Päivän Pimu: Tehokkaasti treenattu hottispaketti Mari Kasvi, 28.

Tällä kertaa esittelyssä oleva kasvi ei olekaan mikään hentorunkoinen heinä, vaan upean varren päässä on helvetin viehkeä kukinto. Päivän Pimuksi on oikeutetusti valittu Ristipissareiden kovasti fanittama fitnessmimmi-promoottori-juontaja-tanssija-malli-esiintyjä-spiikkeri Mari Kasvi, 28. Yllättäen, Mari todellakin on Fitness-huipulla olevan Tiina Kasvin sisko.

Mari Kasvin kuvia katsellessa tulee ensimmäisenä mieleen, että muikki edustanee samaa tylsää mutta hyvännäköistä otosta kuin lukuisa osa itsensä promoottoreiksi ja malleiksi tituleeraavista nuorista suomalaispimuista. Eli näyttää hyvältä, myy osaamistaan ulkonäöllä, hallitsee pintapuolin kaiken mahdollisen PR:stä spiikkaamiseen sekä tanssimisesta mallin hommiin. Yleistys osoittautuu kuitenkin vääräksi, sillä Marin tapauksessa ulkoisten apujen lisäksi kohdillaan on myös työkokemus ja ammattitaito. Ristipissarit kumartaa syvään!

Mari on valmistunut 2008 radiotoiminnan linjalta Laajasalosta ja tehnyt myös ihan aikuisten oikeasti esiintymishommia, siis muutakin kuin treenatun kroppansa esittelyä. Plikka onkin erinomainen esimerkki, että Helsingin kristillisen opiston radiolinjalta valmistuu jotain aivan muuta kuin jeesustelijoita tai täydennyskoulutettuja pappeja. Vai mitäpä tuumaatte, onko esiintyminen Kutemajärven seksifestareilla tai Sexhibition erotiikkamessujen juontaminen jumalallista hommaa?

Marin on voinut bongata mm. NRJ:n Spin Mag-ohjelmasta, Maybelline-juontoja tekemästä Sokkareilta sekä Live Nation ja Pepsi Max-tapahtumista mikin varresta. Joillekin neitokainen voi olla tuttu myös TV Kympin yritysvideoista tai 4Radion mainospiikeistä. Mimmillä onkin kiva persoonallinen ääni ja huolellinen artikulaatio. Kuulee, ettei kyseessä ole kadun varrelta esiintymään repäistä tavis, vaan ammattilainen.

Vaikka Mari on innostunut kisailemaan tosissaan kehohommissa vasta viime vuosina, on menestystä ehtinyt kertyä mukavasti. Vuonna 2009 nuorempi Kasvi lunasti tittelit Ms Bikini America Over All Winnerinä sekä Ms Bikini Universe medium classin 2nd placen ja Miami bodybuilding Championship Bikini, 1st placen. Ei huonosti! Ms Bikini Universe-skaboissa oli kaiken kaikkiaan neljä suomalaisedustajaa ja Mari sijoittui heistä parhaiten, toiseksi omassa keskipitkien naisten sarjassa, jossa voiton vei ukrainalainen Natalia Muntean. Muntean lunasti myös Ms Bikini Universe All -tittelin.

Ja kun markkinointimies olen, annetaan nyt lopuksi positiivinen kehu myös neitokaisen nettisivuista. Monesti tällaisten all-in-one-tsybyjen sivut ovat täynnä puolialastonkuvia ja varsinaisia referenssejä tai koulutustietoja saa etsiä suurennuslasilla. Kai tässä on kyse siitä, että suurin osa PR-alan yleishöylistä luottaa enemmän ulkonäköön kuin aivomassaan. Kasvi tekee tässäkin positiivisen poikkeuksen. Sivuilla on varsin selkeästi esitetty tehdyt työt, niiden sisältö ja höystetty sitten kokonaisuutta sopivalla määrällä mediaseksikkäitä monipuolisia kuvia.

Blogiin olisin toivonut kunnollista sisältöä, koska sillä saisi paljon lisäarvoa koko bisnekselle. Samoin galleriakäynti ilman rekisteröitymistä, vai mistä lie johtui, etten päässyt kuvia katsomaan, olisi pop. Erityispropsit Kasville lähtee siitä, että sivuilta löytyi palaute-kenttä. Monet PR-tyypit tuntuu olevan niin täydellisiä, etteivät he koe aiheelliseksi pistää edes palauteboksia saiteilleen. Tämä tosin kertoo enemmän nirppanokkaisuudesta tai ajattelemattomuudesta kuin mistään muusta.

Siitä voidaan olla montaa mieltä, millaista kauneusihannetta nahkan läpi loistavat kylkiluut, lähes epäluonnollisen täydelliset rinnat , ihomaalit, oletettavasti valkaistut hampaat ja huippuunsa treenattu, lähes rääkätty, kroppa välittää tavallisille teinipulliaisille, mutta se ei ollutkaan tämän jutun pointti. Meikäläinen nimittäin nostaa hattua kelle tahansa kehollaan töitä tekevälle urheilijalle, sillä tiedän, millaisen määrän treeniä, itsehillintää, sisua ja pitkäjänteisyyttä kyseisissä lajeissa menestyminen vaatii.

Mari Kasvi on osoittanut hämmästyttävän lyhyellä ajalla upeaa kehittymistä, ja toivon todella että mimmi jatkaa skabailua tulevaisuudessa, kun on erinomaiseen alkuun päässyt. Tsempit Testoksen pojilta.

Lopuksi vielä muutama linkki. Ohessa juttu Marin perustamasta brassitanssiryhmästä:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1488140

Pakkotoiston pakollista spekulointia aiheesta:
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?84675-Suomalaistytt-niitt-mainetta-maailmalla

Keskustelua ja kateellisten panettelua Marin kauneudesta tai kauheudesta:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1080956/onko_mari_kasvi_kaunis_

Ja kirsikkana kakun päällä muutama upea kuva, jossa nainen on tyylikkäästi pelkkää jalkaa ja lihasta. Kuolaaminen sallittu.

Upeat kuvat by valokuvaaja Marko Mastosaari:

http://www.mastosaari.com

http://myspace.com/mastosaari

(Tekstilähde: Marin kotisivut ja Mr Google)

Teemaviikko: naisten raivostuttavat muotiblogit ja markkinointipohdiskelua

Näkyy P-man aloittaneen taas teemaviikon, joten runttaampa otsikon alle asiaa itseäni todella paljon hämmästyttävästä ja ärsyttävästä naisten jutusta. Nimittäin luokattoman huonoista, turhista ja tylsistä muotiblogeista. Lueskelen noita ihan siksi, että haluan bongailla kotikutoisia kuvia nuorista kireistä misuista. Mutta aika usein luku- ja katselukokemukset herättävät ärsytystä ja raivoa.

VARSAPOSEERAUS

Kertokaa nyt joku, miksi helvetissä noret naiset eivät osaa enää seistä notkean ryhdikkäästi ja kissamaisesti. Vatsa sisään, bosat ulos ja pylly hyllylle. Nykyään muidut poseeraavat Nicole Richie -tyyliin klommoiset hontelot polvet sisäänpäin käännettyinä. Kaipa tolla varsaposeerauksella tavoitellaan jotakin muka luonnollista, muka välinpitämätöntä ja muka eteeristä tyyliä, mutta näky on lähinnä IHAN VITUN ÄRSYTTÄVÄ!

HENNESIN TUSINARYTKYT JA LAATIKKOKAAVUT

On kiva lukea kunnon muotiblogeja. Esim. Vesa Silverin blogissa on oikeasti fiksua pohdintaa trendeistä. Hän esittelee tulevia huippumallistoja ja pukeutuu itsekin todella persoonallisesti. Valitettavasti suuri osa muotibloggaajista esittelee sivuillaan Hennesin, Vero Modan, Elloksen ja Josefssonin alelumppuja. Heidän tyylinsä on persoonallinen, jos persoonallisuus sattuu olemaan muodissa. Legginsit, kasarikorkkarit ja ylisuuret tunikat meni jo! Hitto kun joku mimmi poseerais ihan valkoisessa laadukkaassa kauluspaidassa ja kapeissa tummissa farkuissa ja tähän kokonaisuuteen olisi yhdistetty joku juju. Ja se mikä nyppii myös, on se että ne suomalaiset muotibloggaajat, jotka esittelevät vähän kalliimpia vaatteita, ovat näitä vitun graafikoita, jotka eivät käytä mitään muuta kuin mustia ja harmaita geometrisiä kaapuja.

VAIN POSITIIVINEN PALAUTE KELPAA

Olen kommentoinut ihan suoraan monien bloggaajien asuja ja tyylejä. Jos mielipiteeni ei ole sattunut olemaan se, mitä arvon blogibööna haluaa kuulla, sitä ei julkaista. Tietenkin on ihan eri asia, jos kommentit ovat suoranaista haukkumista, solvausta ja kiroilua. Mutta tajuatteko naiset hyvät, että kun laitatte itsestänne poseerauskuvia nettiin, te otatte samalla sen riskin, että kaikki eivät teistä pidä. Jos et kestä kritiikkiä, kannattaisi ehkä miettiä kahdesti, onko julkisen kuvilla höystetyn blogin pitäminen sittenkään se kirkkain älynväläys.

NAME DROPPING

Monelle bloggaajalle tuntuu olevan jopa vaatteita tärkeämpää sirotella blogiinsa kuvia ja mainintoja tutuista julkkiksista, niin isoista kuin pienemmistäkin. Blogista menee mielenkiinto, jos Nelliinat, Hannat ja Jennit, Stellat ja Mintut vain kehuvat toisiaan, kertovat mitä ovat keskenään tehneet ja postailevat kuvia toisistaan. Lukijalle tulee ulkopuolinen olo. Tulee sellainen fiilis, että mitä ideaa mun on lukea tätä, kun kyseessä on näköjään jonkun tiukasti rajatun jengin inside-juttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten toiseen -mutta ei yhtään vähemmän hämmentävään ja ärsyttävään aiheeseen. Kirjoittelinkin jo tuosta Henna Kalinaisen blogista ja samoin teki P-mankin. Tutkiskelin myös Hennan siipan Antti Kurhisen nettisivuja ja ei voi muuta sanoa kuin että ei hyvää päivää sentään…. ensinnäkin, Antti taitaa tehdä blogissaan maailmanennätyksen siinä, kuinka monta kertaa sanaa ”ennenäkemätön” voi käyttää. Toisekseen, jos Henna ja Antti ovat itse väsänneet tämän ”tasoiset” sivut Kotisivukoneella, miten he kehtaavat mainostaa sivujaan tyylikkäiksi ja Antti jopa lupaa, että hänen sivujensa kautta yritykset voivat saada parhaan kilpailuedun Suomen markkinoilla. Antti kertoo sivuillaan myös sen, että hän on ollut töissä Suomen Tattipakastamo Oy:ssä ja hänen lemmikkinsä on venäjänkääpiöhamsteri…. ja kuten kaikki solariumilla, silikonilla, rakenteilla, jatkoilla ja pidennyksillä höystetyt turhat julkkikset, hekin mainostavat itseään ykköstason malleina sekä markkinointi- ja PR-osaajina. Ei vittu!

Naurettiin P-manin kaa silmät vedessä kun katseltiin noita sivuja. Mulla kun on kokemusta ihan oikeasta, kunnon yrittäjyydestä ja P-man on ihan ykkösjätkä mitä tulee markkinointiin ja promotyöhön. Mä en keksi roskalehtien lisäksi mitään firmaa, joka ottaisi sen hirvittävän riskin, että menettäisi maineensa ostettuaan näkyvyyttä näiden sankareiden sivuilta. Ja kukaan itseään kunnioittava yrittäjä ei ottaisi noita ihmisiä promo-, myynti- tai markkinointihommiin. Mä olen jonkin verran käyttänyt promoottoreita messuilla, kun en jaksa enkä ehdi siellä aina itse heilua. Valitsen henkilöt seuraavian kriteerien perusteella:

1.) Henkilö ei saa olla b-luokan pikkujulkkis. Ja vaikka hänen saavuttamansa julkisuus olisi hyvääkin, se voi olla haitaksi firmalleni, koska palkkaan henkilön promoamaan mua ja mun palveluitani enkä halua, että ihmiset tulevat kojulle vain pällistelemään jotain ex-missiä.

2.) Kielitaidon on oltava kohdallaan. Englannin pitää sujua todella hyvin, ja ruotsi ja saksa ovat isoa plussaa. Lasken kielitaidoksi myös suomenkielen. En todellakaan palkkaa tyyppiä, jonka ässä sihisee ja suhisee ja joka honottaa ja kurnuttaa stadilaisittain.

3.) Ulkoasun pitää olla siisti ja neutraali. Ei lävistyksiä, ei paljastavia vaatteita, ei liikaa meikkiä. Paras on sellainen puhdas ja raikas, huoliteltu ja klassinen look.

4.) Kaupallinen/terveys/liikunta/psykologinen koulutus ovat plussaa. Jos henkilö opiskelee vaikka markkinointia ja psykologiaa, tiedän että voin huoletta jättää hänet kahdeksaksi tunniksi edustamaan urheilu- ja hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystäni. Samaa en voi odottaa kynsitaiteilijalta tai brassiwaxingiin erikoistuneelta kosmetologilta.

Nyt pitää mennä. Mulla on nimittäin treffit iranilaisen kanssa! Hän itse taipui vihdoista viimein pyytämään mua syömään. Mä yritin eka miettiä tekosyitä kun haluaisin kauheesti päästä pukille, mut lerssi ei oo vielä terve. Mutta onneksi neitokainen kertoi, että joutuu jatkamaan iltaa klo 22 maissa sukulaistensa luo, hänen isukkinsa on käymässä Suomessa ja niil on jotkut isot kinkerit. Ei tule kiusausta:)

 

Totuuden hetki (Sofia Piitulainen)

Eiliset ”työhaastattelut” meni nappiin. Kuten pojille jo hehkutinkin, mulla on huipputiimi. Fiksuja naisia. Toki joukkoon mahtui yksi mätäkin omena, mutta eiköhän se siinä mukana pyöri. Muuten oisin potkinut tyypin koko proggiksesta, mutta kun se sattui olemaan mainostoimistofrendin sukulainen, niin ei onnistu. Nepotismi rulez alalla ku alalla!

Ehdottomasti paras kandidaatti oli yksi oululainen plikka, sanotaan vaiks Helmi. Tehnyt promoja 12 vuotta, mikä on aika paljon 26-vuotiaaks. Kiertänyt messuilla ympäri maailmaa suomalaisten ja ulkomaisten yritysten kanssa, myynytkin paljon ja hanskas henkilökohtasen vuorovaikutuksen, mitä täs hommas tarvitaan. Oikein asiallinen leidi. Päässyt yliopistoon, mut vissiin panostanut enemmän duuniin viime vuodet. Mimmillä oli myös kokemusta vastuuhenkilön tehtävistä ja ryhmänjohtamisesta, joten tein siitä sellaisen kentällä toimivan ”apukäden”. Proteesin. 😉

Helmi oli viimeinen haastateltava ja meillä venyi jutut tunteroiseen. Muut lähti jo iltaa istuksiin ja me mentiin sit perässä. Sain naikkoselta messevää perspektiiviä toimialaan, joka ei TOD. ole mun juttuni, ennen tätä. Nyt tiedän vähän enemmän alan yrittäjistä, toimintatavoista ja asiakkaista. Niin ja tietty kaikesta scheizzesta, mitä siellä harrastetaan. Sääliks kävi kuunnella, ku Helmi kertoili alan epäselvistä palkkajutuista, pervoista yhteyshenkilöistä ja teinitytöistä, joiden sinisilmäisyyttä härskeimmät käyttää surutta hyväkseen. No, onneks kuulin enemmän hyvää ku huonoa.

Voisin oikeesti kuvitella jatkavani täs bisneksessä. Täs mun jobis yhdistyy myynti, markkinointi, asiakaspalvelu ja henkilöstöasiat. Kaikki kiinnostavia alueita. Sit pitäis löytää vaan firma, joka mut palkkais, ku tää homma loppuu. No, se on sit sen hetken murhe.

Helmi mainosti, et tänään illalla on joku ex-promoottori töllössä Totuuden hetkessä. Joku puolituttu Sofia. Oisko ollut Liimatainen. Vai Piitulainen. Joku -nen. Ymmärsin Helmin räkäisestä naurusta ja vinkeestä kiemurtelusta, että luvassa voi olla suht häröä settiä ja julkkisjuorupaljastuksia. Hmm …

Täytyy virittää antennit valmiiksi iltaa varten ja pitää kunnon tv-studiot isolta kankaalta. Täytyy toivoa, että Sofia ei pilaa mun käsitystä fiksuista ja filmaattisista promoottorinaisista.

Morooo….

Edit: 10.10.

Tästä uudempaan arvioon: Marko Hento piinapenkissä.

Torstaifantasia täyttä totta

Arvatkaas, mitä tapahtuu klo 16.00 > ? Haastattelen 15 promoottorinaista! Pläjä henkilöesittelyitä makaa sylissäni ja tutustun näihin viehättäviin leideihin paraikaa! Aikas mielenkiintoista, et joukossa on kaikkea merkonomista maisteriin ja lennonjohtajasta lääkäriopiskelijaan. Ja kaikki on tehnyt promoja/myyntiä/edustushommia vuosikausia.

Hiukka hävettää, ku kesällä julistin kaikkien pr-tyttöjen olevan tyhmiä kakkosluokan duunareita, jotka tekee hommaa suojatyönään paskalla palkalla ja pakosta. Anteeksi promoottorit. Ei voi tietää kuitenkaan ihan kaikkea, vaiks paljon tietääkin. Ehkä vois sit olla hiljaa, jossei oo mitään sanottavaa. 😉 En mä osaa… Täytyy ottaa jatkos linkkei pariin paikalliseen tekijään ja kysellä vähän tarkemmin, mimmosta populaa alalla oikeesti pyörii. Jotenki tuli aikoinaan se kuva, et promoottorit on joko kauniita tai ei ole muualta saanut duunia, mut nähtävästi se oli ni väärä johtopäätös
No, eikun seireenilauman luokse! Jontte, Erpa: Te ootte ni väärällä alalla. 😉

Kieltämättä hiukka jännittää, vaikka kyseessä on vaan lyhyt 15 minuutin tapaaminen joka mimmin kanssa… Paperit kertoo kyl taustat ja kokemuksen, mut asiakas halus, et mä käyn kaikkien asenteen, motivaation ja todellisen luonteen läpi livenä. Hmm, viidessätoista minuutissa?! No, markkinoinnin ja psykan luennoilta olemme oppineet, että ensivaikutelmahan syntyy about 1-3 sekunnissa. 😉 Tämä pätee myös ihmisiin!

Pojat, jossen tuu kotiin päiväkausiin, oon antanut näiden kaunokaisten joukkovietellä mut… Jos Tiina soittelee mun perään teitille, sanokaa, et oon haastattelemassa 15 kaunista ja fiksua naista. Kjäh, kjäh. 😉 Sen FB-postaukset ei tunnu ny missään. Samoin Seijalle voi sanoa, että olen saanut ylennyksen (korostaa, et oon nykyään rikas & menestyvä liikemies;) ja kertoa myös haastiksista. Tupla kjäh, kjäh… 😉

Morooo… Morooooooo…

Duunia

Sain tänään vähän lisätietoa promokuvioista. Homma kuulosti niin hyvältä, että alkoi ihmetyttään. Kyseessä on siis erään ulkomaisen juomateollisuusfirman tuotteen lanseeraus Suomeen.

Mun jobi ois vastata käytännön hommista, eli ei hirveen haasteellista mut toisaalta ei tarttekaan olla. Oon paahtanut viime vuodet pelkkää duunia, joten lomailu kannustavalla tuntiliksalla ois poikaa. Ja mika onnen potku, tuote on suunnattu miehille, eli promoottorit on muikkeja!! Mun porukassa ois 25 pr-pimua ja mä oisin niiden Boss. Simon says ”Hyppikää”, ja tytöt pomppii. Suostuiskohan noista joku siihen ,un rinta-näyttelyyn malliksi… Kerrankin näin päin, et mä pääsen käskyttään naisia. Uutta! 😉

Homma ois siis leppoisaa, mimmit-tekee työt ja mä hengaan siellä missä tarttee milloinkin ja miellytän ravintoloitsijoita ja asiakasta. Ei paha. Sen mä osaan, seuramies, eli myyntimies, kun olen. Onkohan tää sit se asiakasaktivaattorin pesti, joista aiemmin puhuin… 😉

Duuni alkais vasta loppukesästä ja kestäis 3 kuukautta. Mut kuulosti varsin hyvältä vaihtoehdolta, kun ei mua leipotuotemyyjäks huolittu kokemuksen puutteen takia. No täytyy funtsia, onhan noi helppoa hommaa erinomaisella palkalla ja ennen kaikkea silmää viehättävien neitokaisten kanssa. Ja jos osan korvauksista vois viel nostaa km- ja päivärahamuodossa, niin jäis enemmän käteen. Ei kai se nyt ison firman toiminnassa haittais, jos järkkäis sen noin?

Takas pr-tyttöihin… En mä promotyttöä muijaks huolis, kosska mun naisen täytyy olla älykäs, niinkuin Seijakin oli. Toki sexy ulkonäkö on plussaa, mut promopiireistä on turha etsiä sekä- fiksuja että kauniita naisia, joilla on itsetunto ja tavoitteet kohdillaan. Yleensä pr-muijat on jompaakumpaa, ei molempia. Toisaalta mihis sitä aivoja tarttis, jos jakaa jotain samplejä tai näytteitä tai fiilistelee äijien ihailtavana konepellillä? Ja sit muijat viel kehtaa valittaa, kun ne saa liian vähän palkkaa. Huhu, huh! Mä tienasin about 17 e/h tunti (plus provikat) aluemyyntipäällikkönä ja siinä vaadittiin aika paljon enemmän älliä kuin messutytöiltä.

Kai mä sanon Jakelle kyllä, kun ei tää biitsilla 12/7 oo enää niin mielekästä.

PR-hommia ja narsisteja

Sain mielenkiintoinen meilin frendiltä, kyseli olisinko kiinnostunut suunnittelemaan ja toteuttamaan yhden promootiokiertueen. Olenhan mä joskus promoja tehnyt, mut ei ne mun ydinosaamista ole. Toisaalta, myynnistä siinäkin on kyse, eikä Inkusta ja Elmeristä ole kuulunut mitään…

Koitin onkia lisätietoa keikasta, mut frendi ei vielä voinut tarkemmin kertoa. Sen sanoi, että kyseessä ois joku Suomen markkinoille tulossa oleva firma. Oiskohan jostain Baltiasta? Enpä tiedä… Sovittiin sit lounastärskyt ens viikolle. Mennään Tabuun ja jubaillaan tarkemmin kuvioista.
Noi PR-hommat on ihan hauskoja juttuja. Etenkin miehille, koska ainakin sIlloin kuin aloitin hommat, alalla toimivista työntekijöistä joku 90 prossaa oli muijia. Ei haitannut ollenkaan meikäläistä. 😉

Mulla kävi tosi paska säkä ekan PR-duunimestan kanssa. Yks tamperelainen putiikki, nyt vissiin jo konkassa, jätti palkat maksamatta,TEL-maksut tilittämättä eikä saanut mulle ees työtodistusta. Enkä muuten ollut ainoa. Muutenkin se oli ihan ihmetouhua.

Toimari oli yks narsisti mulkku. Sitä ei kiinnostanut kuin oma kate. Työntekijät oli sille pelimerkkejä lisämerkkien hankkimiseksi ja se yritti pokaa lähes joka muijaa.KAikista härskeintä oli, et kerran, kun oltiin viettää iltaa sen meidän pienen mutta tiiviin äijäpromoporukan kesken, kuultiin, kuinka se tj kusetti panneensa lähes jokaista hyvännäköistä työntekijäänsä. Haloo! Jätkä lesoili isoon ääneen, vaikka tiesi, että me muut tunnettiin suurin osa mimmeistä. Ja kukaan niistä helmitsybeistä ei ois semmoista kehäraakki-möhömaha-wanna-be-ukkoa nussint. Osa niistä sen mainitsemista oli reilusti alaikäisiä, jotain 17-vuotiaita.
Toimaria lainaten: ’Pikkutytöt ihania vasta onkin ja sytyttää eniten’.
Hyi saatana. Välillä aina mietinkin, miks sillä oli toimistolla makuuhuone, mut ehkäpä just sitä varten… Kyl mä ymmärrän,et on oikeesti fiksu, varakas hyvännäköinen niin kuin vaikka toi vuokraisäntä, mutta kun tj ei ois saanut ees kamelilta pillua, saati sit fiksuilta nuorilta naisilta.

Yhden tutun piti tehdä ton ko. toimiston kanssa proggis, mut se kaatui siihen, ettei lafka hoitanut omaa osuuttaan. No, mimmi irtisanoi ittensä ja teki selvåx, ettei hän halua olla missään tekemisissä firman kanssa. Lafka jätti sovitut korvaukset maksamatta ja tj alkoi mustamaalata sitä muijaa kaikille. Koska kauppis on tosi pieni, munkin korviin kantautui huhut, kuinka toimari kuulemma oli köyrinyt muikkia Bemarissaan ja kun muija ei ollut antanut ruskeaa, äijä irtisanoi sen siksi.

Voi vittu, et mua sapetti sen mimmin puolesta. Loppuvaiheessa kaikki onnex tajus, millainen kusettaja se tj oli, ja lafkalta alkoi loppua työntekijät. Lopulta persläpi kusi omiin muroihinsa talousasioissa ja asiakkaatkin ymmärsi, millainen paskanjauhaja ukko oli. Mut pitkään se viel sinnitteli alalla, ennen kuin katos. Joskus sen erikoista autoa näkee viel mansessa ja se vissiin viritteli jotain Jennin kanssa, mut en tiiä tarkemmin, kun oon ollut kuvioista poissa jo vuosia.

Mut ymmärrätte, että jäi vähän paska fiilis PR-hommista, vaikka toi nyt olikin yksi kusipää toimialalla, mis on ihan fiksujakin putiikkeja. PR-mimmit (ja kollitkin!) antakaas vinkkejä, mitkä mansessa on nykyään sellaisia luotettavia tekijöitä ja ketä täytyy varoa? Ei oikein tiedä, keneen vois luottaa.

Se mun frendi muuten on yhdessä hesalaisessa mainostoimistossa, et uskon, et niiden kans hommat hoituu, mut näistä paikallisista en tiiä. PR-hommat kyl kiinnostaa, onhan niissä helevetin hyvä tuntiliksa.