Kuvaa kylkeen

Huomenta päivää ja oikein tehokasta tiistaita tyypeille! Aattelin aloittaa tän viikon omalta osaltani pienellä tatuointipostauksella. Mulle on tosiaan jo jokunen noita tatskoja kertyny ja vielä ainakin yks pitäis saada! Se on kyl kumma kuin niihin tulee himo… nyt olis suunnitteilla semmonen siisti kylkitatska. Tiiän kyl, et se on pahin paikka ottaa kuvaa ja se SATTUU jopa aikusella miehellä. Mut kyl tommoset aina kestää, ei se lopulta nii paha kipu voi olla, on mul kuitenki jo tikattu oikeen käden ojentaan ja kaulaan, ne on kans suht arkoja paikkoja… selkä sen sijaan oli pala kakkua, suorastaan nautinnollista raapustamista, vaikka 5 tuntia putkeen kestikin. 😉

Mul on kaiken kaikkiaan siis pari pientä leimaa kaulassa/niskassa, isommat sit käsivarsissa ja selässä. Vielä toi yks kylkeen, nii alkaa olla siinä. En kaipaa mitään kokohihoja tai parillista määrää kuvia ja liika on sit liikaa. Alakroppaan en ees aatellut ottaa mitään. Moni voi pitää tätäkin määrää jo liikana, mut meitsi diggaa ja se on pääasia!

Manselasta löytyy käsittääkseni paljonkin taitavia takojia, vaikka ite oonki ottanu kaikki kuvani tähän mennes Malmössä… vielä en oo päättänyt mihin vien viimesen suunnitelmani toteutukseen. Mut kuvaa ekaa kertaa ottaville suosittelen, et kyselette kavereilta ja selailette mestojen referenssit läpi huolella ennen päätöstä. Kysees on kuitenki suhteellisen ikuinen setti. 😉

Mites mieltä meidän lukijat ootte ylipäänsä aiheesta, tykkäättekö vai dissaatteko? Ja te keillä on leimoja, niin nyt infoo ja vaikka kuvaa kehiin! Mä en taida uskaltaa postata kuvia, kun niistäkin on helppo tunnistaa. Voin ehkä pyydettäessä kuvailla. 😀

Täs pari hyvin eri tavalla äijätatskaa:

Hämis!

Puska!

Että semmonen isänpäivä

Nonii, lupasin raportoida tästä faijan mainitsemasta YLLÄRISTÄ ja isänpäivästä noin muuten. Eli aamupäivä meni tääl ihan mukavasti, Ansun kans herättiin aikasemmin viritteleen aamupalaa, joka sit kiikutettiin suoraan sänkyyn lahjojen (= Fazerin suklaamättöjen) kera. Faija on onneks huumorimiehiä ja repes ihan täysin lahjalle! 🙂 Taustoja tuntemattomille siis tiedoks, et faija työskentelee aika korkeel paikal Fazerin ruotsalaisella (tai no nykyään norjalaisomisteisella) kilpailijalla…

No joo, siinä sit aamupalailtiin ”uusioperheen” voimin, mukana mun ja Ansun lisäks siis tietty faija ja sit sen nainen ja naisen 14v tytär, Freja. Ihan kiva tyttö, mut eipä sen kans kauheesti oo puhuttavaa, paitsi se taitaa pitää jotain muotiblogia, täytyy udella siitä tarkemmin. 😉 Mut päällisin puolin se on vielä pahemmin hemmoteltu ku me. 😀 Meil sentää on mutsi aina pitäny jotain rotia täs touhus.

Faijan naisen, Carolan (ei se laulaja onneks) kans on muuten hieman kalseet välit, koska porukoiden eron jälkeen paljastu, et jotain säätöö faijalla oli Carolan kans jo joskus kauan sit. Turha sen on kuvitella, et kutsuttais sitä termillä styvmor kuten se haluais… Eikä siinä mitää, iha asiallisesti ainakin ite oon sitä kohtaan käyttäytyny ku en jaksa kehittää mitään ylimäärästä draamaa, tilanne on mikä on, eikä muutu millään raivareilla.

Mutta ny niihin ylläreihin – kyllä monikossa. P-man osu pelottavan lähelle arvauksineen… tosin ei oo tulos pikkusiskoo vaan veli!! 🙂 Tää oli hyvä uutinen ja siis se faijan mainostama ylläri ja lopulta päivän ainoo hyvä juttu, koska sit ihan ohimennen tuli ilmi asioita. Esim ihan tälläne pieni juttu, et koska ollaan Ansun kans jo molemmat ”isoja” lapsia, nii rahahanat tyrehtyy täysin, eikä meille heru enää mitään avustusta.. jumalauta! Ei siinä mitään, tavallaan ihan ymmärrettävää, mut ku tää oli ollu sen muijan idea, ei faijan. Vittuako se puuttuu meidän perheen asioihin, kun ei siihen kuulu!?! Eikä tuu kuuluunkaan, vaik pusertais tähän maailmaan 10 kersaa. Tää uus pikkunen tulee oleen mun perhettä, mut toi muija ei. Ja niin bisnespomoo ku faija onki, nii ihan tossun ja tussun allahan se on koko äijä. Ei pysty tajuaan miten hyvin Carola on sitä onnistunu manipuloimaan.

Eiks sen pitäis olla faijan itsensä päätettävis millä tavoin se on läsnä meidän elämässä? Rahan ohel ei oo kyl ollut juurikaan muuten (paitti jettikyyditysten muodos joskus, mut rahalla sekin) ja siis voin kertoo, et ottaisin sata kertaa mieluummin oikeesti läsnä olevan faijan ku sitä rahaa, mut tiiän et ensin mainittua ei oo herumas ennen ku helvetti jäätyy. Ja tää vaikuttais ny vähän siltä et se meinaa feidaa kokonaan. Vähän meinaa latistu isänpäiväfiilis… vituttaa vähä, lähin siitä aika pian sit jätkien kans skeittaan Bryggerietiin ja sulatteleen juttuja. Siel sentää oli kivaa. 🙂

No mut Ansu ei sit ollu yhtä zen vaan se veti ihan täydet kilarit, pakkas kimpsunsa ja lähti bussil kohti Uppsalaa… lähti fammulle, joka oli siis saanu kuulla faijalta tosta Carolan ”takeoverista” eikä suostunu tuleen tänne etelään ees sen uhalla, et missaa meidän näkemisen ja tiiän, et se ottaa sil koville.. Mä päästin Ansun sit lähteen sillä ehdolla, et se sit on ajoissa venaamas Tukholmas ku mä ländään huomen päivällä vaihtaa konetta. Joopa joo, tämmöstä siis täl kertaa. En mä oikeen tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, nyt just ainaki repeilen. Mun elämä on onneks kuitenki Suomessa, Manselassa ja TESTOKSESSA!! Nih, perkele!!

Mites isänpäivä on sujunu siel kotipuolessa? Toivottavasti seesteisemmin ku tääl. No mut huomen poijjaat nähään! Löysin muuten loistavan vempeleen teemaviikon analyysiin, saas nähä jaksanko tänää viel raapustaa aiheesta. 😉

Morot ny ainaki tältä erää!

P-man ja Ansu ne yhteen soppii… WHAT?

Iltaa!

Oli pakko tän vaiherikkaan illan päätteeks viel naputella päällimmäiset fiilarit, ennen kun painun pehkuihin ja heräilen taas muutaman tunnin päästä.

Päivä sinänsä oli aika perinteinen, olin koulus ja lenkkeilin Mitsun kans ennen ja jälkeen… ei siinä siis kummia. Vaiherikkaus nosti päätään tosiaan tos kaheksan jälkeen vai koskahan se oli, kun P-man tiedusteli ”pelastusta” Seijan kynsistä. Olin ihan varma, että some shit happened ja äijä on menny paneen sitä. Ei sentään.

Kuten ehkä te muutkin ootte jo nyt saanu huomata, siel oli Seija tuskissaan magneetti pillussa… wait, WHAT? Niinpä. En ollu kans ihan uskoo korviani, mut ilmeisesti näin oli. Olisin halunnu käydä tsekkaa tilanteen, mut ei P-man antanu lupaa, sano vaan et ny mennään ja vähän äkkiä. 😀

Käytiin sit samalla reissulla hakees hamppareita ja sit tekemäs mutsin luona vaihtarit: napattiin pikkusisko kyytiin ja jätettiin Mitsu hoitoon viikonlopuks. Ansu on siis meillä tän yön, kun lähetään sit kukonlaulun aikaan Manselan lentokentälle ja sieltä sit Riikan ja Tukholman kautta Malmöseen isänpäiville.

Ansuun liittyen onki yks juttu mikä on ihan pakko jakaa(nyt kun se nukkuu)! Se meinaan paljasti, et on ihastunu P-maniin!! Ei jumalauta… ikäeroohan ei oliskaan ku se ~10v. Repesin vaan päin naamaa mun kuuluisan paskasen naurun kera… repeeminen oli niin spontaani, koska tiesin ettei P-man tulis ikinä kajoon mun pikkusiskoon. Jontesta en niin takuuseen meniskään. .___. Sehän tästä puuttuiskin. No joo, eikös se ihan normia oo, et tyttö ihastuu veljen kavereihin? … tai ainakin joskus kersana oli. Huhhuh, onneks se on tääl vaan tän yön ja nytkin jo ihan umpiunessa, nii ei kerkee nolaan mua tai itteensä pahemmin. 😀

Mut nyt meitsi vetäytyy hiljalleen takavasemmalle tän viikon osalta, pakkaa skeden ja muut sälät kapsäkkiin ja sit koisaan. Hyvää ruotsalaisuuden päivää meitsille ja öitä & viikonloppuja tyypeille!

Adjö!

Isänpäivä ja reissu

Jaahans… tänää sit varmistu, et lähetään perjantaina Ansun kans Malmöseen ja tullaan takas maanantaina. Isänpäiville mennään, kalliiks tulee taas sekin keikka. Tosin pappa betalar matkakulut kaikeks onneks, ku ihan ei olis nyt rahaa heittää yli 600 eukkua per naama siihen, et kävästään mestoilla..

Onneks pääsee sentään lähteen Manselan, tai siis Pirkkalan kentältä, mut ei pääse suoraa, vaan pitää vaihtaa eka Riikas ja sit Tukholmas… perus säätämistä, mut onhan tähän jo tottunu, kun siel tulee välil pyörittyy. Tampereelta vaihtoineen kestää täl kertaa 7h 35min…. yyh, toi on just niin paska väli, et joutuu venaileen kentällä aina useemman tunnin. Noh, eiköhän siitä selviä… takas tulles pääsee pelkästään tol Arlandan vaihdolla, tosin silloin venailua on senki edestä. Samalla vaivalla faija vois oikeesti asua vaikka jossain lämpöses maassa, jonne pääsis suoralla lennolla. Täytyyki kuittailla aiheesta… ja keksii täs jotain viemisiä. 🙂

Mut asiaan! Kuulin, et fammukin tulee tonne faijan luokse viikonlopuks, yayyyy! Alkaa melkein olla sit jo menemisen arvostakin. 😉 … joojoo, on faijaakin ihan kiva nähä, toivottavasti tunne on ees semisti molemminpuolinen, aina ei tunnu olevan. Ansulla on täl hetkel vielä enempi tulenarat välit faijaan ku mulla… voi tulla ihan mielenkiintonen reissu. Se näkee sit. Mitsun kippaan mutsille, en viitti jättää sitä näiden hurjien luo Testokseen, ei ne sitä kuitenkaa lenkittäis.

Koko reissun ajaks on luvattu sadetta, mut kyl mä skeden silti otan messiin, kerta siel ei oo viel lumesta pelkoo. 😉 Ja jos tosiaan sataa vaan, niin meen Bryggerietiin… se on kyl varsin jees mesta ja viel melko lähellä faijan keskustalukaalia!

Mutmut, mitäs tyypeillä on suunnitteilla isänpäiväks, onko jo lahjat hankittuna ja kortit väsättynä? 😉

Lost and found!

Hiiop!

Hyvää arvaamikäpäivätänäänon? -päivää tyypeille! Melkein unohtui postailla tänne viimesimmät löydökset, meinasitte jäädä taas kerran paljosta paitsi:

Elikkäs tos yks päivä bongasin taas urbaanilta luontoretkeltäni alkuliman suosikkilomakohteen, eli stringit! Joku oli syksyisellä reissullansa hukannut, tai ehkä pikkumustat oli muuten vaan lähteny karkuun, evt. Pointtina kuitenki se, et joku jalomielinen yksilö oli nostanut ne näkyvälle paikalle ja iloinen jälleennäkeminen on vielä tässä keississä ihan mahdollinen, yay!

Ken omakseen tunnistaa, noutakoon Hallituskadun ja Kirkkokadun(?) kulmauksesta.

Ei kai täs taas tällä erää muuta, oikein hyvää viikonlopun alkua kaikille, meitsi lähtee tsekkaan Mansen orastavan lumisateen kera Mitsun! 😀

 

Lost and found!

 

 

Turvallisuusviikko – Lisää vaaranpaikoista ja oma avautuminen

Asematunneli

Kyl se vaan niin on, että jo valosaan aikaan ahtaat ja epämääräiset paikat on epämukavia ja sit illan mittaan ne muuttuu vaan entistä pelottavammiks… Ite ainaki koitan vältellä kaiken maailman julkisivuremppa-alueita, tunneleita, kaivuualueita yms, joita löytyy yllättävän paljon mm. keskustasta.

Onneks ei kauheen usein tuu pyörittyä esim asematunnelin hoodeilla, mut joskus täytyy sekin alittaa ja aika nopsaa sieltä vaan haluaa pois. En mä tiedä pitääkö täs nyt kauheen tarkkaan kuvailla mikä tän viikon aikana mainituissa paikoissa on pimeellä the thing, eiköhän kaikki tajua ku heittää kuvaa ja muuta matskua kehiin. Tarkotus varmaan ylipäänsä nimetä näitä ”vaaranpaikkoja”. Täl kertaa mainittakoon siis nimeltä Mansen asematunneli. Tosin se tais noustakin esille jo jossain kommenteissa. 🙂

_

Mut joo, tänäänki ku kävelin päivällä kotoo Hämeenpuistosta Sokoksen kautta Fressille, niin matkalta löyty paljonkin taltioitavaa… Ensinnäkin Sokokselta (Kuninkaankatua?) alaspäin viettää piiiiitkä, ilmeisesti julkisivurempan vuoksi kyhätty tunneli, joka huipentuu tunnelin vasemmalla puolella sijaitsevaan porttikongiin, otin kuvat molemmista, eli ite tunnelista että kongista. Yks siinä talossa asuva kaverityttö tiesi kertoo tänää salilla, et se porttikongi peitetään aina illaks/yöks sellasella pressulla ja se on PELOTTAVA. Alla matskua, tosin valosalla otettuja.

_

_

Enpä tiiä oonko mä sit jotenki mammanpoika ku pelkään tälläi pimeetä. Mut on siihen iha hyvä syykin. Asuttiin tosiaan Uppsalassa ennen Manseen muuttoo ja olin muistaakseni kuuden vanha ku pääsin ekoja kertoja isojen poikien messiin. Tällä kertaa leikittiin illalla Stadskogenissa piilosta ja sit kesken kaiken nousi mun siihenastisen elämäni pahin ukonilma ihan puskista. Olin just silloin piilos semmosessa isossa kuopassa ja olin keränny ympäriltä lehtiä ja oksia suojaks päälleni. Liianki hyvä piilo pienelle jampalle. :S

Olin ilmeisesti viimenen jota ei oltu vielä löydetty ja muut lähti sitä ukkosta karkuun ja unohti mut. Jäin sinne yksin ja sit ihan paskajäykkänä ja olin samas paikas varmaa tunnin verran. Mutsi oli ihan paniikis ettiny mua ympäriinsä ku oli ikkunasta nähny et esim naapurin Mikke palas mettästä kotio, mut meitsiä ei näkyny eikä kuulunu ja oli jo ehtiny tulla pimeetäkin… ei ihme jos mamma oli huolissaan. Vaikka eipä se Stadskogen todellisuudes ees oo mikään iso metsä. Tosin pienenä se tuntu siltä kyl. No mut ukonilma meni sit ohi ja uskalsin hiljalleen hiipiä kotio. Paskoja oli isot pojat ku ei pitäny pikkusesta huolta vaan jätti sinne yksin. Siitä asti oon pelännyt sekä ukkosta että pimeetä. 😦 … ja voitte kuvitella, etten ton jälkeen ihan hetkeen päässy isojen poikien mukaan iltasin. xD

_

Ainiin. Sit vielä lopuksi mediamaistiainen jo aiemmin esille nostetusta Kehräsaaresta. Päätin tänää kuvata videoo kännyllä, ku lähin sieltä Fressiltä kotio päin ja oikasin koko komeuden läpi. Kuten videon kesto kertoo, normivauhtia reitin painelee alta puoleentoista minuuttiin… yllättävän pitkä aika etenki pimeellä. .__.

Turvallisuusviikko – Episode 3 out now!

Hiiop!

Turvallisuusteemalla siis jatketaan tää viikko, kuten uhottiinki. 🙂 Aattelin jatkaa vähän vielä ekan episodin teemaa sivuten, eli erilaisista keinoista suojella itseään, jos nyt syystä tai toisesta tulee yksin pimees liikuskeltua…

Tietysti se perinteisin kikka on leikkiä puhuvansa puhelimeen… parempi tietysti, jos oikeesti puhuukin. Ja vaikka jutusteliskin mitä tahansa perusscheissee, nii on hyvä mainita aina silloin tällöin missä päin on menossa. Myös sopimukset soittaa paikkaan A, kun pääsee perille paikkaan B on hyväksi havaittu keino. 🙂

Jos satut omistaan koiran (huom. etenki naiset) nii onhan siitäkin jotain apua, vaikka miten pikkunen tahansa oliskin… kylhän ne vähintään metelin nostaa jos joku hyökkää ja varmasti ne potentiaaliset hyökkääjät pitää koiratonta naista pimeellä helpompana ”saaliina”. Mut samal se koira myös altistaa pimeyden vaaroille, lenkillä ku pitää käydä – kesäaikaan ehkä kertaalleen pimeellä, talviaikaan melki kaikki lenkit sijoittuu pimeeseen tai ainakin hämärään ajankohtaan. Ilman koiraa tuskin joka päivä tulis ees sinne pimeyteen lähdettyä. Tietty paras vaihtoehto olis kerätä joku poppoo johon kuuluu useempi koira ja omistajat tai jos ei onnaa, nii pyytää sit joku muu kaveri lenkille seuraks. Tai jos on tarpeeks iso ja pelottavan olonen koira, niin se toimii jo sellasenaan… tai jos tytöt omistatte pelottavan näkösen kundikaverin, se ajanee varmaa kans saman asian. 😀

Tärkeintä olis muistaa: ÄLÄ lähde yksin pimeellä mihkään metsään, järvenrantaan tai ees ylipäänsä pätkille mis ei oo valaistusta… eikä ne kaiken maailman ”oikopolutkaan” oo niin käteviä loppupeleis.

Edelleen haluan toistaa itseäni näis turvallisuusasioissa: eli jos tilanne vaikuttaa uhkaavalta, niin se on ihan turha raavaimmankaan äijän kuvitella, et kannattaa jäädä testaan kuka on kaupungin kovin jätkä. Ehei, ekana kannattaa käyttää tervettä järkee – eli pääseekö tilanteesta mitenkää pakoon: JUOKSE!!! Mulle ainaki on taottu päähän pienestä pitäen, et paras itsepuolustus on tilanteen välttäminen. Ja kuten monet itsepuolustuslajit painottaa: lajia reenataan vain ja ainoastaan siks, ettei niitä taitoja joutuis käyttään. Ikinä. Eli se ennakointi on pop.

Kuten aiemmin mainitsin, ei oo teräaseiden tai muidenkaan aseiden kanniskelu Suomessa laillista, joten joutuu vähän soveltaan, jos haluaa tuntee olonsa ees vähän turvallisemmaks. Toista se on jenkeis… olikohan se ny esim Floridan osavaltio mis on lupa puolustaa omaa kotia ja tonttia tuliaseilla, tarvittaes vaik tappavasti. Ja sit Suomes ei saa hiippailla tyyliin ees voiveitsen kans. xD

Mut niin siitä soveltamisesta. Avainnippu ny tietty on yks hyvä ja sen pitäis olla oletuksena mukanakin. On myös fiksua tsekkailla maastoo muutenki sillä silmällä – kaikki kepeistä kiviin ja hiekasta koiranpaskaan toimii ja saattaa pelastaa tositilanteessa. 😉

Sitä paitsi sen laittoman teräaseen kanniskelussa on muitakin miinuspuolia ku se ite laittomuus… kannattaa etukäteen pohtia esim seuraavia juttuja aika tarkkaan:

Oletko tarvittaessa valmis…

a) … ylipäänsä käyttämään moista kapinetta?

b) … hyväksymään, että ase saattaa taitavamman käsissä kääntyä sinua itseäsi vastaan?

c) … elämään sen kanssa, että vahingoitat toista ihmistä pysyvästi?

d) … kantamaan teon lailliset seuraukset?

e) … johonkin vielä pahempaan?

Häläri!

*****

Nää nyt tuli ekana mieleen noista huonoista puolista. Täytyy sanoo, et ite en ainakaa kuvittele olevani iha niin kova jätkä, et kanniskelisin teräasetta ympäriinsä. Onneks on pirun nopeet kintut…. Tän sanottuani, voisin heittää ilmoille nyt mielestäni parhaan laillisen vaihtoehdon:

–

Jos olisin nainen, tai mul olis tyttöystävä atm, ostaisin sille (tai no miks en itellekin) ehdottomasti tämmösen 115dB:n signaalilla varustetun henkilökohtaisen hälärin. Ääni kantaa 1-3km, mut koska se on ”kohdistettu”, ei se kaikeks onneks vahingoita käyttäjäänsä. Pieni, näppärä ja käytettäes varmasti huomiota herättävä vekotin. Meh likes.

Nyt haluaisinkin kuulla muiden mielipiteitä aiheesta. Onko vaaratilanteista omia kokemuksia? Jos, niin miten siitä selvisit, vai selvisitkö? Miten sinä suojelet itseäsi pimeällä? Vinkkejä, kritiikkiä, kommenttia!

–

Ja seuraavasta vaaranpaikasta kirjoittelen vähän myöhemmin vielä erillisen entryn. Turvallista päivää, tyypit! 🙂

Turvallisuusviikko – Episode 1 out now!

Oltiin eilen Mitsun kans iltalenkil ennen puolta yötä ja täytyy sanoo, et Manselan viimeaikaisten tapahtumien valos ei ollu kovinkaan turvallinen fiilis liikuskella. Tosta pehmolelukaverista kun ei suuremmin oo bodyguardiks. Huomasin jossain kohtaa et muutaman isokokosen miehen seurue oli tullu samaa reittiä meidän peräs jo parin korttelin verran. Perjantai-ilta, todnäk niil oli ihan hyvä syy siihen reittivalintaan, mut jotenki ahisti se tilanne ja pääpointtina, et oli turvaton fiilis, vaikka ne sit myöhemmin kääntykin eri suuntaan. Tästä juteltiin P-manin kans, sit ku Mitsun kans oltiin palattu lenkiltä, ja päätettiin pitää blogissa tästä päivästä alkaen turvallisuutta käsittelevä teemaviikko.

Julistan siis Turvallisuusviikon alkaneeksi 17.–23.10.2009 väliseksi ajaksi. Tarkoituksena olis nostaa esille yleisiä turvallisuusasioita mitä meidän mielestä kannattaa ottaa huomioon esim yksin pihalla liikkues, tai miks ei vaikka kotia (ja Jonten tapauksessa perhekalleuksia) suojatessakin. Turvallisuusaiheisia asioita ja mielipiteitä on kuitenkin niin paljon, että uskoisin tästä kehkeytyvän ihan mallikasta keskustelua ja erityyppisiä aiheita eri päiville. 🙂 Pääpointtina oliskin just herättää keskustelua tärkeästä aiheesta ja saada lisättyä yleistä tietoisuutta ja valppautta, eri näkökulmista.

Me kirjotellaan kuitenkin ensisijaisesti nyt manselaisina, mut eiköhän nää oo käännettävissä ihan minne päin Suomea tahansa. Tarkoitus olis lisätä jokaisen jutun loppuun myös aina joku Manselan monista vaaranpaikoista, kuvamateriaalilla varustettuna, jos mahdollista. Kaikkien kommentit, lisäykset, juttuideat ja muut pointit on enemmän ku tervetulleita! 🙂

Mut itse asiaan. Jos ei naisten oo turvallista liikuskella pimeessä yksin, niin eipä tätä nykyä taida miehilläkään olla sen turvallisempaa. Pelot ja uhat on toki naisilla ja miehillä erityyppiset – naiset pelännee eniten raiskatuks tulemista, miehet yleisesti ehkä väkivaltaista ryöstöä tai jopa henkirikosta, ainakin mulla itellä nimenomaan nää kaks päällimmäisenä, jos pitää nimetä. Miten sit suojautua, jos nyt kuitenkin on pakko kävellä yksin pimeessä? …kun eipä varsinaisia aseita oikein oo lupa kanniskella mukana.

#1 Keho aseena

Käsittääkseni Suomen laki on vähä viturallaan. Oikaiskaa jos oon väärässä, mut erinäisiä itsepuolustuslajeiksi lukeutuvia harrastaneet on lain edessä ns. askeleen verran alakynnessä, vaikka oliskin ite uhrin asemassa.

Otetaas esimerkki vaikkapa judoa harrastavasta pienikokoisesta Jaanasta. Eräänä iltana tuntematon mies yrittää raiskata Jaanan pimeässä porttikongissa.

_

1. Jaana vanhana judokana kietaisee raiskari-Karin kunnon junttaan, hajoittaen tukiristisiteen tämän olkapäästä. Nöyryytetty raiskari-Kari nostaa syytteen Jaanaa vastaan ja on kuin onkin lain silmissä uhrin asemassa.

2. Mikäli Jaana ei olisi judoa harrastanut, olisi hänen ollut lupa laittaa Kartsa ojennukseen ns. maallikon ottein, mutta tällöin myös raiskauksen onnistumisprosentti olisi luultavasti varsin korkea.

3. Jos myös raiskari-Kari olisi judoka, tällöin Jaanan teko olisi lain edessä oikeutettu… tämä ”askeleen verran alakynnessä” -mentaliteetti pätee myös siinä tapauksessa, mitä aseistetummaksi skenaario menisi.

4. Jos raiskari-Karilla olisi ollut vaikkapa teräase, olisivat Jaanan trikit olleet ihan ookoo.

5. Mikäli taas Jaanakin tempasisi jonkin sortin moran esille, pätisi taas aiempi asetelma.

6. Jos Kartsalla olisi sen sijaan tuliase Jaanan teräasetta vastaan, pieni moran survaisu kylkeen saatettaisiin sallia hätävarjelun nimissä.

7. Jos taas molemmilla olisi tuliaseet, palattaisiin lähtöpisteeseen jne…

….mielenkiintoista. Voihan olla, et oon itekin käsittänyt joskus jotain väärin, mut näin muistan dojolla kerrottaneen, vaikka eri laji onkin kyseessä.

Mut joo, takas viel vähän tohon kyssäriin, et miten sit pystyis suojeleen itseään jotenkin laillisin keinoin? Varmaankin se ihan ykkösjuttu on pysyä pelikunnossa, eli ei mitään perseitä olalle, jos pitää kävellä pimeel paikasta A, paikkaan B. Tietynlainen terve vainoharhasuus, eli valppaus on aina plussaa. Ite monesti lenkillä mietin, et jos tosta porttikongista hyökkäis joku NYT, nii miten reagoisin. Eka reaktio kandeis olla kaikilla ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta ”JUOKSE!!!!”. Eli vois olla hyvä pitää silmäl mahdollisia pakoreittejä. Ennakointi, valppaus ja terve järki (= esim reittivalinnat) vie jo aika pitkälle, imo. 🙂

Vaaranpaikka #1 @ Manse – Kehräsaari & Kehräsaaren silta

Valoisalla nätti ja kiva, pimeällä pelottava, ahdas ja hyvin epäilyttävä – etenkin se kuja, josta itse Kehräsaari alkaa. Musta tuntuu, että kaikki Mansen stalkkerit asuu ton sillan alla tai vähintäänki jossain välittömäs läheisyydes. Tää varoitus on erityisesti naisille, vaikka saa toi kyllä raavaan miehenki vilkuileen olkansa yli… välttelen meinaan ite tota koko paikkaa pimeellä ku ruttoa.

Monissa viime päivien keskusteluissa ihmiset tuntuvat ihmetelleen sitä Nikon valintaa lähteä Sahasta kohti keskustaa, eikä Ratinanvuolteen siltaa (tai tota Kehräsaaren siltaa) pitkin suuntana Satamakatu ja edelleen Hämeenpuisto. En mä kyllä ihmettele. Tuolla pitäis olla pimeellä liikkumiskielto. Ikävä kyllä tuo mielestäni fiksumpi reittivalinta ei tällä kertaa auttanut. 😦

Tähän linkattu kuva on talvelta ja muutenki vähän huono (ja ainakin viime talvena tosta oli toi lähimpänä näkyvä valo pimeenä), mut voisin käydä kuvaamas täs joku kerta tarkemmin, jos P-man lähtee mun mukaan. Yksin en kalliine kameroineni tonne mee…

Edit: tarkempaa satelliittikuvaa alueesta löytyy TÄÄLTÄ.

_

Viikonloppu kotikotona

Ja meitsi on bäk. Olin siis viikonlopun evakossa testoksesta, kerta ei paljo heruttanu jäädä seuraan noiden äijien lihariiputussessioita… nou nou. Päätin, et lähetään Mitsun kaa mutsin ja siskon iloks. Oli varsin jees viettää ”koko perheen” leffailtaa pitkästä aikaa. Siskokin saatiin jäämään meidän seuraks. Oli useempi eri leffa, hyvää ruokaa, poppareita ja olutta! 😀 Aateltii mutsin kans, et vois tarjota Ansullekin pari kaljaa, vaikka se onki vielä toistaseks alaikänen. Parempi et lipittää ne siinä meidän kans ku jossai mäkkärin kulmilla. 😉

Mitenkäs muuten lukijoilla on aikanaan hoidettu toi alkoholivalistus kotopuolessa – annettiinko kotona ees maistaa vai pitikö vetää nakit silmille kylillä ja hiipiä salaa kotiin? Ja mitä mieltä ootte ylipäänsä, eli mikä olis paras vaihtoehto? 🙂

Tääkin viikko on menny vähä kiireen vallites, kerta koulus jakso vaihtuu ens viikol ja sitä ennen on täs useempi kurssityöpalautus hoidettavana. Jaksaa, jaksaa!

Mut joo, veti vähän hiljaseks toi P-manin edellinen entry ja täytyy sanoa, et jotenkin tuntuu tyhmältä ja tyhjältä nyt alkaa kirjotteleen jotain perusscheissee tänne… mulla oli jo aihekin valmiina, mut taidan säästää seuraavaan kertaan. Toivon kans todella, että Niko löytyy! Näin tos kaupungil pyöries roskiksen kyljessä kadonnut-ilmotuksen samaisesta henkilöstä. Eihän sitä tiedä, noikin ilmoitukset voi auttaa etsinnöissä ratkaisevasti. Tsemppiä!

Ekaluokkalainen

Koulu alko si keskiviikkona. Sain kuulla täst mukavasti ajois tiistai-iltana kerta en edelleenkää oo löytäny niit lappusia. Ja EDELLEEN syytän tästä jonttee ja p-mania. Vaikkei perunasalaattijekkuja tai muita mukavia reissun jäljilt ollukaa havaittavis, nii oli mun kämpäs silti käyty ja jotain sekoteltu. Hmph. No joo, ei ehkä voi silti verrata mun ja p-manin suorittamiin paskaponi jekkuihin ja muihi. 😉 

 

Noh kai se on pääasia et ylipäänsä selvisin ekana päivänä kouluun… ja vielä oleellisempaa et en jääny ekan kouluviikon aikana (ekaluokkalaisena) auton alle eikä päätä upotettu vessanpönttöön. Rispektii hei näistä saavutuksista! 😀

 

Mut aika lusmuamista on nää ekat päivä ny ollu. Esitin siis ihan kympil tuoretta maahanmuuttajaa, nii pääsin hottis tyttöjen kans opastetulle manse kierrokselle. Mina ja hoono soome. xD Täst saatan jäädä kyl ennen pitkää kii. Onneks koulutusohjelma on kokonaan lontoon kielellä nii pystyn ehkä hetken vetäänki roolia.

 

Mut takas ekojen päivien meininkeihin. Meille on paasattu lähinnä jostai terveydenhuoltoon liittyvistä jutuista ja esitelty kampusta. Melko tylsää mut täytyy sanoo et mieluummin hengaan vielä täs vaihees joukon jatkona koomasena ku luennolla.. tiedetään, on vitun hyvä asenne tähä opiskeluun alusta alkaen. Mut oon edellee sitä mieltä et en mä tuol puljus ihan hullusti tuu uutta oppiin ainakaa ohjelmointiin liittyen. Papereiden peräs mä siel hengaan. Tietty voi sit ottaa jotai muitaki kursseja ku noit omia scheisseja, nii tulis suorilt opittuu jotai uuttaki. Kattellaa. 🙂

 

Väsyttää iha törkeesti. Taidan käyttää mitsulaista ulkosalla ja sit meen kyl päikkäreille, ei tuu perjantaista muute mitää. Illalla olis kuitenki tarkotus nähä luokkakavereita kaljottelun merkeis kaupungil!

 

Se on tältä erää adjö ja hyvvee viikonloppuu tyypeille!