Ensimmäinen ”perheriita” takana, paluu Testokseen tosiasia.

Ollaan Mitsun kans siis hengailtu abt viikon verran nyt Jennalla. Enimmäkseen P-manin paskatautia paossa, mut tietty myös siks, et Jennan kans on niin helppo olla… tai ainakin tähän päivään asti on ollut. En oo ihan varma miten tilanne oikeesti repes niihin mittasuhteisiin mitä repes, eikä sillä oikeestaan oo enää väliäkään. Pistettäköön vaikka nyt sit täl kertaa naiseuden piikkiin.

Ennen kun puran tilanteen auki, haluaisin tietää et onko naisilla oikeesti joku OIKEUS räjähtää kerran kuussa käsiin ihan totaalisesti?? Joku raja… tai siis, et voiko niihin kuukautisiin oikeesti vedota jos tulee hajottua naamalle ihan täysin? Eihän miehetkään saa vedota känniin ees kerran kuussa… okei vähä eri asia, mut ei toisaalta kuitenkaan. Se on ihan uskomatonta kuinka se hormonintäyteinen nainen voikaan mesota. Ei mitään suhteellisuuden tajua… ja tää tulee vähän nyt puun takaa, koska Karzun kans ei vastaavia tilanteita ikinä ollu, se oli pelottavanki seesteinen siihen aikaan kuusta. Hmmh. Liian hyvinhän tää on tähän asti sujunutkin. Aina ei voi voittaa…

Kaikki lähti siis siitä, kun oltiin syöty ja arvottiin perinteisesti kps:llä kumpi korjaa pöydän & tiskaa ja kumpi sit täs tapaukses sai valkata illan leffan. No tiskinakki osu meitsille täl kertaa. Ei siinä mitään, aloin kerää kamoja jääkaappiin ja astioita pöydästä, mut otin ilmeisesti liian suuren satsin kerralla kyytiin. Pari lasia, lautanen ja maitopurkki sit rysähti lattialle ja siitäkös se riemu repeskin… kevyttä huutoo vaiks pyysin moneen kertaan anteeks ja siivosin jäljet. Lasit ja lautanen meni rikki, mut se oli VAHINKO. Jenna valitti et oon huolimaton, enkä ikinä aattele mitään loppuun asti… voi olla joskus ihan totta, et tulee monesti vaan toimittua spontaanisti ja sit vasta mietittyä, MUT JUMALAUTA VAHINKO!!!

Sit kun olin kuunnellu sitä avautumista hetken, pyörähti käyntiin kiva jatkoavautuminen, joka ei sit enää liittyny yhtään mihinkään. Siinä mä sit kuuntelin huuli pyöreenä syytöksiä siitä, et haikailen edelleen Karzun perään ja oon Jennan kans kuitenki vaan siks, et Karzu kiinnostu tytöistä ja dumppas mut. Ei saatana… juurikin näinhän se meni. VAD?!?! Ja koska tää ei tietty vielä riittäny, jatkui tilanne pienellä itkupotkuraivarilla siitä kuinka en oo täs parin kuukauden aikana keksiny mitään kivoja ylläreitä tai ostanu ees kukkia. Ooookei, voin kertoo et tarkotus oli viedä Jenna ystävänpäiväks kylpylään ja viettää edeltävä yö siel, mut voi olla et jää nyt välistä… yöpymiset on jo tosin maksettu. Mites P-man onko pakki jo kondiksessa, lähekkö mun kans huomenna Edeniin?? Meitsi piffaa… x)

No joo, takas asiaan viel hetkeks. Olin siis tän koko episodin ajan ollut melko zen ja sit vaan lopuks totesin, ettei mun tarvii kuunnella tällästä paskaa (etenkään tota Karzu-liitännäistä). Pyysin vielä kerran anteeks rikkomiani astioita, kehotin Jennaa kokoomaan ittensä ja pohtiin keskenänsä mikä vaivaa ja että haluaako se oikeesti olla mun kans, jos asiat kerran on näin perseestä ja se on noin pirun epävarma itsestään mun silmissä. Sit ilmoitin lähteväni Mitsun kans kotiin ja pyysin ottaan yhteyttä, kun on vähän rauhottunut ja funtsinut asioita… huhhuh. Oudointa täs on oikeesti se, et Jenna on muuten tosi itsevarma ja oikeestaan ihan vastakohta tolle mitä tänään todistin. Saas nähä mihin suuntaan tilanne etenee.

Jepjep, näin täällä… ootteko pojat kotona?! Voisin kaivata vähä vertaistukee. Taidan viritellä kohta viel leffastudiot molskille, saa liittyä seuraan.

Täydennystä arsenaaliin

Hiiop!!

Jesh, nyt on lähes joulu 2.0 -fiilarit ku meitsi on laittamassa tilausta Teräasekeskukseen ja Jontte lupas osallistua kustannuksiin! Pidän tiukasti kiinni myös siitä P-manin lupaamasta femmasta! Hintaa tilauksille tulee kaikkineen 318 €, mut aattelin vielä soitella huomenna sinne ja koittaa puhua vähä alennusta kerta tilataan kerralla kauhee kasa sälää Testoksen omalle dôjôlle! 😉

Mut tämmöstä settiä oon suunnitellut vähän tukemaan meidän reenailua:  pari Daitoo, parit Tonfat, Nunchakut, parit Sait, kolme Jo:ta, kaikille tietty oma 😉 …  tämmöstä ainakin näin ens alkuun. Tärisen jo innosta, et pääsee testaileen. Hyväksytän listan viel pojilla ja sit tilausta kehiin. Joitain aseita tilataan useempi siks, et pystyy reenaileen tasavertaisella varustuksella. Nunchat tosin on aika HC:t koska noi ei oo ees varsinaiset reenimallit, eli pitää heittää ne aina johonkin lukkojen taa, jos tääl on bileet, muuten voi tulla pahaa jälkee. :S

Hardwood covered Daito

Daito

Ninja Tonfa Set

Tonfat

Pro Series Dotted Nunchakus

Nunchakut

Sai Octagon Set

Sai

Red Oak Wood Jo

Jo

Mikko Alatalo ja mystinen yöpukumies

Nyt on muuten menossa TET-viikot. Ei mikään työelämään tutustuminen, vaan Tolkkua Erpan Teksteihin -viikot, eli koitan edelleen sinnitellä ja kirjoittaa enimmäkseen nättiä suomea… Haluan muuten kysyä, että millainen teksti on lukijoiden mielestä parasta: persoonallinen pätkitty slangi, perus puhekieli vai sitten ihan puhdas kirjakieli… joku muu, mikä? Ja tärkein kysymys, onko se mun oma slangi vaikealukuista? 😉

Mutta olipahan taas jännääkin jännempi matka Fressiltä kotiin. Reitti vei Koskikeskuksen ja Kehräsaaren läpi Laukontorille, josta nousin Aleksis Kiven Katua ylös kohti Hallituskatua. Kävin hakemassa Sokokselta salaattia ja siitä sitten Hämeenkadulta Hämeenpuistoon ja aina koti-Testokseen asti.

Matkalle mahtui siis parikin jännähköä nyanssia, joista ensimmäinen oli Mikko Alataloon TÖRMÄÄMINEN (kirjaimellisesti) Aleksis Kiven Kadulla. Mulla oli tietenkin luurit päässä ja sitten näin pimeässä siniset lasit, muutaman päivän skägän ja maalaispojan… oli varmaan sheivannut viimeksi itsenäisyyspäivänä, ainakin juhlissa näytti olevan suht siisti naama. No juu, sopersin siinä sitten jotain sekavaa ja pyytelin anteeksi, kun olin tuijotellut maata ja törmäys oli ilmeisesti mun vika… Mikko vaan taputti mua olalle ja sano jotain, meni ihan ohi mitä, kun edelleen oli ne luurit päässä… ei muuten tullut Miksan biisejä sieltä, ei. xD

Sitten matka jatkui sinne Sokokselle, jossa vastaan käveli mies yöpuvussa tai jossain muussa kulahtaneessa kalsarikerrassa……… PALJAIN JALOIN. Ja sit seurasin hetken tilannetta, niin kyyyyyllääääää, mies käveli suoraan ulos! 😀 Juurikin näin. Pisteet kotiin… oli tulossa siitä Sokoksen apteekista ja tais meinaan puuttua pari muumia laaksosta. Mutta tää oli taas jo sellanen tilanne, että ei mua kyllä naurattanut yhtään. Okei, nyt ei oo kamalan kylmä, mutta on siellä jumalauta nyt alta nollan! PALJAIN VARPAIN!!!!!!!! Jessus. Toivottavasti ei asunut kaukana ja sai otettua lääkkeensä… huhhuh.

Se siitä. Kohta Mitsun kanssa lenkille ja sitten molskille. Missäs muut poijjaat on, saisikos sitä lenkki- tai molskiseuraa? Lähen abt NYT. Morot tyypeille! 🙂

Madness continues

Noniin, tääl hengaan edelleen karanteenissa, edelleen joten kuten hengissä ja edelleen semisti järjissäni. Jontte ei oo vielä leppyny yhtään, on ollu ehkä jopa eilistä hysteerisempi, jos se ny on mahollista. Se hinkkaa käsidesillä itteensä ehkä noin 5 min välein. Mä oon enimmäkseen pysynyt molskin turvissa, reenannu erilaisia katoja ja koittanu pitää ajatuksen kunnon kohottamises – siel oon huhkinut siis sekä aseiden kanssa et ilman. Jontte on ymmärtäny pysyy pois molskilta… Testokses haisee ny kyl vähä hiki, täytyy myöntää – Jonten tuskahiki ja meikän reenihiki, kiitos jesarin peitos olevien ilmanvaihtoventtiilien. .__.

Joopa, mitäs täs muuta höpöttelisin. Ei kauheesti oo raportoitavaa kyl… tääl hengaan vankina omas kodissani, enkä köyhänä opiskelijana paljo muuta voi. Edelleen luotan siihen, et Jontte tajuaa ylireagointinsa viimestään viikonlopun aikana. Syytä olis ja viel enempi olis syytä sopia se typerä fight P-manin kans. Voin kertoo et on suhteellisen perseestä toimii kahden ison äijän välisenä sanansaattajana…

Ainii… mutsille soittelin tos aiemmin päiväl, selitin tilanteen ja mainitsin, et turha oottaa näkevänsä mua hetkeen, jos tää madness ei tästä kohta hellitä. Pyysin sitä hakeen Mitsun Ståhlbergiltä itelleen ja hakihan se lopulta. 🙂 Voitteko kuvitella, et ei menny äiteelle läpi ihan nopsa ”oon vankina kotonani, voitko hakee Mitsun meidän naapurista?” -rekry. Varmaan vartin selostin ja keskustelun luuppaus oli suurin piirtein tämmönen:

Ä: OOT MITÄ???!!!

E: Nii.

Ä: Siis mitä ihmettä?

E: Joo, Jontte vähän ylireagoi tohon sikainfluenssaan, P-man karkas…

Ä: Et ole tosissasi!! Kuka nyt noin paljon yhtä flunssaa pelkää?

E: Jontte.

Ä: Nyt pakkaat kyllä kamasi poika ja lähdet pois tuollaisen ihmisen käskytyksen alta. Ei nyt omassa kodissaan pidä joutua vankina olemaan!

(Ansu taustalta: HAJOO SINNE!!!!)

E: Eh, ei tää tilanne ny iha nii paha oo miltä kuulostaa (toivottavasti…) ja terkkuja Ansulle… niin voitko äiti nyt hakee Mitsun?

Ä: Hmph. No onko minulla vaihtoehtoja?

E: No joko haet tai oot hakematta..

Ja sit näitä samoja hinkattiin vähän eri variaatioina seuraava vartti. 😀 Enimmäkseen noita neljää ekaa… Ei oikein tuntunu mahtuvan mutsin tajuntaan tää tilanne… eikä se ihme oo, kerta ei mahdu kyl munkaan tajuntaan. Taidan siis vetäytyy takas molskin turviin.

Että morjesta pöytään vaa…

Työnhakua paskoilla meriiteillä

Morot!

Lupasin naputella jotain mun työnhakuun liittyen ja oonki täs ny muutaman päivän enemmän ja vähemmän aktiivisesti veivannu Mol.fi:ssä ja täytyy sanoo, et hiljalleen alkaa hymy hyytyä… kaikis vähänkin kiinnostavis duuneis vaaditaan 1-5v alan työkokemusta. Perkele kun ei oo vielä papereitakaan seuraavaan 3,5 vuoteen, niin vähän hankalaa kartuttaa kokemusta.

Ainooks hakukriteeriks laitoin Tampereen ja sitten ihan huviks Ruotsin, katotaan lähtiskö meikä sittenki naapuriin duuniin… joo-o, löytyishän sieltä duunia ruotsinsuomalaisen koulun rehtorina. Joopa joo. 😀

Mut ei vittu mikä läppä, et johonkin vastaanottoavustajan duuniin edellytetään treadenomin tai merkonomin koulutusta ja 1-5v työkokemusta. Jos mulla olis jommat kummat paperit niin, HIEMAN vois kokee opiskelujen menneen hukkaan tommoses duunis.

No joo sit noita henkilökohtaisen avustajan paikkoja olis useita ja palkkaa niistä tarjottiin 8-9€/h. Mut vaihtelevia oli ne avustettavat tehtävätkin. Joku tarvii apua vaan kauppa-asiois ja vastaavis, mut sit on tietty myös niitä, jotka kaipaa apua ihan kaikes aina pesusta lähtien.

Buahahahhaa… TISKAAJAN duuniinkin on vaatimuksia ja toiveita:

Toivomme sinulta:

– Hygieniapassia

– Mielellään aikaisempaa kokemusta tiskaamisesta joko suurtalouskeittiössä tai ravintolankeittiössä

– Mahdollisuutta lähteä töihin lyhyelläkin varoitusajalla

– Ripeää ja aktiivista työotetta

– Positiivista elämän asennetta

Voiko tiskatessa olla positiivinen elämänasenne?? xD Vähän sama ku siivoilles… siivoojan duunejahan olis tarjolla vaikka kuinka ja niihin varmaan vois päästäkin ku olin ihan hetken ”alalla” duunis ja vannoin ettei enää ikinä!!!!! Mut surullista kyl, ei taida meikällä meriitit riittää moneen muuhunkaan, ku oon ollut lähinnä vaan faijan järkkäämis duuneis. :S

Mut löysinpä ainakin yhen kiinnostavan duunin, johon mulla vois olla jopa mahkut! Kaksikielisen (ruotsi-suomi) toimittajan paikka… siinä on meinaan työkokemusvaatimuksena ”ei lainkaan – 1v” Jesh. Tämmöne:

JOURNALIST/REPORTER

Arbetet innebär i huvudsak att skriva och läsa olika artiklar på svenska för webbsidor och radiosändningar. Du uttrycker dig starkt både i skrift och muntligt och har möjligen en akademisk utbildning. Önskvärt är också att du har ett stort intresse för olika kulturer. Du kommer att arbeta i Tammerfors på ett multinationellt kontor och därför måste du kunna kommunicera också på engelska.

Kaikki muut osuukin kohilleen paitsi toi akateeminen koulutus. Noo, täytyy kokeilla kepillä jäätä… heittäiskö referenssinä linkin blogiin. Ei vaan, jos tommoseen duuniin päätyisin, niin tarttee varmaan täälläki alkaa kirjotteleen vähän enempi kieliopin mukaista kirjakieltä, ettei ihan unohdu. 😀

Meinasin laittaa ton lisäks hakemukset myös ainakin kielenkääntäjän (suomi-ruotsi), tapahtumajuontajan, kotisivujen päivittäjän, muuttomiehen ja muutaman myyjän duuneihin… hmph. Saas nähä jos osuis ja uppois ees joku.

Nyt tekeen kuntopiiriä molskille! Tulkaa poijjaat messiin, nii voidaan ottaa vähä matsia!? 🙂 Hyvää sunnuntaita tyypeille!

Bondtytöt, molski ja siskonpeti

Moros!

Aattelin kiepsauttaa viel blogin kautta ennen ku katoon nettilöistä… ollaan ny P-manin kans sen verran tules tosta meidän fight roomista, et päätettiin viritellä sinne vanha kunnon siskonpeti ja hengaa ens yö molskilla. Onneks ei tarvii ihan kylki kyljes nukkua, ku sitä on kuitenki se 12 neliöö. xD

Viriteltiin sinne myös tykki ja meitsin läppäri ja meinattii vetää bond-maratonia koko yö… myös nalleja varattu vähä. Eli tuskin nukutaan sittenkää. 😀

Kiitos Yontte kun tarjoot meille nää loistavat puitteet!! Se ei täl kertaa kuulemma ”jaksa” valvoo meidän kans bondtyttöjä kuolaten! En tajuu, kuka ei jaksais? 😉 Saas nähdä minkä vuosikerran ja näyttelijän Bondia puskee ekana, P-man saa meinaa valkata.

Tää on myös true todellisuuspakoilua viimeseen pisaraan, meinaa huomen meitsin pitää si lähtee käväseen työkkärissä, ku faija tosiaa käänsi pahan äitipuolen manipuloimana rahahanat täysin kii. Noh, ehkä meikän olis jo aikakin elättää ite ittensä. Anyways tää ny kuitenki meinaa sitä, et joudun hankkii koulun ohelle jotain duunia! Ihan mitä vaan kunhan ei tarvii luopuu Hondasta! Saas nähä mitä siitäki tulee… no se on onneks vasta huomisen murhe. http://www.samoillasilmillatyokkariin.com

Öitä tyypeille!