Flunssafakiiri

Nyt olo alkaa jo olla voiton puolella. Tosin viikonloppuhan meni ihan reisille. Olin vain himassa ja katsoin Kummisetä-trilogian putkeen ja fiilistelin Chivas Regal -pullo toisessa ja kuumemittari toisessa kädessä. Teinixejä lainatakseni, viikonloppu on mennyt myös dataillessa. Olen kolunnut ruokablogeja läpi ja virittäytynyt syksyfiilikseen.

Liemessä-blogista bongasin pirtsakan idean kanttarelli-lohikeittoon:
10 uutta perunaa
2 porkkanaa
1/2 purjosipuli
1 pss pakastevihanneksia
1 keltasipuli
1 l kanttarelleja
400 g lohta nahkoineen
1 dl ruokakermaa (15 %)
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
5 mustapippuria
5 laakerinlehteä
1 tlk suolaa

(Ohje Liemessä)

Tuunaisin reseptiä kuitenkin näiltä osin: ei mitään pakastevihanneksia! Einekset ovat saatanasta! Nyt on elonkorjuun aika ja olisi hullua jättää hyvät kotimaiset vihannekset hyödyntämättä! Lisäksi en laittaisi reseptiin mitään ”mukamaskermaa” vaan aina laitan ihan oikeaa kermaa, pienemmän lorauksen vain.  Laakerinlehtiä laittaisin ehkä kolme ja korvaisin loput lehdet lipstikalla, joka antaa keittoihin mukavaa umamin aromia, jolloin einesliemikuutoita ei edes tarvitse käyttää.

Pastanjauhannasta osui silmiini oikein mallikas kolmen ruokalajin menuu, vaikka viinimiehenä olisin tässä suhteessa kaivannut tietenkin tarkkuutta. Jälkiruuaksi tarjoiltu mustaherukka-juustokakku on hyvä veto, koska toinen, joiden käyttöä kannatan lämpimästi, ovat suomalaiset marjat. Ja kun alkuruoka ja pääruoka ovat aika lihaisia ja juustoisia, on raikas ja kirpsakka jälkkäri paikallaan. Mä itse asiassa skippaan usein jälkkärin ja otan jälkiruokaviiniä. Eisweinia aina niissä harvoissa paikoissa, joissa sitä on tarjolla. Suomessa keskinkertaiset ja huonot ruokapaikat tunnistaa siitä, että raaka-aineet ovat niin huonoja, että ne yritetään peittää mielettömällä suola, rasva ja marinadikerroksella.

Hyvät tuoreet raaka-aineet puhuttelevat itsessään, ne eivät kaipaa kuin hentoa korostusta. Ja etenkin jälkkäreissä mennään ihan liian usein siitä, missä aita on matalin. Jäätelöä, suklaa sitä ja suklaa tätä. Jälkiruuan kuuluu olla vieno päätepiste aterialle, ei mikään närästyksen takaava hiilihydraattihyökkäys.

Tyttöjä on tietenkin tullut kans fiilisteltyä. Jotenkin sisäistin vasta nyt tällaisen näyttelijän kuin Maria Ylipään olemassaolon. On todella hämmentävää, että tää nainen on suomalainen, upeat ja intohimoiset piirteet. Tulee vähän iranilainen mieleen…ja sit Jessica Biel. Mä todella diggaan siitä, koska ko. muidussa on sellaista classya, jotain samaa kuin Cybill Shepherdissä oli 80-luvulla.

Tiedättekö. Se näyttää noissa bikineissäkin niin saatanan viileeltä, siltä et se voisi marssia noi bikinit päällä vaikka Nokian pääkonttoriin ja kaikki kunnioittaisi sitä niin vitusti et ne kattois vaan kaulasta ylöspäin. Uuuuuhhhh…

Satokauden herkkuja

Voi jumalauta, lenssu iski. Ei kuitenkaan ole possuflunssan oireita ainakaan vielä. Olen tässä vetänyt lonkkaa pari päivää ja käynyt toimistollakin vain muodon vuoksi istuskelemassa ja litkimässä teetä.  Kävin lekurissa ja siellä oli odotushuone täynnä meitä niiskuneniä. Mutta voi vittu, osa oli taas näitä elämäntapaläskejä jotka kuormittaa muutenkin liitoksissaan natisevaa terveydenhuoltoa vain siksi, että eivät idiootit osaa pitää peruskunnostaan huolta. Olisi tehnyt mieli sanoa yhdellekin taikinaa muistuttavalla parikymppisella jannulle, että käy lenkillä raittiissa ulkoilmassa, pelaa vähemmän tietokoneella, lopeta röökaaminen ja ylensyönti. Osa näistä rapakuntoisista tumpeloista on kroonisesti flunssassa, koska niiden vastustuskyky on ihan itseaiheutetusti olematon.

Mäen ole syönyt mitään muuta kuin keittoa. Tomaatti-vuohenjuustokeittoa,parsakeittoa, kana-sitruunaruohokeittoa, vihanneskeittoa, lohikeittoa. Mä niin haaveilen Saludin hevosenlihapihvistä. Olen suunnitellut tässä pökköpäisenä muutamia reseptejä, joita pitäisi testailla kunhan kunto tästä kohenee.  Pastanjauhantaa-blogissa on pari oikein oivallista sieniohjetta. Mä rakastan etenkin kanttarellejä. Tuo sienibolognese vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta:

oliiviöljyä
valkosipulia maun mukaan (esim. kaksi kynttä)
iso sipuli pilkottuna (tai useampi uuden sadon pikkusipuli)
kaksi porkkanaa kuorittuna ja raastettuna
vajaa puoli kiloa jauhelihaa
tomaattimurskaa (itse laitoin kaksi 400 gramman tölkkiä)
pari desiä punaviiniä
(loraus lihalientä)
vajaan litran verran kanttarelleja
pilputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Resepti Pastanjauhantaa)

Mietin, miltä se maistuisi, jos tuunaisin reseptiä vähän ja lisäisin siihen munakoisoa. Munakoiso ja sienet maistuvat ainakin mun suussani hyvältä combolta.  Toinen syksyinen hyvä pastakastike on hyvin yksinkertainen bolognese, joka maustetaan pääosin punaviinillä ja aniksella. Sienet sopinevat tämänkin yhdistelmän kanssa. Raijasin itälomalta kasan mausteita, mm. tähtianista, chiliä, currynlehtiä ja säilöttyä sitruunaruohoa. Pitää testata, onko tähtianis liian ärtsyä vai voisiko sitä käyttää tohon pastakastikkeeseeni.

Loistavia reseptejä löytyy myöskin blogista Otetaan ensin puoli kiloa voita. Mä diggaan toden teolla kasviksista, joita vedän nyt yllin kyllin simpelin välimerelliseen tapaan valmistettuna. Pitää perehtyä tarkasti tohonkin blogiin, kirjoittaja on keksinyt hyviä tapoja hyödyntää ainakin kesäkurpitsaa ja bataattia. Hokasin josnkun aikaa sitten, että bataatti muodostaa aika kivan kontrastin sini- ja valkohomejuuston kanssa. Voisin soveltaa tuota bataattitornien reseptiä kokeilemalla erilaisia juustotäytteitä.Ja paahto rapeksi P-manin grillissä. Mmmmm…

Olo on heti parempi kun ajattelee hyvää safkaa!