E-rich in da Testos!

Näinhän täs sit kävi et meitsi rantautu vihdosta viimen villa testoksen loistoon! Olihan tätä jo odotettukin. Jontte on just ny ties missä, joten saan tääl rauhassa hoitaa muuttopuuhat. P-man on vähä jeesaillukkin, vaik viel eilen aattelin ettei se tod oo kantamas mitää, ku oli ite varsinaises kantokunnos. No mut täytyy myöntää et on sillä jäbällä hyvä tasapaino, vaikkei enää puheesta niin olis saanukaa selvää.

 

Tää on kyl aika siistii. En oo ikinä nähnyt mitään vastaavaa ku villa testos (vittu mikä nimi)… skit också, et tää osaa olla iso!! vähemmästäkin meinaa mennä iha pähkinöiks, ku ei se vuokrakaan päätä huimaa! huhhuh. Ainoo velvotehan näissä järjestelyissä taitaa olla tää bloggailu, tosin musta tuntuu et mä saatan ihan tykkää tästäkin, oon mä kuitenki joskus aiemminki blogaillu. 🙂 Oon jo etukäteen vähä lueskellu mun tulevan valtakunnan tapahtumia näin sähkösesti ja täytyy myöntää, et pikkasen pukkaa suorituspaineita ku pojat on pistäny parastaan nii maggarissa ku bloggerissakin… 😉

 

Perjantaina toin siis ekoja kamoja, eilen si saatiin loputkin roudattuu tänne. Mun huone oli kyllä siisti, just sellanen ihme aikakapseli ku jontte tääl oli nopsaa kuvaillutkin! Siitä myöhemmin si lisää ku ehdin asettuu taloks. Mut nii, mistähän mä alottasin tarkemman selostuksen tapahtumien kulusta? Jos vaik virkistävästi osittain käänteises järjestykses… 

 

Eli ny just makoilen testoksen kuuleimmassa osiossa, jonten buduaarissa. Miten päädyin tänne, onki toinen juttu. Tarttis olla valvontakamerat (onks tääl?), koska ei pienintäkään muistikuvaa miks helvetes mä heräsin alasti jonten kolmimetriseltä.. eihän tääl oo ees lakanoita tai peittoo ja ikkuna tyylikkäästi jääny auki. Tää oli näemmä taas tämmönen -5cm yö, varmaa joku kylmempi pohjostuuli. Mut nii, sen muistan illasta, et p-manil oli joku loisto idis ”maistattaa” mulla jotain sen faijan pontikkaa tai vastaavaa ikäänku tervetuliaismaljana… Taju varmaan lähteny aika nopsaa. Tuloksena tämmöne lillanen mandoliinikrabbe, hyvät tärinät ja hedari, kiitti tästä.

 

Mut jos unohtaa pienet hedarit ja tärinät, niin olo on ihan oke. Äsken tilasinki tänne krapulapitsaa (sit ku olin kauniisti kieltäytyny p-manin lihamätöistä) ja nyt mutustelen täs sängyllä. Tomaatti-mozzarella-paprika.. Gillar detta, meitsi diggaa. Ei tosin kovin äijä valinta, mut meitsi onki kasvissyöjä. Vähän kyl taidan missaa äijäpisteitä tyttöjen silmissä p-manin lihamättöjen rinnalla. Onneks noissa sen lihaveittissä oli kuitenki jotain myös pitsaleikkurin virkaa toimittavaa terää… Kiitti lainasta.

 

Terästä puheen ollen.. äsken meinas käydä vähä ohrasesti ku slaissasin tätä lättyä ja lipsahti pienessä tärinässä veitsi tohon patjaan. Huhhuh. Aattelin kirjotella tapahtuneesta suoraan tänne, ku huomaahan jontte sen jokatapaukses ennemmin tai myöhemmin. Mut se mitä tästä seuras oliki aika jännä. Siinä tutkiessani patjan vaurioita, huomasin et sinne väliin oli piilotettu sellanen nahkakantinen kirja jonka välistä pursus jotain random karvaa, wtf?!?!  Okei, nyt ikävä kyl tiedän mikä se kirja on, ku p-man asiaa vähä kävi mulle valasemassa, tieto täskin tapaukses lisäs tuskaa. Jääny ilmeisesti ne tärkeimmät entryt tästäki blogista etukäteen lukematta. Mut mikä parasta, tein sinne pienen lisäyksen. Jäädään innolla venaileen oliko uus kiharapilvi jonten mieleen… 😀

 

Mut ny tutustuun tähä uskomattomaan luukkuun, villa testos on meitsin himbe, repikää siitä!!

 

hej då!

Raha haisee

Vessassa haisi mun köntsän lisäksi myös raha. Tuntuu kuin luksushotellissa olisi paskonut. Tarttui näet käsiin sellainen hienostunut desinfiointiliina. Lavuaarin reunalla oli valittavana Jonten teettämiä erilaisia liinapaketteja, joista valita. Yhdessä komeili Marilynin profiili, toisessa Elvis. Hitto, Elvikset tuoksuu muuten hyvälle! 😉

Mietin pöntöllä palloillessani, että tämän ’halvemman’ vessan ja kylppärin sisuskalut maksanee saman verran kuin normaali-ihmisen pienen yksiön sisustus. Pönttö oli ihan HC. Kaikki japanilaisten ominaisuudet 12 erityyppisestä huuhtelusta automaattiseen istuimen puhdistus- ja tuoksutoimintoon. Huh, huh. En tiedä, mitä matskua toi kansi ja rengas on, mutta voisin lyödä pääni pantiksi, että ne maksaa saman verran kuin mun porukoiden koko kylppäri! No hyvä, että meillä on Erichin kanssa ylelliset puitteet vessareissuilla. 😉

Tossa kylppärin puolella, mikä on siis erotettavissa lukittavalla liukuovella tosta wc:stä, on jenkkityylinen jukeboksi-jenkkijääkaappi -yhdistelmä. Kun lilluu kylpyamme/ miniporeamme -kompleksissa, voi hakea välillä kaapista bisseä ja vaihtaa boxiin musaa. SIellä oli yli 20 000 40-, 50- ja 60-luvun hittibiisiä, joista valita.
Ei paha, kaikki klassikot!

Hauskin vessa, missä olen ikinä käynyt! Yhdistelmä tyylikästä modernia (ja kallista) design-kamaa sekä aitoa 50-luvun rock-henkeen istuvaa sisustusta. Jollei tietäisi, että sisustusarkkitehdiltä meni vessan parissa vajaa kolme kuukautta ja Jontelta rahaa ainakin kymppitonni, luulisi, että wc on täysin vintage -kirppisk amasta kyhätty halpispyhättö. Mutta kun tuntee ton miehen kulutusmaun, niin tajuaa, että jokainen retro esine on oikeasti vanha ja tuotettu kalliilla dollarilla Jenkeistä. Pistää kyllä mietityttämään, millaiset tulot tolla mun vuokraisännällä mahtaa olla. Riittävät.

Kävi muuten nolo juttu muutossa aikaisemmin. Alakerran naapuri, hieno lyyli, sanotaan vaikka leski Ståhlberg, 86, oli vakoilemassa meidän muuttoshowta, ja pyrki kohti hissiä juuri, kun minä pinnistin puolikyykkyasennosta painavaa kirjalaatikkoa hissiin.

Olin safkannut aamupalaksi pari Potku-pakettia, joten arvannette, mitä kävi. Siinä otin tiukan kyykkyasennon, hyvän otteen kirjalaatikosta, nostin sitä ja FARTTASIN punnertaessani ihan törkeen paukun. Voitte kuvitella, miten vanhan kivitalon käytävät kaikuu Pierun ääni kuului ainakin viis sekuntia käytävässä. Ja ei se haju mitään, mut kun silmiä kirveli. Ja parasta, vanhempi lyyli ja koira olivat musta noin metrin päässä, kun ampu tuli. Väittäisin, että molemmat lensivät vastapäiseen seinään mun pierun voimasta.

Leidillä oli tosiaan mukanaan semmoinen pieni koira, josta Jonttekin on haaveillut, ja se(kin) alkoi haukkua mua ihan törkeesti. Pelästyi. Ensin näytti siltä, että rouva pyörtyy, tai jopa kuolee siihen paikkaan, mutta ei. Sen sijaan hän käännähti pikkuruisilla avokkaillaan ja otti minuun tiukan, lähes vihaisen katsekontaktin todeten täydellisellä kirjakielellä:
’Miehet ovat pelkkiä siivottomia persreikiä. Opettele tavoille iso mies’.
Kuulin hirveän sadattelun portaista, kun mummeli pikkukoiransa kera katosi alakertaan.

Ja Jonttea hävettää nyt. En uskaltanut kertoa hänelle ollenkaan tästä naapurikohtaamisesta. Tosin se paska haisi siellä käytävässä varmaan kaks tuntia, joten eiköhän Jonttekin arvannut, että olin syönyt pari Potkua ennen muuttokeikkaa. 😉

Moro ny!

%d bloggaajaa tykkää tästä: