Karmeeta sekoilua

Okei P-man tossa jo kertokin et me oltiin pari viikkoo sit tamperelaisen paikallisradion 957:n synttäreillä Pakkahuoneella. Se kanava on siis vähä niinku manselainen Radio City, rokkia ja kiakkoo ja kaikki juontajat on miehiä. Ei vittu mikä ilta.no ensinnäkin sielläoli osalla jokku vippipassit kaulassa ja ne haki Klubin puolelta ilmasta viinaa, mikä lievästi sanoen sieppas mua. Mutta Eppujen keikan alkupuolella olin röökillä terassilla just menossa taks ja joku pikkumimmi tuli mun kaulaan roikkuun. Se sano, et antaa vippipassinsa mulle jos panen sitä niin et sen mulkku eksä huomaa sen. Me livahdettiin narikkapokejen ohi ns. klubin yläkertaan, siellä on joku Teatterikesän toimisto. Jäätiin sinne eläportaille ja nussittiin oiikeen kunnolla, ei hitto kun tekikin hyvää vaikka mä oon ollu tietoisessa selibaatissa. Mut sit sinä iltana vaan alko tekeen niin paljon mieli viinaa et mä olin valmis höylään pilluu et sain sitä viinaa. Vaikka ei se muija niin ihmeellinen ees ollut, sellanen vähän niinkun apina, kauheen luiseva, ei siis laiha sellasela uu mama -tyylillä vaan laiha niinkun joku kääpiö.

Onneks se nussiminen jäi kesken kun ne poket tuli valittaan asiasta. tai emmä oo varma olikse poke, ehkä se oli vaan joku toinen kalju. Eiks kaikki poket oo kaljuja ja vähä lihavia ja niillä on joku karmee symboolitatuointi.

No mä sit revin väkisin sen passin siltä ämmältä ja syöksyin vippialueelle.Just sillon siideri oli loppunut mutta ne kaato mulle tuopillisen valkkaria, jee! Ja vitttuuuuh, siinä vaiheessa tajusin et mä oon missannu eppujen keikan ja mun kaulassa roikkuu taas joku vitun kalju apina.

Loppuilta oli jotain ihme rähinää Pakkahuoneen eessä ja taisin mää olla Ilveksessäkin. Sielläoli joku Radio 957:n viippilooshi johon kai hotellin jotaja pyysi mut ja otin sielläkin vähä tuntumaa pariin tissiin.

Ja seuraavana vittun päivänä luin lehdestä että joku oli tapettu siellä 957:n bileissä! joku poke oli tappanu jonkun miehen! ei vittu ei kai se oo se sama poke joka mun kimpussa roikku.

Menin tosta kaikesta niin paniikkiin et olin kolme päivää syömättä ja join vaan vaahterasiirappi-pippuri-hunajavettä ja vedin ulostuslääkkeitä. Soitin mun life coachille mutta se helvetti on nyt Australiassa eikä se suostunu puhuun mun kaa lomalla.

Nyt on vedetty aikahiljasta linjaaton jälkeen.Oon itkenyt.Miks miks miks mun pitää aina vetää nää vanhat kuviot ja sortua tähän paksaan. Viime vuonna sain ohdutusta BB:stä, nyt sein on ihan paska ja vaan kuvottaa mua kun mun oma elämä on yhtä sekasin ja turhaa.

Raporttia rappiosta

Sorry tää vuosisadan hiljaisuus. Olen yrittäny ihan tarkotuksella olla vähenmän netissä nyt kun terapeuttini sitä suositteli. Niin naiset ja herrat, etsin tossa pikavauhtia ittelleni terapeutin. Sanotaan nyt häntä vaikka Liisukka Lahtiseksi. Liisukka on keski-ikäinen  nainen joka harrastaa sauvakävelyä ja huovutusta. Hänen mielestään naiskuvani on vääristynyt, libidoni ylikehittynyt ja itsetuntoni rakentunut väärien asioiden varaan. Yritän tässä nyt kattoa mitä tästä tulee.
Jonkinlainen vastareaktio tuli perjantaina.Vedin kauheet kännit ijädrinksuilla, siis vodkaa ja chorizo-siivuja. Ja menin sit Ipaan ja bongasin sieltä jonkun ihan nobody vosun jota sutasin kulli jäässä Pyynikillä jossain porttikongissa ja lähdin sit Rullagrillille saakka hakeen makkaraperunat. Ja kaduttaako? No vittu aijaa! En tajua mikä vitun päähänpisto toi oli. Oltiin siinä Liisukan kans puhuttu aika synkkiä asioita ja hän ehdotti että mun tätyisi pitää sairaslomaa tai ees kevennettyä työviikkoa. Ja että en ole koskaan ollut aidossa ihmissuhteessa ja äitini on hemmotellut mua liikaa ja et Miia on mulle liian lapsi.Kaikki sattu niin pahasti etten tiennyt mitä muutakaan tehdä. Lauantaina sikailin kebabilla ja sunnuntaina juoksin katumuspäissäni itteni kipeeks Pyntsällä liian vähissä vaatteissa.

Yritän meditoida vaikka en oo ihan varma miten se tehään. Mää oon nyt ollut pimeessä täälä mun huoneessa 2 tuntia mut ei sitä varmaan voi laskea meditoinniks kun mulla on ollu läppäri päällä.  Ja huomenna aamusta GoGolle pilatekseen jos nyt jaksaa ja venyy.

Aika perimmäisiä asioita tässä kelaan. Miksi mä oon näin tyhmä, miks kukaan ei kelpaa mulle, miks mä oon kaiken suhteen niin ahne, miks kukaan ei aidosti tykkää musta koskaan. Mutta nyt laitan tän läpänkin pois jos oikeesti meditoisi.

Whoops

Hyi helvetti mikä olo. Lähin si illal kans sinne miskalle… p-man sai juotettua mulle TAAS jotain ponua karhujen ohel. En tajuu miten se taas meni siihe. Ja löyty aamul sähköpostista jotain tosi jäätävii intiimikuvii puoli tyhjän krokonpatjan kans (joita EN taida julkasta tääl). Se onki se ensimmäinen mitä haluis herättyään kattella, tiiätte varmaa. Et näin meni si tää vkl… Ja jotta morkkis ei jäis turhan vähäiseks, kadotin samalla reissulla skedekenkäni. WHAAAT?! En vaa tajuu, ei näkyny aamul missää. Pistetää p-manin piikkii. Onko äijil aiheest jotai tietoo? En kai mä sentää käyny uimaa niiden kans? Ja mun housutki oli viel aamul jotenki kosteet ja kulahtaneet. Hmm. Ei kauheen tarkkoja muistikuvia, voitko p-man valasta vähä pliis tai tää on vika kerta ku lähen sun ja miskan kans yhtää mihinkää. Sun pitäis vanhempana ja vastuullisena pitää pienemmästäs huolta. Nih, perkele! 😀

Jontte oli iha oikees, katottii parhaaks liueta paikalta ennen ku se virkos koomasta Hayley Williams look-a-likena. Päätettii liskohenkee vaalien lähtee pyntsalle ja sen kautta tasottaville. Mut joo… kylhä mä sen tiedän et me ollaa vähä käyttäydytty tääl lapsellisesti jonten poissa olles, mut kyl jontte tiesi mihi rupes ku meidät vuokralle otti.. itteensä voi pikkase syytellä. Taitaa tietää sen iteki ja siks oli niin kiukkunen, luulen ma.

Nyt jos vetäis päikkärit ja alkais sit illal kattelee mitä ottaa reissuun mukaan. Niijjoo, en oo varmaa ees kertonukaan tääl. Lähen tiistaina skede poikain kasn reilaa ympäri eurooppaa. Mulla ei oo ees tarkkaa kuvaa meidä reitistä ku jätin sen suunnittelun muide huoleks, mennää fiiliksen mukaa. Tarkotus olis olla reissus joku reilu viikko… skedeilyä, biletystä ja chiksei. Saas nähä mite onnaa… etenki viimosen kohal. Vaiiikea. xD

Väsynyt maailmanmatkaaja

Ei tsiisus kraist….tulin pari päivää sitten Aasian turneelta Tallinnaan Robinin luo ja nyt taas Mansessa. Aivan järkyttävä jet lag edelleen. Asiaa ei ainakaan auttanut se että Tallinnassa ei tullut levättyä yhtään vaikka siksi sinne menin. Jotenkin arvasin että Testoksessa on melkoinen hulina päällä nyt kun toinenkin kämppis muutti tänne. Robin lupasi että saan hengata sen white palacessa pari päivää jotta saan unirytmin takaisin kondikseen. White palace on siis sen toinen kämppä joka on sisustettu lattiasta kattoon pelkällä valkoisella.ö Ja se on tehty todella innovatiivisella ja upealla tavalla, uskokaa tai älkää.’

Enivei, meidän piti ottaa Robinin kanssa yhdet Cuba Libret ja sit sen piti häippästä toiseen luukkuunsa. Mutta eihän se niin mennyt….vedin niitä Cuba Librejä, Mojitoja ja Singapore Slingejä kaksi vuorokautta putkeen, ihan hämärää menoa…. en ole ihan varma näinkö unta vai olinko jossain vaiheessa oikeasti sellaisessa pitkässä limossa joka oli sisustettu vaaleanpunaisella karvalla.  Ja Robin, se vitun kettu, ei tietenkään suostu kertomaan mulle oltiinko me jossain vaiheessa sellaisessa vai onko kyse mun omasta häröilystä.
Mä olen ihan sekaisin. Täytyy ottaa omaa lomaa ensi viikko. Pitää detox-kuuri ja tutustua vaikka buddhismiin tai kabbalaan. Jotain. Mulla on ihan epätodellinen olo ja mietin vain missä mun pillukirjani on. En ole nähnyt juurikaan jätkiä tänään kämpillä ja mulla on pahoja aavistuksia niiden tekemisistä, en ole jaksanut lukea tätä blogia tarpeeksi tarkasti joten en tiedä mitä kaikkea pahaa ne ovat tehneet ja tuskin ne sitä kaikkea tänne kirjoittaisivatkaan. Tai toisaalta en yhtään ihmettelisi. P-man on juuri sen tyyppinen jamppa että sen mielestä on hauskaa kirjoittaa blogiin pahanteostaan kun tietää frendin olevan avuttomana maapallon toisella puolella.

Ei tässä auta kuin yksi tasoittava urospaukku. Tuhti siivu chorizoa vodkanaukun kyytipojaksi. Mutta oli se pojjaat tämän olon arvoista. Tuntui upealta vaellella hienoissa hotelleissa vaaleisiin pellavahousuihin ja panamahattuun pukeutuneena ja imeskellä johonkin ananakseen väkerrettyä paukkua samalla kun taskuvenukset kehräävät jaloissa ja suunnilleen taistelevat huomiosta.

Vittu. Pitäisi katsoa postit. Ei jaksa. Haluaa nukkua.

Silmäpussit, synnytys ja Seija

Mahtavaa huomenta! P-Man heräsi just. Eikä ihme, ku menin nukkuun 08. Ensin mää vatvoin olkapäätä, sit aloin opiskella bloggaamisen saloja ja lopulta päädyin soittamaan Seijalle. Se herää joka arkiaamu tasan klo 6, että ehtii meikata ja valita vaatteet. Tunnen sen rutiinit ku omat pallini ja suoraan sanoen oisin ihmetellyt, jos se ois poikennut rutiinistaan minuuttiakaan. 😉

Ei mulla oikeestaan mitään asiaa sille ollut, kunhan aattelin soitella ja kysellä miten menee. No, eipä sillekään hyvää kuulunut. Itseasias se oli aika paskana ja näytti sen pelottavan avoimesti. Kertoi, et duunista ollaan saneeraamassa puolet markkinointiväestä ulos ja Seija nuorimpa ensimmäisten joukossa. Näin se lama etenee. Isänsäkin on sairastunut. Vielä ei tiedetä, onko vatsakivut katarria vai syöpää. Kaikki on kuulemma mahdollista. Sen Taka-Huhdin kämpäst on löytyny hometta ja taloon pitäis tehdä ISO remontti. Eniten yllättänyt olin, ku se kertoi teiniprinssinakin olevan yhtä nykypäivää ku kivikausi. Namunakki oli kuulemma vaan ”kadonnut” yks aamu, eikä Seija ollut enää ikinä saanut siihen yhteyttä, vaiks oli soitellut perään muutaman viikon. Ainoo mitä miehestä jäi oli smilespa-lahjakortti, parit isämalliset kalsarit ja maitohappobakteeripurkki jäkikseen. Sanoinki Seijalle, et sehän kuulosti varsinaiselta tosimieheltä. 😉

Juteltiin varmaan puoltoista tuntii suht henkevii, kunnes Seija murtui kokonaan. Se alkoi vaan itkee iha hysteerisesti ja hoki, että sen elämä on pilalla ja et se on sössinyt kaiken. No, niinhän se onkin. Mut ihan itte se sen teki. Tietty oli aika kamalaa ja lohdutonta kuultavaa tommonen naisen soperrus, vaikka oonkin saanut tottua meitin yhteisten vuosien aikana kaikennäköseen vollotukseen. Nyt se vaan kuulosti jotenki ni erilaiselta kuin ennen. Ihan ku jääkuningattaressa ois ollut aistittavissa aste sulamista. Saatan tietty kuvitellakin vaa, koska olin valvonut tohon aikaan putkeen about 24 tuntia…

Seija oli aina ni helvetin kova ja kylmä nainen. Tai siis ei se oikeesti ollut, mut semmosen kuvan se halus kaiklle antaa. Ihan läheiset oli sit asia erikseen. Sisällä sykki lämmin sydän, mutta jotenkin se oli onnistunut kasvattamaa ihmeellisen graniittimuurin rintamuksensa ympärille. Itte se syytti siitä hullua exäänsä, joka oli pahemmanlaatuinen narsisti. Väitti, et se -aiempi suhde oli saanut sen takajaloilleen ja ettei se uskaltanut enää tän narsistikundin jälkeen luottaa keneenkään. Arvatkaa vaa, kuin monta keskusteluu me tosta aiheesta väännettiin…

Mä oon nimittäin sitä mieltä, että tommonen menneisyyden syyttely on iha turhanpäiväistä vikinää. Jjokaisella on halutessaa mahdollisuus käydä omaa hissaansa läpi ja käsitellä asiat kuntoon. Jossei itte osaa, sit pitää hankkia apua. Ei kenenkää tartte olla menneisyytensä vanki, mut niin moni saa siitä vaan täydellisen tekosyyn sille, ettei nykyisyyskään kulje!

Mä tiiän paljon ihmisiä, joilla on ollut kamala lapsuus tai nuoruus ja silti ne on päässy niist asioista yli. Munki lapsuuden kodin naapurissa asui jamppa, jonka isä hakkas sitä iha pienestä pitäen. Äijä veti kuppii ku hullu ja pieksi poikiinsa, neljä vai viisko niitä oli, ja vaimoonsa joka kerta känässä. Meitinki mutsi kutsu poliisit naapuriin monet kerrat ja faija kävi kans siel joskus hakemassa rouvan lapsineen evakkoon. Lopulta se meni siihen, että sekopää uhkas tappaa meidänki perheen, niin päätettiin olla sotekutumatta niiden elämään enää. Kaikkia ei voi pelastaa.

Pojista suurin osa sekos huumeisiin teini-iässä, mut tää yks kaveri, edelleen mun hyvä kaveri siis, päätti alkaa pelaa lätkää ja tehdä siitä ammatin ittellee. BTW, nyt se pelaa ulkomailla, on muutaman pienen lapsen isä ja sillä on ihan mukiinmenevä täysjärkinen vaimo. Ei mikään noita-akka, eikä kahlekuningatar. 😉 Tää kaveri on hyvä esimerkki siitä, että jokaisen ei tartte olla menneisyytensä vanki. Tyypin faija on kuollut, sai ensin aivoverenvuoden ja halvaantu ja myöhemmin sit tappoi ittensä. Veljistä osa on ny vierotuksessa ja yks on jossain ”maanpaossa”, koska velkojat hengittää niskaan. Niiden mutsista en tiiä, onko elossa vai ei. Kaveri ei koskaan puhu äidistää. Ehkä isä tappoi senkin. En tiedä. En oo viittiny vääntää veistä haavassa. Hirveitä kohtaloita.

Mäki voisin olla katkera, että menetin Seijan tost vaan. Vaikka jollain tasol tiesin, ettei me olla mikää lifetime couple, niin kyl se ny silti sattu iha saatanasti. Etenki ku kuvioon oli sotkettu se teiniprinssi. Voisin surra sitä vielki ja olla edelleen vitun katkera. No, kyl mä välillä oonkin. 😉 Mut en mää silti anna yhden suhteen kaatumisen elämää pilata,. Se ei oo vaan sen arvoista, että surisin alle kolmekybäsenä jotain naista ni paljon, et anataisin koko elämän valua hukkaan. Toki mä aikani asiaa kelasin, mut sit ku muuton myötä vähä muuta ajateltavaa, se vaan alkoi unohtua.

Seijalla on nähtävästi nyt se morkkis sit. Kenties jääkuningatar ei sit ookaan ikijäätä, vaan murtuu ja sulaa kyllä mutta hitaasti. Saas nähdä, meneekö tää viel siihen, et se alkaa kaivata ”the old good times” ja yrittää sytyttää hiilloksen uudestaan. No, siinähän yrittää. Yksin on. Mä oon mennyt jo elämässä eteenpäin, eikä mul oo aikaa enää surra Seijaa. Sitä paitsi senhä piti elää elämänsä onnellisena loppuun asti Taka-Huhdin linnassaan teininakin ja arvokangaspuidensa kanssa.

Nii, elämässä eteenpäin tilitykselle on siis syykin! 😉 Se Terkkatalon mimmi soitti. Sanoin sille ihan suoraa, et en oo nukkunu koko yönä, ku exä valvotti ja se oli tosi ymmärtäväinen. Oli kuulemma itteki valvonut aamuun, ku sen porukoilla on pikkuinen kenneli ja yks sen lempihauvoista synnytti viime yönä 6 pentua. Mimmi kertoi seuranneensa perhetapahtumaa webbikameralla himastaan aamuyön pimeillä tunneilla! Jotenki tosi ihanaa, et tuntematon ihminen avautu mulle jostain tommosest. 🙂

Lopputulos oli positiivinen. Synnytyskertomuksen jälkee mimmi ehdotti treffejä Amurin Helmeen. WTF? Oletettavasti Amurissa. Täytyy vähän kattella nettistä, millast porukkaa tommoses raflas liikkuu ja miten sinne pitäis pukeutua. Mut ny pojat ja tytöt, mä alan taas heiluttaa flexii, josko saisin kädestäni viel kalun. Ja kerrottakoon, et tän entryn aikana on tullut Seijalta KAHDEKSAN tekstarii! Hmm… Pitäiskö dellata vaa suoraan?

Moro ny!

Tilitystä ikävästä

Tänään oli ensimmäistä kertaa aikaa pysähtymään koko tätä eroasiaa ja totuus iski vasten kasvoja aika rankasti. Oikeastaan vasta nyt hiffasin, ettei mua ja Seijaa enää ole. Jotenkin tuo itse ero ja muutto meni niin nopeasti, että ajattelin selviäväni ilman morkkista. No, en selvinnyt. Ehkä parempi vaan kelailla asiat läpi, niin ei jää vaivaan. Juttelin Seijankin kanssa puhelimessa tästä, mut se oli niin prinssinakkinsa pauloissa, ettei paljon liikuttamut. Kai se smilespa-lahjakortti vei sen sydämen. No, helpolla meni.

Hilluin tänään kaupungilla ja biitsillä ja kattelin kateellisena onnellisia perheitä ja pareja. Kyllä mäkin perheen haluisin, mutta Seijan kanssa meistä ei ois moiseen hommaan ollut. Meidän suhde oli alusta alkaen epätasapainossa, eikä oltais pärjätty perheenäkään. Oltiin niin erilaisia ajatus-ja arvomaailmaltamme. Samalla tavalla kun mä olin harjoittelija ja Seija päällikkö duunissa, oli myös himassa. Jostain ihmeen syystä elin elämääni Seijan kautta. Kaikki mitä tein, riippui Seijasta, jotenkin.

Seija ei pitänyt työssäkäyvää lukiolaispojua minään, joten hain kauppikseen. Seijan mielestä mun rock-tyyli oli liian raju, joten sen sijaan että värkkäsin rokkikuteita itse ja rahtasin niitä ulkomailta, aloin vierailla yhä useammin HM:ssä ja Dressmannissa. Seijan mielestä mun musa- ja bänditouhut oli hanurista ja myöhäset kotiintulot keikoilta haittas sen yöunta, joten lopetin aktiivisen soittamisen. En myöskään voinut asua nuhjuisessa yksiössä Nekalassa, koska Seija sai hävetä mua vanhempiensa edessä. Siks se painosti mut muuttamaan sen omakotitaloon, että kehtas esitellä lopulta hienostovanhemmilleen. Meidän porukatkin kuin eri puusta veistettyjä. Mä oon tämmönen työläisperheen poika vaan, Seija taas omien sanojensa mukaan lähes aatelinen.

Pahinta oli se, että jouduin tossun alle ihan vahingossa ja Seija teki teki sen tosi taitavasti. En tajunnut, mistä oli kyse, vaikka kamut varoitteli mua tuhat kertaa vahvasta naisesta, joka alistaisi mut… Kamut oli oikeessa. Yhtäkkiä vaan mun koko elämä oli kadonnut.

Olin luopunut kaikista omista jutuista sen mimmin takia. Kaveripiiri on supistunut, opiskelukiinnostus hyppäs laidasta toiseen (mähän siis pääsin ensin poliisikouluun, mut se ei riittänyt ja oli kuulemma vaarallista), harrastukset vaihtui Seijan suosikkeihin jne. Elin jatkuvasti Seijan armoilla, vaikken halunnutkaan asiaa myöntää. No, nyt myönnän. Kyllä mä hiiri sit kuitenkin olla. No, kun Yontte tulee idästä, lähdetään bailaan Riikaan. Ja Erkkikin onneks muuttaa yksin, niin ei joudu ajattelemaan näitä surullisia asioita. Jotenkin tänään vaan oon ollut siipi maassa, mistä tulikin mieleen, että Hayraken (http://hayrake.blogspot.com) oppien mukainen kanalasagne oottaa viimeistelijäänsä keittiössä, jollaista ei jokapojalla ole. 😉

Se piristää kummasti. Taidanpa pistää jukeboksin päälle ja kääntää äänet kajareihin keittiöön, niin saa rouva Ståhlbergkin elämäänsä vähän Elvistä. Kuuluu meinaa yllättävän hyvin äänet alakertaan! Ehkä huomenna on parempi päivä.

Öitä ja moro!

%d bloggaajaa tykkää tästä: