Arvopohjainen hinnoittelu

Teloin vuosia sitten olkapääni prätkäkolarissa. Sen jälkeen käsi on ollut enemmän ja vähemmän renkkana. Kävin pari viikkoa sitten lekurilla, joka määräs mut HETI magneettikuvaan Terveystaloon.

Toiveikkaana poikana soitin ajanvaraukseen ja kyselin kuvausaikaa. Täyttä on heinäkuun alkuun asti. Ensimmäinen vapaa aika, jonka otinkin, oli 8.7. Siinä on vain yksi ongelma, lekurin uusintakäynti olisi 7.7., ja tarttis olla kuvat silloin.

AJattelin, että Terveystalo rahoitusvaikeuksissa olevana velkaisena yrityksenä ymmärtää asiakkaan arvopohjaisen ajattelun päälle ja järjestää mulle ajan johonkin väliin, kunhan vaan saa 400 euroa kassaansa tasoittamaan. Vaan kun ei tuntenut moista arvoajattelun käsitettä tuo Tampereen putiikki ainakaan.

Kerrottakoon niille, jotka eivät ole kauppista käyneet, että arvopohjaisen ajattelun mukaan kokemus hinnasta, eli onko joku tuote/palvelu kallis vai halpa, perustuu asiakkaan subjektiiviseen tuntemukseen tuotteen/palvelun ja rahan arvosta. Joillekin 100 euroa on paljon, toisille taskurahaa.

Siihen, paljonko asiakas on valmis maksamaan tuotteesta, vaikuttavat monet asiat. Mun tapauksessa asian kiireellisyys, vaihtoehtoisten samantasoisten kuvauspaikkojen puute ja lekurin sopimushinnat ko. paikan kanssa.

Hotellit ja jotkut lehtoyhtiöt ovat hyvin hiffanneet, mistä arvopohjaisessa asiakasajattelussa on kyse. Viimehetken varaukset, erityishienot puitteet ja high-season tuotteet maksavat enemmän. Aina löytyy asiakkaita, jotka ovat valmiit maksamaan. Sitten kun on hiljaista, hintoja lasketaan, jotta ne asiakkaat, jotka pihistelevät, ostavat. Näin taataan, että käyttöaste pysyy tasaisena ja kaikki asiakkaat saavat sen, mitä haluavat ja ennen kaikkea milloin haluavat. Kiinteät kulut juoksee joka tapauksessa, joten on tyhmää pitää hotellihuoneita tai istuinpaikkoja tyhjinä. Siksi ne myydään eri hinnoin erilailla kuluttaville asiakkaille. Simple!

Olen soittanut ajanvaraukseen joka päivä ja kysynyt peruutuksia sekä ehdottanut mm. seuraavia arvoajatteluun perustuvia ratkaisuja:
– maksan 10 prosenttia normaalia taulukkohintaa enemmän, jos pääsen kuviin ennen 7.7.
– maksan jollekin kivalle röntgenhoitajalle lounaan ja iltapäiväkaffit, jos hän joku päivä jättäis ruokiksen väliin ja kuvais käden. Siinä menis noin 1/2 tuntia.
– ottavat mut esim. aamulla ennen virallista ensimmäistä potilasta ja maksan extraa
– soittavat jollekin ei-kiireelliselle ja kysyvät, voiko vaihtaa mun kanssa aikaa ja saa sitten oman aikansa edullisemmin, jos joustaa, ja mä maksan enemmän.

Mutta ei kelvannut ratkaisut. Vastaus oli joka kerta sama: Me emme voi tehdä poikkeuksia näissä asioissa. Mitä ihmeen poikkeuksia? Mitä vitun asiakasjattelua tuo on, ettei tuohitukkua nenän edessä heiluttelevaa asiakasta saada muka mitenkään hoidettua kuvaukseen?

Pienemmissä putiikeissa jousto toimii ihan ihan eri tavalla. Isoissa lafkoissa asiakkaan arvoajattelusta jauhetaan neuvottelupöydissä, muttei sitä koskaan käytäntöön asti onnistuta hoitamaan. Ihme touhua. Mä lähden nyt juoksemaan ja sit rantsuun. Magea ilma.