Böööööö ja avautumista!

Selvittiin jätkien kanssa vapusta! Eerikki tais ottaa pientä henkistä hittiä Jennan takia. Vissiin se aika kuukaudesta – Jennalla siis. 😉 Järkkäsivät aika mehevän riidan Testoksessa. Tai siis Jenna järkkäs. Ei milläänn pahalla, mut mä en käsitä tota muijien kiukuttelua kaikkien nähden ja kuullen. Perheriidat ei tod. kuulu bileisiin eikä ees Fabon walleille. Sellaistakin oli havaittavissa tänä aamuna… 😉

Voitteko muuten käsittää, että Yontte joi maltillisesti koko vapun? Tarjos avokätisesti muille koko illan, mutta pidättäytyi itse  lähes alkoholittomissa sangrioissa! Sick. Varmaan jotain niitä sen meditointi- ja askensointiharrastuksen tuomia juttuja… Tai sit veti salassa jotain pössyä. EVT.

Meitsi on edelleen aivan shokissa vapun jäljiltä. Yks mun hyvän ystävän vaimo ja munkin ihan hyvä mimmifrendi uskoutui mulle niin ällöttävästä jutusta, että laattasin pelkästään sen takia koko sunnuntain. Sit ku oon henkisesti valmis, kerron siitä täällä. Yökyökyök. Mä en enää ikinä valita sitä, että oon mies. En koskaan.

Jaahas, nyt vähän Päivän Pimujen valintaa ja sit lenksalle. Kattotaan, pystyykö sitä ees juokseen vielä, koska kungen alkohol hiukka tuntuu vielä vatsassa.

Mites muiden vaput meni?

Luitteko muuten lehdestä, kun järjestivät pienen shown tossa meidän huudeilla Näsipuistossa? Hippi-idiootit meinas sytyttää koko puiston tuleen, ja sit ku pelastuslaitos tuli paikalle, alettiin häiritä pelastajien duunia heittelemällä niitä pulloilla yms. Onneks poliisit tuli kans, ja vei sitten suurimmat riitapukarit poies. Tässäkö se vapaan kasvatuksen tulos sitten alkaa näkyä? Nykyteinit kuvittelee et ne voi tehdä mitä vaan ja ihan missä tahansa (kuten esimerkiksi pistää vappukokon kaupungin puistoon) ja sit ku kielletään, vikistään, kuinka poliisi ja pelastuslaitos on niin ylimielistä ja ankeaa sakkia. Ei saatana sanon mä. Jos noiden rändien käsissä tulee Suomi ikinä olemaan, niin meikäpoika muuttaa täältä nopeasti pois.

Päivän iloinen uutinen on alkavat lätkän MM-kisat. Jesjjesjjesj. Molskilla on taas hyvät studiot tuloillaan. Päivän huono uutinen on se, ettei Aamulehti suostu julkaiseen yhtään mun lukijakommenttia, vaikka ne noudattaa kaikkia ohjeita ja sääntöjä, ja on aina noudattanut. Niinpä kirjoitin krapulassa suutuspäissäni valituksen ja selvityspyynnön sananavapauslain rikkomisesta Aamulehden päätoimittajalle. Mä aloitan henkilökohtaisen hyökkäyksen tota paskatouhua vastaan. Ne on varmaankin sitä mieltä, että kun kirjoitan jutut nimellä P-Man, sen täytyy olla piilomarkkinointia. Voi saatanan saatanan kommunistilehti.

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!

%d bloggaajaa tykkää tästä: