Tippuriteinin elinkaari typistetysti

Minä en ole veljeni vartija. Enkä etenkään vuokraisäntäni. Näin ollen minä en ala selitellä ison miehen toilailua. Jos vielä kysyy Tippuriteinin päätymisestä mun alaiseksi, kannattaa lukea nämä entryt. Ne kertoo valitettavan tarkasti kaiken siitä, mitä yks tippuri voi ihmiselämässä aiheuttaa.

 ”Tippuri pieni pyörii, Jontte, Piimän, kohta Erpa ja varmaan koko Pirkanmaakin siinä pakosta hyörii. Munat sanoo plop, plop, plop, tippurin balleriinat kop, kop, kop”.

Tästä kaikki alkoi,  kun Tippuri oli vain Yonten ongelma:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

Ja kun siitä tuli meikänkin probleemos:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #5: Tippuri Is Back.

Tippuri on takaisin mesessä. Onneks vain töissä, ei pippelissä. Se on ihmeparantunut sikiksestä, vaikka kuulemma perjantaina oli ollut kuumetta yli 39. Joojoojoo… Mä sain saikkutodistuksen, joka näytti aidolta, niin täytyy sit vissiin uskoa. Sovittiin, et jatkossa sairaspoissaoloista ilmoitetaan soittamalla, ei vajoamalla maan alle tai laittamalla tekstari. Käytiin muutenkin muutama perusjuttu läpi aamun ratoks.

Työvaatteet:
Jontte on elpymään päin ja erittäin hyvällä tuulella (varmaan saanut lappitoosaa) ja suostui siihen, että Tippuri saa hankkia firman piikkiin hyvät työkengät. Yhdellä ehdolla: Mun pitää mennä muijan mukaan vahtimaan, ja paikka on ennalta määrätty. Oisko ollut Fidzi tai Fichi, missä on joku Yonten kaveri auttamassa. Voi vittu, sanon mä. No, huomenna ostoksille sit.

Työajat:
Jatkossa Tippurilla on suht itsenäiset viikot ja liukuma välillä 7-18. Eli muija saa itte sovittaa sen 7,5 tuntia, miten lystää, kunhan asettuu tolle välille. Ja torstaina ei ole tulemista ennen 10, koska meillä on jatkossa aamupalaveri 8-10.

Työtehtävät:
Tippuri jatkaa media-analyysin parissa koko harjoitteluaikansa. Ollaan jo nyt about 3 päivää dediksestä jäljessä, vaikka koitin viikonloppuna kuinka paikkailla. Tänään muuten neiti on siivonnut toimistoa ja täydentänyt safkakaapin tarjontaa. Annoin muijalle vanhan tukkukuitin käteen ja sanoin, että ostaa sen mukaan saman satsin ku ennenkin. Ja mitä kävi…

Auto ja kulukorvaukset:
Maksetaan Tippurille kulukorvaukset oman auton (= äitinsä) käytöstä, koska Yontte ei halua saastuttaa Kiesiään. Mä mietinkin viime viikolla, miks auto piti pesettää sisältä ja ulkoa tätä viikkoo varten, mut se selvis. Äijä on ehtiny kuksasta Tippuria kaarassa. En kyllä tajunnu, oliks tää silloin The Tartuttamishetkellä, vai siis myöhemmin. Iha sama. Nyt ei pitäis itää enää tippurit penkissä.

Omatoimisuus:
Tippuri pyrkii mahdollisimman omatoimiseen suoriutumiseen kaikesta. Eli ei soittele mulle niinkuin eilen kesken linnanjuhlien ja kysele, ”voiko tulla töihin, kun on nyt terve”. Miksei vois, kun niin on sovittu?! Melkein missasin Karpelan tissien sisääntulon eilen, ku tää yks dorkkis häiritsi kesken kaiken.

Ja omatoimisuus koskee myös kaikkea muuta työtä. Tänään tosiaan lähetin muijan Tukkuun hakeen täytettä asiakassafkoihin. Annoin vanhan kuitin käteen ja pyysin tuomaan samanlaisen setin Nekalasta. No, menikö puolta tuntiakaan, ku mimmi soitti, ettei löytäny tukkuun, vaan oli Pirkkalan lentokentällä. Sit neuvottiin kädestä pitäen takas isolle tielle ja siitä Viinikan kautta Nekalaan. Saatanan dorka. Jos sanotaan, että Viinikan liikenneympyrän jälkeen vasemmalle Nekalan kylttien mukaan ja annetaan navi mukaan just in case, niin kuinka voi ajaa 20 kilsaa risteyksen ohi? Mimmi on edelleen ostoksilla, mut katotaan löytääkö takas toimistolle.

Kyllä tää tästä pikkuhiljaa alkaa lutviutua. Mukavaa työpäivää kaikille tyypeille. Meikkis jatkaa kans puurtamista. 🙂

Morooo!

—

Tästä kaikki alkoi:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/10/12/pilli-hellana/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/05/jouluapulainen/

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/27/tippuriteinin-piinaviikot/

Työpäivä #1:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/11/30/tyopaiva-1-tippuriteinin-balettitos-sut-ja-jarjeton-paskalohkare-pontossa-ei-menny-iha-nappiin/

Työpäivä #2:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/01/tyopaiva-2-hiukka-parempi/

Työpäivä #3:

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/02/tyopaiva-3-tippuri-kadoksissa-ja-tekoinnovatiivisuus/

Työpäivä #4

https://ristipissarit.wordpress.com/2009/12/03/tyopaiva-4-ei-sanottavaa/

Työpäivä #2: Hiukka parempi.

Jepujee, tänään tasan 8.00 talon itäpuolelle raahautui väsyneen meikäläisen lisäks suht asiallisennäköinen nuori muikki. Ei ollut balettitossuja jalassa!  Aamuyön hiljaisuudessa kuuntelin, säestäiskö lampsintaa se ärsyttävä Kinder-rojujen kilinä takin alta. EI! 

Keksinki muuten yöllä, miks Tippis oli ni luotaantyöntävänoloinen eilen. Se näytti luonnollisessa lookissaan The 69 eyesin Jyrki69:ltä! Ja Private Linen keulahahmolta, ja yllättäen myös Uniklubilta. Ja Mötley Crue:lta. Sekä tietenkin Monroelta. Tosin noi äijät ei käytä säärystimiä, balleriinoja ja raitasukkiksia. Mut meikki ja hiuskuontalo oli samaa sarjaa. Kai tolla tyylillä joku nimikin on, mutten tiiä mikä. Siis, ku on tommoinen puolipitkä sekava polkkatukka, etuhiukset vedetty viuhkaksi kasvoille silmiä peittämään ja sit on tommoset vitunmoiset mustat rinkulat silmien alla – ja yllä.  Argh, ei tod. mikään siisti bisneslook. No, tänään oltiin jo askeleen verran lähempänä sitä, mitä pitääkin. 😉  

Ulkonäöllä ja tyylillä on ihan helvetin iso merkitys bisneselämässä, etenki uskottavuuden kannalta. Ensivaikutelma syntyy about kahdessa sekunnissa ja ulkonäkö ny vaan on se The Juttu, johon tuntemattomassa tyypissä ekana kiinnittää huomion. Tsiigatkaas vaikka näitä kuvii. Kumpi tyyleistä istuu paremmin mielikuvaan luotettavasta kemististä? 

Työpäivä #1: Tippuriteinin balettitossut ja järjetön paskalohkare pöntössä (ei menny iha nappiin…)

Ensimmäinen yhteinen työpäivä Tippuriteinin kanssa meni sit just ni päin helvettiä, kuin mitä arvata saattoi. Tai ei se oikeestaan ikinä ees päässy alkamaan… Mä olin skarppina paikalla klo 9. Eilinen tissuttelu ja Julian herutuskuvat piti hereillä 4.30 asti, mut duunit hoidan, kuten sovittu. Tippuriteiniäpäs ei kuulunut, ja 9.45 soitin mimmille. Ei mitään pihausta. Laitoin tekstarin ja kappas, siihen tuli samantien vastaus. Muija seisoi väärällä puolella rakennusta oottamassa, et joku päästää sen sisään. KUN mä sanon, että itäpuolella taloa, ni se on sit idänpuoleinen _oikeesti_. Tän takia kaikkien pitäis käydä armeija, et osais ees ilmansuunnat. No, ei mitään ongelmaa mulle, ittensähän se siellä kylmetti… Meitsi ehti juoda aamukaffet, purkaa meilit, tsekata pörssit ja opiskella pikkuisen sosiaalisia medioita. Lisäks kävin pörrään Basson keskustelusaitilla, missä on iha hillittömän hauskaa settiä Diilistä. Ja sain sit pöntön heti tukkoon jättimäisellä paskakökkäreellä. Siinä Tippuriteinin ensimmäinen jobi, koukkia vessa auki Yonten hopeoidulla henkari-naulakolla, joka näyttää siltä vitun Anal Intruderilta… (Vanhat lukijat ehkä muistaa kapistuksen?) 😉

Onneks ei ollu asiakaspäivä tänään. Tippuriteinillä oli nääs sellainen varustus, ettei yht mautonta oo nähty vähään aikaan ees Johanna Tukiaisella. Semmoiset satanelkytkaksväriset epätasasesti raidoitetut osin revityt sukkikset, siinä päällä musta hameen tapainen juttu tai esiliina, josta näkyi sen lievästi ihrainen mut suht muodokas pylly, ku muija käveli rappui. Yläosana semmonen ruma pitkähihainen akan/ukonhakkaaja (tyyliin ysärialkua slash Madonna), sen päällä ikivanhalta lattiarievulta näyttänyt nukkaantunut vyötärölle somittu villaneule, mistä oli leikattu hihat lyhyiks. Hihansuihin se oli luovuudenpuuskassaan askerrellut erilaisista napeista, hakaneuloista ja jostain vitun Kinder-yllätysmuovileluista sellaisia härpäkkeitä, jotka roikkui siimalla ja kilisi ja kolisi niin vitun ärsyttävästi, ku mimmi liikutteli käsiää. Luojalle kiitos, se olin minä eikä Yontte, joka otti linnunpelättimen vastaan tänään.

Ja mitä oli jalassa? Balleriinat! Siis oikeesti balettitossut!! Siskolla oli samanlaiset, ku tanssi nuorempana. Tippuriteini kertoi laitattaneensa tossuihin talvipohjalliset, ja nilkkaosaan oli ommeltu säärystimet hoitamaan varren virkaa. Erikoinen valinta! Noilla ei paljon ulkona liikuta lumentulon jälkeen. Salaa olin aika innoissani, et meil on ees yks yhteinen puheenaihe: vaatteiden tuunaus. 😉 Samalla olin ni paskana, koska jouduin tietty läksyttämään muijaa ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Antaa tosi hyvän kuvan musta, ku puutun muijan vaateasioihin. Pakko! Näin sieluni silmin ne separit, jotka Jontte vetäis. Ittelleni ny ois ollu iha sama, mis vaatteissa se mun kanssa hengaa. Asiakkaat on sit homma erikseen! Kyllä tollaisia voidaan pitää kotona ja vapaalla, muttei paltsuissa.

Lopulta koko vaateshow päättyi suht inhimillisesti. Muijalla ei muka ollut mitään kunnollisia edustusvaatteita ja se alkoi vaatia, että firma sponssais sille työpukuja. Enhän mä uskaltanut tollast luvata, vaan häiritsin Yonttee, jolla on pinna muutenki kireellä viimeaikaisten sikisten, kuppakullien ja nyt junamatkan takia… Äijä oli suht kierroksilla, ku vastas puhelimeen. Oisin voinu vannoo, et kuulin taustalla romaanivähemmistön aksentin ja pidin puhelun suht lyhyenä Yonten takii. Aattelin, et ukko hermostuu, ni se vetelee sit pataan kaikkia asolaisista muihin sitä ärsyttäviin heimoihin. Kaunistelin tätä vaateasiaa tietty, mut Yonten tuomio oli just semmonen, mitä osasin oottaa: ”Olkoot vaikka alasti tai askarrelkoot vessan Seiskoista itselleen jotain kivaa”.
No hyi vittu, meikä ei tod. hengais alastoman tippurilaisen kanssa. Yontte pysyi kireenä ja sanoi, että muijalle ei aleta mitään työpukuja maksella, vaan hoitakoon itte.

Voi saatana sentään, oli pakko siirtyä plan B:hen. Soitin hyvän ystäväni Miskan vaimolle, joka edusti ennen mammalomaansa jenkkinaistenvaatemerkkiä, ja pyysin ihanaista auttamaan. Eihän koko päivä voisi mennä pilalle joidenki helvetin vaatteiden takia!!! Etenkään ku ei ollu omat. Vittu, et se repes, ku kerroin koko tarinan tippurin privaatista yhdyskuntapalvelusta. Ja et meikä ja muija tippurilla Yonten toimistolla ja Yontte käskee mun hengata alastoman saastuneen naikkosen kanssa, jolla ei ole vaatteita… Huokaus. 😦 Eihän Miskan vaimo voinu ku jeesiä, ja lähetin tippurin lounasaikaa mimmin luokse asustettavaks. Miskan muijalla on oikeesti vaatehuoneellinen noita korruptioovaatteita, ja lisäks mimmi harrastaa ompeluu, joten eiköhän se siitä! Sainki iltapäivällä vihdoin multsarin, josta en meinannu tunnistaa Tippuriteiniä. Siisti jakkupuku… Mutta saatana, arvatkaa, mitä oli jalassa?! Ne balettitossut! Enhän mä tota kenkäpolitiikkaa ollut tajunnu järkätä. Stupid me.

Aivan saatanasta, että mun koko päivä meni harkkarin muuttamiseks punk-femmarista semibisnesleidiks. Voitte varmaan arvata, että ois ollut hieman muutakin tekemistä tälle päivälle ja et niitä hommia tehdään nyt sit yöhön asti perkele… Saas nähdä, oisko huominen parempi. Aamulla ois taas treffit ITÄPUOLELLA klo 8. Ehkä se mauttomuus oppii ny yhdestä kerrasta… Pakko saada media-analyysit hyvälle mallille ennen ku Big Boss palaa ja naulaa mut kasseista seinälle. Ja Tippuriteinin viereen Intruderilla.

Eerikki:
Jos oot himassa, ni ootko niin äijä, ja lähetät mun pöytäkoneen työpöydällä olevasta Yontte-kansiosta mulle dokumentin nimeltä ”MA_suunnittelupohja_01”, se on doc. Ei pitäis olla salasanakyselyy päällä. Soita, jos ongelmii. Kiitos äijä! Yritän ehtii Diilin alkuun himaan. Molskistudio???!

Tippuriteinin piinaviikot!

Muistattekos, mitä tapahtuu huomenna, 27.11.? Älä osta mitään -päivä. Tuli siis hiukka kiire sännätä kauppaan. Pitäis löytää uus puhelin (btw: Yonten firman piikkiin!) sekä ostaa safkaa ja juominkia viikonlopulle. Kännykkä on renkannut siitä asti, ku heräsin Siuron mökiltä etumus jäätyneenä joitain villei iltoi sitten. Voi kulliparkaa ja tupla voivottelut puhelinparalle…

Näyttö oli pimeenä osittain ja sitä koristi myös suhteellisen isokokoisen tassun aikaansaama raapasujälki. Käytännössä ruutu oli laidasta laitaan asti halki. Ottaisin kuvan, mut se on hankalaa, ku kamera on puhelimessa. 😉 Aloin miettiä, olinko Ipassa tai Siurossa jossain kovemman luokan katutappelus, koska ei ruutu hajoa mistään pikkukopautuksesta. En muista ainakaan moista. Ehkä oon vaan kaatunut puhelimen päälle tai lyöny sen vahingossa johku takan kulmaan. Kajari on tööt. Soittajan ääni rätisee helvetin ärsyttävästi. Tuli mieleen mummolan 60-luvun luuri.

Viimeinen niitti oli korjata puhelinta itse. Jouduin teippaan kuoret kii, ku paskoin parit ruuvinpäät flow-tilassa. Samoin jäi yli pari osaa. Mitä lie. Toinen on semmoinen kuparinvärinen nuppineulan pään kokoinen ja ampullin mallinen jude. Toinen taas musta muoviosa, jossa saattaa mikroskoopilla havaita jotain vitun liimaa. En tiedä, ihan sama, ku nyt toimis jotenki huomiseen tuo kaamea kapula. Nim. Koulutusta vaille elektroniikkainsinööri. 😉

Luuttua perkele.

Puhuin tänään Tippuriteinin kanssa tulevaisuuden työkuvioista. Niin, meistähän tuli siis työkaverit. Yontte jätti mut suht kuseen eukon perehdyttämisen kanssa, koska äijä ittehän on suuntaamas Lappiin stressisemmaan. Ja meikän pitäis ajaa femakko sisään tuleviin tehtäviin. Voi vittu, mä oon yhtä noviisi. Sain Yontelta onneks suht selkeet speksit: ”Tee muijan elämästä helvettiä”. Reilu peli on perseestä, eiks jeah…?

En ottanut tota täysin tosissani, koska tiedän femakko-hippi-radikalisti-vegaani-anti-kapitalistin kärsivän riittävästi jo siitäkin, et joutuu ylipäänsä tekemään töitä toiselle ja vieläpä mulkun alaisena ja suht ahdistavassa ilmapiirissä. Ja virheisiin ei varaa, koska Y kostaa taatusti. Se on pidettävä mölyt mahassa ja tippuri omissa pöksyissä.

Koitin tänään kasata jonkinmoista alustusta eukolle ja sainkin sen suht hyvälle mallille. Pistän muidun paitsi hoitaan kaikki assarin, sihteerin ja harkkarin paskahommat kahvinkeitosta siivoukseen, myös duunaamaan meitin ens vuoden hittituotetta varten pohjatutkimusta. Tarkoittaa siis käytännössä eräänlaista media-analyysia. Toimistolla oottaa parin vuoden Seiskat paperinumeroina paskahuussissa. Eukko saa putsaa ja lajitella ne. Lisäksi tein alustavan listauksen Suomen suosituimmista juorusaiteista ja pistän neitokaisen käymään ne läpi ja kirjaamaan halutut havainnot rapsoiksi. Tarkoituksena ois luoda jonkinmoista pohjatietoa siitä, milaisiin vaikeuksiin nämä realitysarjojen taukit ovat ajautuneet yksityiselämässään, ja etenkin median näkökulmasta.

Tippuriteinihän ei ole ikinä käyttänyt exceliä, mutta Yontte laittoi sille jotku amk-aikaiset excel-prujut meilillä tänää. Oliko siinä nyt sit 114 sivu asiaa ja maanantaina pitäis olla pro excelöinnissä, tai tulee noutaja = meikkis. Mutta tällaista Manseen loppuviikosta. Täytyy joku päivä avautua uimareissusta. Oli muuten viimeinen kerta seuraavaan 80 vuoteen. Moron! Älkää unohtako Totuuden hetkeä tänää! 😉

Diilin itsekkäät juonittelijat Minna ja Heidi

Suhteellisen kauhuissani olen katsellut Diiliä ja erityisesti Minna Sutisen ja Heidi Luumin käyttäytymistä muita kilpailijoita sekä johtoryhmää kohtaan. En itse haluisi työskennellä moisten selkäänpuukottajien ja itserakkaiden diivojen kanssa. Etenkin Minna on onnistunut antamaan itsestään mulkun kuvan, ja uskon, että muutama vuoden kasvuprosessin jälkeen myös hän itse ymmärtää tämän ja yrittää polttaa  arkistojen Diili-tallenteet. Mokoma päreensä polttava, itserakas ja ammattillisesti rajoittunut röyhkeä paska, joka paikkaa ammattitaidottomuuttaan Hjalliksen nuoleskelulla ja epäuskottavalla yli-intoilulla. Voipi olla kova paikka tytölle, kun hän näkee totuuden itsestään joskus tulevaisuudessa.

Kyllä repeilin tänään, ku Eila Kaislan rekryporukka piinasi Minnaa myynti- ja käyttökatteen erosta. En ois minäkään osannut vastata, mutta oisin myöntänyt tämän suoraan, enkä valehdellut. Minna puolestaan päätti ajaa itsensä todella noloon tilaan selittelemällä, lässyttämällä ja vähättelemällä asian tärkeyttä. No, potkuthan siitä seuras. Oikein! Joskus kävi mielessä, onkohan Minna narsisti? Niin taitavasti hän loukkasi kanssakilpailijoita ja vielä olla sadistisesti tyytyväinen näistä taidoista.

Minna on säälittävä esimerkki siitä, millaista jengiä kauppakorkeakoulusta voi valmistua. Paitsi että hän ei osannut johtaa ihmisiä, ei hän ymmärtänyt myöskään asioiden eikä numeroiden päälle. Ja pahinta tässä on se, että Minna sokeasti uskoo olevansa pätevä ja pidetty. Todellisuudessa tuollaisia ihmisiä vihataan yli kaiken ja uskon, että moni diililäinen nauroi vahingoniloisesti, ku ämmää hiillostettiin haastiksessa ja lopulta fudutettiin mäkeen koko eukko.

Sitten Heidiin. Tämä on vaikeampi tapaus. Itsekkyys, minätietoisuus ja kylmyys on verhottuna kauniin, ystävällisen ja päällisin puolin kohteliaan kuoren alle. En ymmärrä, miten Hjallis otti naisen finaaliin, vaikka onhan hän petrannut kovasti yleisten käytöstapojen ja suhtautamisensa kanssa matkan varrella. Kenties Heidin pelasti se, että Jethron suosimisesta velloi melkoinen huhumyräkkä ja Harkimon oli pistettävä hommalle joku stoppi? Tai sitten Hjallis todella noudatti Helenan tahtoa valinnoissaan, kuten äijä blogissaan huumorimiehenä sutjautti. 😉

Heidin persoonaa on hirveän vaikea analysoida, koska en voinut olla tuijottamasti Anti Age -kosteusvoidemainoksiin soveltuvia hieman ylimeikattuja kasvoja sekä puutarhaletkun ja hiilihangon varren sekoitukselta muistuttavia narukäsiä. Ois vaan pitänyt pitkähihaisen päällään. Nyt kuopat eukon kasvoilla sai miettimään, että pitäisköhän finaalitehtävässä sittenkin kerätä rahaa ruokaan tälle elitistiselle nälkäkurjelle eikä niinkään Afrikkaan.

Surullista, että liike-elämässä arvostetaan tuollaisia kylmiä, kalseita, juonittelevia ja itseriittoisia pelureita, jotka häpeilemättä dissaavat muita. Heidistä olisi varmasti löytynyt enemmänki inhimillisyyttä ja lämpöä, mutta Minnan vanavedessä hän leimaantui itsekkääksi idiootiksi. Valitettavasti ajan henki taitaa olla sellainen, että luisevilla kyynärpäillä ja manipulointitaidoilla menestyy. Minun mielestäni ei tarvitse olla ilkeä ja häikäilemätön (narttu) pärjätäkseen työelämässä.

Pääsääntöisesti haluan tehdä duunia sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat ystävällisiä, oikeudenmukaisia ja ajattelevat myös toisten hyvinvointia. Parhaat kaupat ja diilit tehdään molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen nimissä. Myöskään sanavalmius ei ole sama asia kuin sanoa mitä sylki suuhun heittää ja samalla loukata, aliarvioida tai nöyryyttää toisia.

Nämä tunteettomat ja huonostikäyttäytyvät naiset pitäisi lähettää ensin bisneselämän etikkettikurssille, josta matka johtaisi rujommalle vankileirille ja lopulta Planin kummilapsikohteisiin kolmannen maailman raadollisimpiin kaupunkeihin. Kenties tuo kombo toisi sen verran perspektiiviä, että turha diivailu unohtuisi ja jalat pysyisi jatkossa tukevasti maassa, vaikka pää leijuu pilvissä.

Hjallis: ”Tein valinnan Helenan mielen mukaan”.
http://blogit.mtv3.fi/diili/2009/11/23/tama-oli-oikea-paatos/

Ohjelman nettisatti:
http://mtv3.fi/diili

Boost Your Ego – Samsung ST550

Myös näin itsenäisyyden ja minäkeskeisyyden kulta-aikana markkinat mukautuvat kohderyhmien tarpeisiin. Oon jo muutaman viikon meinannu kirjoittaa tästä uutuudesta, mut laiskuus on vieny voiton. Nyt ku pääsin itte kokeileen ja leikkimään kyseisellä egokameralla, aattelin vihdoin lätkästä juttuni ilmoille.

Kerrassaan nerokas uutuus Samsungilta. ST550 on digipokkari kaksoisnäytöllä! Voiko egobloggareiden elämä helpommaks tulla? Samalla ku otat kuvaa itsestäs, näet 1,5 tuumaiselta näytöltä, miten asettelu toimii. Wow ja wau. Lisäks näyttöön saa pyörimään vaiks animaatioita, jotka kaappaa huomion väkisin, ja saa tyypit kattomaan kameraan. Okei, okei, joskus on kivaa vaihtelua, ettei kaikki kasvokuvat oo otettu simmut kameraan, mut ainakin vois ajatella ton helpottavan lasten kuvausta. Siis sehän on mun jokapäiväistä arkea, ku Erpan ja Yonten kans Testosta asutetaan.

Ihmettelen, miksi kamera tuotiin markkinoille vasta nyt? Tolle ois löytyny ostajia monta monta vuotta sitten. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin, et Samsung osaa markkinoida ja promota egoboostausta rempseällä konseptilla ja ennen kaikkea oikealle kohderyhmälle. Joulumarkkinat on suht vilkkaat! Itseasiassa oon vähän ihmetelly, miksei promoi ole jo tullut vastaan, koska tv-kamppis on pyöriny jo hetken…

No bloggarit, mitä sanotte? Pyydetäänkö Samsungilta sponsorikamerat? Käyttäjäkokemuksia kaivataan varmasti, eikä ois Samsungille pahitteeksi, että vaiks 20 bloggaria kuvais ko. värkillä ja hoitais samalla pr- ja myynninedistämistehtäviä! Herätkää Samsung. Me ollaa valmiina jobiin! Tai no, minä ainaki. 😉

Lisätietoja kaivelin täältä:
http://www.samsung.com/fi/consumer/photo-film/cameras/digital-still-cameras/EC-ST550ZBPOE2/index.idx?pagetype=prd_detail

Boost your ego! 🙂

img01 2

boost your ego

Teemaviikko: Miehet ostaa, naiset shoppailee

Mul oli täs parikin erikoist härveliä esiteltäväks mimmiteemaviikolle, mut sit törmäsin ni mielenkiintoiseen katsaukseen naisten kulutuskäyttäytymisestä, et värkit saa venaa. Meikä on jotenki kuvitellut, että teinit ja keski-ikäiset äijät ois sitä suurint ostajamassaa, mut ainakin Jenkkilässä tilanne on toinen. Tässä lyhyt kooste naisista kuluttajina! Ei passaa aliarvioida GirlPOWERIA.

"Hei! Minä olen nainen ja olen perheen kulutusjohtaja".

1. Vaikka naisten dollari (ja euro) on about 80 prossaa miesten palkkaeurosta, niin naiset tekevät kaikista ostopäätöksistä kotona n. 80 prossaa. Naiset myös paneutuvat shoppailuun aivan eri tavalla kuin me miehet. He vertailevat vaihtoehtoja, selvittävät tarkempaa tietoa ja ennen kaikkea ostavat vähemmän mainoshuumassa kuin me ukot! Naisostajaa tulis kutsua ”perheen kulutusjohtajaksi” sanoo ammattilaiset.

2. Naiset eivät luota perinteisiin tv-mainoksiin, mikä on pakottanut myyjät muuttamaan markkinointitapaansa. Perinteisten mainosten sijaan rahaa tulisi laittaa lehtien tuotekatsauksiin sekä erilaisiin täsmäiskuihin, kuten tuoteasetteluun mielenkiintoisissa ja arvostetuissa talk showssa (Esim. Oprah) ja promootioihin myyntipisteissä. Näitä kohtaan mimmit on vähemmän skeptisiä. Ai, on vai?

3. Naisten ostovoima on kasvanut 50 vuodessa n. 63 prosenttiyksikköä, kun miehillä vastaava luku on n. 0,6. Jenkeissä 75 prosenttia naisista, jotka työskentelee vähintää toimitusjohtajan tittelil, tienaavat enemmän kuin miehensä. (Martha Barletta, Marketing to Women. How To Understant, Reach and Increase Your Share of the World’s largest Market Segment). Aika kovia lukua, wow!

4. Yritykset, jotka aikaisemmin suhtautuivat naisostajiin skeptisesti, ovat kääntäneet kelkkansa täysin. Perinteiset miesten tavarat, kuten puutarhasetit, työkalupakit ja autonkorjausvermeet, on stailattu ja personoitu naiskohderyhmille. Meidänkin mutsi nakuttelee taulut seinille pinkinpunaisella pörrövarsisella vasaralla. Kukkapenkin välit se mittaa Burberry (?)-mitalla. Isällä ei ole enää mitää saumaa tehdä näitä hommia. Faijaa varmaa harmittaaki ni helvetisti. 😉

5. Naiset muodostavat merkittävän osan luksuskuluttajista! Keskituloiset naiset ovat omaksuneet merkkituotteiden ja -suunnittelijoiden arvomaailman, ja innostuneet syytämään rahaa ko. sektorille. Markkinoijat ovat luoneet näille naisille oman kategorian: keskituloiset massaluksuskuluttajanaiset. Mm. BMW:tä ja Mercedekseltä löytyy naisille suunnattu tyylikäs semiluksusmallisto. Kokemuksia plikat?

6. Naiskuluttajat ovat markkinoijalle suurempi haaste kuin mieskuluttajat. Naiset ovat kiireisiä ja heillä on lukuisia eri rooleja, joissa he ovat yhtä aikaa ostopäätöksiä tehdessään. Nainen voi olla samaan aikaan johtaja, äiti, puoliso, lapsi, ystävä, testimonial-henkilö, mielipidejohtaja yms. Naisille markkinointi vaatii näiden roolien ymmärtämistä, ja miehillä ei useinkaan ole naisten haluista ja tarpeista mitää käryä, vaikka he kuvittelisivat näin. Jep, voin niin kuvitella ton! Tätä jo Reenolle muistaakseni hehkutin…

7. Kun ennen puhuttiin multitask-ihmisistä, jotka suorittivat monia tehtäviä yhtä aikaan, nyt naisista puhutaan termillä multiminding. Naisten päässä pyörii enemmän ajatuksia, muistamista ja huomiota vaativia asioita kuin miesten. Minuutissa mimmi saattaa ajatella: lapsen hakemista kerhosta, auton pesettämistä, ruuan laittamista kotona, junnun vaatteidenpesua, sopivaa tv:n katseluhetkeä, tulevaa tyttöjeniltaa sekä miehen viettelemistä. Tällaisen multiminding-naisen huomio on suht vaikea saavuttaa perinteisen median keinoin! Siksi erilaiset tuotekokeilut, spottaukset, tapahtumat ja arvostelut tavoittavat naiset paremmin. Ni, ettäs tiedätte!

8. Naisostajia ei kiinnosta/vakuuta bullshittiä tai liian vaikeaa termistöä käyttäjät myyjät, eikä etenkään tylsät ja tekniset tuotteet. Etenki knoppailevat miesmyyjät saa naiskuluttajan pakenemaan. Toisin kuin luullaan, naiset ostavat paljon tekniikkaa ja elektroniikkaa, mutta myyjän on ymmärrettävä naista ja puhuttava tälle käytännöllisin ja selkein termein. (Wendy Liebmann, President of WLS Strategic Retail ja author of How to America Shops) Teknisiin tuoteryhmiin on alkanut ilmestyä yhä enemmän designattuja kameroita, läppäreitä, puhelimia ja televisioita. Näitä naisetkin ostavat mielellään! Eikun pinkkiä pintaan… 😉

Niin, että pitäkää vaa tunkkinne sellaiset firmat, joihin palkataan pelkästää miesinsinöörejä, -tuotteistajia, -myyjiä ja -markkinoijia. Mä palkkaan ainaki vaan mimmejä jatkossa. Ja perustellusti: Nainen naista ymmärtää!

Lähde:
http://www.businessweek.com/bwdaily/dnflash/feb2005/nf20050214_9413_db_082.htm