Koiravaras ja outo kohtaaminen

Ei nukuttanut. Niinpä pöllin Mitsu-paran Eerikin kaasukammiosta ja lähdin sen kanssa lenkille mustaan yöhön. Yllättäen rva Ståhlberg, joka muuten asuu kylmimmät kuukaudet Marbellassa, tuli vastaan rappukäytävässä. Mä avasin avasin oven reippaasti niinkun aina ja mummeliparka koiransa kans meinas taas tempautua seinään. Edellinen vastaava episodi kävi silloin muuttopäivänä kesäll, kuten ehkä muistatte. 😉 Nyt ois kyllä ollut paremmat paukkuannokset kuin se yksi onneton Potku-paketti!

Minähän EN itke enkä sure naisten perään, mutta jostain kumman syystä leidi ojensi mulle sanaakaan sanomatta kankaisen nenäliinan ja pyysi palauttamaan sen pestynä. Saatais kuulemma omenapiirakkaa, kun mennään seuraavan kerran kylille. Rouva kertoili olevansa Suomessa vain käymässä, uutta POIKAYstävää moikkaamassa. hmm… Menossa kuulemma takas Espanjaan, kun on hommat lapasessa. Naureskelinkin mummelille, että meillähän sit samanlainen elämäntilanne, kiitos nenäliinasta ja lupasin, että mennään piipahtaan Eerikin kanssa ennen ku leidi suuntaa takas lämpimään. Mummeli huuteli, että saadaan kyllä tulla Espanjaankin moikkaamaan, koska ”tilaa on”. Hmm.. Erikoinen tapaus tuo mummeli. Jos oon oikein ymmärtänyt niin miesvainaa on joku Finlaysonin entisiä pamppuja, ja leidi elelee perinnöllä nyt oikein sujuvasti miehen kuoltua aikoja sitten. No, hyvä et selvis, et voidaan ainakin painia molskilla rauhassa, jos leidikin on lähdössä pois, eikä vakoile niillä pirun kiikareilla.

Nyt täytyy yrittää elpaa. Huomenna taas duuniin helvetin aikaisin. Moro, yrittäkää te muut nukkua. 🙂

Raha haisee

Vessassa haisi mun köntsän lisäksi myös raha. Tuntuu kuin luksushotellissa olisi paskonut. Tarttui näet käsiin sellainen hienostunut desinfiointiliina. Lavuaarin reunalla oli valittavana Jonten teettämiä erilaisia liinapaketteja, joista valita. Yhdessä komeili Marilynin profiili, toisessa Elvis. Hitto, Elvikset tuoksuu muuten hyvälle! 😉

Mietin pöntöllä palloillessani, että tämän ’halvemman’ vessan ja kylppärin sisuskalut maksanee saman verran kuin normaali-ihmisen pienen yksiön sisustus. Pönttö oli ihan HC. Kaikki japanilaisten ominaisuudet 12 erityyppisestä huuhtelusta automaattiseen istuimen puhdistus- ja tuoksutoimintoon. Huh, huh. En tiedä, mitä matskua toi kansi ja rengas on, mutta voisin lyödä pääni pantiksi, että ne maksaa saman verran kuin mun porukoiden koko kylppäri! No hyvä, että meillä on Erichin kanssa ylelliset puitteet vessareissuilla. 😉

Tossa kylppärin puolella, mikä on siis erotettavissa lukittavalla liukuovella tosta wc:stä, on jenkkityylinen jukeboksi-jenkkijääkaappi -yhdistelmä. Kun lilluu kylpyamme/ miniporeamme -kompleksissa, voi hakea välillä kaapista bisseä ja vaihtaa boxiin musaa. SIellä oli yli 20 000 40-, 50- ja 60-luvun hittibiisiä, joista valita.
Ei paha, kaikki klassikot!

Hauskin vessa, missä olen ikinä käynyt! Yhdistelmä tyylikästä modernia (ja kallista) design-kamaa sekä aitoa 50-luvun rock-henkeen istuvaa sisustusta. Jollei tietäisi, että sisustusarkkitehdiltä meni vessan parissa vajaa kolme kuukautta ja Jontelta rahaa ainakin kymppitonni, luulisi, että wc on täysin vintage -kirppisk amasta kyhätty halpispyhättö. Mutta kun tuntee ton miehen kulutusmaun, niin tajuaa, että jokainen retro esine on oikeasti vanha ja tuotettu kalliilla dollarilla Jenkeistä. Pistää kyllä mietityttämään, millaiset tulot tolla mun vuokraisännällä mahtaa olla. Riittävät.

Kävi muuten nolo juttu muutossa aikaisemmin. Alakerran naapuri, hieno lyyli, sanotaan vaikka leski Ståhlberg, 86, oli vakoilemassa meidän muuttoshowta, ja pyrki kohti hissiä juuri, kun minä pinnistin puolikyykkyasennosta painavaa kirjalaatikkoa hissiin.

Olin safkannut aamupalaksi pari Potku-pakettia, joten arvannette, mitä kävi. Siinä otin tiukan kyykkyasennon, hyvän otteen kirjalaatikosta, nostin sitä ja FARTTASIN punnertaessani ihan törkeen paukun. Voitte kuvitella, miten vanhan kivitalon käytävät kaikuu Pierun ääni kuului ainakin viis sekuntia käytävässä. Ja ei se haju mitään, mut kun silmiä kirveli. Ja parasta, vanhempi lyyli ja koira olivat musta noin metrin päässä, kun ampu tuli. Väittäisin, että molemmat lensivät vastapäiseen seinään mun pierun voimasta.

Leidillä oli tosiaan mukanaan semmoinen pieni koira, josta Jonttekin on haaveillut, ja se(kin) alkoi haukkua mua ihan törkeesti. Pelästyi. Ensin näytti siltä, että rouva pyörtyy, tai jopa kuolee siihen paikkaan, mutta ei. Sen sijaan hän käännähti pikkuruisilla avokkaillaan ja otti minuun tiukan, lähes vihaisen katsekontaktin todeten täydellisellä kirjakielellä:
’Miehet ovat pelkkiä siivottomia persreikiä. Opettele tavoille iso mies’.
Kuulin hirveän sadattelun portaista, kun mummeli pikkukoiransa kera katosi alakertaan.

Ja Jonttea hävettää nyt. En uskaltanut kertoa hänelle ollenkaan tästä naapurikohtaamisesta. Tosin se paska haisi siellä käytävässä varmaan kaks tuntia, joten eiköhän Jonttekin arvannut, että olin syönyt pari Potkua ennen muuttokeikkaa. 😉

Moro ny!