O(u mai good)net Finland

Meillä oli tänään Eerikin kans hyvät keskustelut mainonnasta, jota tehdään verkossa. Vaiks Eerikki on koodari, se ymmärtää jonku verran myös markkinoinnin päälle, niinku meitsi. Yontte nyt on mediaosaaja, mut sillä on taas yrittäjänä hyvä kokonaisnäkemys kaikkeen. Me todella tarttettais näiden uusien työprojektien myötä apuja digipuolelle ja verkossa markkinointiin, ja oon kartottanut muutamia potentiaalisia verkkopuolen experttejä. Surffailtiin digipuljujen sivuilla ja löydettiin muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja. Mutta tiedättekö, kun joutuu siihen tilanteeseen, että nettisaittien sisältö toimii mut mielikuva ei ole luotettava, niin kumpaan pitäis luottaa?

Hauki on kala.

Otetaas esimerkki. Joku sanoo, että hauki on kala ja näyttää samalla kuvaa, jossa pyrstökäs suomuinen olio makoilee. Epäilemättä tiedetään, että näin varmasti on, koska kaikki tuntee hauen jo ala-asteen bilsan tunnilta. Ei ole syytä epäillä, etteikö hauki oikeasti olisi kala. Sehän näyttää kuvassa ihan kalalta.

Gymmeli on kala

Mutta, kun joku sanoo, että gymmeli on kala, tilanne on hankalampi. Nimi on tuntematon, joten mistä sitä tietää, onko se kala, vai ei. Vaikka katsoisi kuva, jossa on joku vähän kalaa muistuttava eliö, niin emme siltäkään ole vakuuttuneita. Mietimme vaa, et voiskohan toi oikeesti olla kala. Pitäiskö uskoa silmiä vai aivoja?

Gymmeli on kala.

Vähän sama juttu kävi yhen firman sivuilla. Niillä luki, että ”olemme digitoimisto, joka on erikoistunut myös graafiseen suunnitteluun”. Digitoimistoa en epäillyt hetkeekään, koska sivuilla oli paljon hyvää tietoa, jota ei voi osata, jossei ole oikeesti vannoutunut alan suhteen. Mutta tuo graffapuoli ei vakuuttanut. Sivut oli täys rumia kuvia, so last season 80-luvun graafisia muotoja ja värejä, tungettu aivan liian täyteen, oli kirjoitusvirheitä, huonoja asetteluita, ei-loogisia käytettävyysratkaisuita ja muut sellaista, jotka ei yhtään tukeneet sanomaa graafisen suunnittelun osaamisesta. Miksi graafikko tekisi itselleen rumat ja huonot sivut, mutta muka osaisi tehdä asiakkailleen paljon toimivammat?

Tuli hirveen ristiriitainen fiilis, eikä oikein tiennyt, oliko kyseessä joku surullinen läppä vai olisiko firma ihan tosissaan, että väittävät osaavansa mainosgrafiikan tekemisen. Jäin todella funtsaamaan, onkohan Onet Finland sittenkään niin osaava, kuin miltä he sisällön perusteella vaikuttivat?

Kuvan ja sanoman ristiriita

Hauesta ei ole epäilystäkään, koska kuva ja tekstisisältö kertoi samaa asiaa ja hauki on tuttu jo entuudestaan Onet Finlandin tapauksissa firman nimi on tuntematon ja sisältö ja ulkonäkö ristiriidassa, joten he ovat samassa tilanteessa kuin gymmeli. Ei voi tietää, kumpaa uskoisia: sanaa, kuvaa vai ei kumpaakaan. Nopeesti graafikko vaihtoon tai sit sivut uusiksi tai pois kokonaan väitteet, että osaa tehdä grafiikkaa. Jos meinaa olla uskottava, pitää näyttää uskottavalta ja luotettavalta.

Vai mitä hei muut sanotte näistä sivuista? Tuleeks teille luotettava olo? Onks nää asiantuntijoita? Onks nää 2000-luvun kuuminta hottia? Uskotteko näitä kavereita, kun ne vannoo oikeanlaisen ja tyylikkään yritysilmeen nimeen, mutta ovat itse aivan jotain muuta?

http://www.onet.fi/graafinen-suunnittelu

Ps. Gymmeli ei ole kala. Keksin koko nimen päästäni. Mut eiks toiminut hyvin? Kuvankin pieraisin vaan kukkelilla jostain hakusanalla strange fish. Toimi. 😉

Tippuri ja täytekakku

Tänään oli taas aivan järkyttävä päivä duunissa. Otin kunnolla yhteen Tippuriteinin kanssa. Mä harvoin menetän malttini ja korotan ääntäni, mutta tänään oli sit sellainen päivä. Jotenki edelleen on krapula siitä lauantaisesta tabuttelusta, kättä särkee koko ajan ja muutenki rassaa toi ämmä. Välil tuntuu, että Tippuri ärsyttää meitä tahallaan. Toisinaan mietin, et se valitsi harjoittelun käräjöinnin sijaan vaan siksi, että vois vittuilla Yontelle, ja samal mullekin, entistä enemmän. En tiedä, jotenkin toivoton olo.Ton muijan kans on niin turhauttavaa vääntää päivästä toiseen samasta asiasta, vaatteista. Eikös työvaatteet ole kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu? Tai siis pitäis olla!

Mä käskin Tippurin heittää pinkit karvanopat vittuun (tai siis mihin vaan, missä asiakkaat ei niitä näe) tai muijall ei ois enää töihin tulemista. Tivasin ja tivasin, miksi mimmi haluaa tehdä tästä joka päivä vaikeaa, kun meillä kaikilla ois ni paljon mukavampaa, jos ees piirun verran kunnioitettais toimiamme ja asiakkaitamme? Yritin vääntää rautalangasta, ettei oo kovin paljon vaadittu, et mimmi jättäis ne helvetin balleriinat, matonkuteista virkkaamansa ponchot, revityt neuleet, boikottikangasmerkit/kassit/säärystimet/leggarit whatever sekä kaikki muutkin epämääräiset trendivetimet himaan ja pukeutuis (sekä käyttäytyis) niinkuin asiakkaiden edessä kuuluu. Ei Nestle-kritiikkiä, ei avautumista Shellin ikivanhoista törkeyksistä, eikä etenkään tätä suomalaisten sikatilojen kohtalosta paasaamista. Näistä on kuultu riittävästi tässä toimistossa, piste.

Yritin kertoo mun intohimosta vaatteiden tuunaukseen ja kysyin, mitä Tippuri tykkäis, jos mä ilmestyisin sen lopullisen ”palkan”maksajan, eli meidän asiakkaiden, eteen jossain vitunaikaisissa AC/DC-läpyttimissä, faijan vanhassa kiiltävässä ja myös somasti revityssä lentopallopaidassa sekä housuissa, joiden haaroista paistais kivarit ja pakarat kilpaa, kun kumartuu. Yritin saada muijan ymmärtään, että se on pukeutumisjutuissa aivan vitun pelottava, joku skitso, todellinen friikki. Noooh, Tippurin vastaus oli, yllättäen, häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmasta kertova. ”Sähän oisit sit Keanun, Leton ja Jussi69:n kombo, eli alkaisin varmaan vietellä sua”. Hahaa.. Hyvä läppä, jossen tietäis muijalla olleen tippuria. Eli iha toivoton keskustella ton naisen kanssa vaatetuksesta. Se vaan on … Ööö… niin ERIKOINEN!! Mut positiivista hei, yhdestä asiasta oltiin samaa mieltä: Ei Vulva Roll Onii tähän toimistoon. Se tästä vielä puuttuis. 😉

Lopulta tilanne kärjistyi sit siihen, et Yontelta alkoi palaa käämit ja se lähetti Tippurin himaan puolilta päivin. Äijä pisti kylmän rauhallisesti meilillä työohjeet sille perään ja käski tulla takas iltapäivällä. Hyvä ratkaisu. Ei tollaista keuhkoojaa jaksa kukaan kattella, ku muija kävi ni kierroksilla. Nooh, iltapäivästä neiti tuli katuvana takas ja pyysi nteeks, niinku aina. Jollain tavalla oli jopa hellyttävää, että kaiken ton jälkeen muija oli askarrellut työhommien ohessa meille yllärin, lepyttääkseen. Oli löytänyt netistä ohjeet ja vääntäny suurin piirtein ao. kakun, ekoaineksista tietty. Mitä tähän nyt voi enää sanoa? Muuta ku että rauha maassa, taas vaihteeks. Moro.

Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #5: Tippuri Is Back.

Tippuri on takaisin mesessä. Onneks vain töissä, ei pippelissä. Se on ihmeparantunut sikiksestä, vaikka kuulemma perjantaina oli ollut kuumetta yli 39. Joojoojoo… Mä sain saikkutodistuksen, joka näytti aidolta, niin täytyy sit vissiin uskoa. Sovittiin, et jatkossa sairaspoissaoloista ilmoitetaan soittamalla, ei vajoamalla maan alle tai laittamalla tekstari. Käytiin muutenkin muutama perusjuttu läpi aamun ratoks.

Työvaatteet:
Jontte on elpymään päin ja erittäin hyvällä tuulella (varmaan saanut lappitoosaa) ja suostui siihen, että Tippuri saa hankkia firman piikkiin hyvät työkengät. Yhdellä ehdolla: Mun pitää mennä muijan mukaan vahtimaan, ja paikka on ennalta määrätty. Oisko ollut Fidzi tai Fichi, missä on joku Yonten kaveri auttamassa. Voi vittu, sanon mä. No, huomenna ostoksille sit.

Työajat:
Jatkossa Tippurilla on suht itsenäiset viikot ja liukuma välillä 7-18. Eli muija saa itte sovittaa sen 7,5 tuntia, miten lystää, kunhan asettuu tolle välille. Ja torstaina ei ole tulemista ennen 10, koska meillä on jatkossa aamupalaveri 8-10.

Työtehtävät:
Tippuri jatkaa media-analyysin parissa koko harjoitteluaikansa. Ollaan jo nyt about 3 päivää dediksestä jäljessä, vaikka koitin viikonloppuna kuinka paikkailla. Tänään muuten neiti on siivonnut toimistoa ja täydentänyt safkakaapin tarjontaa. Annoin muijalle vanhan tukkukuitin käteen ja sanoin, että ostaa sen mukaan saman satsin ku ennenkin. Ja mitä kävi…

Auto ja kulukorvaukset:
Maksetaan Tippurille kulukorvaukset oman auton (= äitinsä) käytöstä, koska Yontte ei halua saastuttaa Kiesiään. Mä mietinkin viime viikolla, miks auto piti pesettää sisältä ja ulkoa tätä viikkoo varten, mut se selvis. Äijä on ehtiny kuksasta Tippuria kaarassa. En kyllä tajunnu, oliks tää silloin The Tartuttamishetkellä, vai siis myöhemmin. Iha sama. Nyt ei pitäis itää enää tippurit penkissä.

Omatoimisuus:
Tippuri pyrkii mahdollisimman omatoimiseen suoriutumiseen kaikesta. Eli ei soittele mulle niinkuin eilen kesken linnanjuhlien ja kysele, ”voiko tulla töihin, kun on nyt terve”. Miksei vois, kun niin on sovittu?! Melkein missasin Karpelan tissien sisääntulon eilen, ku tää yks dorkkis häiritsi kesken kaiken.

Ja omatoimisuus koskee myös kaikkea muuta työtä. Tänään tosiaan lähetin muijan Tukkuun hakeen täytettä asiakassafkoihin. Annoin vanhan kuitin käteen ja pyysin tuomaan samanlaisen setin Nekalasta. No, menikö puolta tuntiakaan, ku mimmi soitti, ettei löytäny tukkuun, vaan oli Pirkkalan lentokentällä. Sit neuvottiin kädestä pitäen takas isolle tielle ja siitä Viinikan kautta Nekalaan. Saatanan dorka. Jos sanotaan, että Viinikan liikenneympyrän jälkeen vasemmalle Nekalan kylttien mukaan ja annetaan navi mukaan just in case, niin kuinka voi ajaa 20 kilsaa risteyksen ohi? Mimmi on edelleen ostoksilla, mut katotaan löytääkö takas toimistolle.

Kyllä tää tästä pikkuhiljaa alkaa lutviutua. Mukavaa työpäivää kaikille tyypeille. Meikkis jatkaa kans puurtamista. 🙂

Morooo!

—

Tästä kaikki alkoi:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Röökimuija ja hanukkakalenteri

Tää päivä on ollut ehkä yks ihmiskunnan historian laiskimmista ever. Pelkkää löhöilyy ja olemista. Tai no, saatiinhan me Eerikin kaa tehtyy aika superhieno kalenteri siskoksille. Tää siis kiitoksena kaikesta siitä juoruumisesta ja mustamaalaamisesta, mitä nää idiootit tuntuu kaikkialla harrastavan. Yontte repii päät irti, ku lukee postin.. 😉 Lainattiin nääs toimiston Xeroxii ”ass fashion shootingiin”.

Kumpi on kumpi?

Ei saatana, ku harmitti, ettei kännykän kamera toiminu. Olisin halunnut vangita tuon hetken toimistolla. Meikä pitää kaksin käsin elmukelmuu kiinni kopiokoneen laserlevyn päällä, ja Eerikki kevyempänä miehenä yrittää tunkee ahteria kopioitavaks ilman, että lyssähtäis läpi koneesta. Ei saatana. Sentään vedettiin verhot kii, ennen ku alettiin hommiin. Pimeessä toimistossa vilahdellut vihree laservalo ja iltahämärässä verhojen läpi kuultava karvaisen miehen perseen profiili saattoi näyttää aika pahalta. Ihme, ettei naapurit soittanu poliisia keskeyttää homopornokuvauksia…

Kun vihdoin saatiin hyvä kuvakulma siskosten kalenteriin, meikä painaa kopiomääräksi 24 kpl ja eikun COPY-nappia! Ei saatana sentään… Oon pitänyt tota perseen kuvaamista paskana legendana, mutta jumalauta tää on totista totta ny. Nidottiin perseenkuvapapereihin päälle toinen kopiopaperi, ja vedettiin tinnerilla joka luukkuun asiaankuuluvasti numerot. Enempää siskokset ei ansaitse. Sit vaan arkit kirjekuoreen ja postiin. Sen verran painoi, et joutu ostaan 3 postarii per kuori. Eerikki tosin keksi, et täytyis ehkä sitten käydä viemässä noi henk.Koht. ja kattoo, miten muikkien ilmeet muuttuu, ku avaavat lahjansa. No, nopeesti nää täytyy saada postiin, ku joulukuu etenee kovaa vauhtia. Ollaan me sekaisin.

Yks juttu, mitä mietin viimeks ku tsiigasin Mariaa. Onks röökimuija-sketsi jonku British American Tobaccon sponssaamaa tuoteasetteluu? Eiks röökin mainostaminen ole Suomessa kaikkialla kiellettyä? Siis meinaan, että edes pelkkä sätkä ei sais näkyy tarkoituksellisen oloisesti juuri missään? Ja eiks toi nyt oo aika tarkoituksellista, että Mariaan on varta vasten käsikirjoitettu sketsi, jonka pääosassa on Röökimuija? Mun mielestä on aika erikoista, että talk showsun, jossa usein puhutaan terveys/lifestyleasioista, on valittu ylipäänsä tupakkamyönteinen sketsiteema. Ei tajuu… Samoin kaikki ilmaisnäytejakelut pitäis lailla kieltää. Ja kerrotaan ny sit viel, että itse en polta, enkä ikinä vois seukkailla naisen kanssa, joka vetää röökiä. Tai jotain nuuskaa tai sätkää. Niitäki näkyy, tsiisus sentään!

Työpäivä #2: Hiukka parempi.

Jepujee, tänään tasan 8.00 talon itäpuolelle raahautui väsyneen meikäläisen lisäks suht asiallisennäköinen nuori muikki. Ei ollut balettitossuja jalassa!  Aamuyön hiljaisuudessa kuuntelin, säestäiskö lampsintaa se ärsyttävä Kinder-rojujen kilinä takin alta. EI! 

Keksinki muuten yöllä, miks Tippis oli ni luotaantyöntävänoloinen eilen. Se näytti luonnollisessa lookissaan The 69 eyesin Jyrki69:ltä! Ja Private Linen keulahahmolta, ja yllättäen myös Uniklubilta. Ja Mötley Crue:lta. Sekä tietenkin Monroelta. Tosin noi äijät ei käytä säärystimiä, balleriinoja ja raitasukkiksia. Mut meikki ja hiuskuontalo oli samaa sarjaa. Kai tolla tyylillä joku nimikin on, mutten tiiä mikä. Siis, ku on tommoinen puolipitkä sekava polkkatukka, etuhiukset vedetty viuhkaksi kasvoille silmiä peittämään ja sit on tommoset vitunmoiset mustat rinkulat silmien alla – ja yllä.  Argh, ei tod. mikään siisti bisneslook. No, tänään oltiin jo askeleen verran lähempänä sitä, mitä pitääkin. 😉  

Ulkonäöllä ja tyylillä on ihan helvetin iso merkitys bisneselämässä, etenki uskottavuuden kannalta. Ensivaikutelma syntyy about kahdessa sekunnissa ja ulkonäkö ny vaan on se The Juttu, johon tuntemattomassa tyypissä ekana kiinnittää huomion. Tsiigatkaas vaikka näitä kuvii. Kumpi tyyleistä istuu paremmin mielikuvaan luotettavasta kemististä? 

Työpäivä #1: Tippuriteinin balettitossut ja järjetön paskalohkare pöntössä (ei menny iha nappiin…)

Ensimmäinen yhteinen työpäivä Tippuriteinin kanssa meni sit just ni päin helvettiä, kuin mitä arvata saattoi. Tai ei se oikeestaan ikinä ees päässy alkamaan… Mä olin skarppina paikalla klo 9. Eilinen tissuttelu ja Julian herutuskuvat piti hereillä 4.30 asti, mut duunit hoidan, kuten sovittu. Tippuriteiniäpäs ei kuulunut, ja 9.45 soitin mimmille. Ei mitään pihausta. Laitoin tekstarin ja kappas, siihen tuli samantien vastaus. Muija seisoi väärällä puolella rakennusta oottamassa, et joku päästää sen sisään. KUN mä sanon, että itäpuolella taloa, ni se on sit idänpuoleinen _oikeesti_. Tän takia kaikkien pitäis käydä armeija, et osais ees ilmansuunnat. No, ei mitään ongelmaa mulle, ittensähän se siellä kylmetti… Meitsi ehti juoda aamukaffet, purkaa meilit, tsekata pörssit ja opiskella pikkuisen sosiaalisia medioita. Lisäks kävin pörrään Basson keskustelusaitilla, missä on iha hillittömän hauskaa settiä Diilistä. Ja sain sit pöntön heti tukkoon jättimäisellä paskakökkäreellä. Siinä Tippuriteinin ensimmäinen jobi, koukkia vessa auki Yonten hopeoidulla henkari-naulakolla, joka näyttää siltä vitun Anal Intruderilta… (Vanhat lukijat ehkä muistaa kapistuksen?) 😉

Onneks ei ollu asiakaspäivä tänään. Tippuriteinillä oli nääs sellainen varustus, ettei yht mautonta oo nähty vähään aikaan ees Johanna Tukiaisella. Semmoiset satanelkytkaksväriset epätasasesti raidoitetut osin revityt sukkikset, siinä päällä musta hameen tapainen juttu tai esiliina, josta näkyi sen lievästi ihrainen mut suht muodokas pylly, ku muija käveli rappui. Yläosana semmonen ruma pitkähihainen akan/ukonhakkaaja (tyyliin ysärialkua slash Madonna), sen päällä ikivanhalta lattiarievulta näyttänyt nukkaantunut vyötärölle somittu villaneule, mistä oli leikattu hihat lyhyiks. Hihansuihin se oli luovuudenpuuskassaan askerrellut erilaisista napeista, hakaneuloista ja jostain vitun Kinder-yllätysmuovileluista sellaisia härpäkkeitä, jotka roikkui siimalla ja kilisi ja kolisi niin vitun ärsyttävästi, ku mimmi liikutteli käsiää. Luojalle kiitos, se olin minä eikä Yontte, joka otti linnunpelättimen vastaan tänään.

Ja mitä oli jalassa? Balleriinat! Siis oikeesti balettitossut!! Siskolla oli samanlaiset, ku tanssi nuorempana. Tippuriteini kertoi laitattaneensa tossuihin talvipohjalliset, ja nilkkaosaan oli ommeltu säärystimet hoitamaan varren virkaa. Erikoinen valinta! Noilla ei paljon ulkona liikuta lumentulon jälkeen. Salaa olin aika innoissani, et meil on ees yks yhteinen puheenaihe: vaatteiden tuunaus. 😉 Samalla olin ni paskana, koska jouduin tietty läksyttämään muijaa ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Antaa tosi hyvän kuvan musta, ku puutun muijan vaateasioihin. Pakko! Näin sieluni silmin ne separit, jotka Jontte vetäis. Ittelleni ny ois ollu iha sama, mis vaatteissa se mun kanssa hengaa. Asiakkaat on sit homma erikseen! Kyllä tollaisia voidaan pitää kotona ja vapaalla, muttei paltsuissa.

Lopulta koko vaateshow päättyi suht inhimillisesti. Muijalla ei muka ollut mitään kunnollisia edustusvaatteita ja se alkoi vaatia, että firma sponssais sille työpukuja. Enhän mä uskaltanut tollast luvata, vaan häiritsin Yonttee, jolla on pinna muutenki kireellä viimeaikaisten sikisten, kuppakullien ja nyt junamatkan takia… Äijä oli suht kierroksilla, ku vastas puhelimeen. Oisin voinu vannoo, et kuulin taustalla romaanivähemmistön aksentin ja pidin puhelun suht lyhyenä Yonten takii. Aattelin, et ukko hermostuu, ni se vetelee sit pataan kaikkia asolaisista muihin sitä ärsyttäviin heimoihin. Kaunistelin tätä vaateasiaa tietty, mut Yonten tuomio oli just semmonen, mitä osasin oottaa: ”Olkoot vaikka alasti tai askarrelkoot vessan Seiskoista itselleen jotain kivaa”.
No hyi vittu, meikä ei tod. hengais alastoman tippurilaisen kanssa. Yontte pysyi kireenä ja sanoi, että muijalle ei aleta mitään työpukuja maksella, vaan hoitakoon itte.

Voi saatana sentään, oli pakko siirtyä plan B:hen. Soitin hyvän ystäväni Miskan vaimolle, joka edusti ennen mammalomaansa jenkkinaistenvaatemerkkiä, ja pyysin ihanaista auttamaan. Eihän koko päivä voisi mennä pilalle joidenki helvetin vaatteiden takia!!! Etenkään ku ei ollu omat. Vittu, et se repes, ku kerroin koko tarinan tippurin privaatista yhdyskuntapalvelusta. Ja et meikä ja muija tippurilla Yonten toimistolla ja Yontte käskee mun hengata alastoman saastuneen naikkosen kanssa, jolla ei ole vaatteita… Huokaus. 😦 Eihän Miskan vaimo voinu ku jeesiä, ja lähetin tippurin lounasaikaa mimmin luokse asustettavaks. Miskan muijalla on oikeesti vaatehuoneellinen noita korruptioovaatteita, ja lisäks mimmi harrastaa ompeluu, joten eiköhän se siitä! Sainki iltapäivällä vihdoin multsarin, josta en meinannu tunnistaa Tippuriteiniä. Siisti jakkupuku… Mutta saatana, arvatkaa, mitä oli jalassa?! Ne balettitossut! Enhän mä tota kenkäpolitiikkaa ollut tajunnu järkätä. Stupid me.

Aivan saatanasta, että mun koko päivä meni harkkarin muuttamiseks punk-femmarista semibisnesleidiks. Voitte varmaan arvata, että ois ollut hieman muutakin tekemistä tälle päivälle ja et niitä hommia tehdään nyt sit yöhön asti perkele… Saas nähdä, oisko huominen parempi. Aamulla ois taas treffit ITÄPUOLELLA klo 8. Ehkä se mauttomuus oppii ny yhdestä kerrasta… Pakko saada media-analyysit hyvälle mallille ennen ku Big Boss palaa ja naulaa mut kasseista seinälle. Ja Tippuriteinin viereen Intruderilla.

Eerikki:
Jos oot himassa, ni ootko niin äijä, ja lähetät mun pöytäkoneen työpöydällä olevasta Yontte-kansiosta mulle dokumentin nimeltä ”MA_suunnittelupohja_01”, se on doc. Ei pitäis olla salasanakyselyy päällä. Soita, jos ongelmii. Kiitos äijä! Yritän ehtii Diilin alkuun himaan. Molskistudio???!

Tippuriteinin piinaviikot!

Muistattekos, mitä tapahtuu huomenna, 27.11.? Älä osta mitään -päivä. Tuli siis hiukka kiire sännätä kauppaan. Pitäis löytää uus puhelin (btw: Yonten firman piikkiin!) sekä ostaa safkaa ja juominkia viikonlopulle. Kännykkä on renkannut siitä asti, ku heräsin Siuron mökiltä etumus jäätyneenä joitain villei iltoi sitten. Voi kulliparkaa ja tupla voivottelut puhelinparalle…

Näyttö oli pimeenä osittain ja sitä koristi myös suhteellisen isokokoisen tassun aikaansaama raapasujälki. Käytännössä ruutu oli laidasta laitaan asti halki. Ottaisin kuvan, mut se on hankalaa, ku kamera on puhelimessa. 😉 Aloin miettiä, olinko Ipassa tai Siurossa jossain kovemman luokan katutappelus, koska ei ruutu hajoa mistään pikkukopautuksesta. En muista ainakaan moista. Ehkä oon vaan kaatunut puhelimen päälle tai lyöny sen vahingossa johku takan kulmaan. Kajari on tööt. Soittajan ääni rätisee helvetin ärsyttävästi. Tuli mieleen mummolan 60-luvun luuri.

Viimeinen niitti oli korjata puhelinta itse. Jouduin teippaan kuoret kii, ku paskoin parit ruuvinpäät flow-tilassa. Samoin jäi yli pari osaa. Mitä lie. Toinen on semmoinen kuparinvärinen nuppineulan pään kokoinen ja ampullin mallinen jude. Toinen taas musta muoviosa, jossa saattaa mikroskoopilla havaita jotain vitun liimaa. En tiedä, ihan sama, ku nyt toimis jotenki huomiseen tuo kaamea kapula. Nim. Koulutusta vaille elektroniikkainsinööri. 😉

Luuttua perkele.

Puhuin tänään Tippuriteinin kanssa tulevaisuuden työkuvioista. Niin, meistähän tuli siis työkaverit. Yontte jätti mut suht kuseen eukon perehdyttämisen kanssa, koska äijä ittehän on suuntaamas Lappiin stressisemmaan. Ja meikän pitäis ajaa femakko sisään tuleviin tehtäviin. Voi vittu, mä oon yhtä noviisi. Sain Yontelta onneks suht selkeet speksit: ”Tee muijan elämästä helvettiä”. Reilu peli on perseestä, eiks jeah…?

En ottanut tota täysin tosissani, koska tiedän femakko-hippi-radikalisti-vegaani-anti-kapitalistin kärsivän riittävästi jo siitäkin, et joutuu ylipäänsä tekemään töitä toiselle ja vieläpä mulkun alaisena ja suht ahdistavassa ilmapiirissä. Ja virheisiin ei varaa, koska Y kostaa taatusti. Se on pidettävä mölyt mahassa ja tippuri omissa pöksyissä.

Koitin tänään kasata jonkinmoista alustusta eukolle ja sainkin sen suht hyvälle mallille. Pistän muidun paitsi hoitaan kaikki assarin, sihteerin ja harkkarin paskahommat kahvinkeitosta siivoukseen, myös duunaamaan meitin ens vuoden hittituotetta varten pohjatutkimusta. Tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista media-analyysia. Toimistolla oottaa parin vuoden Seiskat paperinumeroina paskahuussissa. Eukko saa putsaa ja lajitella ne. Lisäksi tein alustavan listauksen Suomen suosituimmista juorusaiteista ja pistän neitokaisen käymään ne läpi ja kirjaamaan halutut havainnot rapsoiksi. Tarkoituksena ois luoda jonkinmoista pohjatietoa siitä, milaisiin vaikeuksiin nämä realitysarjojen taukit ovat ajautuneet yksityiselämässään, ja etenkin median näkökulmasta.

Tippuriteinihän ei ole ikinä käyttänyt exceliä, mutta Yontte laittoi sille jotku amk-aikaiset excel-prujut meilillä tänää. Oliko siinä nyt sit 114 sivu asiaa ja maanantaina pitäis olla pro excelöinnissä, tai tulee noutaja = meikkis. Mutta tällaista Manseen loppuviikosta. Täytyy joku päivä avautua uimareissusta. Oli muuten viimeinen kerta seuraavaan 80 vuoteen. Moron! Älkää unohtako Totuuden hetkeä tänää! 😉

Jethroa päälle

Kattos Jethroa! Pelimies on aina pelimies. Ku Diili alkoi, nousi ohjelmasta esiin värikäs, persoonallinen ja mieleenjäävä tyyppi, turkulainen kiinteistöbisnesäijä Jethro Rostedt. Alust asti naureskelin, että tossapa oiva jätkä! Paitsi että kaveri tuo Diiliin sisältöä räiskyvällä tyylillään, hänellä oli kaikki ainekset mielenkiintoisen henkilöbrändin luomiseen aivan alusta asti: Valtakunnan tasolla kliini suuntaan jos toiseen vietävissä oleva imago, mieleenjäävä nimi, oma kieli eli ärsyttävän hauska turkulaisslangi, sekä vilpitön halu myydä aivan mitä tahansa! Yonten kaa funtsittiin, et jos jäbä ei voita Diiliä, niin myy itsensä, mikä ei ole ollenkaan hassumpi ajatus. Ja näinhän siinä kävi.

Fiksusti tuotteistettu ja markkinoitu minä myy vallan mainiosti, ja tässä tapauksessa tuskin tarvii pelätä, että paitabisnes vähentäisi kiinteistövälittäjän uskottavuutta. Päinvastoin, myyntimiehen vainu olisi ollut pahasti mielessä, jos äijä ois jättänyt tarttumatta valmiiseen täkyyn – markkinoille nääs lanseerattiin hetki sitten Original Jethro -paitamallisto!

On kerrottu, että Kingin jätkät Sammalisto, Laamo, Tekkanat ja Häiväoja keikkasivat idean Basso-lehden foorumilta, missä Jethro-fanit oli askarrelleet omia kuvamanipulaatioita ilmeikkäästä myyntimiehestä. Jätkät otti yhteyttä Jethroon ja saivat äijän mukaan projektiin. Korjatkaa, jos homma meni todellisuudessa toisin päin. No jokatapauksessa foorumin innoittamana idea vietiin käytäntöön, ja Jethron t-paitamallistoa on myyty jo satoja kappaleita.

Loistavaa tyypit, kerrassaan loistavaa. Toivottavasti markkinoille ehtii jouluksi ainakin Jethro-karvanopat tai -wunderbaumit sekä tietenkin Super Rostedt -kalsarit ja sukat! Parhaat myyntiviikothan on vasta tuloillaan. Ei muuta ku nettisivut auki ja tuotekehitystiimi duuniin. Meikä ainaki aikoo tukee brändiä, vaikka rahat menevätkin itseään älykkäämpien ja aikaansaavimpien taskuun tällä kertaa. Jethro rulez!

http://basso.fi/keskustelu_aihe.php?aihe_id=55606&rajaus_alku=2190

originaljethro02

originaljethro

jethro rostedt

Diilin itsekkäät juonittelijat Minna ja Heidi

Suhteellisen kauhuissani olen katsellut Diiliä ja erityisesti Minna Sutisen ja Heidi Luumin käyttäytymistä muita kilpailijoita sekä johtoryhmää kohtaan. En itse haluisi työskennellä moisten selkäänpuukottajien ja itserakkaiden diivojen kanssa. Etenkin Minna on onnistunut antamaan itsestään mulkun kuvan, ja uskon, että muutama vuoden kasvuprosessin jälkeen myös hän itse ymmärtää tämän ja yrittää polttaa  arkistojen Diili-tallenteet. Mokoma päreensä polttava, itserakas ja ammattillisesti rajoittunut röyhkeä paska, joka paikkaa ammattitaidottomuuttaan Hjalliksen nuoleskelulla ja epäuskottavalla yli-intoilulla. Voipi olla kova paikka tytölle, kun hän näkee totuuden itsestään joskus tulevaisuudessa.

Kyllä repeilin tänään, ku Eila Kaislan rekryporukka piinasi Minnaa myynti- ja käyttökatteen erosta. En ois minäkään osannut vastata, mutta oisin myöntänyt tämän suoraan, enkä valehdellut. Minna puolestaan päätti ajaa itsensä todella noloon tilaan selittelemällä, lässyttämällä ja vähättelemällä asian tärkeyttä. No, potkuthan siitä seuras. Oikein! Joskus kävi mielessä, onkohan Minna narsisti? Niin taitavasti hän loukkasi kanssakilpailijoita ja vielä olla sadistisesti tyytyväinen näistä taidoista.

Minna on säälittävä esimerkki siitä, millaista jengiä kauppakorkeakoulusta voi valmistua. Paitsi että hän ei osannut johtaa ihmisiä, ei hän ymmärtänyt myöskään asioiden eikä numeroiden päälle. Ja pahinta tässä on se, että Minna sokeasti uskoo olevansa pätevä ja pidetty. Todellisuudessa tuollaisia ihmisiä vihataan yli kaiken ja uskon, että moni diililäinen nauroi vahingoniloisesti, ku ämmää hiillostettiin haastiksessa ja lopulta fudutettiin mäkeen koko eukko.

Sitten Heidiin. Tämä on vaikeampi tapaus. Itsekkyys, minätietoisuus ja kylmyys on verhottuna kauniin, ystävällisen ja päällisin puolin kohteliaan kuoren alle. En ymmärrä, miten Hjallis otti naisen finaaliin, vaikka onhan hän petrannut kovasti yleisten käytöstapojen ja suhtautamisensa kanssa matkan varrella. Kenties Heidin pelasti se, että Jethron suosimisesta velloi melkoinen huhumyräkkä ja Harkimon oli pistettävä hommalle joku stoppi? Tai sitten Hjallis todella noudatti Helenan tahtoa valinnoissaan, kuten äijä blogissaan huumorimiehenä sutjautti. 😉

Heidin persoonaa on hirveän vaikea analysoida, koska en voinut olla tuijottamasti Anti Age -kosteusvoidemainoksiin soveltuvia hieman ylimeikattuja kasvoja sekä puutarhaletkun ja hiilihangon varren sekoitukselta muistuttavia narukäsiä. Ois vaan pitänyt pitkähihaisen päällään. Nyt kuopat eukon kasvoilla sai miettimään, että pitäisköhän finaalitehtävässä sittenkin kerätä rahaa ruokaan tälle elitistiselle nälkäkurjelle eikä niinkään Afrikkaan.

Surullista, että liike-elämässä arvostetaan tuollaisia kylmiä, kalseita, juonittelevia ja itseriittoisia pelureita, jotka häpeilemättä dissaavat muita. Heidistä olisi varmasti löytynyt enemmänki inhimillisyyttä ja lämpöä, mutta Minnan vanavedessä hän leimaantui itsekkääksi idiootiksi. Valitettavasti ajan henki taitaa olla sellainen, että luisevilla kyynärpäillä ja manipulointitaidoilla menestyy. Minun mielestäni ei tarvitse olla ilkeä ja häikäilemätön (narttu) pärjätäkseen työelämässä.

Pääsääntöisesti haluan tehdä duunia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ystävällisiä, oikeudenmukaisia ja ajattelevat myös toisten hyvinvointia. Parhaat kaupat ja diilit tehdään molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen nimissä. Myöskään sanavalmius ei ole sama asia kuin sanoa mitä sylki suuhun heittää ja samalla loukata, aliarvioida tai nöyryyttää toisia.

Nämä tunteettomat ja huonostikäyttäytyvät naiset pitäisi lähettää ensin bisneselämän etikkettikurssille, josta matka johtaisi rujommalle vankileirille ja lopulta Planin kummilapsikohteisiin kolmannen maailman raadollisimpiin kaupunkeihin. Kenties tuo kombo toisi sen verran perspektiiviä, että turha diivailu unohtuisi ja jalat pysyisi jatkossa tukevasti maassa, vaikka pää leijuu pilvissä.

Hjallis: ”Tein valinnan Helenan mielen mukaan”.
http://blogit.mtv3.fi/diili/2009/11/23/tama-oli-oikea-paatos/

Ohjelman nettisatti:
http://mtv3.fi/diili