Tissijukat päivän pimuina

Eilinen päivä meni lähestulkoon netissä pyöriessä. On se nyt kuulkaa varmaan niin että mää laitan ton homman Miian kans jäihin ainakin väliaikaksesti. Oli Lissukki-terapeutin luona käynti eilen ja puhuttiin siitä et mun elämäni on kauheen täynnä kaikkee mahollista ja mun on siks hirveen vaikee tuntee omia halujani ja tunteitani kun on jotyain settiä koko ajan. Nyt pitäisi vaan kerätä rohkeutta, miten kertoa asiasta Miialle niin ettei se vetäisi kauheita kilareita? Pelkään et se ei kuitenkaan tätä ymmärrä.

Pongasin pari ihan hauskaa juttua netistä. Ensinnäkin Voice kertoi eilen että kaksi tsubua alkaa tehdä keikkaa bikini tiskijukkina -siis TISSIJUKKINA 😀 Harmi kun The babeseille ei vielä oo nettisivuja. Esiintyisköhän ne Tampereellakin? Tuo toinen on viissiin stadissa ihan tunnettu missikaunotar. Mutta osaakohan ne oikeesti soittaa? Jos se on vaan sitä että Spotify päälle ja äänet kajareihin. Kaikkein typerin ”dj” oli joskus Riikassa tosi fancy pancyssa yökerhossa jossa iso musta mies pyöritti CD-levyjä…just just…ja kun yks biisi loppu, se vaan otti cd:n pois ja laitto uuden, siis ei mitään ammattitaitoista vaihtoa ja liukumaa tai miksailua niiden kappaleoden välissä. Ihan karseeta paskaa.
Aiai, Catharine Zeta-Jones pesee hiuksensa bissellä! oi luoja! Mistä löytyisi mulle oma Catharine joka pesis hiuksensa vaikka vodkalla:)

Tuo bikinikaksikko The Babes kiinnostaa nyt kovasti. Laittakaa pliis kaikki tieto tänne mitä löytyy The babesesiat! Kuvaa, keikka-aikataulua jne. Voi laittaa vaikka mun mailiin yontte@suomi24.fi

Ostaisivatkohan Babet mediapastorin palveluksia? jos tosta tulee iso juttu, voi julkisuusmyllyn hallinnassa on konsultaatio tarpeen….

Krabbeko päivän viiveellä?

…. näemmä näinkin voi käydä. Jessus mikä olo. Heräsin äsken ja nyt tärisyttää. Ei puhettakaan, et olis kouluun selvinny. Eikös sen pitänyt olla selvä peli, et kun vetää keittoo lauantaina, niin sunnuntai podetaan ja sit maanantaina on entistä ehompi olo?! Näin se on ainaki ennen menny. Ehkä tehtiin jotain väärin… tai mä tein. 😀

Tosiaan lauantai käynnisty jo aamukahvin puitteis alkoholilla ku sitä kahvikermaa ei ollu. Onneks kermaligööri toimii siinäkin. Yleensä juodaan vaan pari kuppia aamusta, mut ny ei ees kehtaa sanoo montako ehti mennä ennen puoltapäivää. Siitä olikin sit helpompi siirtyä tuttuihin nalleihin iltapäivästä. Tiedos oli ollu jo muutaman päivän, et Jontte raahaa mut ja P-manin illaks Tabuun maisteleen viinejä. Voitteko kuvitella?! Eihän raavaat miehet nyt sellasta ihan selvinpäin pysty tekee. Onneks ei tarvinnukaan. 😉

Täytyy sanoo, et ei oo mitenkää kauheen selkeet muistikuvat Tabusta, vaikkei mitää varsinaista blackouttiikaan oo. Illan kulku on tallessa pääpiirteissään, mut hämärtyy tasaseen tahtiin loppua kohden ja pienet yksityiskohdat on kateissa. Muistavat osapuolet saa avautuu tarkemmin. Ite muistan, et porukkaa ei ollu mitenkää ihan hullusti, pääpiirteissään hyvä meininki ja siel lounges oli meneillään todnäk jotku isommat synttärit/luokkakokous/läksiäiset tms, evt. Hyvä melu välillä ku porukka jollotti karaokee… sekin ilmeisesti kannusti entistä enemmän ”maisteleen” näitä etukäteen hieman pelättyjä viinejä. Jontte valaisi jo eilen asiaa, et P-manin kans vedettiin niitä viinejä muutenki ku pelkäs maistelumielessä ja meidänki piti mennä laulaa, mut sit ku oma vuoro tuli, oltiin jo jossain ihan muual, perussettii siis. 😀

No joo, meitsi oli sit aamul jo ihan pirtee ja hyvähappinen ja yritin käydä nykimässä täriseviä kämppiksiä aamujäille. Turha yritys. P-man ei oo edelleenkää tietonen, et oon ylipäänsä käyny sitä herättelee. Mut joo, lätkän pariin selvittiin vasta illansuussa ja se varsinainen lätkäosuuskin oli vähä niin ja näin. Turha noita vanhuksia näemmä yrittää mihkään sporttieventteihin, ei tuu kesää. Kyl ne vähän aikaa pörräs hokkareis mailan ja kiekon kans, mut lyhyeenhän se jäi. Lopulta mä pelasin joidenki skidien kans ja pojat istu katsomossa rommikaakaoo lipittäen. Huoh… go, Testos! .___.

Mut näin jälkiviisaana ku pohtii, nii ei ollu ilmeisesti paras mahdollinen vaihtoehto tempoo meneen day afterina. Kiitos seisoi täl kertaa maanantaiaamussa. Ei hjuva. Nyt lähen haukkaa vähä happee ja toivon, et elämä lopulta voittaa!

Morot tyypeille! —>

Viikonloppu kotikotona

Ja meitsi on bäk. Olin siis viikonlopun evakossa testoksesta, kerta ei paljo heruttanu jäädä seuraan noiden äijien lihariiputussessioita… nou nou. Päätin, et lähetään Mitsun kaa mutsin ja siskon iloks. Oli varsin jees viettää ”koko perheen” leffailtaa pitkästä aikaa. Siskokin saatiin jäämään meidän seuraks. Oli useempi eri leffa, hyvää ruokaa, poppareita ja olutta! 😀 Aateltii mutsin kans, et vois tarjota Ansullekin pari kaljaa, vaikka se onki vielä toistaseks alaikänen. Parempi et lipittää ne siinä meidän kans ku jossai mäkkärin kulmilla. 😉

Mitenkäs muuten lukijoilla on aikanaan hoidettu toi alkoholivalistus kotopuolessa – annettiinko kotona ees maistaa vai pitikö vetää nakit silmille kylillä ja hiipiä salaa kotiin? Ja mitä mieltä ootte ylipäänsä, eli mikä olis paras vaihtoehto? 🙂

Tääkin viikko on menny vähä kiireen vallites, kerta koulus jakso vaihtuu ens viikol ja sitä ennen on täs useempi kurssityöpalautus hoidettavana. Jaksaa, jaksaa!

Mut joo, veti vähän hiljaseks toi P-manin edellinen entry ja täytyy sanoa, et jotenkin tuntuu tyhmältä ja tyhjältä nyt alkaa kirjotteleen jotain perusscheissee tänne… mulla oli jo aihekin valmiina, mut taidan säästää seuraavaan kertaan. Toivon kans todella, että Niko löytyy! Näin tos kaupungil pyöries roskiksen kyljessä kadonnut-ilmotuksen samaisesta henkilöstä. Eihän sitä tiedä, noikin ilmoitukset voi auttaa etsinnöissä ratkaisevasti. Tsemppiä!

Meitsi on bäk.

Noni, meitsikin takas testokses ja koneen ääres. Olin tosiaan reilun viikon tuol svärjelandiassa, ku fammu (82v) oli kaatunut rappusis ja murtanut lonkkansa. Kaiken kukkuraks sit sairaalas se oli saanu viel jonku bakteerin. 😦 Se oli kyl jotenki nii heikona et sydäntä särki. Onneks ny jo vähä parempi ku se bakteeri saatiin aisoihin. On se kyl varsinaine teräsmuori ku jaksaa nytki kuntouttaa sitä lonkkaansa. Tommoset kaatumiset voi vaan olla vanhal iäl suht kohtalokkaita. Fammu on kyl aina ollu tosi hyväkuntonen mut ny vähä huolettaa toi sen tila, kerta kuntoutus kestää monta kuukautta… ja sinä aikana kuitenki enimmäkseen joutuu ottaa iisisti.

 

Mä käytännös asuin ton kuluneen viikon sairaalas. Fammu on mulle kuitenki ihan yhtä tärkee ku omat porukatkin, jollain tapaa ehkä jopa tärkeempi. Ainaki läheisempi mitä faija. Oltiin pikkusiskon kans aina pienenä ja vähä isompinaki fammul hoidos ja kesät yleensä asuttiinki siel. Asuin siis nuoruuteni Uppsalassa, fammu asuu siel edelleen (jep, saas nähä koska ollaan telkkaris siin uppsalan sairaala ohjelmas, meitä kuvattiin ;)), faija asuu nykyää Malmössä ja kävi tuol sairaalas ehkä kerran ton viikon aikana mitä suklaabisneksiltään kerkes.

 

No mut ny oon kuitenki taas tullu bäkkii ja blogailu voi jatkua. Onneks täs meidän sopparis on sellanen porsaanreikä, et ulkomaanmatkojen aikana ei oo pakko postailla, ellei ny välttämättä eriksee haluu. 

 

Mut taas tuli huomattuu ettei olis kandennu olla näin kauaa pois… jumalauta mitä helvettee mun skedelle on tapahtunu?!! ja testokselle muutenki………viddu mun luukku on ku räjähdyksen jäljilt ja dekis on sauken naama. P-man niiiiin joutuu siivoo tän. Tai sit hommaa ne kaverinsa siivoo. Ja se tulee saamaa kyl jontelta jossai vaihees niin kovaa huutoo. Huhhuh. 

 

Mut mä en jaksa olla ainakaa ny just mitenkää kauheen vihanen tosta skedestä, koska mulla on aika hyvä idis miten ton tarran saa irti ja ny just väsyttää iha vitusti plus tuli tolla reissulla ostettua kuitenki uus, ku toi saukenaama jäi siin lähtöhässäkäs kotio. Ei se tietty tarkota et vanhaa sälää olis lupa paskoo ja heitellä ympäriinsä. Ja mitä tulee huoneen oven lukittemiseen, nii jos p-man sattuu muistaa, lähin aika kiireel…

 

No mut ny vois heittää vähä vapaalle, korkata karhun kerta kellokin on jo hiipiny yli puolenpäivän. Mukavaa viikonloppuu tyypeille, kiva olla takas! 🙂

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!