Onnellinen tuplaveli!

Morot kaikille myös mun puolesta!

Enpäs ees osaa selittää minkä takia oon pitänyt jo pitkään radiohiljaisuutta… tai no kaikkihan me pidettiin jonku aikaa. Jossain vaihees taidettiin vetää vähä ylikierroksil tän blogin kans ja jostenki tuntu, et ainaki mun sanainen arkku vaan pääsi hetkiseksi ehtymään. Uskoisin kyl, et tilanne normalisoituu hiljalleen ainaki meitsin kohalla sit ku koulunkin puolesta kevään tentit ja projektipalautukset vähän rauhottuu… 🙂 Viel pitäis vähä jaksaa!

Mut jos nyt vähän päivittelisin kuulumisia, niin pääsis taas kirjoittelun makuun!

Muuten kaikki taitaa olla ennallaan paitti yks iso juttu tapahtu, minkä takia nyt sain inspiksen vähän huudella jotain vaihteeks tännekin. Eli sain aamulla soiton Ruotsista faijalta… niille Carolan kans on nyt viime yönä syntynyt poika – 52cm ja 3805g. Meikästäkin tuli tuplaisoveli, tosin tällä kertaa puolikas. Mut veli ku veli!! 🙂 Siistiä. Mennään Ansun ja Mitsun kans tsekkaan uus tulokas tossa vapun tienoolla… en tiiä viel ollaanko vappu tääl vai Malmös. Ja voi olla, et Jennakin tulee mukaan.

Tehdään vissiin taas jonkin sortin road trip, ku lentoja ei oikee uskalla varata viel. 😛 Tää on taas ihan mielenkiintoista ku Ansulla ja porukoilla meni sukset ristiin aika pahasti silloin isänpäivänä. Ehkä tää uuden pienen ihmisen aiheuttama ”AWWW” vähä paikkaa kaikkien välejä. Toivotaan. Olettaen tietty siis et on nätti lapsi. 😀 Mä en tiiä mitä sanon jos se onki ruma. Syytän varmaan Carolaa. x)

Mjoo, mitäs muuta sitten?!  Eipä oikee mitään. Pääsiäinen oli ja meni. Mut pääsinpäs aloittaan skedekauden! Itse asias just pääsiäisenä ku pitkäperjantaina oli niin nätti keli ja aattelin tehdä ympäristöteon: kaivoin mun longboardin esille, nappasin Mitsun messiin ja yökamppeet, evästä & vettä reppuun ja suunnattiin kohti kotikotia. Tehtiin vaan pari pientä pysähdystä kymmenen kilsan matkalla. Oli kyl niin siistiä nyt ku enemmistö kaduistakin oli jo ehditty lakaista. 🙂

Kotona mukavaa perussettiä: hengailua mutsin ja Ansun kans, syömäilyä ja leffailua. Takas tultiin sit sunnuntaina mutsin kyydil ku se oli tulos muutenki keskustaan. Vaikka skedeily sujuikin hyvin, niin ei vaan pystyny tempaseen samaa lenkkiä uusiks, kun kelikään ei ollu yhtään niin jees. 😛

Mut ny on pakko siirtyä taas koodin pariin. Morot tyypeille! 🙂

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Paluu Testokseen

Dodii, meitsikin taas mestoilla. Jos UV-bileitä ei lasketa, nii oikeestaan vasta tänään palailin joulunvietosta. 😀

Joulu meni oikein mukavasti, oltiin siis Mitsun kans kotona mutsin ja Ansun luona. Katteltiin perinteisesti kauhee kasa leffoja, syötiin hyvin, saunottiin ja käytiin tietty hanges pyörimäs yms perussettiä. Eipä siitä kauheesti raportoitavaa – oli kiva viettää joulua mulle tärkeiden ihmisten (+ koiran) kans. 🙂 Lahjojakin tuli, enimmäkseen sitä perushuttua, eli suklaata, kalsareita ja vähä rahaakin. Sit sain myös pitkään suunnitellun Philipsin parranajokoneen. En oo ite vaan raaskinut ostaa, vaan oon suhannut joidenkin paskojen euroshopperhöylien kans…. ei vaa, on mul ollu Gillettee enimmäkseen. 😉 Ja tietty sain myös P-manilta sen Ruotsin maajoukkuepainiasun, joka tosin otti hittiä jo heti UV-pirskeissä…

Faijakin kunnostautui jouluhumussa lähettämällä ihan peräti geneeriset jouluTEKSTARIT mulle ja Ansulle. Kas kun ees vaivautui… no joo, ei kiinnosta, meni vähän maku silloin isänpäivänä.

Mut takas asiaan. Mun oli tarkotuksena hengailla joulupyhien yli kotikotona ja palata sit Testokseen, mut suunnitelmiin tuli muutos Tapaninpäivänä, kun Jenna soitti mulle ja pyysi ”Tapanin tansseihin”. Se oli ite palannut jo joulunvietosta ja kaipas seuraa. Käytiin siis ihan virallisissa tansseissa tos Tanssitalolla ja en tiedä oliko ne meitsin sulavat muuvit vai mitkä ku teki tehtävänsä, koska sen jälkeen tunnelma jotenkin lämpeni ja uskalsin kertoa fiiliksistänikin! 😉

Aluks pelästyin Jennan ilmettä, et se olis friikannut aiheesta, mut ei se sanonut mitään, vaan pussas ja hymyili! 🙂 Sit havahduttiin hetkeks todellisuuteen… mua ei sinänsä kiinnosta mitä Kaarina aattelee, mut Jennaa kiinnostaa, koska ne on parhaat kaverit ja Karzu on vannottanut Jennaa, et se ei saa ikinäIKINÄ säätää mitään mun kans tai muuten se pistää välit poikki… .__.

Sovittiin, et ennen ku tapahtuu mitään isompaa, niin keskustellaan asiasta ihan kunnolla. Lähettiin sit sieltä Tanssitalolta, mut ei voitu mennä Jennalle ku sil oli kämppikset kotona ja mul oli jääny Testoksen avaimet mutsin luo. Päätettiin sit varata huone Cumuluksesta and the rest is history! 😉

Mut saatiin me puhuttuakin juttuja. Todettiin, et täl jutul olis oikeesti potentiaalia. Jenna sanoi, et sitä vituttaa Karzun suhtautuminen asioihin… ja niin vituttaa muakin. Itehän se kuitenkin silloin mut jätti, kun tajus tykkäävänsä enemmän tytöistä. Olisko se oikeesti siltä pois jos me sovittais Jennan kans paremmin yhteen? Ja jos se oikeesti pitää Jennaa parhaana ystävänään, niin ei se voi välejä poikki pistää! Jumalauta. Onko kaikki naiset tämmösiä?? Eiks näiden pitäis olla tapauskohtaisia, eikä vaan periaatteellista paskaa? Kertokaas tytöt miten on! Onhan meilläkin jätkien kanssa sopimuksia, et kuormasta ei syödä, etenkään pikkusisko/äiti -kuormasta, mut existä voi tarvittaes neuvotella tilanteesta riippuen…

Karzua pitäis saada jotenki pehmiteltyä tälle jutulle… vielä ei olla kerrottu sille, eikä ehkä hetkeen kerrotakaan, ellei se ny taas satu näkee meitä jossain x) Saas nähä miten tää homma menee. Kävi miten kävi nii me ny sit seukataan, pitäkää peukkuja! 🙂 Jesh, jo riittikin tää sinkkuilu. Ei oo mun juttu kun en oikein haltsaa mitään überplayerin otteita, ne on enempi Jonten heiniä. 😉 Ainii, pakko mainita… äsken ku tulin kotio nii P-man juoksi (tai oikeestaan pomppi) vastaan ja halas, sil oli selkeesti ollu tääl tylsää. Ja huomas kyl, et sekin oli saanut ku oli pojalla hymy leveenä. 😀

Kohta ehkä molskille, mut ny eka ulkoileen tonne siistiin pikkupakkaseen, nää on ihan parhaat kelit! 🙂 Moro tyypeille ja oikein hyvää UV:ta & uutta vuosikymmentä!

Hou hou hou!

Joulu se vaan tulla jolkottaa ja meikä on ihan alkutekijöissään… siihenhän se taas meni, et piti tänää paniikis ostella kaikki lahjat. xD Noo, olin sentäs miettiny mitä ostan kellekin. Onneks ehdin ekasta käännöstyöstä saada jo palkan, nii ylipäänsä pystyi osteleen lahjoja. Tosin enpä mä ostanutkaan ku mutsille, Ansulle ja Testoksen pojille. P-manillekin löysin lopulta jotain niin hienoo, ettei taas hetkeen oo näkyny. 😉 Pitkään mietin, et pitäiskö mun ostaa myös Jennalle jotain ku kuitenki niin paljo ollaan oltu tekemisissä… nähtiin tosiaan taas maanantaina ja oli kyl tosi kivaa. Julteltiin paljon tietty joulusta, mut myös ihmissuhteista ja siitä kuinka hienoo on, et ollaan taas alettu pitää yhteyttä. Tää on kuitenki ihan erilaista nyt kahestaan, ennen oli kuitenki koplassa aina myös Karzu ja jonkin aikaa myös Jennan silloinen poikakaveri, Miika.

Mun oli täl kertaa myös vähä must tiedustella, et oliko Jenna menny paljastaan Karzulle meidän  hengailuista. Se vannoi, ettei ollut ja uskon sitä kyllä. Ja myöhemmin tarkastin asioiden todellisen tilan myös P-manilta, ku Seijahan sille tästä avautui… tottahan Jenna puhui, Karzu oli kuulemma nähny meidät kahvilassa. En oo Karzuakaan iha hetkeen nähny, eli jotenki nii perus tuuria, et se sattui paikalle just sillä kertaa ku Jennan kans nähtiin.

Pakko muuten vähän avautua tästä asetelmasta nyt ku en oo ihan varma mikä on homman nimi. Jennahan silloin aluks pyysi mua”etsimään” sille poikakaveriehdokkaita, mut vielä toistaseks en oo saanut aikaseks ehdottaa ketään… kohta melkein pitäis jo, kun se sitä suht usein kysyy. En mä oikeen tiiä mikä täs mättää… oon meinaan täs kuluneen viikon aikana aatellut Jennaa aika paljonkin. Hankalaa ku ollaan oltu aina ihan vaan kavereita, eikä mitään sen enempää. Toisaalta, silloin aiemmin kun hengailtiin, olin kihloissa Karzun kans, eikä ollut lupa muita vilkuillakaan.

Nyt tilanne on ihan toinen, molemmat ollaan sinkkuja ja Jenna on kyl jotenki loistava pakkaus: fiksu, kaunis (ja kuuma) ja kunnianhimoinen… vasta nyt oon sen tajunnutkin kun on ollut aikaa kelata juttuja. En kai mä nyt saatana voi olla ihastunut siihen?!! Argh, ei näin. Noh, en mä tästä voi sille mitään sanookaan, tää palautettu kaveruuskin on oikeesti niin paljon tyhjää parempi… ainakin saa hengailla yhessä. Jenna on meinaan suht vaikee nainen, tiiän et se friikkaa yhtäkkisistä, lievemmistäkin tunteenpurkauksista ja tosi vaikee uskoo, et se nyt yhtäkkiä ajattelis mitenkää samoin, ei ainakaan käytöksellään anna ymmärtää mitään siihen viittaavaa. Toisaalta, en mä kyl kaipaakaan nyt mitään sydänscheissee, siihen nää kuitenki aina ennen pitkää menee. Parempi siis kattella tilannetta rauhassa.

Voisko meidän lukijanaiset neuvoa vähän miestä mäessä!? Mä oon näissä niin huono. P-mania ja Yonttee ei tarvii yleensä pyytääkään, ne kyl kertoo mielipiteensä suht vaivattomasti… 😀

Hmmh, nytpäs taidan lähtee karvaturrin kans ulkoileen, ku tuolla on niin siisti talvikeli! Tervetuloa, JOULU!! Huomenna sit kotiin juhlistaan joulua äidin, Ansun ja Mitsun kans, tuskin maltan oottaa! 🙂

Madness continues

Noniin, tääl hengaan edelleen karanteenissa, edelleen joten kuten hengissä ja edelleen semisti järjissäni. Jontte ei oo vielä leppyny yhtään, on ollu ehkä jopa eilistä hysteerisempi, jos se ny on mahollista. Se hinkkaa käsidesillä itteensä ehkä noin 5 min välein. Mä oon enimmäkseen pysynyt molskin turvissa, reenannu erilaisia katoja ja koittanu pitää ajatuksen kunnon kohottamises – siel oon huhkinut siis sekä aseiden kanssa et ilman. Jontte on ymmärtäny pysyy pois molskilta… Testokses haisee ny kyl vähä hiki, täytyy myöntää – Jonten tuskahiki ja meikän reenihiki, kiitos jesarin peitos olevien ilmanvaihtoventtiilien. .__.

Joopa, mitäs täs muuta höpöttelisin. Ei kauheesti oo raportoitavaa kyl… tääl hengaan vankina omas kodissani, enkä köyhänä opiskelijana paljo muuta voi. Edelleen luotan siihen, et Jontte tajuaa ylireagointinsa viimestään viikonlopun aikana. Syytä olis ja viel enempi olis syytä sopia se typerä fight P-manin kans. Voin kertoo et on suhteellisen perseestä toimii kahden ison äijän välisenä sanansaattajana…

Ainii… mutsille soittelin tos aiemmin päiväl, selitin tilanteen ja mainitsin, et turha oottaa näkevänsä mua hetkeen, jos tää madness ei tästä kohta hellitä. Pyysin sitä hakeen Mitsun Ståhlbergiltä itelleen ja hakihan se lopulta. 🙂 Voitteko kuvitella, et ei menny äiteelle läpi ihan nopsa ”oon vankina kotonani, voitko hakee Mitsun meidän naapurista?” -rekry. Varmaan vartin selostin ja keskustelun luuppaus oli suurin piirtein tämmönen:

Ä: OOT MITÄ???!!!

E: Nii.

Ä: Siis mitä ihmettä?

E: Joo, Jontte vähän ylireagoi tohon sikainfluenssaan, P-man karkas…

Ä: Et ole tosissasi!! Kuka nyt noin paljon yhtä flunssaa pelkää?

E: Jontte.

Ä: Nyt pakkaat kyllä kamasi poika ja lähdet pois tuollaisen ihmisen käskytyksen alta. Ei nyt omassa kodissaan pidä joutua vankina olemaan!

(Ansu taustalta: HAJOO SINNE!!!!)

E: Eh, ei tää tilanne ny iha nii paha oo miltä kuulostaa (toivottavasti…) ja terkkuja Ansulle… niin voitko äiti nyt hakee Mitsun?

Ä: Hmph. No onko minulla vaihtoehtoja?

E: No joko haet tai oot hakematta..

Ja sit näitä samoja hinkattiin vähän eri variaatioina seuraava vartti. 😀 Enimmäkseen noita neljää ekaa… Ei oikein tuntunu mahtuvan mutsin tajuntaan tää tilanne… eikä se ihme oo, kerta ei mahdu kyl munkaan tajuntaan. Taidan siis vetäytyy takas molskin turviin.

Että morjesta pöytään vaa…

Että semmonen isänpäivä

Nonii, lupasin raportoida tästä faijan mainitsemasta YLLÄRISTÄ ja isänpäivästä noin muuten. Eli aamupäivä meni tääl ihan mukavasti, Ansun kans herättiin aikasemmin viritteleen aamupalaa, joka sit kiikutettiin suoraan sänkyyn lahjojen (= Fazerin suklaamättöjen) kera. Faija on onneks huumorimiehiä ja repes ihan täysin lahjalle! 🙂 Taustoja tuntemattomille siis tiedoks, et faija työskentelee aika korkeel paikal Fazerin ruotsalaisella (tai no nykyään norjalaisomisteisella) kilpailijalla…

No joo, siinä sit aamupalailtiin ”uusioperheen” voimin, mukana mun ja Ansun lisäks siis tietty faija ja sit sen nainen ja naisen 14v tytär, Freja. Ihan kiva tyttö, mut eipä sen kans kauheesti oo puhuttavaa, paitsi se taitaa pitää jotain muotiblogia, täytyy udella siitä tarkemmin. 😉 Mut päällisin puolin se on vielä pahemmin hemmoteltu ku me. 😀 Meil sentää on mutsi aina pitäny jotain rotia täs touhus.

Faijan naisen, Carolan (ei se laulaja onneks) kans on muuten hieman kalseet välit, koska porukoiden eron jälkeen paljastu, et jotain säätöö faijalla oli Carolan kans jo joskus kauan sit. Turha sen on kuvitella, et kutsuttais sitä termillä styvmor kuten se haluais… Eikä siinä mitää, iha asiallisesti ainakin ite oon sitä kohtaan käyttäytyny ku en jaksa kehittää mitään ylimäärästä draamaa, tilanne on mikä on, eikä muutu millään raivareilla.

Mutta ny niihin ylläreihin – kyllä monikossa. P-man osu pelottavan lähelle arvauksineen… tosin ei oo tulos pikkusiskoo vaan veli!! 🙂 Tää oli hyvä uutinen ja siis se faijan mainostama ylläri ja lopulta päivän ainoo hyvä juttu, koska sit ihan ohimennen tuli ilmi asioita. Esim ihan tälläne pieni juttu, et koska ollaan Ansun kans jo molemmat ”isoja” lapsia, nii rahahanat tyrehtyy täysin, eikä meille heru enää mitään avustusta.. jumalauta! Ei siinä mitään, tavallaan ihan ymmärrettävää, mut ku tää oli ollu sen muijan idea, ei faijan. Vittuako se puuttuu meidän perheen asioihin, kun ei siihen kuulu!?! Eikä tuu kuuluunkaan, vaik pusertais tähän maailmaan 10 kersaa. Tää uus pikkunen tulee oleen mun perhettä, mut toi muija ei. Ja niin bisnespomoo ku faija onki, nii ihan tossun ja tussun allahan se on koko äijä. Ei pysty tajuaan miten hyvin Carola on sitä onnistunu manipuloimaan.

Eiks sen pitäis olla faijan itsensä päätettävis millä tavoin se on läsnä meidän elämässä? Rahan ohel ei oo kyl ollut juurikaan muuten (paitti jettikyyditysten muodos joskus, mut rahalla sekin) ja siis voin kertoo, et ottaisin sata kertaa mieluummin oikeesti läsnä olevan faijan ku sitä rahaa, mut tiiän et ensin mainittua ei oo herumas ennen ku helvetti jäätyy. Ja tää vaikuttais ny vähän siltä et se meinaa feidaa kokonaan. Vähän meinaa latistu isänpäiväfiilis… vituttaa vähä, lähin siitä aika pian sit jätkien kans skeittaan Bryggerietiin ja sulatteleen juttuja. Siel sentää oli kivaa. 🙂

No mut Ansu ei sit ollu yhtä zen vaan se veti ihan täydet kilarit, pakkas kimpsunsa ja lähti bussil kohti Uppsalaa… lähti fammulle, joka oli siis saanu kuulla faijalta tosta Carolan ”takeoverista” eikä suostunu tuleen tänne etelään ees sen uhalla, et missaa meidän näkemisen ja tiiän, et se ottaa sil koville.. Mä päästin Ansun sit lähteen sillä ehdolla, et se sit on ajoissa venaamas Tukholmas ku mä ländään huomen päivällä vaihtaa konetta. Joopa joo, tämmöstä siis täl kertaa. En mä oikeen tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, nyt just ainaki repeilen. Mun elämä on onneks kuitenki Suomessa, Manselassa ja TESTOKSESSA!! Nih, perkele!!

Mites isänpäivä on sujunu siel kotipuolessa? Toivottavasti seesteisemmin ku tääl. No mut huomen poijjaat nähään! Löysin muuten loistavan vempeleen teemaviikon analyysiin, saas nähä jaksanko tänää viel raapustaa aiheesta. 😉

Morot ny ainaki tältä erää!

P-man ja Ansu ne yhteen soppii… WHAT?

Iltaa!

Oli pakko tän vaiherikkaan illan päätteeks viel naputella päällimmäiset fiilarit, ennen kun painun pehkuihin ja heräilen taas muutaman tunnin päästä.

Päivä sinänsä oli aika perinteinen, olin koulus ja lenkkeilin Mitsun kans ennen ja jälkeen… ei siinä siis kummia. Vaiherikkaus nosti päätään tosiaan tos kaheksan jälkeen vai koskahan se oli, kun P-man tiedusteli ”pelastusta” Seijan kynsistä. Olin ihan varma, että some shit happened ja äijä on menny paneen sitä. Ei sentään.

Kuten ehkä te muutkin ootte jo nyt saanu huomata, siel oli Seija tuskissaan magneetti pillussa… wait, WHAT? Niinpä. En ollu kans ihan uskoo korviani, mut ilmeisesti näin oli. Olisin halunnu käydä tsekkaa tilanteen, mut ei P-man antanu lupaa, sano vaan et ny mennään ja vähän äkkiä. 😀

Käytiin sit samalla reissulla hakees hamppareita ja sit tekemäs mutsin luona vaihtarit: napattiin pikkusisko kyytiin ja jätettiin Mitsu hoitoon viikonlopuks. Ansu on siis meillä tän yön, kun lähetään sit kukonlaulun aikaan Manselan lentokentälle ja sieltä sit Riikan ja Tukholman kautta Malmöseen isänpäiville.

Ansuun liittyen onki yks juttu mikä on ihan pakko jakaa(nyt kun se nukkuu)! Se meinaan paljasti, et on ihastunu P-maniin!! Ei jumalauta… ikäeroohan ei oliskaan ku se ~10v. Repesin vaan päin naamaa mun kuuluisan paskasen naurun kera… repeeminen oli niin spontaani, koska tiesin ettei P-man tulis ikinä kajoon mun pikkusiskoon. Jontesta en niin takuuseen meniskään. .___. Sehän tästä puuttuiskin. No joo, eikös se ihan normia oo, et tyttö ihastuu veljen kavereihin? … tai ainakin joskus kersana oli. Huhhuh, onneks se on tääl vaan tän yön ja nytkin jo ihan umpiunessa, nii ei kerkee nolaan mua tai itteensä pahemmin. 😀

Mut nyt meitsi vetäytyy hiljalleen takavasemmalle tän viikon osalta, pakkaa skeden ja muut sälät kapsäkkiin ja sit koisaan. Hyvää ruotsalaisuuden päivää meitsille ja öitä & viikonloppuja tyypeille!

Adjö!

Isänpäivä ja reissu

Jaahans… tänää sit varmistu, et lähetään perjantaina Ansun kans Malmöseen ja tullaan takas maanantaina. Isänpäiville mennään, kalliiks tulee taas sekin keikka. Tosin pappa betalar matkakulut kaikeks onneks, ku ihan ei olis nyt rahaa heittää yli 600 eukkua per naama siihen, et kävästään mestoilla..

Onneks pääsee sentään lähteen Manselan, tai siis Pirkkalan kentältä, mut ei pääse suoraa, vaan pitää vaihtaa eka Riikas ja sit Tukholmas… perus säätämistä, mut onhan tähän jo tottunu, kun siel tulee välil pyörittyy. Tampereelta vaihtoineen kestää täl kertaa 7h 35min…. yyh, toi on just niin paska väli, et joutuu venaileen kentällä aina useemman tunnin. Noh, eiköhän siitä selviä… takas tulles pääsee pelkästään tol Arlandan vaihdolla, tosin silloin venailua on senki edestä. Samalla vaivalla faija vois oikeesti asua vaikka jossain lämpöses maassa, jonne pääsis suoralla lennolla. Täytyyki kuittailla aiheesta… ja keksii täs jotain viemisiä. 🙂

Mut asiaan! Kuulin, et fammukin tulee tonne faijan luokse viikonlopuks, yayyyy! Alkaa melkein olla sit jo menemisen arvostakin. 😉 … joojoo, on faijaakin ihan kiva nähä, toivottavasti tunne on ees semisti molemminpuolinen, aina ei tunnu olevan. Ansulla on täl hetkel vielä enempi tulenarat välit faijaan ku mulla… voi tulla ihan mielenkiintonen reissu. Se näkee sit. Mitsun kippaan mutsille, en viitti jättää sitä näiden hurjien luo Testokseen, ei ne sitä kuitenkaa lenkittäis.

Koko reissun ajaks on luvattu sadetta, mut kyl mä skeden silti otan messiin, kerta siel ei oo viel lumesta pelkoo. 😉 Ja jos tosiaan sataa vaan, niin meen Bryggerietiin… se on kyl varsin jees mesta ja viel melko lähellä faijan keskustalukaalia!

Mutmut, mitäs tyypeillä on suunnitteilla isänpäiväks, onko jo lahjat hankittuna ja kortit väsättynä? 😉

Mutsi tulee taloon

Tää on joku helvetin painajainen. Mutsi ilmoitti, että tulee Mansee parin viikon päästä ja aikoo yöpyä mun ja Seijan luona. Hmm… En ole saanut kerrottua porukoille erosta, kun se on ollut auki koko homma. Nyt ois vissiin aika. Voin kuvitella äitini ilmeen, kun alan ladella faktoja:
Seija petti mua 19-vuotiaan kanssa, (lapsenraiskaaja, muija on itse 31!), heitti mut ulos himasta ja otti vaihdossa tilalle kangaspuut. Mä asuin Ompussa ja sain sinne porttarin grillattuani sisällä. Noh, sit kaveri (joo, joo, ihan hetero!) tarjos mulle kämppää Hämptonista ja vuokrasopimuksessa oli maininta siitä, että bloggaaminen on vuokralaiselle suotavaa, lähes pakollista. Nyt sit arvostelen työkseni rintoja ja meuhkaan netissä, koska sain fudutkin. Tosi iloisia asioita tapahtunut. 😉

Asun vajaa kaksataaneliöisessä kommuunissa maailman suorapuheisimman ja yhden Treen varakkaimpiin poikamiehiin kuuluvan yrittäjän kanssa, joka keräilee naisten pillunkarvoja ja valjastaa pitkätukkaiset poneiksi seksipuuhissaan. Hmm.

Ja ei siinä vielä kaikki! Naapurina on 86-vuotias leski, josta näin öisin seksiunia. Lisäksi tänne muutta viikonloppua yks suomenruotsalais (vai ruotsinsuomalais, en tiedä) skedepelle, jolle pappa betalar alt. Kumpa mullekin.

Ja jossei mutsi tosta viel ole moksiskaan, jatkan kertomalla seuraavat faktat:
Harrastetaan kolmestaan tissien tiirailua, mitä varten on tilattu kaukoputki terassille. Paskotaan 10 000 euron vessassa, missä on jukeboksi ja jää/baarikaappi. Mulla ei ole enää muuta omaisuutta paitsi sun antama matkagrilli, prätkä, vaatteet ja skittat. Niin ja Seija on ehkä raskaana, muttei tiedä vielä varmasti ja kenelle. Että tervetuloa vaan mutsi Manseen. Poikas elämä on hiukka muuttunut siitä, mitä se vähän aikaa sit oli.

Tosin äiti on salassa tyytyväinen, et ollaan erottu. Se ei digannut koskaan Seijasta. Ekan kerran kun ne tapas mun lapsuudenkodissa, Seija oli tarjonnut mutsille jonkun sisustussuunnittelijan numeroa, että ”saatais meidän vanhalle puutalolle sille kuuluva arvostus uuden sisustuksen myötä”. Siis suomeksihan toi oli: ”Vittu, että sulla ei ole yhtään tyylitajua työläistolla. Miten oot edes onnistunut näinkin hyvin sisustusproggiksessa”.

En yhtään ihmettele, et mutsi ei jaksanut nähdä Seijaa paitsi yöpyessäänn meillä duunimatkoilla, eli pakosta. No toivottavasti nykyiset avomiehet (so gay;) kelpais paremmin, mitä kyllä epäilen. Hyvä puoli mutsin vierailussa on se, että itse isäntä on poissa… Vain yksi hunsvotti esiteltävänä. 😉