PR-hommia ja narsisteja

Sain mielenkiintoinen meilin frendiltä, kyseli olisinko kiinnostunut suunnittelemaan ja toteuttamaan yhden promootiokiertueen. Olenhan mä joskus promoja tehnyt, mut ei ne mun ydinosaamista ole. Toisaalta, myynnistä siinäkin on kyse, eikä Inkusta ja Elmeristä ole kuulunut mitään…

Koitin onkia lisätietoa keikasta, mut frendi ei vielä voinut tarkemmin kertoa. Sen sanoi, että kyseessä ois joku Suomen markkinoille tulossa oleva firma. Oiskohan jostain Baltiasta? Enpä tiedä… Sovittiin sit lounastärskyt ens viikolle. Mennään Tabuun ja jubaillaan tarkemmin kuvioista.
Noi PR-hommat on ihan hauskoja juttuja. Etenkin miehille, koska ainakin sIlloin kuin aloitin hommat, alalla toimivista työntekijöistä joku 90 prossaa oli muijia. Ei haitannut ollenkaan meikäläistä. 😉

Mulla kävi tosi paska säkä ekan PR-duunimestan kanssa. Yks tamperelainen putiikki, nyt vissiin jo konkassa, jätti palkat maksamatta,TEL-maksut tilittämättä eikä saanut mulle ees työtodistusta. Enkä muuten ollut ainoa. Muutenkin se oli ihan ihmetouhua.

Toimari oli yks narsisti mulkku. Sitä ei kiinnostanut kuin oma kate. Työntekijät oli sille pelimerkkejä lisämerkkien hankkimiseksi ja se yritti pokaa lähes joka muijaa.KAikista härskeintä oli, et kerran, kun oltiin viettää iltaa sen meidän pienen mutta tiiviin äijäpromoporukan kesken, kuultiin, kuinka se tj kusetti panneensa lähes jokaista hyvännäköistä työntekijäänsä. Haloo! Jätkä lesoili isoon ääneen, vaikka tiesi, että me muut tunnettiin suurin osa mimmeistä. Ja kukaan niistä helmitsybeistä ei ois semmoista kehäraakki-möhömaha-wanna-be-ukkoa nussint. Osa niistä sen mainitsemista oli reilusti alaikäisiä, jotain 17-vuotiaita.
Toimaria lainaten: ’Pikkutytöt ihania vasta onkin ja sytyttää eniten’.
Hyi saatana. Välillä aina mietinkin, miks sillä oli toimistolla makuuhuone, mut ehkäpä just sitä varten… Kyl mä ymmärrän,et on oikeesti fiksu, varakas hyvännäköinen niin kuin vaikka toi vuokraisäntä, mutta kun tj ei ois saanut ees kamelilta pillua, saati sit fiksuilta nuorilta naisilta.

Yhden tutun piti tehdä ton ko. toimiston kanssa proggis, mut se kaatui siihen, ettei lafka hoitanut omaa osuuttaan. No, mimmi irtisanoi ittensä ja teki selvåx, ettei hän halua olla missään tekemisissä firman kanssa. Lafka jätti sovitut korvaukset maksamatta ja tj alkoi mustamaalata sitä muijaa kaikille. Koska kauppis on tosi pieni, munkin korviin kantautui huhut, kuinka toimari kuulemma oli köyrinyt muikkia Bemarissaan ja kun muija ei ollut antanut ruskeaa, äijä irtisanoi sen siksi.

Voi vittu, et mua sapetti sen mimmin puolesta. Loppuvaiheessa kaikki onnex tajus, millainen kusettaja se tj oli, ja lafkalta alkoi loppua työntekijät. Lopulta persläpi kusi omiin muroihinsa talousasioissa ja asiakkaatkin ymmärsi, millainen paskanjauhaja ukko oli. Mut pitkään se viel sinnitteli alalla, ennen kuin katos. Joskus sen erikoista autoa näkee viel mansessa ja se vissiin viritteli jotain Jennin kanssa, mut en tiiä tarkemmin, kun oon ollut kuvioista poissa jo vuosia.

Mut ymmärrätte, että jäi vähän paska fiilis PR-hommista, vaikka toi nyt olikin yksi kusipää toimialalla, mis on ihan fiksujakin putiikkeja. PR-mimmit (ja kollitkin!) antakaas vinkkejä, mitkä mansessa on nykyään sellaisia luotettavia tekijöitä ja ketä täytyy varoa? Ei oikein tiedä, keneen vois luottaa.

Se mun frendi muuten on yhdessä hesalaisessa mainostoimistossa, et uskon, et niiden kans hommat hoituu, mut näistä paikallisista en tiiä. PR-hommat kyl kiinnostaa, onhan niissä helevetin hyvä tuntiliksa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: