Apollosta päivää!

Sattuipas hauska juttu tänään. Tuntemattomasta numerosta soitettiin ku olin nukkuun viel. Luulin, et se on se frendi mainostoimistosta. No ei ollut. Heleä naisen ääni aloitti:
– Sullahan oli synttärit, onneks olkoon! Mumisin epähuomiossa jotain, et joo oli. Todellisuudessa niihin ny on vielä aikaa. No mimmi jatkoi:
– Apollo tarjoaa sulle ja muutamalle frendilles synttäreiden kunniaks ilmasen sisäänpääsyn, jonon ohi. ja skumppapullon jos tuutte nyt viikonloppuna bilettään.

No, hitto tämähän käy! Hyvää henkilökohtaista markkinointia! Pojot Sedu Koskiselle. Kun talous o mitä on, kannattaa panostaa siihen, että asiakaskunta, josta muutenki taistellaan, pysyy läpi heikkojenki aikojen. Kysyin sit mimmiltä, että onnistuuko 5 kaverin kanssa sisäänpääsy. Aluks ei, mut sit se heltyi, ku kerroin, ettei tulla ollenkaan, jos kaikki ei pääse jonon ohi… Mulla on muutenki guestillä nimet yhden tutun kautta, mut toi skumppa on ihan kiva etukäteislahja. Kiittelin kovasti mukavasta lahjasta ja naureskelin, et täytyy sit oikeilla synttäreillä lunastaa uudestaan ilmaset juomat 😉

Satanut koko päivän Mansessa. Blaah… Olin lähössä fillaroimaan, mut ny on kyl turhan hasardi keli. Vettä joku 8 senttii pitkin katuu ja mul on tosi huonot kumit mopedissa. Täytyis vaihdattaa, mut vien sen sit syyshuoltoon, mis hoituu kaikki. Aattelin pistää mopon telakalla jo syyskuussa, ku ei täs ny oo ollut hirveetä intoo (eikä rahaa) ajella. Vissiin liikaa kilsoi viime kesänä. Tai liian vanha prätkä.

Moro ny!

Yökötyksiä Mansen yössä

Lähde: http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135235287324.jpeg

Kännissä olet ääliö, niin ku mäkin

No näinhän siinä kävi, että vedin pari Buranaa massuun ja lähdin kuitenki yöhön. Tarkoitus oli käydä vaa kuuntelee frendin keikat nopeesti, mutta  baarikierrokseks se meni kuitenkin, snadisti. Tiedän jo nyt, että tää oli tyhmä veto, mut alkoi kaatuu seinät päälle, kun kaikki oli liikkeellä. On tää surullinen kaupunki, ainakin sateella, ja verrattuna Helsinkiin. Jengi on ihan naamat aivan sama onko ikää 14 vai 41. Kyl mää välil mietin, että miten helvetissä pystyy pitää omat kersat poissa tosta perseilystä, mitä noi nykyteinit harrastaa?

Tommoset just yläasteella olevat tytöt kulkee puolialastomina kaupungissa ja on niin naamat, että lähtee kenen tahansa matkaan, jossei vapaaehtoisesti niin pakolla. Housut roikkuu niin, että puoli persettä näkyy ja paidat sopis kooltaan paremmin Barbeille. Ei saatana sentään. Ja kundit… Hädin tuskin 12 vuotta vanhemmat talliaiset vetää reippaasti viinaa suoraan pullosta ja polttaa ku korsteenit. Huumekauppiaatki on tullut osalle tutuiks. Siis mitä helvettii? Ja mikä oudointa pullosta juodaan keskellä katuu poliisien silmien alla yhtään  häpeilemättä. Mäkin kulmalla yks teini kerättiinkin sit poliisiautoon, kun se kusi maijan kylkeen ja oli vääntämässä torttua samaa settiin. Idiootti, tai ehkä se tartti yöpaikkaa, kun ei voinut mennä känässä himaan. Oliko tää muka tällaista munkin nuoruudessa? Ei taatusti. Tai sit aika vaan kultaa muistot.

Mut pahimpia on noi keski-ikäiset, jotka huuruissaan pyrkii Hämeensiltaan tai johonkin vastaavaan aikuisten lihatiskimestaan. Ei jeesus. Päivällä niin fiksuista ja huolitelluista sihteereistä, sairaanhoitajista, myyjistä ja Kelan tädeistä kuoriutuu yöllä todellisia vamppeja. Hyi karmee sentään, mikä saa ryppyisen viiskymppisen akan lyömään lilaa luomiväriä naaman täyteen nii, et näyttää Nykäsen uhrilta. Tai sit se äiti-helmiäinen. Voi jeesus.. Eiks ne tiiä, että vaalee korostaa ryppyjä? Mäki tiiän enemmän meikeist Seijan takii kun noi uutta nuoruutta etsivät epätoivoiset horot.  Niin, ja jossei silmien sotamaalaus riitä, niin toki tumman bleiserin taskusta löytyy myös kirkkaanpunainen Lumene-huulipuna vuodelta -76. ”Uutta en osta, kun tätäkin on viel niin paljon jäljellä”. No, kai sitä on, jos käyttää sitä kerran vuodessa ja silloinkin onnistuu tekemään ittestään enemmän Riesapellen näköishahmon kuin tyylikkään aikuisen naisen. Ja ne avokkaat. Jeesus sentään. Ståhlbergilla on sellaiset mummoballet, mutta se onkin MUMMI.

Yhtä asiaa mä kuitenkin ”ihailen” noissa ikälopuissa rilluttelijoissa. Nimittäin itsevarmuus niillä tuntuu olevan huipussaan, ainakin päihteessä. Tiukat läskejä korostavat topit, jotka sopis ennemminkin tätien lasten päälle, kuin heille itselleen, on tosi rohkeita, eli ällöjä. Avokauluksisista paidoista tunkee esiin ne kolme lasta imettäneet rinnat, joita epätoivoisesti yritetään hivuttaa ylemmäs rintsikoilla, joissa ei ole edes kaaritukia. Kukas sitä nyt semmoisia moderneja push-up -luomuksia käyttäis? Hei, ottakaa mallia teini-ikäisistä tytöistänne.  Keski-ikäisistä äijänlantuista en sano mitään. Ei ansaitse vuodatusta.

Niin joo… Asiaan. Lopulta päädyttiin Ipaan. Ensin kiepattiin tosin Kotibaariin kautta muutamalle. Halpa kalja on selkeesti ajanut manselaiset Kotiin.  Istumaan pääsystä ei siis ollut toivoakaan. Sama Tabussa. Vedin muuten sielläkin lasin paskaa punkkua ja nautin muutaman siduka, kunnes frendit lähes kantoi Ilvekseen.  Onneks oli tuttu kaveri ovella, ni päästiin järkevästi sisään. Oli muuten helvetin hankala  liikkua tupaten täydessä raflassa kolmioliinan kanssa. Melkein jouduin tappeluun, kun vahingossa puskin kyynärpäällä munafarmareissa, purkkareissa ja nahkavahvike-pikkutakissaan kuljeskelevaa Toijala-junttia kylkeen. Perkele sentään, ei iso mies kolmioliinoineen voi mahtua pienempään tilaan.

Illan huipennus tapahtui Ipan aulassa just ku olin lähdössä himaan. Siinä  pikkupäihteessä lörpöttelin aikani puolitutun mimmin kanssa (Kauppiksen Kiertopalkinnoksikin kutsutun), joka kyseli, tunnenko mä kauppiksesta sitä jätkää, joka kirjoittaa Ristipissareita. Voihan vittu! Joku frendi oli pistäny FB:ssä Yön saalistajaan linkin ja nohevana tyttönä muikki oli lukenut, et yksi kirjoittajista on kauppakorkeessa. No niin just … Oli vähän pokassa pitelemistä, kun esitin täysin tietämätöntä. Nauroin mielessäni hiljaa kipeenä, kun muija ylisti mua siitä, että oon kunnon  mies, enkä sellainen sika niinku ”se Jontte”. Ihan ku se ois henkilökohtaisesti tuntenut jonten, vaikka se mies ei tod. missään kauppisporukoissa liiku. En tietty eleelläkään paljastanut, että oon P-Man, vaan olin jutussa mukana  pokkana ja kyselin, lukeekse itte blogii ja mitä diggaa siitä. Ilmeisen suuri bolemiikki on syntynyt kauppislaisten keskuudessa siitä, kuka se yks ”tuttu” kirjoittaja on. Kuulin siltä muikilta villin huhun: Joku tokan vuosikurssin jätkä ois alkanut lyyä vetoa kirjoittajien henkilöllisyydestä. Voi morjens! Oiskohan isot rahat jaossa? Kelpais työttömälle….

En mää lopulta kauaa jaksanut hillua yössä, vaan suuntasin lopulta kinkin kautta himaan nauttimaan pari kaapissa oottanutta Karhua. Nähtävästi Erkillekin oli muutama maistunut. Niin joo, loppuhuipennus ennen kuin pääsin Hämptoniin! Kotimatkalla Ipan ees törmäsin siihen ihanaiseen farkkumyyjään. Tai saattoi se olla joku samannäköinenkin, koska sen verran oli kuitenkin promillee mulla. Mut leikitään, että se oli se. Mikä friidu! Sen kun sis pulloon, en koskaan päästäis vapaaksi. Ehkä vähän antaiaisn ruokaa toisinaan, mutta muuten vaan ihailisin ja kattelisin sen suloisia kasvoja kirjahyllyn kulmalla, missä pullo jököttäis.

Summa summarum: En tullut hulluu hurskaammaks tästäkään illasta, mut tulipahan käytyä ulkona ja juotua itselleen lisää vatsamakkaroita.Ja kättäkin särkee. Mä alan olla liian vanha rellestämiseen.

Öitä.

Moro ny.

Villa Testos sulkee jykevät ovensa just ny.

%d bloggaajaa tykkää tästä: