Selvitys Testoksen vaurioista

Sen enempää yksityiskohtiin menemättä tässä tulee lyhyt katselmus Villa Testoksessa tapahtuneisiin muutoksiin eilisten etkojen jälkeen. Todennäköisesti näitä ei niin mairittelevia yksityiskohtia ilmenee vielä lisääkin, mutta tässä ensimmäisen rundin aikaiset havainnot:

1. Terassilla oli keilattu

Kiva laji sinänsä, ei siinä mitään. Mutta siinä vaiheessa, kun keiloina käytetään arvoviinejä, saattaa keilojen omistajaa hiukka vituttaa. Sanomattakin on selvää, et tän mestan ainoo arvoviinien omistaja on Yön Saalistaja, tunnettu myös nimellä Mr Aikarauta.  Mä en edes halua tietää, millä noit pullokeiloja on kaadettu.

No, meikäpoika soittaa Anden ja Jukkiksen siivoonsa. Päätellen tost harakanvarpaita sisältävästä tulosvihosta, jompikumpi on ollut päävastuullinen. Kerrottakoon, että pojat ei digannut lukiosta ja lähtivät amikseen todeten,  että putkarille riittää, ku osaa kirjoittaa ja tulostaa koneella laskuja. Ny niillä on yhteinen firma ja katteet paukkuu taivaissa. Hyvä valinta!

2. Lauteet kiikkuu

Saunan lauteet on hiukkasen kiikkerät. Väittäisin tapahtuneen saman ilmiön, mitä käy, kun 7-henkinen lestadiolaisperhe päättää lähteä mökille Fiat Puntolla. Ei se neljän hengen laude voi kestää seitsemää miestä, perkele sentään.

3. Amme tukossa rokkivessassa

Ja pohjalla lilluu pari senttiä saippuavettä, missä puolestaan killuu  hiuslenksua ja jotain itseruskettavan näköstä tahnaa. Hyi saatana. Tukkeuman aiheuttaja on selkeästi pitkät vaaleat hiukset -> Ritu ja Veera! Ne oli ainoot, jotka halus eilen lotrata porealtaassa. Näytti muuten suht seksyltä, ku ne pesi toistensa selkiä… Hyi mua. Kavereiden muijia molemmat.

4. Erkin skitrofreeninen aikakapseli on nyt myös maaninen

Kiva kundit, että ootte levittänyt laakerit sun muut skedekamat pitkin lattioita. Ja Erkka, miks sä et lukitte ovea? Pistämällä sen kiinni, sun dekkiin tuskin ois liimattu eilen Sauli Niinistön naamaa. Kukahan tonkin irrottaa ilman, ettei spreijit kärsii?

5. Keittiö

Jaa, grillissä on EDELLEEN ribsejä. Luulin, et syötiin ne, mutta sinne jäi… Onneks virrat oli pois kuitenkin, kun häippästii baariin.

6. Buduaarin ytimessä

Jaahas, joku tunkenut Villa Testos-ponin kortsuun. Siis kokonaan kortsun sisälle. Toivottavasti on käyttämätön –  sekä kortsu et poni. Voi ponia, kun kullikin on tipahtanu.

7. Pillunkarvakirja on jossain

Hmm … Nahkakantista ei ole petarin alla. Voi perkele. Tästä tulee murha. Vittu, jos se on jollain jätkistä,  niin mut teurastetaa elävältä. Tai jos se oli eilen Lovessa. Ei mitään hajuu. Jatketaan etsintöjä…

8. Kalsongit vaikeni

Puhuvat kalsarit ei ääntele. Mun moka. Joku muija hiukka suuttu, kun ahistelin sitä kotimatkalla kalsareiden kaa. Tyyppi repäs housut ja sen hienon äänitsydeemin, paskaks.  Huumorintajuton. Mä vaan yritin saada sen painamaan etumusta, muttei ymmärtäny, mitä hauskaa siinä oli, et iso mies juoksee farkut auki Hämppii pitki ja huutaa ”paina mua”.

10. Tomaatti on teillä tietämättömillä

Missähän helvetissä vuoronumeroautomaatti oikeesti on? Hämärä muistikuva ois, et näin sen terassilla jossain vaiheessa. Ei saatana, se on tietty rapussa tai kadulla tuhansina pillun päreinä…

11. En haluu tietää enempää.

Mä lähden hakeen kebabii ja jonku leffan. Silmät ei kestä valoo, kun on karmee kankkunen.

Moro ny!

Källi päivässä pitää Jonten loitolla!

… ainakin vielä toistaseks. Ja toisaalta tää viikon viimeinen källi saattaa parhaillaan pitää myös naiset erossa jontesta… vaikkakin epäilen kyl. 😀

Vannoutuneimmat lukijat on varmaa osannu vähä ynnäillä juttuja yhtee ja tajunnut et se jokin puuttuu viel näistä meidän källeistä. KYLLÄ! Nimittäin puhuvien kalsarien tuunaus!

Tätä operaatioo varten oli onneks varattu lateksihanskoja, kerta ei edelleenkä oltu varmoja onko niit pesty IKINÄ. Turvalline fiilis hygieniasta tuplaantu ku käytettii viel sellasii SARS suojia naamal. Noni eniveis mun duuni oli koodarina ottaa selville jonten kyrpää vasten hieroutuneesta tekniikasta. Tekniikka oli suhteellisen tuttuu kerta purettiin joskus aikoja si serkkupojan kans sellasii puhuvii onnittelukortteja ja säädettiin sinne just jotain omia tervehdyksiä sen perus ”happy birthday” -biisin tilalle. On kaverien ilmeet ollu aina kyl näkemisen arvosia ku onnittelun tilal pärähtää paskanen nauru ja sit jotain ihme häröilyä. Jepjep. Oli joskus olevinaa hauskaaki… tai no kuten kuvasta näkyy, ei me miehet taideta ikinä kasvaa aikusiks kerta pirun hauskaa tää on vieläki. 😀

Noni… taas karkas ajatus. Piti selittää jotain siit ite prosessista. Tarkemman syynäyksen jälkee tää kalsarin sisäinen tekniikka ei siis kuitenkaa ollu iha samanlaine ku semmonen onnittelukortin vastaava, joten se äänittely ei onnistunutkaan siltä seisomalta. Oltiin tosin jo tallennettu etukäteen omat mörinämme mäkkärillä, vähän möreemmäks tuunattuna. 😉

Onneks yks TTY:llä opiskeleva kaveri lupas jelppiä karhu-mäyrä palkkiolla. Halvalla menee mut ei ainaka meidä paree valittaa. Elikkäs kävin hondalla kyläilemäs hervannassa, mörinät sisältävä muistitikku ja kalsarin sisäinen tekniikka messissä. Ei tullu kaverille mainittua mistä nekin virtapiirit oli kaivettu, olis voinu jäädä tuunaus sikseen. 😀 No enivei kaveri teki aiiiiivan loistavaa jälkee! Ollaa tääl p-manin kans repeilty tälle källille aika tyylikkäästi!

Ja jotta källi olis tarpeeks moniulotteinen haluttiin tähänkin upottaa poniteema. Jälleen p-manin (bänditovereiden lahjottamat) my little pony kamikset pääsi käyttöön. Täl kertaa framille pääs t-paita tai pikemminki sen logo. P-man vanhana käsityöläisenä saksi nätisti ponikuviot irti paidasta ja ompeli kalsareihin huulten tilalle. Lopulta tyytyväisyyttä hykerrellen palautettiin tuunatut kalsarit takaisin sinne mistä ne otettiinki. 😉

Työmme hedelmät: Puhuvat kalsarit, joissa etumuksen kohdalla my little pony logo. Logosta painettaessa kuuluu möreä, lähes demoninen ääni, joka kehottaa tuuppaamaan ”Kakkoseen, kiitos!”

Aiheesta (sadalle ensimmäiselle) innostuneelle on myös tarjolla tuo kyseinen ääniklippi mp3-muodossa, vaikkapa tyylikkääksi soittariksi! Toimi nyt, sillä nopeat syövät hitaat. 😉 Voit lähettää pyyntösi osoitteeseen ristipissarit@gmail.com

Nyt tää poika lähtee lenkille, adjö!

Ponit valjaisiin

Täytyyhän sitä riettaat pikkuponit valjastaa, ettei ne vaeltele pitkin Jonten kammiota niinku huvittaa. Näissä valjaissa on kuitenki muutama erityispiirre, jotka ei välttis oo Jonten mieleen. Ensinnäkin, ne on virkattu 9-kokoisella koukulla vanhan t-paidan suikaleista, eli ovat helvetin paksut, eivätkä katkea ilman saksia. Kumma juttu, että kaikki Jonten teräaseetkin katoaa just ennen ku se palaa. 😉 Toiseksi, valjaat on kiinnittyneet – ihan iitestään ja täysin vahingossa – myös muihin Jonten tavaroihin kuin Poneihin.

KYLLÄ, todellakin virkkasin aamuyöstä (kiinteistä ketjusilmukoista!) paksun valjasnarun, jolla on pituutta about 20 metriä. Syntyi yllättävän nopeesti,vaikken oo hetkeen pidellyt koukkuu kädessä. Ja kuten källiviikoilla on odotettavissa, me pojjaat vedettiin valjaat ympäri ämpäri Jonten huonetta erilaisin umpisolmuin, pujottelemalla sekä tietty niittaamalla ne tekstiileihin. Reilu meisinki!

Ensiksi lassottiin muutama löhötuoli vaatekaapin oviin. Jos tuolii yrittää siirtää pois kävelyväylältä, kaapin ovet aukeaa. Jos taas pyrkii kaapille, solmut, jotka vedettiin kahvojen läpi. kiristyy entisestään. Ihan harmiton pikkueste väsyneelle matkalaiselle, joka todennäköisesti haluu ekaks lysähtää löhäriinsä tai kenties vaihtaa rennommat kuteet niskaan. Yks nyanssi me muistettiin onneks ennen kaappien telkeemistä. Otettiin nimittäin puhuvat kalsarit taltee myöhempää ”tuunausta” varten.

Kaappi-tuoli-setin jälkeen naru sukelsi toiseen kaappiin ineen ja sujahti tiukasti (suht kalliin näköisen) henkarissa roikkuvan puvun hihasta sisään ja toisesta ulos. Pistettiin varmuuden vuoks hihansuuhun niitti, ettei ny ihan helpolla saa irti. Snadisti saattaa olla rypyssä tumma liituraita-Boss, kun Jontte palaa. ;)Alusvaatteiden seassa oleva pikkuponikin muistettiin kiinnittää samaan naruun. Kun nartsaa yrittää irrottaa puvusta, pikkuponi ja muutamat siihen liimautuneet kalsongit saattaa tipahtaa syliin…

Repiä nartsaa ja ponia irti lukuisista kalsareista on just se, mitä tahtoo ekaks tehdä, kun on istunut 14 tuntia lentokoneessa. Ja tietty iloa lisää se, että kalsareihin on solmittu sievästi kiinni kasa mustia sukkia. Bossille kiitos extra-pitkistä varsista. Hups.
Kaapista vedettiin naru sängyn yli toiselle puolelle huonetta kii tietokonetasoon. Naru ujutettiin näppärästi kajareiden läpi, sipaistiin näytön ympärille (ihan vähä tartettii lisäkiinnikkeeksi kontaktimuovia). Lopulta kompleksiin yhdytettiin myös jonten kakkosläppäri. Tulipa siitä sievä lahjapaketti, ja oih, niin kauniilla umpisolmulla. Ja vieläkin oli nauhaa vajaa puolet jäljellä. Mitäs sille sit tekis?

Erkka keksi vetää narun tietokonepöydältä valaisimeen, joka on muuten maksanut about 3000 egee, näin nyanssina. Nnoh, näppärät miehen sormet pujotteli design-härvelin söpöön solmuun ja sokerina pohjalla pyöräytettiin muutamat 60 watin lamput narun sisälle. Ehkä ne ehtii kevyesti kärtsää ja laukaista palohälärit, kun jontte räppää valot päälle ja alkaa ihmetellä, mitä Villa Testoksessa on tapahtunut. Lampusta naru vedettiin vielä loppuihi poneihin ja narun pätkä jäi asiallisesti roikkumaan VT-ponin takapäästä, kuin iso poninpökäle kerrassaan.

Nyt on ponit turvallisesti valjaissa ja J tykkää pikkujäynäst. Ainoo huono puoli o tietty se, että ihan hirveitä bileitä ei enää viitti täs mestas pitää tai tuhoaa itte omat källinsä. No, ehkä me selvitään. Huomenna aateltiin ”lainata” jonten eteiseen sellainen vanhanajan jonotusnumeroautomaatti. Pitäähän misujen pysyä orderissa. Olishan se kamalaa, jos nahkakantisen sisältö ja todellisuus menis sekaisin, eikä muistas mikä kiehkura on kenenkin fledasta (tai pimpsasta) napattu. No joo, mut huomen täytynee lähteä käymään isommassa marketissa automaatin hakureissulla. Kerrotaan sit myöhemmin tarkemmin, kuin pärjättiin. Erkalla oli jo pari ideaa, miten semmonen pömpeli duunataan ulos asti. Ootan innolla…
Källiraportti nro 2 päättyy näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Moro ny!

Ps. Thaihenkinen naudanlihasalaatti kruunas mun illan. Vain lihansyöjille. 😉

Ponitarhan kosto

No ny on si action-viikot päräytetty käyntiin ihan ryminällä! P-man oli tosiaa jättäny keittiöön niit my little ponyja meidän källejä varten. Ei se vielkää suostunu paljastaa mistä ne on kotosin. Ehkä en enää tän jälkee kysele. Oon tässä jo näiden ekojen testos-päivien aikana saanu huomata et vanha sanonta ”autuaita ovat tietämättömät” tjs pätee myös poikamies kommuunis. Jontekin nahkakantista kirjaa selattuanikin olisin ollu paljo tyytyväisempi jos en vaan olis ikinä saanu tietää et kysees on joku sen pillukarvakirja. Hyh.

 

Mutta nyt ite källeihin. Yritän tän kappaleen jälkeen kirjottaa källitunnelman kohottamiseks mahdollisimman raportti-luontosta kirjakieltä, vaik se on vähän lame ja mun tapaukses hiiiiiidasta. Mut pakko todistaa et ruotsipoikakin voi haltsata suomen, perkele! No vähä huijausta, ku oon kotona puhunu aina kuitenki äidin kans suomee ja ruottissakin kävin suomenkielistä koulua. 😉 ASIAAN:

 

Villa Testoksen action-viikkojen ensimmäinen källi oli nimeltään ”Ponitarhan kosto”. Tässä källissä keskityimme siis P-manin mysteeristen My Little Ponyjen ripotteluun ympäri Jonten valtakuntaa. Ennen ponitarhan asemointia käynnistimme valmistelevan operaation: ”Pimp My Little Pony”. Pidimme keittiössä lounaan yhteydessä pienen ideariihen ponijoukkion päänmenoksi. Esille nousseita ehdotuksia olivat:

 

§1 Maaliponi

* ponin tuunaaminen tusseilla, Seijan vanhoilla huulipunilla yms

 

§2 Hajuponi

* ponin vahva hajustaminen parfyymeilla, tabascolla, pieruspraylla yms.

 

§3 Voodoo-poni 

* poni täyteen neuloja ja muita teriä

 

§4 Villa Testos -poni 

* sinitarrasta/muovailuvahasta ponille iso kyrpä

 

§5 Paskaponi

* irroitetaan ponin pää ja tungetaan runko täyteen paskaa tai jotain muuta ikävää ainetta

 

§6 Ponimatti 

* pää jälleen irti, poni täyteen viinaa, pää takaisin paikoilleen

 

§7 Jonten poni

* pitkähiuksinen…hups, ei kun pitkäharjainen tyttöponi ruoskalla varustettuna

 

 

Koska poneja oli yhteensä vain neljä, oli tarpeen pitää kahden hengen suljettu lippuäänestys. Suurimmaksi suosikiksi nousi yllättäen Villa Testos -poni isolla vehkeellä. Mukavasti seuraavilla sijoilla hajuponi, voodoo-poni sekä Jonten poni. Ponien vähyys rupesi vituttamaan joten päädyimme yhdistelemään esille nousseita ideoita. 

 

Suurin osa tarvikkeista löytyi käden ulottuvilta, paskaa myöten. Lisäbuustia kaipasimme ainoastaan hajuponin virittelyssä. Pieruspray löytyi luonnollisesti P-manin nyssyköistä vapun jäljiltä ja tabasco Villa Testoksen keittiöstä. Ainoa kaipaamamme ainesosa oli sopiva hajuvesi. Koska emme laiskuuttamme jaksaneet valua kaupoille tuoksuja haalimaan, keksimme poiketa rouva Ståhlbergin luona päiväkahvilla. Leivoimme siltä seisomalta pellillisen korvapuusteja (joojoo, osataan leipoo!) viemisiksi ja sitten ei muuta kun koputtelemaan. Rouvan luona kyläilystä on luvassa tarkempi selostus myöhemmässä entryssä, mutta sen verran paljastan, että takaisin kotiin lähteissä yksi poneista tuoksahti vahvasti Chanel No. 5:lta. 😉

 

Ponien tuunauksen tuloksena:

 

1. Pinkki poni = Hajuponi meets Paskaponi

* Chanel No. 5 + pieruspray + tabasco + sisällä oleva salainen aine

* hajuponi päätyi jonten yöpöydälle, jykevästi kaksipuoleisella teipillä

 

2. Sininen poni = Villa Testos -poni

* Villa Testoksen oma poni sai omat jykevät man partsinsa muovailuvahasta, joka kiinnitettiin ponin alavatsaan liimalla.

* Poni päätyi kiinni samaisella teipillä seinään, jota vasten Jonten sänky lepää 

 

3. Keltainen poni = Jonten poni

* Pitkäharjainen kaunis tyttöponi ruoskalla varustettuna päätyi Jonten vaatekaappiin, tarkemmin alushousujen sekaan

 

4. Vihreä poni = Voodoo-poni

* ”Neulottu” poni löysi tiensä kaksipuoleisen teipin avulla Jonten huoneen kattoon.

 

Päätän ”Ponitarhan kosto” -raporttini tältä erää. Kiitos kärsivällisyydestänne ja kuulemiin! 😉