesi. 😉 Äijille tiedoks, et siitä johtui siis se huuto kännykästä, kun koitin repii sitä pois ja saada naista tajuaan, et huono, HUONO… huono idea. Mut turhaan, kun se lukkiutui rokuun kännyn kans. Jesh. Nyt pukkaa suht jäätävää viestii sekä Jennalta että Karzulta. This is living!

Malmön reissu toteutetaan nyt näillä näkymin ilman Jennaa. Ei sitä tollasena uskalla viedä porukoille ensiesittelyyn, koska ei se oo vieläkään ihan oma itsensä. Saapahan taas rauhoittua tääl sillä välin. Me lähetään Ansun ja Mitsun kans vissii ajeleen keskiviikkona tai torstaina ja ollaan sit loppuviikko siel tsekkaas uusioperheen uusinta naamaa. Tulee ehkä ihan hyvään saumaan tää reissu.

Eääh, blaah, blääh. Toisaalta tuntuu typerältä ja jopa väärältä kiukutella ja avautua tästä tääl, koska Jenna on monilta osin parasta mitä mulle on tapahtunu… mutta sit kerran kuussa muutaman päivän ajan sen päässä tapahtuu jotain ihan käsittämätöntä, mitä oon parhaani mukaan koittanut mukailla ja ymmärtää, mut ei riitä nääs. On tää vaan hienoo.

Kiitos ja kuulemiin.

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Kuvaa kylkeen

Huomenta päivää ja oikein tehokasta tiistaita tyypeille! Aattelin aloittaa tän viikon omalta osaltani pienellä tatuointipostauksella. Mulle on tosiaan jo jokunen noita tatskoja kertyny ja vielä ainakin yks pitäis saada! Se on kyl kumma kuin niihin tulee himo… nyt olis suunnitteilla semmonen siisti kylkitatska. Tiiän kyl, et se on pahin paikka ottaa kuvaa ja se SATTUU jopa aikusella miehellä. Mut kyl tommoset aina kestää, ei se lopulta nii paha kipu voi olla, on mul kuitenki jo tikattu oikeen käden ojentaan ja kaulaan, ne on kans suht arkoja paikkoja… selkä sen sijaan oli pala kakkua, suorastaan nautinnollista raapustamista, vaikka 5 tuntia putkeen kestikin. 😉

Mul on kaiken kaikkiaan siis pari pientä leimaa kaulassa/niskassa, isommat sit käsivarsissa ja selässä. Vielä toi yks kylkeen, nii alkaa olla siinä. En kaipaa mitään kokohihoja tai parillista määrää kuvia ja liika on sit liikaa. Alakroppaan en ees aatellut ottaa mitään. Moni voi pitää tätäkin määrää jo liikana, mut meitsi diggaa ja se on pääasia!

Manselasta löytyy käsittääkseni paljonkin taitavia takojia, vaikka ite oonki ottanu kaikki kuvani tähän mennes Malmössä… vielä en oo päättänyt mihin vien viimesen suunnitelmani toteutukseen. Mut kuvaa ekaa kertaa ottaville suosittelen, et kyselette kavereilta ja selailette mestojen referenssit läpi huolella ennen päätöstä. Kysees on kuitenki suhteellisen ikuinen setti. 😉

Mites mieltä meidän lukijat ootte ylipäänsä aiheesta, tykkäättekö vai dissaatteko? Ja te keillä on leimoja, niin nyt infoo ja vaikka kuvaa kehiin! Mä en taida uskaltaa postata kuvia, kun niistäkin on helppo tunnistaa. Voin ehkä pyydettäessä kuvailla. 😀

Täs pari hyvin eri tavalla äijätatskaa:

Hämis!

Puska!

Että semmonen isänpäivä

Nonii, lupasin raportoida tästä faijan mainitsemasta YLLÄRISTÄ ja isänpäivästä noin muuten. Eli aamupäivä meni tääl ihan mukavasti, Ansun kans herättiin aikasemmin viritteleen aamupalaa, joka sit kiikutettiin suoraan sänkyyn lahjojen (= Fazerin suklaamättöjen) kera. Faija on onneks huumorimiehiä ja repes ihan täysin lahjalle! 🙂 Taustoja tuntemattomille siis tiedoks, et faija työskentelee aika korkeel paikal Fazerin ruotsalaisella (tai no nykyään norjalaisomisteisella) kilpailijalla…

No joo, siinä sit aamupalailtiin ”uusioperheen” voimin, mukana mun ja Ansun lisäks siis tietty faija ja sit sen nainen ja naisen 14v tytär, Freja. Ihan kiva tyttö, mut eipä sen kans kauheesti oo puhuttavaa, paitsi se taitaa pitää jotain muotiblogia, täytyy udella siitä tarkemmin. 😉 Mut päällisin puolin se on vielä pahemmin hemmoteltu ku me. 😀 Meil sentää on mutsi aina pitäny jotain rotia täs touhus.

Faijan naisen, Carolan (ei se laulaja onneks) kans on muuten hieman kalseet välit, koska porukoiden eron jälkeen paljastu, et jotain säätöö faijalla oli Carolan kans jo joskus kauan sit. Turha sen on kuvitella, et kutsuttais sitä termillä styvmor kuten se haluais… Eikä siinä mitää, iha asiallisesti ainakin ite oon sitä kohtaan käyttäytyny ku en jaksa kehittää mitään ylimäärästä draamaa, tilanne on mikä on, eikä muutu millään raivareilla.

Mutta ny niihin ylläreihin – kyllä monikossa. P-man osu pelottavan lähelle arvauksineen… tosin ei oo tulos pikkusiskoo vaan veli!! 🙂 Tää oli hyvä uutinen ja siis se faijan mainostama ylläri ja lopulta päivän ainoo hyvä juttu, koska sit ihan ohimennen tuli ilmi asioita. Esim ihan tälläne pieni juttu, et koska ollaan Ansun kans jo molemmat ”isoja” lapsia, nii rahahanat tyrehtyy täysin, eikä meille heru enää mitään avustusta.. jumalauta! Ei siinä mitään, tavallaan ihan ymmärrettävää, mut ku tää oli ollu sen muijan idea, ei faijan. Vittuako se puuttuu meidän perheen asioihin, kun ei siihen kuulu!?! Eikä tuu kuuluunkaan, vaik pusertais tähän maailmaan 10 kersaa. Tää uus pikkunen tulee oleen mun perhettä, mut toi muija ei. Ja niin bisnespomoo ku faija onki, nii ihan tossun ja tussun allahan se on koko äijä. Ei pysty tajuaan miten hyvin Carola on sitä onnistunu manipuloimaan.

Eiks sen pitäis olla faijan itsensä päätettävis millä tavoin se on läsnä meidän elämässä? Rahan ohel ei oo kyl ollut juurikaan muuten (paitti jettikyyditysten muodos joskus, mut rahalla sekin) ja siis voin kertoo, et ottaisin sata kertaa mieluummin oikeesti läsnä olevan faijan ku sitä rahaa, mut tiiän et ensin mainittua ei oo herumas ennen ku helvetti jäätyy. Ja tää vaikuttais ny vähän siltä et se meinaa feidaa kokonaan. Vähän meinaa latistu isänpäiväfiilis… vituttaa vähä, lähin siitä aika pian sit jätkien kans skeittaan Bryggerietiin ja sulatteleen juttuja. Siel sentää oli kivaa. 🙂

No mut Ansu ei sit ollu yhtä zen vaan se veti ihan täydet kilarit, pakkas kimpsunsa ja lähti bussil kohti Uppsalaa… lähti fammulle, joka oli siis saanu kuulla faijalta tosta Carolan ”takeoverista” eikä suostunu tuleen tänne etelään ees sen uhalla, et missaa meidän näkemisen ja tiiän, et se ottaa sil koville.. Mä päästin Ansun sit lähteen sillä ehdolla, et se sit on ajoissa venaamas Tukholmas ku mä ländään huomen päivällä vaihtaa konetta. Joopa joo, tämmöstä siis täl kertaa. En mä oikeen tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, nyt just ainaki repeilen. Mun elämä on onneks kuitenki Suomessa, Manselassa ja TESTOKSESSA!! Nih, perkele!!

Mites isänpäivä on sujunu siel kotipuolessa? Toivottavasti seesteisemmin ku tääl. No mut huomen poijjaat nähään! Löysin muuten loistavan vempeleen teemaviikon analyysiin, saas nähä jaksanko tänää viel raapustaa aiheesta. 😉

Morot ny ainaki tältä erää!

P-man ja Ansu ne yhteen soppii… WHAT?

Iltaa!

Oli pakko tän vaiherikkaan illan päätteeks viel naputella päällimmäiset fiilarit, ennen kun painun pehkuihin ja heräilen taas muutaman tunnin päästä.

Päivä sinänsä oli aika perinteinen, olin koulus ja lenkkeilin Mitsun kans ennen ja jälkeen… ei siinä siis kummia. Vaiherikkaus nosti päätään tosiaan tos kaheksan jälkeen vai koskahan se oli, kun P-man tiedusteli ”pelastusta” Seijan kynsistä. Olin ihan varma, että some shit happened ja äijä on menny paneen sitä. Ei sentään.

Kuten ehkä te muutkin ootte jo nyt saanu huomata, siel oli Seija tuskissaan magneetti pillussa… wait, WHAT? Niinpä. En ollu kans ihan uskoo korviani, mut ilmeisesti näin oli. Olisin halunnu käydä tsekkaa tilanteen, mut ei P-man antanu lupaa, sano vaan et ny mennään ja vähän äkkiä. 😀

Käytiin sit samalla reissulla hakees hamppareita ja sit tekemäs mutsin luona vaihtarit: napattiin pikkusisko kyytiin ja jätettiin Mitsu hoitoon viikonlopuks. Ansu on siis meillä tän yön, kun lähetään sit kukonlaulun aikaan Manselan lentokentälle ja sieltä sit Riikan ja Tukholman kautta Malmöseen isänpäiville.

Ansuun liittyen onki yks juttu mikä on ihan pakko jakaa(nyt kun se nukkuu)! Se meinaan paljasti, et on ihastunu P-maniin!! Ei jumalauta… ikäeroohan ei oliskaan ku se ~10v. Repesin vaan päin naamaa mun kuuluisan paskasen naurun kera… repeeminen oli niin spontaani, koska tiesin ettei P-man tulis ikinä kajoon mun pikkusiskoon. Jontesta en niin takuuseen meniskään. .___. Sehän tästä puuttuiskin. No joo, eikös se ihan normia oo, et tyttö ihastuu veljen kavereihin? … tai ainakin joskus kersana oli. Huhhuh, onneks se on tääl vaan tän yön ja nytkin jo ihan umpiunessa, nii ei kerkee nolaan mua tai itteensä pahemmin. 😀

Mut nyt meitsi vetäytyy hiljalleen takavasemmalle tän viikon osalta, pakkaa skeden ja muut sälät kapsäkkiin ja sit koisaan. Hyvää ruotsalaisuuden päivää meitsille ja öitä & viikonloppuja tyypeille!

Adjö!

Isänpäivä ja reissu

Jaahans… tänää sit varmistu, et lähetään perjantaina Ansun kans Malmöseen ja tullaan takas maanantaina. Isänpäiville mennään, kalliiks tulee taas sekin keikka. Tosin pappa betalar matkakulut kaikeks onneks, ku ihan ei olis nyt rahaa heittää yli 600 eukkua per naama siihen, et kävästään mestoilla..

Onneks pääsee sentään lähteen Manselan, tai siis Pirkkalan kentältä, mut ei pääse suoraa, vaan pitää vaihtaa eka Riikas ja sit Tukholmas… perus säätämistä, mut onhan tähän jo tottunu, kun siel tulee välil pyörittyy. Tampereelta vaihtoineen kestää täl kertaa 7h 35min…. yyh, toi on just niin paska väli, et joutuu venaileen kentällä aina useemman tunnin. Noh, eiköhän siitä selviä… takas tulles pääsee pelkästään tol Arlandan vaihdolla, tosin silloin venailua on senki edestä. Samalla vaivalla faija vois oikeesti asua vaikka jossain lämpöses maassa, jonne pääsis suoralla lennolla. Täytyyki kuittailla aiheesta… ja keksii täs jotain viemisiä. 🙂

Mut asiaan! Kuulin, et fammukin tulee tonne faijan luokse viikonlopuks, yayyyy! Alkaa melkein olla sit jo menemisen arvostakin. 😉 … joojoo, on faijaakin ihan kiva nähä, toivottavasti tunne on ees semisti molemminpuolinen, aina ei tunnu olevan. Ansulla on täl hetkel vielä enempi tulenarat välit faijaan ku mulla… voi tulla ihan mielenkiintonen reissu. Se näkee sit. Mitsun kippaan mutsille, en viitti jättää sitä näiden hurjien luo Testokseen, ei ne sitä kuitenkaa lenkittäis.

Koko reissun ajaks on luvattu sadetta, mut kyl mä skeden silti otan messiin, kerta siel ei oo viel lumesta pelkoo. 😉 Ja jos tosiaan sataa vaan, niin meen Bryggerietiin… se on kyl varsin jees mesta ja viel melko lähellä faijan keskustalukaalia!

Mutmut, mitäs tyypeillä on suunnitteilla isänpäiväks, onko jo lahjat hankittuna ja kortit väsättynä? 😉

Meitsi on bäk.

Noni, meitsikin takas testokses ja koneen ääres. Olin tosiaan reilun viikon tuol svärjelandiassa, ku fammu (82v) oli kaatunut rappusis ja murtanut lonkkansa. Kaiken kukkuraks sit sairaalas se oli saanu viel jonku bakteerin. 😦 Se oli kyl jotenki nii heikona et sydäntä särki. Onneks ny jo vähä parempi ku se bakteeri saatiin aisoihin. On se kyl varsinaine teräsmuori ku jaksaa nytki kuntouttaa sitä lonkkaansa. Tommoset kaatumiset voi vaan olla vanhal iäl suht kohtalokkaita. Fammu on kyl aina ollu tosi hyväkuntonen mut ny vähä huolettaa toi sen tila, kerta kuntoutus kestää monta kuukautta… ja sinä aikana kuitenki enimmäkseen joutuu ottaa iisisti.

 

Mä käytännös asuin ton kuluneen viikon sairaalas. Fammu on mulle kuitenki ihan yhtä tärkee ku omat porukatkin, jollain tapaa ehkä jopa tärkeempi. Ainaki läheisempi mitä faija. Oltiin pikkusiskon kans aina pienenä ja vähä isompinaki fammul hoidos ja kesät yleensä asuttiinki siel. Asuin siis nuoruuteni Uppsalassa, fammu asuu siel edelleen (jep, saas nähä koska ollaan telkkaris siin uppsalan sairaala ohjelmas, meitä kuvattiin ;)), faija asuu nykyää Malmössä ja kävi tuol sairaalas ehkä kerran ton viikon aikana mitä suklaabisneksiltään kerkes.

 

No mut ny oon kuitenki taas tullu bäkkii ja blogailu voi jatkua. Onneks täs meidän sopparis on sellanen porsaanreikä, et ulkomaanmatkojen aikana ei oo pakko postailla, ellei ny välttämättä eriksee haluu. 

 

Mut taas tuli huomattuu ettei olis kandennu olla näin kauaa pois… jumalauta mitä helvettee mun skedelle on tapahtunu?!! ja testokselle muutenki………viddu mun luukku on ku räjähdyksen jäljilt ja dekis on sauken naama. P-man niiiiin joutuu siivoo tän. Tai sit hommaa ne kaverinsa siivoo. Ja se tulee saamaa kyl jontelta jossai vaihees niin kovaa huutoo. Huhhuh. 

 

Mut mä en jaksa olla ainakaa ny just mitenkää kauheen vihanen tosta skedestä, koska mulla on aika hyvä idis miten ton tarran saa irti ja ny just väsyttää iha vitusti plus tuli tolla reissulla ostettua kuitenki uus, ku toi saukenaama jäi siin lähtöhässäkäs kotio. Ei se tietty tarkota et vanhaa sälää olis lupa paskoo ja heitellä ympäriinsä. Ja mitä tulee huoneen oven lukittemiseen, nii jos p-man sattuu muistaa, lähin aika kiireel…

 

No mut ny vois heittää vähä vapaalle, korkata karhun kerta kellokin on jo hiipiny yli puolenpäivän. Mukavaa viikonloppuu tyypeille, kiva olla takas! 🙂