Nopsa päivitys ja Euroviisut!!!

Katos perkele. Meitsikin mestoilla… siitä onkin taas aikaa taas ihan liikaa ku oon viimeks naputellut tänne mitään. Turha kai selitellä miks, joten hyppään suoraan asiaan… Mitäs kaikkee täs nyt olis ollut. No ainakin käytiin Ansun ja Mitsun kans vähä road tripillä Malmössä tsekkaamassa tuore pikkuveli. Pakko myöntää et siinä jopa iso mies herkistyi kun sai pienen nyytin syliinsä. Huh huh. Äijäpointsit, jotka on erinäisten tapausten myötä muutenkin huvennut, hupenee tän paljastuksen myötä varmaan entisestään. Onneks kukaan ei taltioinut sitä mun lepertelyä. 😀

Jennanhan periaattees piti alun perin lähtee messiin, mut niiden vapunaikaisten kilarointien takia jouduin jättää muijan jäähylle. Ei olis ollu mikään optimaalisin mahdollinen tilanne esitellä tyttökaveria ekaa kertaa porukoille. x) Ilman Jennaa se keikka menikin yllättävän hyvin. Ei mitään suurta draamaa, faija ja Ansukin osas käyttäytyä keskenään vaikkei ne oo käsittääkseni ollu juur tekemisissä sit isänpäiväisten tempausten… mut tästä kaikesta tarkempaa avautumista ehkä myöhemmin, nyt tän päivän polttavaan aiheeseen…

Asiasta siis Euroviisuihin. Pakko taas nolosti myöntää, et oon seurannut niitäkin skaboja pienestä asti ja ny taas kunnon studiot ollu käynnissä. Suomen ja Ruotsin entryt oli kyllä melko perseestä molemmat, vaikkakin Ruotsi hieman parempi. Kumpikaan ei kyl päässyt jatkoon, mikä oli ihan hyvä juttu. 😀

Tänä vuonna kisoissa on kyllä paljon kuumia naisia. Mut ei oo kyllä Yohannan voittanutta. Islantia edustaa tänä vuonna itse asiassa Yohannan viime vuotinen taustalaulaja, Hera Björk. Hieno ääni toki Herallakin, mut miks Jossu ei oo mukana??!! :(( </3

Jos pitää nimetä tän vuoden suosikkilikka, niin kai se on sit Saksan Lena. Mulla on vahva kutina, että Saksa yltää kärkikolmikkoon yhdessä Israelin Aladdinin ja Armenian lähes parimetrisen ”näpsäkän” pimun kanssa. Kärkikymmenikköön veikkaisin edellä mainittujen lisäks Azerbaidžania, Islantia, Turkkia, Moldovaa, Georgiaa, Ranskaa ja ehkä Serbiaa.

Tässä mun kärkikolmikoks veikatut biisit… en tosin fanita näistä muuta ku Lenaa. ;))

Kattellaan miten käy näiden veikkausten kans. 😉

Pistäkääs muutkin veikkauksia kehiin ja nimetkää suosikkeja…. mikäli kukaan muu ylipäänsä seuraa koko tapahtumaa ku minä. 😀

Morot!

Ihme paskaa, sanonpahan vaan.

Vappu tuli, oli ja meni… ja hyvä niin. Onko liikaa pyydetty, et äijä olis päässy vähän nollaileen, kun on saanu koko vitun alkuvuoden kestäneet projektit ja tentit ja muun paskan suoritettua kunnialla pois alta? Ilmeisesti. Hakee meinaa hieman välil huumorii ton naisen kanssa. Tai hakiski vaan välil, mut ku toi ihminen vaan räjähtää käsiin kerran kuussa ihan täysin. Ku jotain pommia purkais… on se jumalauta. Meitsi ei kuulu erikoisjoukkoihin ja vaikka kuuluisinki nii en usko et tota olis ees mahkut purkaa. Vituttaa ihan armottomasti ja ajattelin jakaa sen teidän kans.

Tän kertaisella itkupotkuraivarilla oli jännät seuraukset. Jenna päätti sit samoin lämpösin soittaa näsipuiston mellakan keskellä vappuilevalle Karzulle ja ihan virallisesti avautui sit tästä meidän jutusta. Sweeeeeet, duuuuude. Kylhän se siitä todellisuudes jo tiesi kerta Seija ilmeisesti oli kertonut… tiiä sit mistä SEIJA tiesi. 😉 Äijille tiedoks, et siitä johtui siis se huuto kännykästä, kun koitin repii sitä pois ja saada naista tajuaan, et huono, HUONO… huono idea. Mut turhaan, kun se lukkiutui rokuun kännyn kans. Jesh. Nyt pukkaa suht jäätävää viestii sekä Jennalta että Karzulta. This is living!

Malmön reissu toteutetaan nyt näillä näkymin ilman Jennaa. Ei sitä tollasena uskalla viedä porukoille ensiesittelyyn, koska ei se oo vieläkään ihan oma itsensä. Saapahan taas rauhoittua tääl sillä välin. Me lähetään Ansun ja Mitsun kans vissii ajeleen keskiviikkona tai torstaina ja ollaan sit loppuviikko siel tsekkaas uusioperheen uusinta naamaa. Tulee ehkä ihan hyvään saumaan tää reissu.

Eääh, blaah, blääh. Toisaalta tuntuu typerältä ja jopa väärältä kiukutella ja avautua tästä tääl, koska Jenna on monilta osin parasta mitä mulle on tapahtunu… mutta sit kerran kuussa muutaman päivän ajan sen päässä tapahtuu jotain ihan käsittämätöntä, mitä oon parhaani mukaan koittanut mukailla ja ymmärtää, mut ei riitä nääs. On tää vaan hienoo.

Kiitos ja kuulemiin.

Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Horros

Joopa joo… Pahoittelut myös tältä suunnalta blogin hiljaiselosta. En tiiä onko toi Jonten masistelu tarttunu vai mikä on. Ei kiinnosta mikään, ei yhtään mikään. Ei ees Virpin monot. Tai no ne vähän.

Totta puhuakseni, en oo nähnyt oikeestaan juuri ketään. Koulus oon käyny, Mitsun lenkittäny…. ja Jennaa vähän nähny. Tosin aika vähän sitäkään. Sarjoja oon katellu ja jotain käännösduuneja tehny, siinäpä ne suurimmat aktiviteetit. Mihinkään ylimääräiseen ei oikeen oo paukut piisannu ja oonkin yrittäny olla mahdollisimman vähän koneella. Ehkä aina ei oo vaan pakko jaksaa. Kai tää ikitalvi alkaa jo hiljalleen pakottaan mua johonki horrokseen. Mä kaipaan kyl jo lämpöö ja kesää. En paukkupakkasia, enkä kyl toisaalta sitä loskascheisseekaan. Tosin se taitaa olla välttämätön välivaihe, jotta joskus pääsis siihen kesään asti. x)

Suunnittelin, et vois lähtee vähäks aikaa Uppsalaan fammun luokse. Se on jo monta kertaa kyselly et koska tuun ja sitäkin, et koska tuon Jennan näytille…  Fammu myös tarttis vähän apua siellä, kun se lonkka on alkanu taas vaivaan. Soittelin äsken just Jennalle ja kyselin haluaisko se ylipäänsä lähtee ja jos, niin koska olis aikaa? No yllättäen kiinnosti ja sillä tuntuis ens viikko olevan opiskelujen kans löysää ja mulla on motivaatio ehkä muuten vaan nollassa, niin lupasin kattella sopivia lentoja tai vaihtoehtoisesti autolauttaa… jos vaikka mentäis autolla ja otettais Mitsu mukaan. 🙂

Tampereen taidetta <3

Lähdin tänään lyhkösen koulupäivän jälkeen jostain syystä vähä normia pitemmälle lenkille Mitsun kans. Lähettiin eka Pyndee kohden ja päädyttiin kiertään Pyhäjärven rantaa pitkin aina lähes Laukontorille asti, vaiks onkin tollanen loskapaskakeli. Koira ja meitsin kengät lenkin jäljiltä hiukka kuraset, mut kyl meinaan kannatti!! x) Löytyi taas sellanen piece of art jotta morjes…

Onneks on aina känny mukana, et pystyy ikuistaan nää nerouden ilmentymät… tän kertainen teos sijaitsee Nalkalankadun (oli pakko tarkistaa) myötäisen rantapuiston penkillä. Ansaitsis paikan vähintään kevään Tampere Art Factoryssa. Taitaa vaan taideteos olla jo kirjaimellisesti menneen talven lumia siinä vaiheessa. 😉

Lumipulsu @ Tampere

Ensimmäinen ”perheriita” takana, paluu Testokseen tosiasia.

Ollaan Mitsun kans siis hengailtu abt viikon verran nyt Jennalla. Enimmäkseen P-manin paskatautia paossa, mut tietty myös siks, et Jennan kans on niin helppo olla… tai ainakin tähän päivään asti on ollut. En oo ihan varma miten tilanne oikeesti repes niihin mittasuhteisiin mitä repes, eikä sillä oikeestaan oo enää väliäkään. Pistettäköön vaikka nyt sit täl kertaa naiseuden piikkiin.

Ennen kun puran tilanteen auki, haluaisin tietää et onko naisilla oikeesti joku OIKEUS räjähtää kerran kuussa käsiin ihan totaalisesti?? Joku raja… tai siis, et voiko niihin kuukautisiin oikeesti vedota jos tulee hajottua naamalle ihan täysin? Eihän miehetkään saa vedota känniin ees kerran kuussa… okei vähä eri asia, mut ei toisaalta kuitenkaan. Se on ihan uskomatonta kuinka se hormonintäyteinen nainen voikaan mesota. Ei mitään suhteellisuuden tajua… ja tää tulee vähän nyt puun takaa, koska Karzun kans ei vastaavia tilanteita ikinä ollu, se oli pelottavanki seesteinen siihen aikaan kuusta. Hmmh. Liian hyvinhän tää on tähän asti sujunutkin. Aina ei voi voittaa…

Kaikki lähti siis siitä, kun oltiin syöty ja arvottiin perinteisesti kps:llä kumpi korjaa pöydän & tiskaa ja kumpi sit täs tapaukses sai valkata illan leffan. No tiskinakki osu meitsille täl kertaa. Ei siinä mitään, aloin kerää kamoja jääkaappiin ja astioita pöydästä, mut otin ilmeisesti liian suuren satsin kerralla kyytiin. Pari lasia, lautanen ja maitopurkki sit rysähti lattialle ja siitäkös se riemu repeskin… kevyttä huutoo vaiks pyysin moneen kertaan anteeks ja siivosin jäljet. Lasit ja lautanen meni rikki, mut se oli VAHINKO. Jenna valitti et oon huolimaton, enkä ikinä aattele mitään loppuun asti… voi olla joskus ihan totta, et tulee monesti vaan toimittua spontaanisti ja sit vasta mietittyä, MUT JUMALAUTA VAHINKO!!!

Sit kun olin kuunnellu sitä avautumista hetken, pyörähti käyntiin kiva jatkoavautuminen, joka ei sit enää liittyny yhtään mihinkään. Siinä mä sit kuuntelin huuli pyöreenä syytöksiä siitä, et haikailen edelleen Karzun perään ja oon Jennan kans kuitenki vaan siks, et Karzu kiinnostu tytöistä ja dumppas mut. Ei saatana… juurikin näinhän se meni. VAD?!?! Ja koska tää ei tietty vielä riittäny, jatkui tilanne pienellä itkupotkuraivarilla siitä kuinka en oo täs parin kuukauden aikana keksiny mitään kivoja ylläreitä tai ostanu ees kukkia. Ooookei, voin kertoo et tarkotus oli viedä Jenna ystävänpäiväks kylpylään ja viettää edeltävä yö siel, mut voi olla et jää nyt välistä… yöpymiset on jo tosin maksettu. Mites P-man onko pakki jo kondiksessa, lähekkö mun kans huomenna Edeniin?? Meitsi piffaa… x)

No joo, takas asiaan viel hetkeks. Olin siis tän koko episodin ajan ollut melko zen ja sit vaan lopuks totesin, ettei mun tarvii kuunnella tällästä paskaa (etenkään tota Karzu-liitännäistä). Pyysin vielä kerran anteeks rikkomiani astioita, kehotin Jennaa kokoomaan ittensä ja pohtiin keskenänsä mikä vaivaa ja että haluaako se oikeesti olla mun kans, jos asiat kerran on näin perseestä ja se on noin pirun epävarma itsestään mun silmissä. Sit ilmoitin lähteväni Mitsun kans kotiin ja pyysin ottaan yhteyttä, kun on vähän rauhottunut ja funtsinut asioita… huhhuh. Oudointa täs on oikeesti se, et Jenna on muuten tosi itsevarma ja oikeestaan ihan vastakohta tolle mitä tänään todistin. Saas nähä mihin suuntaan tilanne etenee.

Jepjep, näin täällä… ootteko pojat kotona?! Voisin kaivata vähä vertaistukee. Taidan viritellä kohta viel leffastudiot molskille, saa liittyä seuraan.

Koiravaras ja outo kohtaaminen

Ei nukuttanut. Niinpä pöllin Mitsu-paran Eerikin kaasukammiosta ja lähdin sen kanssa lenkille mustaan yöhön. Yllättäen rva Ståhlberg, joka muuten asuu kylmimmät kuukaudet Marbellassa, tuli vastaan rappukäytävässä. Mä avasin avasin oven reippaasti niinkun aina ja mummeliparka koiransa kans meinas taas tempautua seinään. Edellinen vastaava episodi kävi silloin muuttopäivänä kesäll, kuten ehkä muistatte. 😉 Nyt ois kyllä ollut paremmat paukkuannokset kuin se yksi onneton Potku-paketti!

Minähän EN itke enkä sure naisten perään, mutta jostain kumman syystä leidi ojensi mulle sanaakaan sanomatta kankaisen nenäliinan ja pyysi palauttamaan sen pestynä. Saatais kuulemma omenapiirakkaa, kun mennään seuraavan kerran kylille. Rouva kertoili olevansa Suomessa vain käymässä, uutta POIKAYstävää moikkaamassa. hmm… Menossa kuulemma takas Espanjaan, kun on hommat lapasessa. Naureskelinkin mummelille, että meillähän sit samanlainen elämäntilanne, kiitos nenäliinasta ja lupasin, että mennään piipahtaan Eerikin kanssa ennen ku leidi suuntaa takas lämpimään. Mummeli huuteli, että saadaan kyllä tulla Espanjaankin moikkaamaan, koska ”tilaa on”. Hmm.. Erikoinen tapaus tuo mummeli. Jos oon oikein ymmärtänyt niin miesvainaa on joku Finlaysonin entisiä pamppuja, ja leidi elelee perinnöllä nyt oikein sujuvasti miehen kuoltua aikoja sitten. No, hyvä et selvis, et voidaan ainakin painia molskilla rauhassa, jos leidikin on lähdössä pois, eikä vakoile niillä pirun kiikareilla.

Nyt täytyy yrittää elpaa. Huomenna taas duuniin helvetin aikaisin. Moro, yrittäkää te muut nukkua. 🙂

Mainosten ahdistama

Oon jotenkin ihan äärettömän pettynyt tän hetkiseen telkkarin mainostarjontaan. Täs vaihees saattaa joku miettiä, et miks mua ees kiinnostaa. Itekin mietin, mut kun nyt vaan kiinnostaa! 😉 Isot pojat koomaa täl hetkel tai huitelee jossain, en tiiä enkä jaksa kyl nousta tsekkaankaan. Olkoot…

Mut niin, pointtina se et Mitsun kans lenkkeilyä lukuun ottamatta oon vaan kattellut telkkaria tän päivän. Tai no kävin mä pyörähtään koululla… mut siel luki vanhanaikaisesti liitutaululla, et tän päivän tunnit on peruttu. Ei syytä, ei tietoa mistään. Meidän luokalla on pari ulkopaikkakuntalaista, jotka tulee aina bussilla kouluun, toisella matka kestää tunnin suuntaansa, toisella puolitoista. Niitä vähän vitutti ja ne lähtikin päiväkaljalle… ymmärtäähän sen. Kyl muakin se periaate ottaa päähän, et asioista ei yleensä infota niinku pitäis. Näin eräässä nimeltä mainitsemattomassa ammattikorkeakoulun haarakiilakonttorissa. Eniveis, ite tulin suorinta tietä takas himaan, nappasin karvakerän ja käytiin vähä juoksemas. Lenkin jälkeen olikin sit telkkarin vuoro ja siitä päästään mun tän päiväisen avautumisaiheen ytimeen:

Sensodyne

Telkkarin tarjonta tuntuu olevan ihan järjettömän köyhää päivisin – ei sillä, että se iltaa kohden juurikaan parantuis. En kuitenkaan täl kertaa aatellut avautua itse ohjelmista, koska suurimmat puistatukset mulle aiheuttaa mainoskatkot ja niiden sisällön luokattomuus. Ootteko ikinä pistäny merkille esim noita Sensodynen hammastahnamainoksia?! Tsiisus… en tiiä kuka peukku sinne on kameran taakse päästetty, leikkaajasta puhumattakaan. Kaikki kulmat ja zoomit on ihan päin vittua ja ääntäkin on pätkitty ja miksailtu ihan miten sattuu. Tulee vaan paha mieli tollasesta ja lopulta alkaa palaa käpy… Ehkä aletaan poikain kans tehtailla pieniä vastinemainoksia Youtubeen. Vois olla kova sana. xD

No joo, ei varmaan oo helppoo keksiä hyviä mainoksia, mut oli kässäri miten paska tahansa, niin vois sen sentään yrittää kuvata ja leikata ees sinne päin. Ilmeisesti se on liikaa pyydetty. Okei, ei kaikki mainokset oo paskoja – kuten tuli eilisessä entryssä todettua, esim Atria Freshin mainos on varmaan parhaasta päästä. Mut se riemu loppuukin aika lyhyeen. Koko päivän oon katellu telkkaria ja nää kaks mainosta on ainoot, jotka nyt lopulta tulee mieleen.

En mä oikeesti voi olla ainoo ketä se Sensodyne (ja aiemmin pyörineet Corega -mainokset samoine kuvaajineen) ahdistaa ja pahasti?! Kaipaisin tähän ihan vähän vertaistukee, niin pääsisin joskus nukkuunkin hyvil mielin! Auttakaa ny miestä mäessä! 😉

Morot!

Sirpale tassussa

Pieni avautuminen tähä väliin. Kävin just Mitsun kans iltalenkillä ja vaikka ei oo ees viikonloppu nii alkoi vituttaa ihmisten välinpitämättömyys ja tarve sikailla. Melkein joka kulmas tuntu olevan rikottuja kaljapulloja… miten helvetin vaikeeta ihmisten on ottaa huomioon et kaupungis asuu myös paljon koiria, jotka paljain tassuin joutuu seikkaileen tuolla sirpaleiden seassa!?! Se on vaan väärin.

Äskenkin meinaa saatiin sirpale tassuun ku oli pimeetä ja sit kuulu vaan ”viu” 😦 …  onneks toi laivuri on sen verran pieni et sen voi napata syliin ja kantaa kotio. Nappasin maasta lunta mukaan muovipussiin ja sit tultiin nopeeta sisälle. Onneks ei ollu ku pieni naarmu vasemman etutassun anturassa ja sain desinfioitua ja paketoitua hyvin. Ny se jo nukkuu tyytyväisenä lumipussi tassupaketin päällä. Käyn kohta nappaa pois, ettei jäädy.

Mut on se saatana kumma kun känniääliöiden on pakko rikkoo niitä pulloja tonne kadulle. Selkään sietäis saada!! Testoksen väki saattaa joskus sikailla, mut ei olla kyl ympäristöö paskottu. Ollaan kilttei poikii, juu nou. 😉 Mut ny vähä iltapalaa ja sit taju kankaalle et jaksaa huomen pitkän koulupäivän, öitä tyypeille!