Pukuostoksilla Pohjanheimolla

Ens viikolle tuli tärkeähkö palaveri. Tilanteen virallisuus vaatisi ehdottomasti kokopuvun. Ton luokan tapaamiseen ei pikkutakissa, kauluspaidassa ja farkuissa mennä, vaikka ne ois kuinka siistit. Puku on aina puku. Kovat kaulassa on kuulemma uskottava.

Mimmitkin käy normaalia kuumempana, kun kohtaavat miehen hyvinistuvissa sopivan naftisti (muttei gayhtävästi) pakaroita myötäilevissä suorissa housuissa. Olkapäitä ja hartioita pitkin oikein laskeutuva takki antaa ylvään ja itsevarman vaikutelman. Pukuostos oli siis välttämätön jo tästäkin syystä. 😉

Ramppasin viime viikolla suurissa tavarataloissa, mut hermohan siinä meni. Stockmannilla on jees kokonaisuuksia, mut se myyjä, joka mulle sattui, ei ollut ollenkaan jees. Varmaan toiselta osastolta lainassa. Kerroin selkeesti toiveet ja se mittaili mua aikansa, ja kantoi sit kolme pukua koppiin. Kaks oli Bossin ja yks muistaakseni Turo Tailorin. En edes sovittanut vikaa, sillä jopa mun harjaantumaton vaatesilmä näki, ettei se istuis.

Ette muuten arvaa, kuinka vaikea on löytää perfect puku tällä kropalla. Hartiat ja ahteri aiheuttaa haasteita. Takki täytyy valita noiden ladonovien mukaan ja kavennuttaa alempaa. Sama juttu housujen kanssa. Ass ja reidet ei mahdu mihin vaan malliin ja sit ku ottaa isomman, housut jää leveiks reiden alaosasta. Ykskään puku ei ole ollut sopiva ilman räätälin kosketusta. Mut niin se varmaan on monella muullakin.

45 minuuttia ähelsin Stokkalla vaatteiden kans ja sit meni käpy sieraimeen. Eessä ois ollut vielä pukupaitojen sovitus, krakan valinta, krakanpidikkeen etsintä yms. eikä siitä tullut kyseisen naikkosen avulla lasta tai paskaa. Onneks muistin Jonten kertoneen miestenvaatteiden erikoisliikkeestä keskustorilla ja googlasin sen: Pohjanheimo. Sehän se, palvellut vuodesta 1939 samalla paikalla.

Soitin tuskastuneena myymälään ja siellä vastas joku ystävällinen ukko. Kerroin, et on muutama tunti aikaa löytää koko setti ja hermo alkaa olla suht kireellä. Ammattilainen kyseli, tiedänkö mittani vai tulisinko piipahtaan. Samapa tuo, olinhan joka tapauksessa menossa länsipäätyyn. Puolenpäivän maissa sit astelin Keskustori vitoseen ja vajaa tunnissa oli kokonaisuus sovitettu, valittu ja maksettu.
Pohjanheimolta löytyi ns. athletic-mitoitusvalikoima, joka on tarkoitettu tällaisille harteikkaille. Mahtavaa!

Puhelimessa kertomani perusteella myyjä oli kasannut kaks vaihtoehtoista hieman erityylistä peruspukukokonaisuutta paitoineen, vöineen, krakoineen ja kenkineen. Pistin sit kerralla bisnestyylin uusiksi ja ostin molemmat! Lisäks mukaan tarttui yhdet tarjouksessa olleet suorat housut. Ja mikä parasta, kuteet on haettavissa suoraan räätälin käsien jäljiltä ens viikon alussa. Nopeaa touhua.

Ja btw, nyt on Tiina hot, kun pukupaidoiksi ja asusteiksi valittiin jälleen iloisia värejä. Jossei niillä saa, niin sitten ei tartte saada millään. Oiskohan ens viikolla romanttisen yllätysillallisen ja teatterin paikka? Vaikka itse sanonkin, niin mun seurassa kehtaa liikkua jopa Näsinneulan raflassa. Näytin nimittäin helvetin hyvältä noissa kledjuissa, kiitos Pohjanheimon!

Moro…

Syysmies

Nyt haluan piiiitkästä aikaa olla ihan vain turhamainen ja puhua vaatteista. Luen usein Vesa Silverin muotiblogia, koska se on mielestäni yksi harvoista ja varteenotettavista suomalaisista miesten tyyliblogeista. Ja tyyliblogeista yleensäkin, koska olen niin kyllästynyt katselemaan henkkamaukan alekrääsässä maailmannaisen elkein poseeraavia honteloita teinityttöjä. Nättejä ovat, mutta huvittavia. Silmänilo on eri asia kuin oikea tyylikuninkuus.

Vesa on linkannut tosi mageita kuvia herrainpukimista. Just tälläinen inspiroi minuakin tänä syksynä, tweediä, hyvin mutta persoonallisesti leikattuja ja istuvia pukuja, yllättäviä materiaaleja. Leikittelen jopa ajatuksella wet-look -takista tai käärmeenahkarotsista, mustasta ja kiiltävästä. Ja ne hemmetin kalossit mä haluun. Ja hienon kävelykepin!
Alexander McQueen is my true queen….

amfw0910AnttiAsplund_2

AM_FW200944

%d bloggaajaa tykkää tästä: