Joulustressin välttelyvinkit, Part One: Hössötys

Onneksi olkoon ihmiskunta. Pian se hullu hössötys, vitun kuluttava junamatkustus, ainainen ylensyönti ja väkinäinen lahjojen ostelu alkaa. Meitsi tosin aikoo pidättäytyä tänä vuonna noista kaikista. Jaa miten?!

1. HÖSSÖTYS

Meillä pahin hössötys kiteytyy yhteen sanaan: ÄITI.
Tai oikeastaan kahteen: ÄITI + HERMORAUNIO.

Äiti ei yli viiskybäsenäkään suostu myöntään, etteivät 14 tunnin duunipäivät ja neljää päivää ennen aattoa aloitetut jouluvalmistelut sovi yhteen. Niin kauan, kun muistan (eli about 3-vuotiaasta) meillä on hössötetty joulusta aivan saatanasti.

Ja asiaa ei helpota ainakaan se, että faija on eläkkeellä, mutta äiti on _kieltänyt_ (jep, luit oikein) isää imuroimasta, pyyhkimästä pölyjä, silittämästä verhoja sekä valmistamasta ruokia. Tiedättekö miksi? Äitin mielestä faija ei osaa tehdä hommia kunnolla, niin olkoot sit tekemättä ollenkaan. Arvaatkaas, mikä on iskän näkemys? Faija kertoi tekevänsä _tahallaan_ kotityöt huolimattomasti, jotta mutsi kieltäis ne siltä! Jumalauta, mikä kettu äijäksi.

Mun tämän vuoden ratkaisu:
Menen kotikotiin vasta aattona, kun talo on siivottu, tortut leivottu ja kinkku valmisteltu. Antaa porukoiden stressaa ja kusettaa toisiaan siellä keskenään. Ja onhan mulla siskoja. Naisethan tykkää siivota.

… Nyt uimaan. Aattelin tehdä poikkeuksen ja katsastaa lenkin sijaan Kalevan uintikeskuksen. Eipä ole tullut käytyä vuosikausiin. Kuulin, et hallin voi maksaa Tampereen Joukkoliikenteen bussikortilla ja vieläpä varsin opiskelijaystävälliseen hintaan, joten Kalevaan mars. Miksei tällaista ole ennen mulle markkinoitu?

Kuullaan tyypit! Moro.

Edit 28.11.: Jutulle jatkoa…

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/29/joulustressin-valttelyvinkit-osa-2-ruuhkamatkustus/

Seksiä, paskaa ja yksityisjetti

Huhhuhhuhhuh. Venähti sit HIEMAN tää kotiinpaluu (ja olis venähtäny vieläki pitempään, ellei faija olis lennähtäny yksityisjetillä roomaan .. tästä alempana lisää). Jumalauta koulutki alkaa iha just… alkaakohan se huomen vai koska, ei miiitään hajua. Ja jäbät on tääl varmaa meitsin poissaolles polttanu kaikki tärkeet paperit kostona ku ei niit mistää löydy prkl… pieni tuskahiki ja krabbe. Tyylikkäästi jetis vedettii kotimatkaperseet.

 

Mut nii, pieni kertaus reissusta. Meitä oli liikentees kolme: mä, jukkis ja make: pari muuta jäi viime hetkil pois reissusta. Mentii siis eka laival saksaan ja sieltä lähettii kiemurtelee siksakkii junilla ja busseilla kohti etelää. Reissun paino oli pienes budjetis, eli snadien nyssäköiden plus skedejen kans oltii liikentees, eikä ollu tarkotus maksaa erikseen yöpymisistä, ainakaa ite. Se onnistuki enimmäkseen. Junailtiin meinaa öisin aina maasta toiseen ja siel kyydis si kunnon koomat. 🙂 

 

Selostan ny vaa nopsaa maat ja merkitykselliset paikkakunnat, ja keskityn enempi loppureissuun. Kyselkää si jos tarkemmin kiinnostaa reitit. Elikkäs: Saksasta matka jatku puolan, tsekin ja slovakian kautta itävaltaan, wieniin, jossa tapahtui reissun ensimmäinen käännekohta. Meitsi tapas ihanaisen NAISEN, Sabinen! Kysees oli itävaltalainen, mut italias asuva mua pari vuotta vanhempi plikka. Tutustuttiin paikallises yökerhos ja siinä pienes sieväs Sabinen ehdotus lähtee sen mukana Italiaan kuulosti hyvinki houkuttelevalta. Tää oli lauantai-ilta ja laatuaan ensimmäinen ku jäätiin mestoille yöks, eikä reissattu. Sabine oli itävallas työmatkal ja sil oli siel asunto. Päästii sinne yöks ja täytyy täs ny iha pikkasen kuuluttaa: MEITSI SAI!!!!!! Kyyyylläääääää. Ei oo väärin… kuivaa kautta oliki jatkunu aina Karsu-kaudesta asti. Ja en ees kehtaa täs kerrata kuinka kauan siit on aikaa. Noh, yhdyn kuitenki p-manin vertaukseen etnasta: räjähdysaltista aluetta down there. Mut olipa autuasta ja plikka oli tyytyväine kerta oli viel aamullaki sitä mieltä et meidän pitäis lähtee sen mukana italiaan.

 

Tos vaihees aloin jo pyöritellä päässäni jotain iha hulluja kuvitelmia sabinen tuomisesta manselaan ja testokseen… liekö seksi vai joku ihme rakkaushuumakohtaus pistäny äijän pään sekasi. EVT. No mut kuka ny ei olis sulaa vahaa sellasen hottiksen edes. Sabine teki kyl uskomattoman ensivaikutelman. Vähä sellanen sportti/hiphop -look, meitsi diggas. Timmi kroppa (UNELMAPERSE), pituutta ~170, ruskeet silmät pitkine ripsineen, nätti suora nenä, täyteläiset huulet, siistit kulmat ja tummat pitkät hiukset vedetty korkeelle kii ponnarilla. Ja (myöhemmältä)näppituntumalta 70B etuvarustus. Päällä mimmil oli vähän sellaset löysemmät housut, toppi ja SKEITTIKENGÄT. Uijuijui. Hiphop-tyttö.

 

Mut joo, takas reissuun. Aluks tarkotus ei ollu lähtee niin kauas etelään ku italia, mut miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Onneks make ja jukkis oli iha tules ajatuksesta suunnata roomaan. No sinne mentii si parilla junal ja bussil. Ei ollenkaa paska kaupunki (ainakaa ensivaikutelmalta), täytyy myöntää. Ja hyvii skeittimestoi! 🙂 Tosin täytyy sanoo sekin et sabineen tutustumisen jälkee skeittaus jäi ehkä inasen kakkossijalle reissun aktiviteeteis, juu nou. 😉 Roomasta si varattiinki viiden tähden hotla isukin piikkiin, kiitsa isu! Ei varmaa tarvis erikseen mainita et paljo tuli vietettyä aikaa viiden tähden makkaris! Samois merkeis meniki sit useempi päivä. En valita.

 

Mut ei makiaa mahan täydeltä… tästä meinaa päästäänki hiljallee uuteen, vähemmän mukavaan käännekohtaan. Keskiviikko (12.8) aamuna sabine oli noussu mua aikasemmin ja poissa ku ite heräsin. No ei siin mitää, aattelin lähtee tsekkaa läheisee puistoon onko pojat skeittaas. Matkal puistoon törmäsin sabineen ja pieneen 2-3v lapseen ja ne oli selk…. wait, WHAT?! LAPSI. Mitä helvetee?? Mun ilme oli varmaa aika näkemisen arvonen… ja nii oli kyllä sabinenki, vaik eri taval. Se oli jotenki yhtä nolona ku teini, jonka porukat on yllättäny kuksimasta.. mut se ilme myös paljasti asioita. Ei auttanu vaik se kuinka yritti selittää muksun olevan siskon lapsi. En uskonu ja aika pian muksu sit paljastikin kun kyseli jotain ”mamma_blaablaa_italiajargonia_tähän”. Jepjep. Ja kaiken kruunas se, ku hetken ihmettelyn jälkeen paikalle asteli sellanen italogigolo, joka otti lapsen syliin, antoi sabinelle suukon, kätteli mua ja kysyi selkeesti, vaikkaki italiaks et kuka oon?! En ymmärrä sen paremmin italiaa, joten ei mitään hajua mitä sabine sille selitti mun henkilöllisyydestä. Tuskin ainakaa totuutta kerta en turpiin saanu. Ei oikeestaa voinu siinä vaihees enää vähempää kiinnostaakaa. Käännyin pois, vinkkasin makelle ja jukkikselle et lähen kohti hotlaa.

 

Siellä si jumitin ja ihmettelin itekseni et miten vitus naiset voi olla noin perseestä?! Mies ja lapsi, eikä vaivautunu sit infoon aiheest. Ei mul lapsia vastaa mitää oo, mut minen iha periaatteesta koskis varattuun… hyvät morkkikset pukkas, vaik mistä olisin voinu tietää ku muija kirkkain silmin vakuuttaa sinkkuuttaan ja hehkuttaa kuinka ihanaa meil yhes on, eikä sormessakaan näkyny sormusta. Jontte olis varmaa ollu iha tules tosta paljastuneesta asetelmasta… Tosin kai tääki on pieni upgrade, et muikki on naimisis, eikä sentää vaiha nakista sämpylään, kuten eräskin nimeltä mainitsematon karsu aikonaan teki.

 

Täs vaihees elettiin muistaakseni viime viikon torstaita ja yks nihkee ylläri oli viel tulos. Jukkis syöksy meinaa kämpille tuli perseen alla ja huusi mua äkkiä apuun. Tiesin et kyse on pakko olla makesta. Joopa joo, se oli ryöstetty ja mukiloitu. Fiksu jätkä oli pitäny passia ja rahoja messis skedeparkis… cool. Mukiloinnista se selvis pienillä ruhjeilla, mut oli se aika sekasin tapahtuneesta. Tehtii kyl rikosilmotus mut ei paljo jossai italiassa paina jos ulkomaalanen käy tekemäs. Turistin omaa syytä myös ryöstetyks tuleminen ilmeisesti, ainaki semmosen vaikutelman sai. Tää episodi oli siis pääsyy siihen miks jumituttii roomaan… 

 

Tos vaihees ei olis voinu yhtää vähempää kiinnostaa jäädä samaan kaupunkiin sen paskan naisen kans. Se muute on yrittäny vähä väliä soittaa mulle, mut en oo vastannu puheluihin enkä tekstareihin, pitäköön tunkkinsa. Sama se näyttää olevan mikä maa, mikä valuutta (tosin sama valuutta kyl)… nii naiset on aina naisia. En ala. Alan harkittee vakavasti takas ruotsiin muuttoo… sieltä on parhaat kokemukset naisista.

 

Mut nii se maken passi. Soitin isukille et onko sillä jotain kontakteja tai ideoita et mitä vittua tehään ku ny kävi näin. Se oli just honkkareis työmatkal ja vähä kiireinen, nii piti venailla muutama päivä sen apua. Mut kyl sitä apua sit herukin. Meille soitti joku tyyppi sit suomen konsulaatista ja järkkäs nopsaa väliaikasen passin makelle. Ei ollu vaikeeta, ku kyseessä sentää eu-maa. Ja isäpappa lupas vielä kurvata kotimatkal rooman kautta ja poimia meidät jettiin. Loistavaa, joskus siitäki jotain konkreettista apua. Ei tarvinnu enää siksakata uusiks paskaeuroopan läpi paskafiiliksil… 

 

Tänää siis kotiuduttii aamusta ja päivä on menny täyskoomates ja sitä koulun alkamista selvitelles. Noh, alko koska vaan, nii huomen en viel oo tod menos. Pakko saada nollattua vähä. Et semmone reissu täl kertaa. Ainii… myös maken digipokkari pöllittiin samas rytäkäs, eli kuvia ei oo herumas, ellei nyt viitti laittaa jotain paskalaatusii kännykamerakuvii..

 

Jäi varmaa paljon settiä pois tästäki entrystä mut on pää nii jäässä ettei ny pysty parempaan… ja oha tää jo iha saatanan pitkä, hyvä jos kukaa pääsee loppuun asti. Siistiä jos joku jakso lukee. Se olis ny adjö, palataa asiaan myöhemmin!

 

Morot ja öitä tyypeille!

Nummer tre!

Nooooniiii, täällä taas ja källi nro 3 completed!

 

Källejä keksies mietittiin pitkään ja hartaasti millasista jutuista jontte saattais diggaa. Oke, täytyy myöntää et toi eilinen ponien valjastus saattaa tuntuu liian överiltä väsyneen matkamiehen mielest, mut meil on vakaa luotto, et sitte ku jontte on vähä levänny ja kattelee sitä huoneen sokkeloo vaakatasost käsin, nii se osaa ehkä jo arvostaaki sitä. Ja etenki yöpöydäl laiduntavaa paskaponii. 😉

 

Mut asiaan. Ajatus tän päiväsestä källistä synty jo viikonloppuna ja se ite idea oli sikäli simppeli, mut toteutus sit vaati jo vähä enempi. Eli missiona oli hommaa käytävälle/jonten makkarin edustalle sellanen vanhanaikanen vuoronumeroautomaatti. Sellane mitä on esim kauppojen lihatiskeil. Ny tarvittiin vastaava siis jonten omaa lihatiskii aatellen. Täytyyhän kimmojen tietää oikee järjestys. Pahempi kränä siit varmaan syntyis, et kuka saa eka sitä jonten makkaraa, ku kaupan lihatiskil jostai hikisist grillikyljist. 😉

 

Oltiin täs pohdittu lähimmät mestat mis niit vanhoi punasii tomaatteja viel löytyy. En paljasta täs kohdemestaa, mut se oli semmonen, jossa sattu oleen yks p-manin tuttu töis ja siel ollaan siirtymäs just ens viikol digitaalisiin malleihin. Tää tomaattikeikka oli vähintään jotenki ennalta määrätty, nii smoothisti nää meidän järjestelyt meinaa meni! Eli tää p-manin kaveri oli saanu sovittua niide bossin kans et ostaa välistä si yhen vanhan itelleen. Tosin vaihto olis oikeesti vasta viikon päästä, mut sen verran isost puljust on kyse, nii kaveri vakuutteli ettei yhellä tomaatilla ja viikolla oo väliä. Mistä päästään seuraavaan vaiheeseen, eli ite salakuljetukseen. 😉

 

Oltiin käyty vähä kouluaan jonten vaatekaappia hyvissä ajoin ennen eilisiä valjasviritelmiä ja otettu sieltä talteen pari sinistä puvuntakkia. Tänää sit vuorostaan käytii painattamas pari tummansinistä lippistä tekstillä ”Penan huoltoliike”. Nokkelimmat tyypit saattaa jo ny hiffata mihin tää on menos. KYLLÄ! Me poijjaat paineltiin sisään ku mitkäki ammattilaiset, käytiin ilmottamas lähimmälle myyjälle ”tulimme nyt hakemaan tämän automaatin huoltoon, kuten aiemmin sovittiin” ja myyjä jäi tuijottelee hoomoilasena ku napattiin laite omiin pikku kätösiimme ja paineltiin pokkana pois paikalta kera tomaatin. Ai että ollaan tyytyväisii itteemme ja TÄSTÄ jonttekin tykkää iha satavarmana!! Täytyyhä jonten kaltasella äijällä ny oma lihatiski jonotusnumeroautomaatteineen löytyy, vai mitä mieltä ootte?!

 

Tässä tää tän päivänen källi, seuraavaa ootellessa. 🙂 Huomisen pläjäys on jo suunniteltuna, vaik suunnitelmat vaihtukin vähä lennosta. P-manilla oli meinaa tänää ton meidän tomaattikeikan jälkeen se lekuriaika. Siellä sit tohtori kerto kuvista, et olkapään setit on revenny pahastipahasti ja leikkaukseen pääsis joko peruutusajalla NYT tai vaihtoehtosesti sit vasta yli puolen vuoden jälkeen. P-man on siis parhaillaan olkapääleikkaukses ja sairaalas menee ainakin tää yö, huomen tiedetää paremmin miten operaatiot meni ja koska pääsee pois. Sen verran lupaan kuitenki et huomisen källi toteutetaan kyl yhdes tuumin ja ajallaan, mut sen raportin ilmestyminen voi viivästyy päivän tai pari. Mut eiköhän villa testos pysy pystyssä pari päivää meitsin ja mitsunki toimesta. 🙂 Ilmottelen heti ku tiän mikä on p-manin ja olkapään tilanne.

 

Nyt ulkoileen, mukavaa iltaa tyypeille! 🙂