Kunkkuidea ja Kontio hanukassa

miles

Tarinaa.

Kerta mä sain tänään ”fudut”, niin käytan jatkossa energiani elämiseen. Huomenna aletaan siis suunnitella risteilyä tai Euroopan matkaa. (Edit: Itseasias mun frendi, joka opiskelee Saksassa lentoemännäs, lupas jo majoittaa meidät pojjaat emojen kommuuniin. Me like. ;). Ex-tempore lähdetään, mitäs muutakaan. Jontel on kuppa kullissa, meikä on nyt taas lusmu ja Erpalla menee muuten vaan hermo skolen kanssa. Tarvitaan siis lomaa. 😉

miles2

Totuus.

Muutama sananen työjutustani. En mä fuduja saanut, mutta se lanseerausprojekti vedettiin jäihin tältä vuodelta. Vitun hienoo. About 160 tuntia turhaa duunia usealta kuukaudelta.

Mähän olin jo:
– suunnitellut konseptin mainostoimiston kanssa
– tehny viestintäpläänit
– toteuttanut kaikki markkinointimatskujen tilaukset ja maksanut ennakot osasta
– haastatellut ja rekrynny työntekijät
– sopinut aikataulut ja organisoinut homman käytännössä
– luonut raportointiperusteet
– esitellyt koko paskan alustavasti mun gradun aiheena ja näin ollen tosta paskalaitoksesta vapauttavana tekona.
Ja nyt sitten kaikki meni vituiksi. Eiks tätä saakin juhlia vähän? Ja missä mä nyt pidän uusia pukuja, jotka se Pohjanheimon setä mulle räätälöi? Vittu sentään.

Ainoo hyvä puoli on, etten oo laskuttanut tosta yhtään palkkaa. Nyt laskutan. Ja aattelin härskisti vetää mahdollisimman paljon kulukorvauksina. Pistin pokkana kaikki junamatkat muka omal prätkällä tehdyiksi. Ja lisäks nostan päivärahat jokaiselta mahdolliselta reissupäivältä. Tarttis varmaan aatella jonku firman perustamista, ni sais hoidettuu laskulla kaikki, eikä tarttis sählää verokortin kanssa.

Ylläri, et jouduin kädenvääntöön tos korvauksen maksamisesta. Vitun nihilistit. Aina joku yrittää kusettaa. Välil tuntuu, et kaikki mainostoimistot veivaa meneen näiden periaatteiden varassa:
1. Me huijaamme tyhmiä. Ole siis varpaillasi.
2. Me maksamme vähemmän, mitä kuuluisi. Tarkasta siis tilinauhasi, Sherlock.
3. Me emme pidä ideoitasi ja ajatuksia juuri minään. Ainoastaan meidän omat aivoitukset rokkaa.
4. Sinun keksinnöt kelpaavat vain silloin, kun on pöllittävissä ilmaiseksi ja myytävinä miljoonilla tyhmille asiakkaille eteenpäin.

Meinasivat maksaa palkan siis vasta ens vuoden puolella. Vedoten siihen, että sopimukses luki, että ”korvaus maksetaan, kun projekti on toteutettu”. No, mäpäs olin fiksu ja vaadin työsoppariin lisäpykälän, jonka perusteella projektikorvaus maksetaan 2 viikon kuluttuessa projektin mahdollisesta keskeytymisestä, oli syy mitä tahansa. Iso käsi Yontelle, että auttoi mua sorvaamaan sekä työsopparia että projektisopimusta. Vittu. Sen päivän haluisin nähdä, ku joku markkinointialalla kohtelee työntekijöitään (myös meitä projektityöläisiä) pyyteettömän rehellisen erinomaisesti. Sitä ootellessa taitaa taas olla parempi keskittyy kouluun, matkailuun, golfteoriaan, muijiin ja ryyppäykseen.

Morooo…

Totuuden hetki Sarille ja tippuriteinille

Yksi vittumaisimmista viikoista pitkään aikaan takana. Nyt rentoudun hyvän punaviinin parissa, Totuuden hetken äärellä. Aijaijai Sari, myönsi jo käyttäneensä pimeää työvoimaa. Miksi ton naisen sukunimeäei löydy mistään? Mä olen ihan varma, että toi muija saa kaikenmoista jeesustelua osakseen siksi, että kyseessä on autististen lasten opettaja. Vammaisten parissa työskentelevienhän pitäisi olla jotain vitun Maria Magdaleenoja…

Ai niin, kuppaepisodi etenee: epäilen siis saaneeni tartunnan yhdeltä opiskelijatytöltä, jota vetäisin syyskuussa. Mulla ei tietenkään ole sen puhelinnumeroa, mutta muistan sen puhuneen, että yhden ison ainejärjestön puhis on sen kaveri.  Otin tyyppiin yhteyttä ihan muina miehinä, puhiksen numero oli järjestön sivuilla. Soittelin ja kyselin ”Annen” numeroa muka kouluasioissa, täydestä meni, vitun kritiikitön idiootti. Parin soittoyrityksen jälkeen sainkin mimmin kiinni.

Lyhyen sananvaihdon jälkeen asia alkoi selvitä hyvin nopeasti. Muija paljasti tienneensä koko ajan, että sillä oli tippuri, ja halusi kuulemma TAHALLISESTI TARTUTTAA KALTAISENI SÄÄLITTÄVÄN KOLMEKYMPPISEN GIGOLON! Jumalauta! Muija totesi asian niin vitun nyrpeästi ja itseensä tyytyväisenä, paraskin oravia pelastava femakkolehmä. Meni muija aika hiljaiseksi kun totesin kylmän rauhallisesti, että käräjillä tavataan kultsi. Oulussa joku mies sai muistaakseni aika kovan tuomion HIVin levittämisestä, joten kaipa tippuristakin jotain rapsahtaa. Muija meni ihan hiljaiseksi luurin toisessa päässä. lopetin puhelun. Nyt vastaajani on täynnä hysteerisiä poruviestejä, mut en jaksa purkaa niitä vielä. Pitää keksiä, millaisen opetuksen antaisi eukolle. Kun en oikeesti jaksais tonne käräjille mennä kun pitäisi sen läskinkin kanssa siellä tapella.

Haa, nyt taitaapi Sari saada potkut, haiskahtaa alkoholismilta….

%d bloggaajaa tykkää tästä: