Tippuri ja täytekakku

Tänään oli taas aivan järkyttävä päivä duunissa. Otin kunnolla yhteen Tippuriteinin kanssa. Mä harvoin menetän malttini ja korotan ääntäni, mutta tänään oli sit sellainen päivä. Jotenki edelleen on krapula siitä lauantaisesta tabuttelusta, kättä särkee koko ajan ja muutenki rassaa toi ämmä. Välil tuntuu, että Tippuri ärsyttää meitä tahallaan. Toisinaan mietin, et se valitsi harjoittelun käräjöinnin sijaan vaan siksi, että vois vittuilla Yontelle, ja samal mullekin, entistä enemmän. En tiedä, jotenkin toivoton olo.Ton muijan kans on niin turhauttavaa vääntää päivästä toiseen samasta asiasta, vaatteista. Eikös työvaatteet ole kuitenkin hyvin yksinkertainen juttu? Tai siis pitäis olla!

Mä käskin Tippurin heittää pinkit karvanopat vittuun (tai siis mihin vaan, missä asiakkaat ei niitä näe) tai muijall ei ois enää töihin tulemista. Tivasin ja tivasin, miksi mimmi haluaa tehdä tästä joka päivä vaikeaa, kun meillä kaikilla ois ni paljon mukavampaa, jos ees piirun verran kunnioitettais toimiamme ja asiakkaitamme? Yritin vääntää rautalangasta, ettei oo kovin paljon vaadittu, et mimmi jättäis ne helvetin balleriinat, matonkuteista virkkaamansa ponchot, revityt neuleet, boikottikangasmerkit/kassit/säärystimet/leggarit whatever sekä kaikki muutkin epämääräiset trendivetimet himaan ja pukeutuis (sekä käyttäytyis) niinkuin asiakkaiden edessä kuuluu. Ei Nestle-kritiikkiä, ei avautumista Shellin ikivanhoista törkeyksistä, eikä etenkään tätä suomalaisten sikatilojen kohtalosta paasaamista. Näistä on kuultu riittävästi tässä toimistossa, piste.

Yritin kertoo mun intohimosta vaatteiden tuunaukseen ja kysyin, mitä Tippuri tykkäis, jos mä ilmestyisin sen lopullisen ”palkan”maksajan, eli meidän asiakkaiden, eteen jossain vitunaikaisissa AC/DC-läpyttimissä, faijan vanhassa kiiltävässä ja myös somasti revityssä lentopallopaidassa sekä housuissa, joiden haaroista paistais kivarit ja pakarat kilpaa, kun kumartuu. Yritin saada muijan ymmärtään, että se on pukeutumisjutuissa aivan vitun pelottava, joku skitso, todellinen friikki. Noooh, Tippurin vastaus oli, yllättäen, häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmasta kertova. ”Sähän oisit sit Keanun, Leton ja Jussi69:n kombo, eli alkaisin varmaan vietellä sua”. Hahaa.. Hyvä läppä, jossen tietäis muijalla olleen tippuria. Eli iha toivoton keskustella ton naisen kanssa vaatetuksesta. Se vaan on … Ööö… niin ERIKOINEN!! Mut positiivista hei, yhdestä asiasta oltiin samaa mieltä: Ei Vulva Roll Onii tähän toimistoon. Se tästä vielä puuttuis. 😉

Lopulta tilanne kärjistyi sit siihen, et Yontelta alkoi palaa käämit ja se lähetti Tippurin himaan puolilta päivin. Äijä pisti kylmän rauhallisesti meilillä työohjeet sille perään ja käski tulla takas iltapäivällä. Hyvä ratkaisu. Ei tollaista keuhkoojaa jaksa kukaan kattella, ku muija kävi ni kierroksilla. Nooh, iltapäivästä neiti tuli katuvana takas ja pyysi nteeks, niinku aina. Jollain tavalla oli jopa hellyttävää, että kaiken ton jälkeen muija oli askarrellut työhommien ohessa meille yllärin, lepyttääkseen. Oli löytänyt netistä ohjeet ja vääntäny suurin piirtein ao. kakun, ekoaineksista tietty. Mitä tähän nyt voi enää sanoa? Muuta ku että rauha maassa, taas vaihteeks. Moro.

Kypsät timantit

Vittu mikä sää. Mun piti mennä koeajaan yks Skoda mut peruin sen. Ei tolla kelillä todellakaan nauti ajamisesta eikä mistään muustakaan. Kaiken lisäks toimiston lämmitys reistailee, jee jee! Mä oon istunut koko päivän takki päällä ja hanskat kädessä. Hävetti aika helvetisti pitää pieni asiakaspalsu toimistolla kun siel oli kylmä kuin siperiassa. Ja sit Tippis näytti taas ”parhaimmat” puolensa vaikka erehdyin hetken jopa pitämään siitä muijasta meidän henkevän pikkujoulukeskustelun jälkeen. Se oli päättänyt leipoo palsuun jonkun sitruunapiirakan mikä oli tosi ok. Mutta mä en jumalauta tilannut siltä asiakkaalle esitelmää Reilun kaupan tuotteista, Nestlen riistokapitalismista ja elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä. Tarviikin keksiä pikkuneidille taas jotain ikävää puuhaa että se palais ruotuun. Onks ideoita P-man?

Iloisempiin aiheisiin. Vaiks toi Päivän pimuilu on ollu enemmän P-manin heiniä niin mä sörkkään nyt lusikkani soppaan. Kuten osa saattaa tietää, hieman kypsemmät naiset viehättää mua jos ne on luunkovia bisnesnaisia. Mä rakastan jakkupukuisia juristeja ja nutturapäisiä ekonomeja. Nyt esittelyssä olisi kaksi bisnesbeibeä, nimittäin Susanna Tirkkonen ja Päivi Kärkkäinen -olkoonkin et jälkimmäinen on lähtöjään joku humanisti.

Tirkkosesta kiinnostuin, kun huomasin hänen olleen esitelmöimässä viime vuoden Markkinointiviestintäviikolla. Ja vieläpä niin sopivasta aiheesta kuin sosiaalisesta mediasta. Tirkkosen nimi pulpahti esiin jo opiskeluaikana kun duunasimme ryhmätyötä suomalaisista naisjohtajista ja Tirkkonen oli tuolloin TNS Gallupin tutkimusjohtaja. Eli aivosoluja tältä naiselta löytyy! Puhumattakaan siitä, että kuinka moni 40-50-vuotias on noin timmi mimmi! Ei puhettakaan mistään alleista tai raskausarvista vaikka hän on käsittääkseni äitikin.  Arvatkaa olinko kusasta housuuni kun tsekkasin meiän naamakirjan ja tajusin et hitto SUSANNA TIRKKONEN on meidän kaveri. Myönnän että oon kiireideni ja tän masiksen takia ollu epäaktiivinen naamakirjassa enkä oo varma, onko P-man tai Erppa laittanut hänelle kaveripyynnön vai lukeeko hän peräti meidän blogia. Voi luoja jos Susanna Tirkkonen lukee juuri tänkin tekstin!

Toinen nainen jota on tosi miellyttävä katsella on Päivi Kärkkäinen joka siis johtaa stadissa kansallisoopperaa ja on laittanut siellä bisnekset sössineet mörkötaiteilijat kuriin. Sitä ennen hän oli big bossina TV2:ssa ja on ollut kuulemma itsekin toimittaja. Olen pari kertaa ollut kuuntelemassa Kärkkäistä eri tilaisuuksissa, ja voin sanoa, että tän naisen ääni saa mun polvet veteliks. Siis luoja. Sen ei tarvii käyttää mikkiä eikä mitään, se osaa heittää läppää niin et se kuulostaa oikeesti hauskalta ja sillä on seksikäs tapa istahtaa usein pöydän reunalle 🙂

Tässä Päivi tiukkana tätinä:

Susannasta on julkisesti tarjolla valitettavan vähän kuvia ja nekin huonoja, mutta ehkä googlettamalla löytää. Enkä valitettavasti löytänyt juutuubista Kärkkäisen Päivistä pätkää että kuulisitte sen ihanan matalan äänen.

Piristipäs tää pimuilu ankeeta päivää:) Ja nyt alkaa taas hyvää reality-shittiä telkkarista: Martinan ja Eskon vauvakuumetta, Satuhäät ja Suurin pudottaja!