Ponitarhan kosto

No ny on si action-viikot päräytetty käyntiin ihan ryminällä! P-man oli tosiaa jättäny keittiöön niit my little ponyja meidän källejä varten. Ei se vielkää suostunu paljastaa mistä ne on kotosin. Ehkä en enää tän jälkee kysele. Oon tässä jo näiden ekojen testos-päivien aikana saanu huomata et vanha sanonta ”autuaita ovat tietämättömät” tjs pätee myös poikamies kommuunis. Jontekin nahkakantista kirjaa selattuanikin olisin ollu paljo tyytyväisempi jos en vaan olis ikinä saanu tietää et kysees on joku sen pillukarvakirja. Hyh.

 

Mutta nyt ite källeihin. Yritän tän kappaleen jälkeen kirjottaa källitunnelman kohottamiseks mahdollisimman raportti-luontosta kirjakieltä, vaik se on vähän lame ja mun tapaukses hiiiiiidasta. Mut pakko todistaa et ruotsipoikakin voi haltsata suomen, perkele! No vähä huijausta, ku oon kotona puhunu aina kuitenki äidin kans suomee ja ruottissakin kävin suomenkielistä koulua. 😉 ASIAAN:

 

Villa Testoksen action-viikkojen ensimmäinen källi oli nimeltään ”Ponitarhan kosto”. Tässä källissä keskityimme siis P-manin mysteeristen My Little Ponyjen ripotteluun ympäri Jonten valtakuntaa. Ennen ponitarhan asemointia käynnistimme valmistelevan operaation: ”Pimp My Little Pony”. Pidimme keittiössä lounaan yhteydessä pienen ideariihen ponijoukkion päänmenoksi. Esille nousseita ehdotuksia olivat:

 

§1 Maaliponi

* ponin tuunaaminen tusseilla, Seijan vanhoilla huulipunilla yms

 

§2 Hajuponi

* ponin vahva hajustaminen parfyymeilla, tabascolla, pieruspraylla yms.

 

§3 Voodoo-poni 

* poni täyteen neuloja ja muita teriä

 

§4 Villa Testos -poni 

* sinitarrasta/muovailuvahasta ponille iso kyrpä

 

§5 Paskaponi

* irroitetaan ponin pää ja tungetaan runko täyteen paskaa tai jotain muuta ikävää ainetta

 

§6 Ponimatti 

* pää jälleen irti, poni täyteen viinaa, pää takaisin paikoilleen

 

§7 Jonten poni

* pitkähiuksinen…hups, ei kun pitkäharjainen tyttöponi ruoskalla varustettuna

 

 

Koska poneja oli yhteensä vain neljä, oli tarpeen pitää kahden hengen suljettu lippuäänestys. Suurimmaksi suosikiksi nousi yllättäen Villa Testos -poni isolla vehkeellä. Mukavasti seuraavilla sijoilla hajuponi, voodoo-poni sekä Jonten poni. Ponien vähyys rupesi vituttamaan joten päädyimme yhdistelemään esille nousseita ideoita. 

 

Suurin osa tarvikkeista löytyi käden ulottuvilta, paskaa myöten. Lisäbuustia kaipasimme ainoastaan hajuponin virittelyssä. Pieruspray löytyi luonnollisesti P-manin nyssyköistä vapun jäljiltä ja tabasco Villa Testoksen keittiöstä. Ainoa kaipaamamme ainesosa oli sopiva hajuvesi. Koska emme laiskuuttamme jaksaneet valua kaupoille tuoksuja haalimaan, keksimme poiketa rouva Ståhlbergin luona päiväkahvilla. Leivoimme siltä seisomalta pellillisen korvapuusteja (joojoo, osataan leipoo!) viemisiksi ja sitten ei muuta kun koputtelemaan. Rouvan luona kyläilystä on luvassa tarkempi selostus myöhemmässä entryssä, mutta sen verran paljastan, että takaisin kotiin lähteissä yksi poneista tuoksahti vahvasti Chanel No. 5:lta. 😉

 

Ponien tuunauksen tuloksena:

 

1. Pinkki poni = Hajuponi meets Paskaponi

* Chanel No. 5 + pieruspray + tabasco + sisällä oleva salainen aine

* hajuponi päätyi jonten yöpöydälle, jykevästi kaksipuoleisella teipillä

 

2. Sininen poni = Villa Testos -poni

* Villa Testoksen oma poni sai omat jykevät man partsinsa muovailuvahasta, joka kiinnitettiin ponin alavatsaan liimalla.

* Poni päätyi kiinni samaisella teipillä seinään, jota vasten Jonten sänky lepää 

 

3. Keltainen poni = Jonten poni

* Pitkäharjainen kaunis tyttöponi ruoskalla varustettuna päätyi Jonten vaatekaappiin, tarkemmin alushousujen sekaan

 

4. Vihreä poni = Voodoo-poni

* ”Neulottu” poni löysi tiensä kaksipuoleisen teipin avulla Jonten huoneen kattoon.

 

Päätän ”Ponitarhan kosto” -raporttini tältä erää. Kiitos kärsivällisyydestänne ja kuulemiin! 😉

Matkakuumetta

Nyt laittaa tää jätkä pillit pussiin ja suuntaa kohti Tallinnaa. Robin laitteli just viestiä et skumpat on jo jäissä. Laitoin matkapuvustoa eilen kuosiin. Aika samat kuteet menee onneksi sekä purjehtiessa että kaukomatkalla: valkoisia, kermansävyisiä ja beigejä pellavahousuja, ohuita kaulus- ja pikeepaitoja. Yksi tumma puku kragoineen pitää tietysti ottaa messiin kun on ne pari firmajuttua. Tulee varmaan olemaan pirun mellevää kun nutsit kiehuu kolmenkyt asteen helteessä puvun alla. Toivottavasti mun mieskunto ei katoa 🙂

Tavoittelen kesäpukeutumisessani tällaista Armani-henkeä.  Toi eka kuva on törkeän magee, ehdin vielä näyttää tolta kun elokuussa saan sen mun siirtomaaherrakellon ja vedän valkoisen pellavapuvun päälle. Kävelykeppi vaan puuttuu 🙂 Mä tosiaan laitoin kellotilauksen vetämään, en voinut itselleni mitään ja tilasin sekä sen siirtomaakellon että sen nahkarannekkeisen paksun. Pitää katsoa miten sen nahkakellon suojaus hoituu.

http://www.giorgioarmani.com/index.jsp?language=EN&site=AC&movieSession=armani_collezioni.swf&audio=acceso

Vimma ja Helsinki 10. Muistelin että kyse oli leffasta mutta googletin ja kommentoija puhuikin näköjään kirjasta, kaipa tuo pitäisi joskus lukea jos mun elämäni kuulemma muistuttaa sitä. Mutta eiks noissa vedetä aika paljon huumeita? Mä olen rehellisesti vain viinamäen mies enkä viitsi pilata elämääni edes leikittelemällä mokoman asian kanssa.

Pakko vielä sanoa Lauran yhteen kommenttiin, että eikö tullut jo selväksi miksi mä en itsestäni ja läheisistäni tänne kuvia laita? Kyse ei todellakaan ole mistään itsetuntoasiasta vaan puhtaasta järjestä jota itselläsi ei taida olla kun vain jankkaat ja lässytät tosta asiasta.

Mietin hetken et pitäiskö ottaa mun pikku arkistokirja matkalle mukaan. Päätin kuitenkin jättää sen kotiin koska a.) tällä matkalla kannattaa pitäytyä selibaatissa koska mä en todellakaan luota Thai-naisiin ja niiden taudittomuuteen ja b.) en halua laittaa arvokasta kirjaani ruumaan jos laukku katoaa ja mä en halua menettää sitä kirjaa, mutta kun skoudet kopeloi käsimatkakaman niin tarkkaan nykyään niin kiva selitellä miksi mulla on mukanani kirja jonka lehdille on teipattu hiuksia ja pillukarvoja. Kai ne luulis että se nahkakansikin on tehty jostain neitsyen peppunahasta 🙂

Mutta nyt, adios amigos!