Erilainen kesäloma

Terppa!

Elossa edelleen, vaikka ei jossain vaiheessa kesää siltä välttämättä vaikuttanutkaan. Ehdin pelästyttää kyl ittenikin pahanpäiväisesti. Palasin tossa viikko sitten meinaan kotiin Ruotsista, jonne jumiuduin pikkuveljen ristiäisten aikaan jo heinäkuun puolivälin kieppeillä. Reilu pari kuukautta siel sit vierähtikin, eikä missään perus kesälomafiiliksissä.

Itse ristiäiset meni kyl iha jees ja pikkuveli sai kivan nimen: Axel Oliver. 🙂 Sen jälkeen alkoikin sit tapahtua. Vedän tapahtumia vähän pikakelauksella, ettei venähdä ihan järjettömäks tää.

No joo, eli ristiäisiä seuranneella viikolla Honda pöllittiin. Se vietiin meidän kotipihasta joskus aamuyön hämärinä tunteina ja ennen ku tajusin sen ees kadonneen, poliisit soitti aamukasilta, kun se oli jo löydetty… ei tosin kauheen hyvässä kuosissa. Voitte kuvitella, et meitsi oli ihan kujalla tilanteesta. Sitä oli käytetty läheisen postin ryöstössä ja mm. takakontissa olleella tunkilla oli rikottu postin ikkuna. No ei täs viel mitään… lopultahan mun rakas honda oli POLTETTU. Rekkarit ilmeisesti oli säilyny, kun kytät tiesi soittaa mulle. Ei helvete… .___. Vedin hullut kilarit aiheesta ja lähin ryyppään. Ei siinä, materiaahan se vaan on, mut silti. Mulle ihan järjettömän tärkee ku olin sen ite kuitenkin tuunannut.

Palanut Honda (ei mun)

Ansu lähti sit mun kans pussikaljaileen samana iltana. Aateltiin, että tekis hyvää nollata. Nähtiin jotain vanhoja tuttuja ja alkuillasta ihan hyvä meininki, ei vituttanut Hondankaan kohtalo sillä hetkellä niin paljoo. Olin kyl juonut jonkun verran, mut muistan selkeesti, et siihen tuli sit jossain vaiheessa jotain ulkopuolisia tyyppejä. Aluks nekin rupatteli ihan rauhallisesti niitä näitä, mut sit ku olin lähteny kuselle ja palaamas takas, niin kuulin ku Ansu huusi mua. Pari tyyppiä oli alkanu lähenteleen sitä. Juoksin takas niin lujaa ku vaan pääsin ja oli kyl jäätävän olonen tilanne. Sentää ehdin mennä siihen väliin. Oma happi oli tosin jo sen verran heikko, et eihän se kauheen nättiä ollut. Sain tyypit sentää Ansun kimpusta pois. Päädyin ottaa ite aika pahasti pataan ja vietinki yön puoliks ensiavussa ja puoliks putkassa. Tosin lopulta MUSTA tehtiin rikosilmoitus, kun olin ilmeisesti murtanut sen toisen tyypin leuan. Mut jumalauta MUN pikkusiskoon ei kosketa!!

Aamulla ihan järjetön hedari, murtuneita kylkiluita, musta silmä ja aika paha morkkis. No ei ehkä ylläri putkareissun jäljiltä, mut pahin morkkis oli kuitenkin siitä et olin ees suostunut ottaa Ansun messiin koko reissulle. Vaikka eihän sille lopulta tapahtunut yhtään mitään, mut silti. Selitin tilanteen aamulla juurta jaksain poliisisedille, jotka ihme sinänsä oli mun puolella. Ne muisti poltetun Hondan casen ja sit kun täs oli vielä tää mahdollinen siskon raiskausyritys, niin hätävarjelua ei katsottu liioitelluks. Pääsin siis huomautuksella ja lopulta yks poliiseista tuli taputtaan mua selkään ja sanoi off the record, että oli ihan ok suojella siskoo.

Huh. Perus setit siis taas… olin tosiaan jo Malmöön lähteissä suht down, edelleen Jennan takia. Ei me vaan sit saatu kovasta yrityksestä huolimatta pakettia enää kasaan… sit Jennapaskojen päälle toi Hondan case, Ansun tilanne ja ensiapu-/putkareissut vaan oli kombona mulle jotenkin ihan ylivoimaisia. Ihan kaikki stressit purkautu ja meitsi zippas. Kroppa veti ihan jökkiin ja samoin pää. Mulla oli päivä päivältä entistäkin pahempi olo.

Faija pelästyi aika paljon tilannetta ja tais olla ihan ensimmäinen kerta, kun tajusin, että taitaa se ihan oikeasti välittää. Tai siis en mä sitä silloin tajunnut. Nyt tajuan. Puhuttiin sen kans pitkät pätkät ja todettiin, että vois tehdä hyvää, jos saisin ladata akkuja hetken jossain ihan muualla. Aluks oli puhe viikosta, mut lopulta olin semmosessa yksityisessä mestassa kuukauden. Se oli ehkä arvokkain kokemus mun tähänastisessa elämässä. Nyt on taas fiilis, että saan elämästä kiinni ja arvojärjestys on kunnossa.

Ansun lisäks mutsi, P-man ja Yontte on mun lähipiiristä ainoot, jotka tietää koko stoorin. Nyt tekin tiiätte, eikä sillä väliä. Asioista on ihan hyvä puhua joskus kunnolla. Jos vaikka tajuaiskin välil jotain ja sais elämän parempaan jamaan. Nyt on lauantai-ilta ja istun koulul dataamas, päiväl oltiin äijien kans kalamarkkinoilla, siitä P-man lupas raportoida tarkemmin. 😀 Mut oon tosiaan yrittänyt nyt vähän kiriä koulus ku missasin pari ekaa viikkoo. En onneks sen enempää, ei pitäis olla paha. Toi oman elämän latailu tuli kyl iha tarpeeseen ja se voi pelastaa paljon pitkällä tähtäimellä. Mut joo, heja sverige… en taida lähtee sinne enää omalla autolla (olettaen, että joskus saan uuden, vakuutussetit on vielä vähän vaihessa) tai siellä hengates iha hetkee lähtee pussikaljalle.

Hauskaa ja turvallista viikonloppua, meitsi uppoutuu takas JavaScriptin maailmaan. …… R.I.P. Honda ❤

Takaa-ajo Ikeassa

Mooooohhhhhhh!

Oltiin Kaukiksessa rannalla, kun Miskan mimmi keksi yhtäkkiä, että pitää lähteä Ikeaan ostaan uusia verhoja ja sohvapöytää. Ei muuta kuin skidit (minä + alaikäistä) takapenkille ja kohti Happylandiaa! Siinä vaiheessa, kun turkulainen sinkkusenioreiden kesäretkiryhmä oli yrittänyt pokata about 20 kertaa ja joku luihu venäläisteini pölliä Miskan vaimon kameran, meikällä paloi käpy.

Ensinnäkin, haluan tietää, millä helvetin ”oikeudella” vanhemmat naiset saa läiskiä äijiä pakaroille julkisilla paikoilla, etenki jos ne naiset on mun mummon ikäisiä ja toisen äijän vaimo + lapset seisoo vieressä? Kysympähän vaan! Ärähdin yhdelle innokkaimmista oikein kunnolla, jonka jälkeen se alkoi jankuttaa siitä, kuinka hänen nuoruudessaan kaikki on ollut toisin päin ja nyt sitten hän ”ottaa takaisin epäreiluuden”. Ja mitähän helvettiä?! Ei se oikeuta koskemaan toisen pakaroihin, vaikka kuinka ois tullut nuorena tyttönä kähmityksi. Jotenkin odottais senioreilta vähän siveellisempää käytöstä, mutta jututhan oli kuin nykyteineillä! Härskimpää kielenkäyttöä oon kuullut viimeks vaarivainaaltani, joka sentään kynti meriä ja oli oikeutettu karskiin kielenkäyttöön. Mutta ei nuo vekkihameiset mummelit olkihatuissaan! Ne kuuluu Malagaan päiväkahville puhumaan golffista ja veneilystä, muttei Mansen Ikeaan puristelemaan nuoria miehiä.

Toinen juttu… Miskan muija laski kameralaukkunsa hetkeksi pöydälle, kun kumartui kurkkaamaan sitä alapuolta. Meitsi oli siinä vähän kauempana näköyhteyden päässä ja Miska itte viihdytti skidejä lähietäisyydellä. Samassa huomasin ku kameralaukku katos pöydältä ja näin, että joku rimpula juoksee karkuun hirveetä vauhtia. idiootti. Ois nyt vaan liikkunut normaalisti, niin ois saanut saaliinsa mut tyhmyydestä sakotetaan! karjuin Miskalle, että skiditouhut seis NYT ja juokse sitä vastaan toiselta puolen (ns. oikoreittiä), mä lähden perään! Ala-aulaan asti vikkelä liehuletti ehti päästä, mut ilmeisesti stevarit oli nähnyt valvontakameralta, että Harrison Fordit vauhdissa ja takaa-ajo päättyi kundin kannalta nolosti vahtimestarin ottaessa tylysti hupusta kiinni ja meikän painaessa päälle takaa ja Miskan eestä!

Sen verran idiootti kaveri, että heitti kameran hätäpäissään muka huomaamattomasti pitkin aulaa ja se tietty hajos tömähtäessää kovaan kivilattiaan. Jos ois antanut kiltisti kameran takas ja ottanut vähän tukkapöllyä, homma ois ollut klar, mutta stevarit oli sitä mieltä, että jokainen myymälävarkaus ilmoitetaan poliisille. Rikosilmoitus tehty, kamerasta ei tiedä, saadaanko koskaan rahoja takaisin mut venäläisteinit ei ihan heti oo mun suosiossa…

Olipas actionpäivä! tästä urheudesta kiitoksena Miska vapautettiin lauantai-illan perhekokoontumisesta ja nyt juhlitaan tätä vankilasta vapautumista Testoksen kattoterangilla. ostettiin kuivaa valkkaria, grillaillaan lihaa ja olla röhnötetää pimenemiseen asti terangilla Speedoissa. hartiat aivan palaneet!

Ai ni joo, meitsi jopa osti Ikeasta jotain. Korkeakiilto valkoisen hyllyn keittiöön. vituttanut jo pidemmän aikaa, ku kundien yrtit, idut, siemenet ja muut epämääräiset terveysruuat on aseteltu meitsin liha-arkun päälle ja joudun joka kerta tyhjään arkun ennenku pääsen käsiksi herkkuihin. jos nostan kannen, kaikki kamat valuu sinne taakse lattialle, mikä sinänsä ois ehkä iha jees paikka tommosille so called ruoille. 😉 eihän tää yhtään tohon rosteriin ja tummaan pintaan sovi mut kundit kerjäs tätä… saas nähdä joutuuko palauttamaan. se tosin on hankalaa, ku porasin sen jo kiinni. ja tietty kysymättä yontelta sijoituksesta sen suuremmin. 😉

Ei paha! 159 e.

Moro!!! Muille myös yhtä vauhdikasta viikonloppua!;)

Böööööö ja avautumista!

Selvittiin jätkien kanssa vapusta! Eerikki tais ottaa pientä henkistä hittiä Jennan takia. Vissiin se aika kuukaudesta – Jennalla siis. 😉 Järkkäsivät aika mehevän riidan Testoksessa. Tai siis Jenna järkkäs. Ei milläänn pahalla, mut mä en käsitä tota muijien kiukuttelua kaikkien nähden ja kuullen. Perheriidat ei tod. kuulu bileisiin eikä ees Fabon walleille. Sellaistakin oli havaittavissa tänä aamuna… 😉

Voitteko muuten käsittää, että Yontte joi maltillisesti koko vapun? Tarjos avokätisesti muille koko illan, mutta pidättäytyi itse  lähes alkoholittomissa sangrioissa! Sick. Varmaan jotain niitä sen meditointi- ja askensointiharrastuksen tuomia juttuja… Tai sit veti salassa jotain pössyä. EVT.

Meitsi on edelleen aivan shokissa vapun jäljiltä. Yks mun hyvän ystävän vaimo ja munkin ihan hyvä mimmifrendi uskoutui mulle niin ällöttävästä jutusta, että laattasin pelkästään sen takia koko sunnuntain. Sit ku oon henkisesti valmis, kerron siitä täällä. Yökyökyök. Mä en enää ikinä valita sitä, että oon mies. En koskaan.

Jaahas, nyt vähän Päivän Pimujen valintaa ja sit lenksalle. Kattotaan, pystyykö sitä ees juokseen vielä, koska kungen alkohol hiukka tuntuu vielä vatsassa.

Mites muiden vaput meni?

Luitteko muuten lehdestä, kun järjestivät pienen shown tossa meidän huudeilla Näsipuistossa? Hippi-idiootit meinas sytyttää koko puiston tuleen, ja sit ku pelastuslaitos tuli paikalle, alettiin häiritä pelastajien duunia heittelemällä niitä pulloilla yms. Onneks poliisit tuli kans, ja vei sitten suurimmat riitapukarit poies. Tässäkö se vapaan kasvatuksen tulos sitten alkaa näkyä? Nykyteinit kuvittelee et ne voi tehdä mitä vaan ja ihan missä tahansa (kuten esimerkiksi pistää vappukokon kaupungin puistoon) ja sit ku kielletään, vikistään, kuinka poliisi ja pelastuslaitos on niin ylimielistä ja ankeaa sakkia. Ei saatana sanon mä. Jos noiden rändien käsissä tulee Suomi ikinä olemaan, niin meikäpoika muuttaa täältä nopeasti pois.

Päivän iloinen uutinen on alkavat lätkän MM-kisat. Jesjjesjjesj. Molskilla on taas hyvät studiot tuloillaan. Päivän huono uutinen on se, ettei Aamulehti suostu julkaiseen yhtään mun lukijakommenttia, vaikka ne noudattaa kaikkia ohjeita ja sääntöjä, ja on aina noudattanut. Niinpä kirjoitin krapulassa suutuspäissäni valituksen ja selvityspyynnön sananavapauslain rikkomisesta Aamulehden päätoimittajalle. Mä aloitan henkilökohtaisen hyökkäyksen tota paskatouhua vastaan. Ne on varmaankin sitä mieltä, että kun kirjoitan jutut nimellä P-Man, sen täytyy olla piilomarkkinointia. Voi saatanan saatanan kommunistilehti.

Turvallisuusviikko – Episode 2 out now! 112 auttaa jatkossa myös tekstarilla!

Yleinen hätänumero (Alk. 29.7.1991)

Jo eskarista asti on painotettu, kuinka hädän ja epätoivon hetkellä soitetaan reippaasti yksykskakkoseen (112), mikäli mahdollista. Meitsille opetettiin vielä vanha numero, mutta muutaman vuoden takomisen jälkeen muistin  käyttää tätä nykyisin käytössä olevaa 112:ta.

Muutaman kerran junnuna oon ollut tuonne yhteydessä. Kerran piloillani, mikä on TOSI typerää, ja kerran hälytin ambulanssin hakemaan sydänkohtauksen saaneen naapurin rouvan. Pilapuhelu johti messevään saarnaan kotona. Soittivat nääs hätäkeskuksesta takaisin ja faija sattui vastaan puhelimeen. Ripeä ambulanssitilaaminen taas pelasti Aune-tädin hengen. Hyvä mä!

#1 Milloin ja miksi hätäkeskukseen (112) voi soittaa?

– Hätänumero 112 on auki 24/7, eli sinne voi soittaa milloin tahansa.

Sairaanhoitoa

– Hätänumeroon 112 tulee soittaa aina kiireellisissä, todellisissa hätätilanteissa hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön ollessa uhattuna tai vaarassa tai jos on syytä edes epäillä näin olevan.

Poliisin apua

– Hätänumeroon tulee soittaa myös silloin, jos haluaa ilmoittaa poliisille havaitsemastaan meneillä olevasta rikoksesta.

– Jos epäilyttää, onko kyseessä hätätilanne vai ei, on aina parempi soittaa hätänumeroon 112 kuin olla soittamatta.

Palokunta

– Hätäkeskuksen kautta saa apua pelastuslaitokselta, poliisilta ja nykyään myös terveys- sosiaalitoimen hätätilanteissa.

Sosiaaliapua

– Yleisimpiin maailmassa käytössä oleviin hätänumeroihin voidaan soittaa kännykällä, vaikka näppäinlukitus olisi päällä, puhelimessa ei olisi SIM-korttia, taikka puhelin on lukittunut esimerkiksi liian monen väärän PIN-koodin syötöstä.

– Myrkytystietokeskuksen numero on (09) 471 977 tai (09) 4711. Meripelastukselle on Suomessa omat hälytyskeskuksensa ja erillinen hätänumero 0204 1000.

Toimi, älä ihmettele.

#2Mitä sinne luuriin sanotaan?

a. Kerro, mitä on tapahtunut. Onko kyseessä siis sairastilanne, tulipalo, ryöstö, murto, raiskausyritys, rattijuoppoidiootti jne.

b. Kerro mahdollisimman tarkka osoite (katu, paikkakunta)! Josset tiedä kadunnimeä, puhelu voidaan kyllä paikallistaakin. Aina auttaa, kun katselet, onko lähellä katuviittoja tai muita merkkejä; mainostauluja, joissa lukee jotain etäisyyksiä; tuttuja rakennuksia, yrityksiä esim. huoltamoa, kiskaa jne.; järveä, sorakuoppaa tm. maamerkkiä!

c. Vastaa kysymyksiin rauhallisesti ja lyhyesti. Älä ala sössöttää mitään turhaa ja epäolennaista, vaan pysy skarppina. Kylmetä tunteet ja yritä antaa järkeviä ja selkeitä vastauksia. Mitä paremmin tän hanskaat, sitä nopeaamin saat apua.

d. Toimi annettujen ohjeiden mukaisesti. Kun sinulle neuvotaan, että älä koske potilaaseen, joka on lentänyt autosta pää edellä pusikkoon, mutta pyydetään laittamaan hänelle oma takkisi lämpösuojaksi, tee niinkuin neuvottu. Tyypiltähän voi olla kaularanka murtunut ja jos  päätät omin neuvoin alkaa häntä siirteleen, siinä voi henki lähteä. Eli, noudata annettuja ohjeita.

e. Lopeta puhelu vasta saatuasi luvan. Hätäkeskus pyytää yleensä lisätietoja ja myös paikallistaa puhelun. Pidä linja siis auki, kunnes toisin sanotaan. Soitto hätäkeskukseen on turha, josset tiedä sijaintiasi ja sinua ei pystytä paikallistamaan, kun lyöt luurin kiinni liian nopeasti.

f. Opasta auttajat paikalle. Jos tila on vaikkapa kauppakeskus, kerrostalo, tiuhaan kansoitettu pientaloalue tms., mene auttajia vastaan. Esimerkiksi Kampin kokoisessa kauppakeskuksessa voi mennä viisikin minuuttia, että auttajat löytää vaikkapa johonkin tiettyyn kaffilaan tuupertuneen immeisen. Näin käy, jos ohjeet paikalle on puutteelliset.

Hätätekstaripalvelua valmistellaan!

#3 Saako keskukseen yhteyttä muuten kuin  soittamalla?

Vanha tietotekniikka on jarruttanut hätätekstiviestipalvelun käyttöönottoa. Laatupäällikkö Ari Ekstrand Hätäkeskuslaitokselta kertoo, että tekstiviestipalvelu saadaan koko kansan käyttöön aikaisintaan 2012, jolloin Hätäkeskuslaitos uusii tietojärjestelmänsä. Tähän asti tekstaripalvelua voi käyttää vain kuurot, joille on jo jaettu muilta salasssa pidettävä hätätekstiviestin vastaanottonumero. Tämä viesti lähetetään alueelliseen hätäkeskukseen, eikä sitä voi lähettää valtakunnalliseen yleiseen hätänumeroon.

MIETTEITÄ TEKSTARIPALVELUSTA

Itselleni heräsi kysymys, miksi numero on vain kuuroille? Entäs mykät ja muut puhe/äänihäiriöiset? Entä aivovammaiset, joilla on korva- ja näköhäiriöitä? Entä ne ihmiset, jotka ovat tappajaansa piilossa kaapeissa ja sängyn alla ja joiden on pakko olla hiljaa? Tätä jälkimmäistä skenaariota olen miettinyt erityisen monesti. Satuin näet kerran lapsuudessani (about 14-vuotiaana) oleen himas, kun murtomiehet kantoi viihde-elektroniikkaa ulos kaksin käsin.

Muutama äijä tuli sisään takaovesta, koska avain oli piilotettu typerästi kynnysmaton alle. Mutsin kuningasidea. Meikä teki läksyi omassa huoneessa yläkerrassa, ku tää tapahtu. Luulin, että sisko oli tullut partsin kautta himaan unohdettuaan avaimet aamulla. Ja pah. Murtomiehet ei tienny meikän olevan yläkerrassa, kaikki heitä kiinnostava tavara alhaalla. Oli muuten perkeleen pelottava hetki, ku tajusin, että kohta lähtee kaikki hifi-kama ja ei pystynyt tekeen mitään.

Kova jäbä ku olin, aattelin ekana marssia alakertaan ja toivoa, että kaverit lähtis haneen mut nähtyään. En kuitenkaan uskaltanut. Olin kuullut pollari-tv:stä, että murtomiehet voi olla aseistautuneita. Sit aattelin, että otan tyyoeistä valokuvan huomaamattomasti, mutta eipä onnistunut sekään suunnitelma.  Sen verran järki juoksi, että tiesin mun kamerassa olevan automaattisalaman, joka välähtää jo pienessäkin hämärässä, halusi tai ei.  Viimeisenä tuli mieleen soittaa hätäkeskukseen, mutta se oli suht hankalaa, kun yläkerrassa ei ollut lankapuhelinta. Tuolloin olisi kaivattu kännykkä ja tekstipalvelua.

Kuinka helppo ois ollut laittaa vaan viesti: ”Murto NYT paikassa X, meikä on kotona. Kaksi miestä kantaa Saloraa ja VHS:ii just ulos. Apua, osoite Murtomiestenkatu 2 B 1, Hollola!” Tästä episodista oppineena meille hommattiin joidenkin vuosien jälkeen murtohälyt. Eikä ole sen jälkeen käynyt kutsumattomia vieraita. Kirjoitan tästä kodin suojaamisesta ens viikolla enemmän.

HAASTEITA  KÄYTTÖÖNOTOSSA

Kyllähän toi tekstiviestipalvelun aloittaminen on iso haaste. Tämän takia palvelua vaatisi alussa rekisteröitymisen ja se olisi käytössä 2012 ensin vain kuulovammaisille, kertoo Hätälaitoskeskuksen tietohallintovastaava Jukka Aaltonen Ilkassa. Hyvä tehdä ensin pilotti ja testata, miten palvelu toimii. Tosin kuulovammaiset ovat taas täysin erilainen käyttäjäryhmä kuin terveet ihmiset. Perusteltu syy palvelun oikeaan käyttöön on olemassa, ja en usko vammautuneiden pilailevan heitä oikeasti hyödyttävällä palvelulla. Mutta miten on sitten tavan kansalaisten laita?

MITEN LEVITTÄÄ SANAA UUDESTA PALVELUSTA?

Näin maallikkona luulen suurimman haasteen olevan tästä uudesta palvelusta tiedottaminen ja käytönopastus. Suomessa on pilvin pimein niitä ihmisiä, jotka edelleen soittaa vanhaan hätänumeroon. Herranjestas sentään, muutoksesta on vuosikausia. Lisäks suomalaisista kännykkäomistajista suuri osa on keski-ikäisiä tai seniorikansalaisia, jotka eivät halua/osaa/voi käyttää tekstiviestiä edes arkisessa viestinnässään.

Viestin saaminen koko kansan tietoisuuteen on suht mittava markkinointiponnistus. Niinkuin jo aiemmin valtion hankkeissa on nähty, tää perinteinen mentaliteetti ”ilmoitellaan uutisissa, alueellisissa lehdissä ja bussiaikataulun kulmassa, kyllä se siitä”, ei ole toiminut aiemminkaan. Hätäviestipalvelu on kuin mikä tahansa kuluttajatuotteen palvelulanseeraus ja vaatii mun mielest ammatti-ihmiset. Tästä päästään taas tähän perinteiseen ajattelumalliin ”ei meillä ole varaa”. Vastapallona heitän, onko valtiolla varaa hassata miljoonia uusiin tietojärjestelmiin, jotka mahdollistaa hätätekstiviestipalveun ja sitten jättää markkinointi ja tiedottaminen oman onnensa nojaan ja palvelu jää kokonaan käyttämättä?

PIKKUHÄTÄ, ISO HÄTÄ VAI MEGAVAARA?

Miten viestiä kaikille kansalaisille, MITÄ niihin viesteihin pitää kirjoittaa ja millaisella suomenkielellä? Etenkin nuoret tykkää käyttää paljon lyhenteitä ja tekstarislangia. Tai entäs jos viestissä onkin englantia, ranskaa tai venäjää? Kuka sen tulkkaa ja missä ajassa? Entä miten eri viestit asetetaan keskenään tärkeysjärjestykseen? Kumpi on pahempi tilanne: ”Päänsärky, kaaduin, vasemmasta silmästä meni näkö” vai ”Jalat ei kanna, sydän hakkaa, minulla on vaikea diabetes”?

VÄÄRINKÄYTTÖ

Luulisi tuon tekstarimahdollisuuden lisäävän myös pilailun määrää, sekä laskevan yhteydenottokynnystä liiaksikin. Pilaviestien lisäksi hätäkeskus saattaa jostain kumman syystä ruuhkaantua esim. la-su-välisenä yönä, kun baarit sulkeutuvat. Uskoisin ihmisten lähettävän entistä merkityksettömin perustuin viestejä, tyyliin: ”Käsirysy Tampellan esplanadilla, kaksi miestä kiinni toisissaan”. Onko tässä sitten kyse henkeä uhkaavasta vaarasta vai kahden Duudson-henkisen nuoren pohojalaisen aamuyön painiskabasta, sitä on vaikea sanoa kylmiltään.

Kertaus on opintojen äiti.  Koska 112:een tulee soitettua onneksi niin harvoin nää asiat tuppaa unohtumaa. Toivottavasti tää virkisti muistias. 🙂

Miehenä parisuhdemarkkinoilla

"Jesh, mä ostin täydellisen".

Lukaisin tänään taas pitkästä aikaan Ellien keskusteluketjua, johon kävin aikoinani kommentoimassa. Alkoi vituttaa, ku joku kaikkitietävä tanttu iski siel nyrkkii pöytään ja puukkoo selkään ja valitti, kuinka me markkinoidaan itteemme ketjussa eri nimimerkeillä. Toi on mun mielestä akkojen touhua. Muijat markkinoi toisia muijia esim. kundeille.

Mäki juttelin hetki sit puhelimessa yhden hyvän naiskaverini kanssa ja ihmettelinki, et miks se kuulosti alust asti ihan oudolta. No, lopuks se sai sit kakastuu, et ”mul ois yks tosi kiva ystävä X. Hän on lääkiksessä ja käy duunissa yhdessä labrassa. Semmonen kivannäköinen, vähän aikaa sit eronnut mimmi, joka harrastaa motskareita ja golffiin. Mä lupasin vähä pohjustaa tätä juttuu, ku se ei viittiny soittaa. Niin, lähtisitsä sen kaa joskus ajeleen”.

Siis mistähän helvetistä tossa oli kyse?

En tietenkään lähde, jos muidu ei ees itte uskalla soittaa mulle. Mä en vaan käsitä ämmii, jotka on lähempänä kolmeekymppii ja niiden kaverin pitää pohjustaa soittoo tai tapaamista. Ja sit joku toinen ottaa yhteyttä ja vetää tommosen hirveen markkinointispiikin! Ihan ku lehtimyyjä, en saanu sanottuu ees mitään siihen väliin. En mä naista kuitenkaan ostamassa ole, vaikka mielessä on joskus käynyt Vaimonvälityspörssin pystyttäminen. Tarvetta vissiin ois.

Ja tota mä en ymmärrä yhtään, et ihmisii markkinoidaa aina ekana titteleille ja harrastuksilla. Lekuri, kauppislainen, teekkari, TAIKkilainen, ihan sama. Ei se tuleva ammatti oo se koko nainen kuitenkaan. Ei mul oo mitään hoitsu- tai jakupukuperversioo, mut tiedän, et joillain on ja siks ne deittailee vaan tiettyy ammattiryhmää. Sama se on tosin naisillakin: miehen pitäis olla  poliisi, palomies, arkkitehti tai lentäjä tai mielellään nuo kaikki. Naispuoleista kaveria lainaten: ”Insinööreistä, kirvesmiehistä, stuerteista ja ekonomeista ei ole mihinkään. Insinööreillä ei käy flaksi mimmimarkkinoilla käy, koska ne on yleisesti kuivii nörttei, jotka istuu vaan koneella. Sama homma ekonomeilla, pyörittelee aamupöydässä kirjanpitoo sanomalehden kulmaan ja illan herkkien hetkien aikaan mielessä on jo seuraavan päivän pörssiuutiset. Kirvesmies taas on aina kirvesmies: pyrkii virheettömään kaatoon. Stuertit – siis häh, nehän on kaikki homoja”.

Ihan vaan lentäjä?

Vai panomies?

Vaiko lentäjä univormulla?

Palomies?

Että sillä viisii.. Äijät, valitkaa tarkkaan, mihin ammattiin kouluttaudutte, jos meinaatte naisen saada. 😉 Ei mutta ihan totta puhuen, mun mielestä toi on aika räikeetä yleistämistä. Hei haloo, vaihteluu elämään! Avatkaa silmät ja eläkää laveemmin! Pois tuo rajoittuneisuus! Ja niin joo, tohon harrastusjuttuun… Eihän se tarkoita automaattisesti mitään, et pariskunnalla on samat harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Tietty se antaa keskusteltavaa ja yhteistä tekemistä, mut ei se kuitenkaan niin paljon yhdistä, että itte ensisijaisesti ettisin samoi juttui haarastavaa mimmii. Niin, jotain voimannostaja prätkälesboo!? Kyl ne harrastukset siitä sit muotoutuu yhteen sopiviks hiljallee, ku suhde vakiintuu. Ainaki mulle on käyny yleensä niin, et jompikumpi innostuu toisen harrastuksesta ja siitä tulee yks yhteinen juttu. Seijaki ajo prätkäkortin ja mä innostuin kössistä. Jonki verran tuli yhdessä ajeltuuki ja pelattua sitäkin enemmän.

Jos sopivaa kumppanii alkaa ettii vaan ja ainoastaan yhteisten harrastusten pohjalta, valikoima on suppee. Ajatteleeko ihmiset oikeesti noin ahdasmielisesti? Saatanan parisuhdemarkkinat… Ei ihmisii voi ostaa…

Moro ny!

Ps. Ehdotuksia päivän pimuks? Mul ois pari, mutten osaa valita. Päivän pimust tulki mieleen, et ilmoittauduin suorittaan greencardii. Meen johku Lempäälään… Vai olikohan se Pirkkala. Vai Nokia… No, meen kuitenki. Kiitos Natalie Gulbis! Saas nähä, mitä tostaki seuraa. Mä en oikeen oo semmonen hillintää ja hirveetä hienomotoriikkaa vaativien harrastusten kuningas…

Pps. Ei tsiigus sentään, joku kyseli Elleissä, miten se pääsis Päivän Pimuks. Erkka, onx toi joku sun  läppä?! Ei kai toi nyt voi olla tosissaan…

Häröt ilmiöt

Mä en tajuu miten joudun aina todistaa jotai iha häröjä ilmiöitä. F-kuppi oli ihan oma lukunsa, mut aika jännä oli tääki. Tosin tässä oli jollain tapaa pieni huumorisävytteinen tekijänsä, F-kuppi taas veti hyvinki vakavaks.

No juu, heräsin tos äsken päikkäreilt ku jäi yöunet vähille. En saanu viime yönä oikee nukuttua ja lähin mitsun kans sit joskus pikkutunneil lenkille. Kierrettii hämeenpuistoo alaspäin eteläpuistoo kohti ja sieltä pynden kautta takas kotio. Aamuyön actionit sijottu hämeenpuiston etelä-osion tietämille. HYVIN humalainen mies hoiperteli välil jalkakäytävällä, välil ajotiellä. Se höpisi itekseen ja kiroili iha koko ajan ja yritti saada niitä harvoja öisiä autoilijoita pysähtyy.

Onneks kysees oli se puiston eteläpäädyn mutka, mihi pitää vähä autojenki hidastaa, muute olis voinu käydä huonosti. Yhenki auton se sai melkein pysähtyyn, yritti päästä sisään ja huusi jotai ”jumalauta, kenen autolla sää ajat? minun autoni, jumalauta!!!” ja kaikkee ”on se nyt saatana kumma kun asioista ei voida puhua… vitun mulkut, KUSIPÄÄT!” Niinku vad fan?! 😀 Olikohan tyypiltä mahdollisesti pöllitty auto tai viety kortti lähiaikoina?

Tollasten känniläisten kans saa olla kyl varuillaan, etenki naiset. Tosin helposti voi miehetki joutuu johki käsirysyyn ja ku toiki oli selkeesti agressiivinen. Ei kaiken maailman hulluist voi ikinä tietää jos on esim puukko mukana. Ite oon reenannu pienest asti eri kamppailulajeja mut mitä enempi väkivaltaa ja agressiivisii ihmisii näkee, sitä enempi toivoo ettei ikinäikinäikinä joudu käyttää niit taitoja. Saattaa kuulostaa hassulta, mut niitä asioita opetellaa just siks ettei ikinä alunperinkää joutuis uhkaavaan tilanteeseen. Soitin kytät paikalle kerää sen känniläisen taltee, ettei käy pahemmin kellekään. Kiittelivät kovasti ja sanoivat et toimin ihan oikein! Propsit mulle! 😉

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!