Ajatuksia parisuhdejutuista ja läheisyydestä

Ystävänpäivä ohi. Vatsa arka, mut selkeesti parempi jo… Jennakin soitti sit lopulta eilen illalla ja kaivattu anteeksipyyntökin tuli ihan itsellään. Mä yritin tosiaan soittaa sille lauantaina ennen Edeniin lähtöö. Aattelin, et se oli ainoo tsäänssi vaikuttaa mun matkaseuraan, mut nainen ei vastannut, nii lähin sit P-manin kans. Edellisistä jutuista voi kiinnostuneet lukee miten hommat eteni. Alkuilta oli siis varsin jees – uimista, syömistä ja turvekylpyjä tjs. Sit menikin pakki sekas jostain safkasta ja se miniloma oli mun osalta siinä. Ei tosin haitannu hirveesti, jäin huoneeseen töllään olympialaisia ja P-man katos sinne toimintaterapiamammojen helmoihin.

Joku täällä mainitsi, ettei saa soitella jatkuvasti naisen perään. Selvennettäköön, et soitinkin tasan kerran silloin lauantaina ton reissun takia. Saattoi saada sellasen kuvan, et oon jatkuvasyötöllä tykittänyt, mut ei. Mä vaan ihmettelin sitä tääl blogin puolella useempaan otteeseen, et miks se ei silloin vastannut tai ees soittanut myöhemmin takaisin…

Sen verran oon itekin oppinut, ettei saa olla liian hyökkäävä, muuten ne ahistuu – etenkin tommoset helposti friikkaavat naiset, kuten Jenna. 😉 Jos kysees olis ollut Karzu, olisin ehkä soittanut vielä sit pariin otteeseen myöhemmin mut Jennan kans yritän parhaani mukaan olla varovaisempi. Muistan sen meinaan silloin meidän kaveriaikoina hajoilleen silloisen poikaystävänsä käyttäytymiseen. Miika oli siis kaikin puolin tosi fiksu ja hyvä tyyppi, selkeesti tosi rakastunutkin Jennaan, mut jollain tapaa se vaan oli tosi epävarma itestään ja ehkä siks vähän läheisriippuvainen ja jopa kontrolloiva. Jennan olis aina pitänyt olla Miikan kans tai ainakin raportoida milloin oli missäkin menossa.

Jenna joskus purki sitä tilannetta mulle ja Karzulle, jos Miika ei ollu paikalla… kyseli neuvoja ja tukee, kun kerta oltiin ”paras ja toimivin pari ikinä”… joopa joo, sehän nähtiinkin kuinka helvetin hyvin se homma lopulta toimi. x)

Mut niin… mä näin sen niihin aikoihin kuinka onneton Jenna Miikan kans oli, mut ei vaan jotenki uskaltanu tehdä päätöksiä asian suhteen. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mut muistutin sitä et vaikka Miika onkin hyvä tyyppi niin ei sen tarvii silti olla SE. Yksin me tääl kuitenki loppupeleis ollaan, yksin tullaan ja yksin lähdetään… ei toista vaan voi eikä pitäis ees yrittää omistaa tai kahlita, ei vaikka kahleet ja häkit ja muut sälät olis kuinka kullasta tehtyjä. Toi oli oikeestaan sitä aikaa kun Karzu sitten kiinnostui tytöistä ja vähän ajan päästä sit heivas mut. Mul oli siinä armyt ja muut, joten yhteydenpito myös Jennaan ja Miikaan väheni radikaalisti. Kuulin sit myöhemmin, et Jenna oli lopulta jättäny Miikan. Mul oli hetken aikaa siitä jopa vähän syyllinen olo, vaikka enhän mä tehny mitään muuta ku pointtasin esille pari faktaa ja ihan ilman taka-ajatuksia. Me ei itse asias olla puhuttu paljoo tosta näin jälkikäteen. Ehkä pitäis…

Hmmh… ny karkas taas ajatus. Eli mitä täs yritin sanoo oli se, et oon mielestäni ihan syystäkin Jennan kans aika varovainen ja yritän tietysti parhaani mukaan noudattaa omia neuvojani, antaa tilaa ja aikaa asioissa. Nyt on ainakin ihan optimistinen fiilis sen suhteen…. nyt kun riidatkin on sovittu ja Jennan menkkahajoomiset hiipumaan päin, toistaiseksi. 😀

Ensimmäinen ”perheriita” takana, paluu Testokseen tosiasia.

Ollaan Mitsun kans siis hengailtu abt viikon verran nyt Jennalla. Enimmäkseen P-manin paskatautia paossa, mut tietty myös siks, et Jennan kans on niin helppo olla… tai ainakin tähän päivään asti on ollut. En oo ihan varma miten tilanne oikeesti repes niihin mittasuhteisiin mitä repes, eikä sillä oikeestaan oo enää väliäkään. Pistettäköön vaikka nyt sit täl kertaa naiseuden piikkiin.

Ennen kun puran tilanteen auki, haluaisin tietää et onko naisilla oikeesti joku OIKEUS räjähtää kerran kuussa käsiin ihan totaalisesti?? Joku raja… tai siis, et voiko niihin kuukautisiin oikeesti vedota jos tulee hajottua naamalle ihan täysin? Eihän miehetkään saa vedota känniin ees kerran kuussa… okei vähä eri asia, mut ei toisaalta kuitenkaan. Se on ihan uskomatonta kuinka se hormonintäyteinen nainen voikaan mesota. Ei mitään suhteellisuuden tajua… ja tää tulee vähän nyt puun takaa, koska Karzun kans ei vastaavia tilanteita ikinä ollu, se oli pelottavanki seesteinen siihen aikaan kuusta. Hmmh. Liian hyvinhän tää on tähän asti sujunutkin. Aina ei voi voittaa…

Kaikki lähti siis siitä, kun oltiin syöty ja arvottiin perinteisesti kps:llä kumpi korjaa pöydän & tiskaa ja kumpi sit täs tapaukses sai valkata illan leffan. No tiskinakki osu meitsille täl kertaa. Ei siinä mitään, aloin kerää kamoja jääkaappiin ja astioita pöydästä, mut otin ilmeisesti liian suuren satsin kerralla kyytiin. Pari lasia, lautanen ja maitopurkki sit rysähti lattialle ja siitäkös se riemu repeskin… kevyttä huutoo vaiks pyysin moneen kertaan anteeks ja siivosin jäljet. Lasit ja lautanen meni rikki, mut se oli VAHINKO. Jenna valitti et oon huolimaton, enkä ikinä aattele mitään loppuun asti… voi olla joskus ihan totta, et tulee monesti vaan toimittua spontaanisti ja sit vasta mietittyä, MUT JUMALAUTA VAHINKO!!!

Sit kun olin kuunnellu sitä avautumista hetken, pyörähti käyntiin kiva jatkoavautuminen, joka ei sit enää liittyny yhtään mihinkään. Siinä mä sit kuuntelin huuli pyöreenä syytöksiä siitä, et haikailen edelleen Karzun perään ja oon Jennan kans kuitenki vaan siks, et Karzu kiinnostu tytöistä ja dumppas mut. Ei saatana… juurikin näinhän se meni. VAD?!?! Ja koska tää ei tietty vielä riittäny, jatkui tilanne pienellä itkupotkuraivarilla siitä kuinka en oo täs parin kuukauden aikana keksiny mitään kivoja ylläreitä tai ostanu ees kukkia. Ooookei, voin kertoo et tarkotus oli viedä Jenna ystävänpäiväks kylpylään ja viettää edeltävä yö siel, mut voi olla et jää nyt välistä… yöpymiset on jo tosin maksettu. Mites P-man onko pakki jo kondiksessa, lähekkö mun kans huomenna Edeniin?? Meitsi piffaa… x)

No joo, takas asiaan viel hetkeks. Olin siis tän koko episodin ajan ollut melko zen ja sit vaan lopuks totesin, ettei mun tarvii kuunnella tällästä paskaa (etenkään tota Karzu-liitännäistä). Pyysin vielä kerran anteeks rikkomiani astioita, kehotin Jennaa kokoomaan ittensä ja pohtiin keskenänsä mikä vaivaa ja että haluaako se oikeesti olla mun kans, jos asiat kerran on näin perseestä ja se on noin pirun epävarma itsestään mun silmissä. Sit ilmoitin lähteväni Mitsun kans kotiin ja pyysin ottaan yhteyttä, kun on vähän rauhottunut ja funtsinut asioita… huhhuh. Oudointa täs on oikeesti se, et Jenna on muuten tosi itsevarma ja oikeestaan ihan vastakohta tolle mitä tänään todistin. Saas nähä mihin suuntaan tilanne etenee.

Jepjep, näin täällä… ootteko pojat kotona?! Voisin kaivata vähä vertaistukee. Taidan viritellä kohta viel leffastudiot molskille, saa liittyä seuraan.

Tyrmistynyt tyrninlitkijä

Vittu mä teen kohta jonkun perheintervention. Kai sellasen voi tehdä. Tyyliin Mä tungen pussin siskon päähän samalla kun Erppa ja P-man pitää sitä jaloista kii ja sit heitetään se kivi sylissä Tammerkoskeen.

Ämmä on penkonut mun huonetta ja mm. lukenut karvakirjaani ja hipelöinyt erinäisiä lelujani. Ja vittu se oli mennyt kaataan viemäriin mun yhden Tom Fordin hajusteen! Lässytti jostain Fordin tekemästä paskasta jssain vinkuintiassa. Kun saatana ei kiinnosta mistä se haju mun boteliin tulee, kiinnostaa tasan se et kyseinen tuoksu makso jotain 70 euroo!

Soitin mutsille. Mut emmä voinu sille puhuu tästä. Oli nimittäin käynyt niin, että äiti oli loukannut itsensä ratsastustunnilla ja sen nilkka on muljahtanut pahasti. Se oli aika itkuisena ja huonona. Olin soittelevinani vain kuulumisia, en halunnut rasittaa sitä enempää. Mutta jotain tolla muijalle pitää tehdä.  Se ajaa meidät kaikki hulluksi. Se vaan ei sovi tänne. Se on vitun ärsyttävä, ei kunnioita muiden elämäntapoja ja on saatanan laiska. Toi sen patjakasa on täynnä jotain ällöttäviä tuoksuöljypulloja, huiveja ja lippuja ja lappuja. Aikooko toi ämmä kompostoitua tänne. Ja kun ei sen kanssa voi puhua. Mä huudan ja huudan, yritän saada sen osallistuun keskusteluun et puhuttais asiat halki. Mut se vaan pyöräyttää ittensä johonki vitun meditaatiosolmuun ja on hiljaa.

Siemailen tässä raivotessani tyrnismoothieta. Aika happamia nää tyrnit, jouduin laittaan niin paljon sokeria et ei tullu kauheen terveellistä. Kai se Postinkin mainostama hunaja olisi ollut parempi vaihtoehto. Tähän tuli siis:

Noin 1 desi tyrnimarjoja

Desi maitoa

Desi maustamatonta jogurttia

Tavallista ja vaniljasokeria

Mutta toisaalta ihan kiva vähän ärhäkämpi maku. Banaanismoothiee en voi sietää, mä vihaan banaaneja. Imelää paskaa. Ja se ääni mikä tulee kun joku nassuttaa ja lussuttaa banaania, hyi hitto! Mistä tulikin mieleeni että armas siskoni kuuluu näihin syödessään yököttävästi maiskutteleviin ihmisiin.

P-manin tavoin mäkin pidän maanantaina haastatteluita. Firmaan olis tunkemassa liuta harjottelijoita. Ajattelin ottaa jonkun sähäkän pakkauksen järjesteleen mun papereita pariks kuukaudeks. Koulutuksia on taas paljon tulossa kun pikkujoulukausi alkaa. Saisinkohan mäkin kruunattua joulukauteni kuumalla seksillä toimiston lasipöydällä jonkun 20 ja risat mirkun kanssa, grrrrr…..

Kasseja vihloo, ei olis pitänyt juosta kesähousuissa eilen. On tainnut alapää saada kylmää. Nyt viskipaukku ja tunnin päästä lähden treffeille yhden varman pakkauksen kanssa. Ei kiinnosta, mutta pildee tarviin nyt.