Työpäivä #2: Hiukka parempi.

Jepujee, tänään tasan 8.00 talon itäpuolelle raahautui väsyneen meikäläisen lisäks suht asiallisennäköinen nuori muikki. Ei ollut balettitossuja jalassa!  Aamuyön hiljaisuudessa kuuntelin, säestäiskö lampsintaa se ärsyttävä Kinder-rojujen kilinä takin alta. EI! 

Keksinki muuten yöllä, miks Tippis oli ni luotaantyöntävänoloinen eilen. Se näytti luonnollisessa lookissaan The 69 eyesin Jyrki69:ltä! Ja Private Linen keulahahmolta, ja yllättäen myös Uniklubilta. Ja Mötley Crue:lta. Sekä tietenkin Monroelta. Tosin noi äijät ei käytä säärystimiä, balleriinoja ja raitasukkiksia. Mut meikki ja hiuskuontalo oli samaa sarjaa. Kai tolla tyylillä joku nimikin on, mutten tiiä mikä. Siis, ku on tommoinen puolipitkä sekava polkkatukka, etuhiukset vedetty viuhkaksi kasvoille silmiä peittämään ja sit on tommoset vitunmoiset mustat rinkulat silmien alla – ja yllä.  Argh, ei tod. mikään siisti bisneslook. No, tänään oltiin jo askeleen verran lähempänä sitä, mitä pitääkin. 😉  

Ulkonäöllä ja tyylillä on ihan helvetin iso merkitys bisneselämässä, etenki uskottavuuden kannalta. Ensivaikutelma syntyy about kahdessa sekunnissa ja ulkonäkö ny vaan on se The Juttu, johon tuntemattomassa tyypissä ekana kiinnittää huomion. Tsiigatkaas vaikka näitä kuvii. Kumpi tyyleistä istuu paremmin mielikuvaan luotettavasta kemististä? 

Teemaviikko: naisten raivostuttavat muotiblogit ja markkinointipohdiskelua

Näkyy P-man aloittaneen taas teemaviikon, joten runttaampa otsikon alle asiaa itseäni todella paljon hämmästyttävästä ja ärsyttävästä naisten jutusta. Nimittäin luokattoman huonoista, turhista ja tylsistä muotiblogeista. Lueskelen noita ihan siksi, että haluan bongailla kotikutoisia kuvia nuorista kireistä misuista. Mutta aika usein luku- ja katselukokemukset herättävät ärsytystä ja raivoa.

VARSAPOSEERAUS

Kertokaa nyt joku, miksi helvetissä noret naiset eivät osaa enää seistä notkean ryhdikkäästi ja kissamaisesti. Vatsa sisään, bosat ulos ja pylly hyllylle. Nykyään muidut poseeraavat Nicole Richie -tyyliin klommoiset hontelot polvet sisäänpäin käännettyinä. Kaipa tolla varsaposeerauksella tavoitellaan jotakin muka luonnollista, muka välinpitämätöntä ja muka eteeristä tyyliä, mutta näky on lähinnä IHAN VITUN ÄRSYTTÄVÄ!

HENNESIN TUSINARYTKYT JA LAATIKKOKAAVUT

On kiva lukea kunnon muotiblogeja. Esim. Vesa Silverin blogissa on oikeasti fiksua pohdintaa trendeistä. Hän esittelee tulevia huippumallistoja ja pukeutuu itsekin todella persoonallisesti. Valitettavasti suuri osa muotibloggaajista esittelee sivuillaan Hennesin, Vero Modan, Elloksen ja Josefssonin alelumppuja. Heidän tyylinsä on persoonallinen, jos persoonallisuus sattuu olemaan muodissa. Legginsit, kasarikorkkarit ja ylisuuret tunikat meni jo! Hitto kun joku mimmi poseerais ihan valkoisessa laadukkaassa kauluspaidassa ja kapeissa tummissa farkuissa ja tähän kokonaisuuteen olisi yhdistetty joku juju. Ja se mikä nyppii myös, on se että ne suomalaiset muotibloggaajat, jotka esittelevät vähän kalliimpia vaatteita, ovat näitä vitun graafikoita, jotka eivät käytä mitään muuta kuin mustia ja harmaita geometrisiä kaapuja.

VAIN POSITIIVINEN PALAUTE KELPAA

Olen kommentoinut ihan suoraan monien bloggaajien asuja ja tyylejä. Jos mielipiteeni ei ole sattunut olemaan se, mitä arvon blogibööna haluaa kuulla, sitä ei julkaista. Tietenkin on ihan eri asia, jos kommentit ovat suoranaista haukkumista, solvausta ja kiroilua. Mutta tajuatteko naiset hyvät, että kun laitatte itsestänne poseerauskuvia nettiin, te otatte samalla sen riskin, että kaikki eivät teistä pidä. Jos et kestä kritiikkiä, kannattaisi ehkä miettiä kahdesti, onko julkisen kuvilla höystetyn blogin pitäminen sittenkään se kirkkain älynväläys.

NAME DROPPING

Monelle bloggaajalle tuntuu olevan jopa vaatteita tärkeämpää sirotella blogiinsa kuvia ja mainintoja tutuista julkkiksista, niin isoista kuin pienemmistäkin. Blogista menee mielenkiinto, jos Nelliinat, Hannat ja Jennit, Stellat ja Mintut vain kehuvat toisiaan, kertovat mitä ovat keskenään tehneet ja postailevat kuvia toisistaan. Lukijalle tulee ulkopuolinen olo. Tulee sellainen fiilis, että mitä ideaa mun on lukea tätä, kun kyseessä on näköjään jonkun tiukasti rajatun jengin inside-juttu.

scarf

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

spfw_osklen_5

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten toiseen -mutta ei yhtään vähemmän hämmentävään ja ärsyttävään aiheeseen. Kirjoittelinkin jo tuosta Henna Kalinaisen blogista ja samoin teki P-mankin. Tutkiskelin myös Hennan siipan Antti Kurhisen nettisivuja ja ei voi muuta sanoa kuin että ei hyvää päivää sentään…. ensinnäkin, Antti taitaa tehdä blogissaan maailmanennätyksen siinä, kuinka monta kertaa sanaa ”ennenäkemätön” voi käyttää. Toisekseen, jos Henna ja Antti ovat itse väsänneet tämän ”tasoiset” sivut Kotisivukoneella, miten he kehtaavat mainostaa sivujaan tyylikkäiksi ja Antti jopa lupaa, että hänen sivujensa kautta yritykset voivat saada parhaan kilpailuedun Suomen markkinoilla. Antti kertoo sivuillaan myös sen, että hän on ollut töissä Suomen Tattipakastamo Oy:ssä ja hänen lemmikkinsä on venäjänkääpiöhamsteri…. ja kuten kaikki solariumilla, silikonilla, rakenteilla, jatkoilla ja pidennyksillä höystetyt turhat julkkikset, hekin mainostavat itseään ykköstason malleina sekä markkinointi- ja PR-osaajina. Ei vittu!

Naurettiin P-manin kaa silmät vedessä kun katseltiin noita sivuja. Mulla kun on kokemusta ihan oikeasta, kunnon yrittäjyydestä ja P-man on ihan ykkösjätkä mitä tulee markkinointiin ja promotyöhön. Mä en keksi roskalehtien lisäksi mitään firmaa, joka ottaisi sen hirvittävän riskin, että menettäisi maineensa ostettuaan näkyvyyttä näiden sankareiden sivuilta. Ja kukaan itseään kunnioittava yrittäjä ei ottaisi noita ihmisiä promo-, myynti- tai markkinointihommiin. Mä olen jonkin verran käyttänyt promoottoreita messuilla, kun en jaksa enkä ehdi siellä aina itse heilua. Valitsen henkilöt seuraavian kriteerien perusteella:

1.) Henkilö ei saa olla b-luokan pikkujulkkis. Ja vaikka hänen saavuttamansa julkisuus olisi hyvääkin, se voi olla haitaksi firmalleni, koska palkkaan henkilön promoamaan mua ja mun palveluitani enkä halua, että ihmiset tulevat kojulle vain pällistelemään jotain ex-missiä.

2.) Kielitaidon on oltava kohdallaan. Englannin pitää sujua todella hyvin, ja ruotsi ja saksa ovat isoa plussaa. Lasken kielitaidoksi myös suomenkielen. En todellakaan palkkaa tyyppiä, jonka ässä sihisee ja suhisee ja joka honottaa ja kurnuttaa stadilaisittain.

3.) Ulkoasun pitää olla siisti ja neutraali. Ei lävistyksiä, ei paljastavia vaatteita, ei liikaa meikkiä. Paras on sellainen puhdas ja raikas, huoliteltu ja klassinen look.

4.) Kaupallinen/terveys/liikunta/psykologinen koulutus ovat plussaa. Jos henkilö opiskelee vaikka markkinointia ja psykologiaa, tiedän että voin huoletta jättää hänet kahdeksaksi tunniksi edustamaan urheilu- ja hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystäni. Samaa en voi odottaa kynsitaiteilijalta tai brassiwaxingiin erikoistuneelta kosmetologilta.

Nyt pitää mennä. Mulla on nimittäin treffit iranilaisen kanssa! Hän itse taipui vihdoista viimein pyytämään mua syömään. Mä yritin eka miettiä tekosyitä kun haluaisin kauheesti päästä pukille, mut lerssi ei oo vielä terve. Mutta onneksi neitokainen kertoi, että joutuu jatkamaan iltaa klo 22 maissa sukulaistensa luo, hänen isukkinsa on käymässä Suomessa ja niil on jotkut isot kinkerit. Ei tule kiusausta:)

 

Totuuden hetki (Sofia Piitulainen)

Eiliset ”työhaastattelut” meni nappiin. Kuten pojille jo hehkutinkin, mulla on huipputiimi. Fiksuja naisia. Toki joukkoon mahtui yksi mätäkin omena, mutta eiköhän se siinä mukana pyöri. Muuten oisin potkinut tyypin koko proggiksesta, mutta kun se sattui olemaan mainostoimistofrendin sukulainen, niin ei onnistu. Nepotismi rulez alalla ku alalla!

Ehdottomasti paras kandidaatti oli yksi oululainen plikka, sanotaan vaiks Helmi. Tehnyt promoja 12 vuotta, mikä on aika paljon 26-vuotiaaks. Kiertänyt messuilla ympäri maailmaa suomalaisten ja ulkomaisten yritysten kanssa, myynytkin paljon ja hanskas henkilökohtasen vuorovaikutuksen, mitä täs hommas tarvitaan. Oikein asiallinen leidi. Päässyt yliopistoon, mut vissiin panostanut enemmän duuniin viime vuodet. Mimmillä oli myös kokemusta vastuuhenkilön tehtävistä ja ryhmänjohtamisesta, joten tein siitä sellaisen kentällä toimivan ”apukäden”. Proteesin. 😉

Helmi oli viimeinen haastateltava ja meillä venyi jutut tunteroiseen. Muut lähti jo iltaa istuksiin ja me mentiin sit perässä. Sain naikkoselta messevää perspektiiviä toimialaan, joka ei TOD. ole mun juttuni, ennen tätä. Nyt tiedän vähän enemmän alan yrittäjistä, toimintatavoista ja asiakkaista. Niin ja tietty kaikesta scheizzesta, mitä siellä harrastetaan. Sääliks kävi kuunnella, ku Helmi kertoili alan epäselvistä palkkajutuista, pervoista yhteyshenkilöistä ja teinitytöistä, joiden sinisilmäisyyttä härskeimmät käyttää surutta hyväkseen. No, onneks kuulin enemmän hyvää ku huonoa.

Voisin oikeesti kuvitella jatkavani täs bisneksessä. Täs mun jobis yhdistyy myynti, markkinointi, asiakaspalvelu ja henkilöstöasiat. Kaikki kiinnostavia alueita. Sit pitäis löytää vaan firma, joka mut palkkais, ku tää homma loppuu. No, se on sit sen hetken murhe.

Helmi mainosti, et tänään illalla on joku ex-promoottori töllössä Totuuden hetkessä. Joku puolituttu Sofia. Oisko ollut Liimatainen. Vai Piitulainen. Joku -nen. Ymmärsin Helmin räkäisestä naurusta ja vinkeestä kiemurtelusta, että luvassa voi olla suht häröä settiä ja julkkisjuorupaljastuksia. Hmm …

Täytyy virittää antennit valmiiksi iltaa varten ja pitää kunnon tv-studiot isolta kankaalta. Täytyy toivoa, että Sofia ei pilaa mun käsitystä fiksuista ja filmaattisista promoottorinaisista.

Morooo….

Edit: 10.10.

Tästä uudempaan arvioon: Marko Hento piinapenkissä.

Torstaifantasia täyttä totta

Arvatkaas, mitä tapahtuu klo 16.00 > ? Haastattelen 15 promoottorinaista! Pläjä henkilöesittelyitä makaa sylissäni ja tutustun näihin viehättäviin leideihin paraikaa! Aikas mielenkiintoista, et joukossa on kaikkea merkonomista maisteriin ja lennonjohtajasta lääkäriopiskelijaan. Ja kaikki on tehnyt promoja/myyntiä/edustushommia vuosikausia.

Hiukka hävettää, ku kesällä julistin kaikkien pr-tyttöjen olevan tyhmiä kakkosluokan duunareita, jotka tekee hommaa suojatyönään paskalla palkalla ja pakosta. Anteeksi promoottorit. Ei voi tietää kuitenkaan ihan kaikkea, vaiks paljon tietääkin. Ehkä vois sit olla hiljaa, jossei oo mitään sanottavaa. 😉 En mä osaa… Täytyy ottaa jatkos linkkei pariin paikalliseen tekijään ja kysellä vähän tarkemmin, mimmosta populaa alalla oikeesti pyörii. Jotenki tuli aikoinaan se kuva, et promoottorit on joko kauniita tai ei ole muualta saanut duunia, mut nähtävästi se oli ni väärä johtopäätös
No, eikun seireenilauman luokse! Jontte, Erpa: Te ootte ni väärällä alalla. 😉

Kieltämättä hiukka jännittää, vaikka kyseessä on vaan lyhyt 15 minuutin tapaaminen joka mimmin kanssa… Paperit kertoo kyl taustat ja kokemuksen, mut asiakas halus, et mä käyn kaikkien asenteen, motivaation ja todellisen luonteen läpi livenä. Hmm, viidessätoista minuutissa?! No, markkinoinnin ja psykan luennoilta olemme oppineet, että ensivaikutelmahan syntyy about 1-3 sekunnissa. 😉 Tämä pätee myös ihmisiin!

Pojat, jossen tuu kotiin päiväkausiin, oon antanut näiden kaunokaisten joukkovietellä mut… Jos Tiina soittelee mun perään teitille, sanokaa, et oon haastattelemassa 15 kaunista ja fiksua naista. Kjäh, kjäh. 😉 Sen FB-postaukset ei tunnu ny missään. Samoin Seijalle voi sanoa, että olen saanut ylennyksen (korostaa, et oon nykyään rikas & menestyvä liikemies;) ja kertoa myös haastiksista. Tupla kjäh, kjäh… 😉

Morooo… Morooooooo…

%d bloggaajaa tykkää tästä: