Peemanista Hemaniin

Sain vihdoin tehtyä tutkimusretken webbiviidakkoon ja tarkastelin, mitä maailman tunnetuin oraakkeli Hra Kuukkelsson paljastais mun lempinimestä. Iskin riville lyhyesti ja ytimekkäästi ”P-Man”. Sitä seuras penkistä tutut rituaalit: Tiukka ote käsillä tuolinkahvoista, jalat tukevasti vasten lattiaa, hengitys sisään ja eikun entteriä. Voi vittu, meinasin silti tippuu perseelleni, ku Kuukkelsson heitti antimensa kasvoilleni.

Ennen kuin avaudun Kuukkelssonin saloist enemmän, lienee fiksuu valottaa, miks mä niinku ylipäänsä Googlaan itteeni. Siis egogooglaushan on ihan vanha läpyskä, mut hauska se on silloin tällöin tarkastaa, mitä netistä löytyy omil tiedoilla. Ja joku oli meilillä kysyny, onko P-Man mun oikee nimi. Kiitos vaan kimmokkeesta tsekkailla netin sisältöö tarkemmi.

Niin, siis kysyjälle tiedoks, siis totta helvetissä mä oon ristimänimeltäni P-Man. Miks tommosta ees kysyt? Mutsi päätti pienissä nousuissa just ennen ristiäisii, et meidän kääröstä tulee P-Man Sakari Linnainmaa. Saadaan nimeen vähään enklantia ja sitä paljon puhuttua kansainvälistä klamouria. Kyl mutsi oli tyytyväinen, kun sit papin aamenen jälkeen tajus, et P-Man voidaan ymmärtää myös niin peeman eli kusimies. Se järkkäs hirveet itkuraivarit kirkossa, et sais uudet ristiäiset, mut myöhästä. Pappi oli jo matkalla seuraavaan mestaan, missä oli tarjolla parempaa täytekakkuu ja stydimpää kahvii. Niin mä sit jäin P-Maniksi.

Okei, okei, fiksuimmat ehkä tajus et toi oli ihan paskaa. Kuha aattelin ilotella, ku tositarina on niin kuivakka. Mä oon ollut P-Man kyl pikkujannust asti. Oikeastaan kiitos tost seksikkäästä nimestä kuuluu mun lapsuuden frendeille Timolle ja ja Joonakselle. Muistaakseni sinä päivänä, ku suosikkisarja Heman pyörähti käyntiin suomeks, mä sain ton nickin. Me oltiin vähä samalla tavalla kolmikko, ku Tupu, Hupu ja Lupu. Eli P-Man, T-Man ja J-Man. Tosi mielikuvituksetonta tiedän.

Hollolas asuikin siihe aikaa vaan mielikuvituksettomii tyyppei. Koko seutu oli vähän semmost nomanslandia silloin. Nythän se onkin pikkumetropoli siinä Hämeenkoski HL:n ja Heinolan suurkaupunkien välissä. No kuiteskin. P-Man on kulkenut mun mukana kaikki nää vuodet täs tietys pienes kaveriporukassa. Ei sitä moni tiedä, mut muutama jamppa, just näit lapsuuden ystäviä. Sen pituinen se.

Nyt mun täytyy taas vetää hetki henkee, HK:n lihaisia antimia ja muutama setti kevyillä painoilla olkapäätreeniä. Jatkan sit taas. Moro ny!

EIIIIII!!!!

Mä kattelen täs toisel silmäl Black Hawk Downii ab. kuudettatoista kertaa ja toisella (puu)silmällä Kuukkelia. Erehdyin harrastaa egogooglausta ja löysin jotain aivan hirveetä! Mä koitan toipuu täst ny yön ajan ja postaan sit huomenna. Tsiisus! Ei mun nimellä voi tulla irkistä ”kaimaa”, joka on P-Man Piparipoika! Tää o ihan ku sulattelis 75-kilosta joulukinkkuu. Menee KAUAN siis!

Mä avaudun täst huomenna. On se ni ihanaa olla työtön. Aikaa tehä kaikkee kivaa, kuten kattoo leffoi ja olla netis. Niin, kirjoitella tätä blogii siis. Mut P-Man Piparipoika!!! EIIII!! Mä en uskoa. Vaadin Googlee feidaan noi jutut. Nyt kaikki googlaan mua, eihän Piparipoika voi tulla ennen. MÄ oon ollu lapsest asti parille dudelle P-Man! Perkele. Mut joo, väännän sit huomen siitäki lisää. Siis nimen alkuperäst.

Moro ja yötä tyypit! Käyn viel nopee ihailee Arjaa. Ja Evaa. ja on tos pari uuttaki Päivän Pimuu työn alla. 😉

%d bloggaajaa tykkää tästä: