Ponit valjaisiin

Täytyyhän sitä riettaat pikkuponit valjastaa, ettei ne vaeltele pitkin Jonten kammiota niinku huvittaa. Näissä valjaissa on kuitenki muutama erityispiirre, jotka ei välttis oo Jonten mieleen. Ensinnäkin, ne on virkattu 9-kokoisella koukulla vanhan t-paidan suikaleista, eli ovat helvetin paksut, eivätkä katkea ilman saksia. Kumma juttu, että kaikki Jonten teräaseetkin katoaa just ennen ku se palaa. 😉 Toiseksi, valjaat on kiinnittyneet – ihan iitestään ja täysin vahingossa – myös muihin Jonten tavaroihin kuin Poneihin.

KYLLÄ, todellakin virkkasin aamuyöstä (kiinteistä ketjusilmukoista!) paksun valjasnarun, jolla on pituutta about 20 metriä. Syntyi yllättävän nopeesti,vaikken oo hetkeen pidellyt koukkuu kädessä. Ja kuten källiviikoilla on odotettavissa, me pojjaat vedettiin valjaat ympäri ämpäri Jonten huonetta erilaisin umpisolmuin, pujottelemalla sekä tietty niittaamalla ne tekstiileihin. Reilu meisinki!

Ensiksi lassottiin muutama löhötuoli vaatekaapin oviin. Jos tuolii yrittää siirtää pois kävelyväylältä, kaapin ovet aukeaa. Jos taas pyrkii kaapille, solmut, jotka vedettiin kahvojen läpi. kiristyy entisestään. Ihan harmiton pikkueste väsyneelle matkalaiselle, joka todennäköisesti haluu ekaks lysähtää löhäriinsä tai kenties vaihtaa rennommat kuteet niskaan. Yks nyanssi me muistettiin onneks ennen kaappien telkeemistä. Otettiin nimittäin puhuvat kalsarit taltee myöhempää ”tuunausta” varten.

Kaappi-tuoli-setin jälkeen naru sukelsi toiseen kaappiin ineen ja sujahti tiukasti (suht kalliin näköisen) henkarissa roikkuvan puvun hihasta sisään ja toisesta ulos. Pistettiin varmuuden vuoks hihansuuhun niitti, ettei ny ihan helpolla saa irti. Snadisti saattaa olla rypyssä tumma liituraita-Boss, kun Jontte palaa. ;)Alusvaatteiden seassa oleva pikkuponikin muistettiin kiinnittää samaan naruun. Kun nartsaa yrittää irrottaa puvusta, pikkuponi ja muutamat siihen liimautuneet kalsongit saattaa tipahtaa syliin…

Repiä nartsaa ja ponia irti lukuisista kalsareista on just se, mitä tahtoo ekaks tehdä, kun on istunut 14 tuntia lentokoneessa. Ja tietty iloa lisää se, että kalsareihin on solmittu sievästi kiinni kasa mustia sukkia. Bossille kiitos extra-pitkistä varsista. Hups.
Kaapista vedettiin naru sängyn yli toiselle puolelle huonetta kii tietokonetasoon. Naru ujutettiin näppärästi kajareiden läpi, sipaistiin näytön ympärille (ihan vähä tartettii lisäkiinnikkeeksi kontaktimuovia). Lopulta kompleksiin yhdytettiin myös jonten kakkosläppäri. Tulipa siitä sievä lahjapaketti, ja oih, niin kauniilla umpisolmulla. Ja vieläkin oli nauhaa vajaa puolet jäljellä. Mitäs sille sit tekis?

Erkka keksi vetää narun tietokonepöydältä valaisimeen, joka on muuten maksanut about 3000 egee, näin nyanssina. Nnoh, näppärät miehen sormet pujotteli design-härvelin söpöön solmuun ja sokerina pohjalla pyöräytettiin muutamat 60 watin lamput narun sisälle. Ehkä ne ehtii kevyesti kärtsää ja laukaista palohälärit, kun jontte räppää valot päälle ja alkaa ihmetellä, mitä Villa Testoksessa on tapahtunut. Lampusta naru vedettiin vielä loppuihi poneihin ja narun pätkä jäi asiallisesti roikkumaan VT-ponin takapäästä, kuin iso poninpökäle kerrassaan.

Nyt on ponit turvallisesti valjaissa ja J tykkää pikkujäynäst. Ainoo huono puoli o tietty se, että ihan hirveitä bileitä ei enää viitti täs mestas pitää tai tuhoaa itte omat källinsä. No, ehkä me selvitään. Huomenna aateltiin ”lainata” jonten eteiseen sellainen vanhanajan jonotusnumeroautomaatti. Pitäähän misujen pysyä orderissa. Olishan se kamalaa, jos nahkakantisen sisältö ja todellisuus menis sekaisin, eikä muistas mikä kiehkura on kenenkin fledasta (tai pimpsasta) napattu. No joo, mut huomen täytynee lähteä käymään isommassa marketissa automaatin hakureissulla. Kerrotaan sit myöhemmin tarkemmin, kuin pärjättiin. Erkalla oli jo pari ideaa, miten semmonen pömpeli duunataan ulos asti. Ootan innolla…
Källiraportti nro 2 päättyy näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Moro ny!

Ps. Thaihenkinen naudanlihasalaatti kruunas mun illan. Vain lihansyöjille. 😉

Ponitarhan kosto

No ny on si action-viikot päräytetty käyntiin ihan ryminällä! P-man oli tosiaa jättäny keittiöön niit my little ponyja meidän källejä varten. Ei se vielkää suostunu paljastaa mistä ne on kotosin. Ehkä en enää tän jälkee kysele. Oon tässä jo näiden ekojen testos-päivien aikana saanu huomata et vanha sanonta ”autuaita ovat tietämättömät” tjs pätee myös poikamies kommuunis. Jontekin nahkakantista kirjaa selattuanikin olisin ollu paljo tyytyväisempi jos en vaan olis ikinä saanu tietää et kysees on joku sen pillukarvakirja. Hyh.

 

Mutta nyt ite källeihin. Yritän tän kappaleen jälkeen kirjottaa källitunnelman kohottamiseks mahdollisimman raportti-luontosta kirjakieltä, vaik se on vähän lame ja mun tapaukses hiiiiiidasta. Mut pakko todistaa et ruotsipoikakin voi haltsata suomen, perkele! No vähä huijausta, ku oon kotona puhunu aina kuitenki äidin kans suomee ja ruottissakin kävin suomenkielistä koulua. 😉 ASIAAN:

 

Villa Testoksen action-viikkojen ensimmäinen källi oli nimeltään ”Ponitarhan kosto”. Tässä källissä keskityimme siis P-manin mysteeristen My Little Ponyjen ripotteluun ympäri Jonten valtakuntaa. Ennen ponitarhan asemointia käynnistimme valmistelevan operaation: ”Pimp My Little Pony”. Pidimme keittiössä lounaan yhteydessä pienen ideariihen ponijoukkion päänmenoksi. Esille nousseita ehdotuksia olivat:

 

§1 Maaliponi

* ponin tuunaaminen tusseilla, Seijan vanhoilla huulipunilla yms

 

§2 Hajuponi

* ponin vahva hajustaminen parfyymeilla, tabascolla, pieruspraylla yms.

 

§3 Voodoo-poni 

* poni täyteen neuloja ja muita teriä

 

§4 Villa Testos -poni 

* sinitarrasta/muovailuvahasta ponille iso kyrpä

 

§5 Paskaponi

* irroitetaan ponin pää ja tungetaan runko täyteen paskaa tai jotain muuta ikävää ainetta

 

§6 Ponimatti 

* pää jälleen irti, poni täyteen viinaa, pää takaisin paikoilleen

 

§7 Jonten poni

* pitkähiuksinen…hups, ei kun pitkäharjainen tyttöponi ruoskalla varustettuna

 

 

Koska poneja oli yhteensä vain neljä, oli tarpeen pitää kahden hengen suljettu lippuäänestys. Suurimmaksi suosikiksi nousi yllättäen Villa Testos -poni isolla vehkeellä. Mukavasti seuraavilla sijoilla hajuponi, voodoo-poni sekä Jonten poni. Ponien vähyys rupesi vituttamaan joten päädyimme yhdistelemään esille nousseita ideoita. 

 

Suurin osa tarvikkeista löytyi käden ulottuvilta, paskaa myöten. Lisäbuustia kaipasimme ainoastaan hajuponin virittelyssä. Pieruspray löytyi luonnollisesti P-manin nyssyköistä vapun jäljiltä ja tabasco Villa Testoksen keittiöstä. Ainoa kaipaamamme ainesosa oli sopiva hajuvesi. Koska emme laiskuuttamme jaksaneet valua kaupoille tuoksuja haalimaan, keksimme poiketa rouva Ståhlbergin luona päiväkahvilla. Leivoimme siltä seisomalta pellillisen korvapuusteja (joojoo, osataan leipoo!) viemisiksi ja sitten ei muuta kun koputtelemaan. Rouvan luona kyläilystä on luvassa tarkempi selostus myöhemmässä entryssä, mutta sen verran paljastan, että takaisin kotiin lähteissä yksi poneista tuoksahti vahvasti Chanel No. 5:lta. 😉

 

Ponien tuunauksen tuloksena:

 

1. Pinkki poni = Hajuponi meets Paskaponi

* Chanel No. 5 + pieruspray + tabasco + sisällä oleva salainen aine

* hajuponi päätyi jonten yöpöydälle, jykevästi kaksipuoleisella teipillä

 

2. Sininen poni = Villa Testos -poni

* Villa Testoksen oma poni sai omat jykevät man partsinsa muovailuvahasta, joka kiinnitettiin ponin alavatsaan liimalla.

* Poni päätyi kiinni samaisella teipillä seinään, jota vasten Jonten sänky lepää 

 

3. Keltainen poni = Jonten poni

* Pitkäharjainen kaunis tyttöponi ruoskalla varustettuna päätyi Jonten vaatekaappiin, tarkemmin alushousujen sekaan

 

4. Vihreä poni = Voodoo-poni

* ”Neulottu” poni löysi tiensä kaksipuoleisen teipin avulla Jonten huoneen kattoon.

 

Päätän ”Ponitarhan kosto” -raporttini tältä erää. Kiitos kärsivällisyydestänne ja kuulemiin! 😉