Korjailtua komeutta

Doh dii, nyt on sit nassua korjailtu. Kävin ruiskauttamassa restylanea silmäkulmiin, otsaan ja nenänpieliin. Ja voin sanoa että kyllä kannatti vaikka lystille tuli hintaakin. Koko operaatio oli ohi tosi nopeasti. Vähän oli outo olo kasvoissa yhden päivän, mutta ei mitään suurempaa. Ja ilme on todellakin fressimpi ja virkeämpi. Paha vaan että komistustoimenpide sai mut hymyilemään niin kovasti, että tätä menoa naururypyt vain syvenevät. Seuraavaksi pitäisi perehtyä sellaiseen laserkuorintaan, mutta se pitää tehä niin et otan pari päivää lomaa kun iho menee siitä aluksi ihan punaiseksi.

Varasin tosiaan ajan myös mielenterveystoimistoon jonkin aikaa sitten ja nyt viime viikolle sain peruutusajan. Eihän mulle siellämitään terapiaa anneta, terapeutti pitää etsiä itse ja kustantaa omasta pussista mikä on tietenkin kallista hommaa. Mutta totesivat, että terapia voisi olla paikallaan, koska mulla on selvää depressiota ja vaikutan ylirasittuneelta. Kysyttiin tarvitsenko sairaslomaa, mutta mä sanoin, et yrittäjä ei valitettavasti paljon sairasta. Mut kai tota pitää harkita jos P-man ja Tippuri saisivat jonkin aikaa pidettyä putiikin pystyssä kaksin. Tosin mua pelottaa ajatella sitä.

Poikkean ensi viikolla stadissa. pitääpuhua Miian kans tästä meidän suhteetsa. Mulla on sellanen tunne, että joutsenlaulu raikaa. En voi sietää mustasukkaisia ja omistushaluisia naisia. Ja Miian suhtautuminen tähän alakulooni ei ole ollut kovin myönteistä. Vittu mää en oo mikään apina joka jaksaa hauskuuttaa jengiä koko ajan.

Vituttaa noi olumpialaisetkin. Ihme selittelyä ja lässytystä Suomen joukkueelta. Kaikki lässyttää tyyliin ”no nyt kävi näin mutta näähän on vaan yhet kisat ja mun päätavote on noi Änkylänjärven piirinmestaruuskisat maaliskuussa”. Ne on vittu olymppialaiset missä te ootte saatanan pahvit! Koska suomalaisista tuli veteliä paskoja, jotka alkaa selitellä syitä epäonnistumiseensa jo ennen kuin ovat edes astuneet ladulle tai hyppytorniin.

Ajatuksia parisuhdejutuista ja läheisyydestä

Ystävänpäivä ohi. Vatsa arka, mut selkeesti parempi jo… Jennakin soitti sit lopulta eilen illalla ja kaivattu anteeksipyyntökin tuli ihan itsellään. Mä yritin tosiaan soittaa sille lauantaina ennen Edeniin lähtöö. Aattelin, et se oli ainoo tsäänssi vaikuttaa mun matkaseuraan, mut nainen ei vastannut, nii lähin sit P-manin kans. Edellisistä jutuista voi kiinnostuneet lukee miten hommat eteni. Alkuilta oli siis varsin jees – uimista, syömistä ja turvekylpyjä tjs. Sit menikin pakki sekas jostain safkasta ja se miniloma oli mun osalta siinä. Ei tosin haitannu hirveesti, jäin huoneeseen töllään olympialaisia ja P-man katos sinne toimintaterapiamammojen helmoihin.

Joku täällä mainitsi, ettei saa soitella jatkuvasti naisen perään. Selvennettäköön, et soitinkin tasan kerran silloin lauantaina ton reissun takia. Saattoi saada sellasen kuvan, et oon jatkuvasyötöllä tykittänyt, mut ei. Mä vaan ihmettelin sitä tääl blogin puolella useempaan otteeseen, et miks se ei silloin vastannut tai ees soittanut myöhemmin takaisin…

Sen verran oon itekin oppinut, ettei saa olla liian hyökkäävä, muuten ne ahistuu – etenkin tommoset helposti friikkaavat naiset, kuten Jenna. 😉 Jos kysees olis ollut Karzu, olisin ehkä soittanut vielä sit pariin otteeseen myöhemmin mut Jennan kans yritän parhaani mukaan olla varovaisempi. Muistan sen meinaan silloin meidän kaveriaikoina hajoilleen silloisen poikaystävänsä käyttäytymiseen. Miika oli siis kaikin puolin tosi fiksu ja hyvä tyyppi, selkeesti tosi rakastunutkin Jennaan, mut jollain tapaa se vaan oli tosi epävarma itestään ja ehkä siks vähän läheisriippuvainen ja jopa kontrolloiva. Jennan olis aina pitänyt olla Miikan kans tai ainakin raportoida milloin oli missäkin menossa.

Jenna joskus purki sitä tilannetta mulle ja Karzulle, jos Miika ei ollu paikalla… kyseli neuvoja ja tukee, kun kerta oltiin ”paras ja toimivin pari ikinä”… joopa joo, sehän nähtiinkin kuinka helvetin hyvin se homma lopulta toimi. x)

Mut niin… mä näin sen niihin aikoihin kuinka onneton Jenna Miikan kans oli, mut ei vaan jotenki uskaltanu tehdä päätöksiä asian suhteen. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mut muistutin sitä et vaikka Miika onkin hyvä tyyppi niin ei sen tarvii silti olla SE. Yksin me tääl kuitenki loppupeleis ollaan, yksin tullaan ja yksin lähdetään… ei toista vaan voi eikä pitäis ees yrittää omistaa tai kahlita, ei vaikka kahleet ja häkit ja muut sälät olis kuinka kullasta tehtyjä. Toi oli oikeestaan sitä aikaa kun Karzu sitten kiinnostui tytöistä ja vähän ajan päästä sit heivas mut. Mul oli siinä armyt ja muut, joten yhteydenpito myös Jennaan ja Miikaan väheni radikaalisti. Kuulin sit myöhemmin, et Jenna oli lopulta jättäny Miikan. Mul oli hetken aikaa siitä jopa vähän syyllinen olo, vaikka enhän mä tehny mitään muuta ku pointtasin esille pari faktaa ja ihan ilman taka-ajatuksia. Me ei itse asias olla puhuttu paljoo tosta näin jälkikäteen. Ehkä pitäis…

Hmmh… ny karkas taas ajatus. Eli mitä täs yritin sanoo oli se, et oon mielestäni ihan syystäkin Jennan kans aika varovainen ja yritän tietysti parhaani mukaan noudattaa omia neuvojani, antaa tilaa ja aikaa asioissa. Nyt on ainakin ihan optimistinen fiilis sen suhteen…. nyt kun riidatkin on sovittu ja Jennan menkkahajoomiset hiipumaan päin, toistaiseksi. 😀