Roope

Meinasin joutuu oman källini uhriks. Erpa väitti kivenkovaan, et oon jemmannut pankkipossullisen shittii Jonten sängyn alle eilen. Oli pakko mennä tsiigaan, voisko näin olla käynyt. Ku iso herra veti kauneusunia unilääkkeiden voimalla, meikä hiippaili huoneessa kuin aave. 😉 Ihme, ettei äijä heränny, vaiks meikä rämpii sängyn alla ku mikäki sissi. Oli pakko tarkastaa, ettei siel oikeesti ois mitään helvetin paskakökköö. No, hyvin ois voinut ollaki… Sen verran Saaremaata meni kurkusta kohti maksaa.

Sängyn alta löytyi kaikkea mielenkiintoista. Persikanväräiset D-kupin Valisierit (meniköhän oikein, no ne vitun kalliit rinulit, joita Seijallekin piti ostaa joululahjaks), jäämiä meidän aikaisemmasta ponivaljaista, valkoinen työkalupakki (mis oli punainen risti päällä > en avannut, koska ei oo tapana tonkii muitten kamiksii), Bossin sukkii iha vitusti (liekö kasvaa siellä?) sekä joku intruderin näköinen vehje. No paskat, viimeinen oli henkari, ei tod. mikään intruder. Eikä anal hanger. Vähän teki mieli pistää ne rinulit nukkuvan Jonten päälle ja ottaa siitä parikuvaa ja tulostaa meidän ulko-oveen. En viittiny. Mut miten vitussa kukaan voi nukkua ni sikeesti, ettei herää siihe, ku toinen mönkii sen sängyn alla? Tai ehkä mun sissikoulutus on vaan ollut tosi tehokas…

Oli siellä Roopekin, mut ei se kyllä paskalle haissut. Sisällä oli pikkuinen post-it-lappu, mis luki: ”Kiitti bileistä”. Kuului Eerikille toi käsiala. Kukaan muu ei väännä tommost graffittikuviopiperrystä tietsikal… No, eipä kestä! Olihan meillä hauskaa…! Ku pystyttiin hetkeks unohtaan ne kukkoilevat henkselinpaukuttajat, ni ilta oli tosi jees. Otetaan uusiksi, mut ilman elitistejä. Mut vidu, et oon tyytyväinen, ku Seijalt tuli jo tekstari, mis muija kyseli, et oliko hyvät kemut? En oo vastannu. Enkä vastaa.

Erpa, onnistuit vedättään. Hetken aikaa luulin oikeesti, et oisin paskonut mummon lahja-Roopeen ja jemmannu sen buduaariin… En sentään. Joku roti saatana. Kosto on suloinen. Ootas sitä.

Nännipihabongaus.

Jösses. En tiiä mistä alkaa tätä järkytystä purkaa… lenkitin aamul mitsuu hämeenpuistos ja siin oli sit nainen (mahdollisesti jostai entisen itäblokin maasta) parin muksunsa kans. Vanhempi kersa oli ehkä 4-5v ja nuorempi joku 2-3v. Oon nähny ne joskus aiemminki ja sitä mutsia ei tunnu ihan kauheesti kiinnostavan mitä perheen pikku pallerot puuhastelee. Kerranki näin ku tää vanhempi poikalapsi vaan kusi johki dna-myymälän nurkkaan (ulkopuolella sentää) ja vanhemmat vaan odotteli vieres. No mut täl kertaa tää vanhempi muksu veti siksakkii tiellä ja huusi jotain randomii vastaantulijoille, mullekin. En ees erottanu yksittäisii sanoja tai tarkkaa kieltä. Suomee se ei ainakaa ollu. Ja sit se nuorempi puolestaan roikku kii mamman puskureissa…

Mistä päästiinkin ennen pitkää alkukantasuuden juurille, ytimeen ja suoraan nännipihalle. Voin sanoo rehellisesti etten oo ikinä nähny yhtä valtavii meloonei, ainakaan livenä. Vieläkin polttelee verkkokalvoja se näky. Syöpy ehkä ikuset arvet… gaaaaah. Kuppikoko oli helposti joku F tai G, eli joku seittemän A-kuppia. Mut ei siinä viel kaikki!!! Se nuorempi muksu repi mutsinsa paitaa siitä ryntäiden kohilta siihen malliin, et tipahti tissit tiskiin. FAN, kyl siin tämmösen nuoren pojan tahraton mieli sai sellasta kuraa kontolleen et ei oo hyvä tosikaan. Hämmennys oli suurempi ku poikuutta menettäes. Ei liivejä eikä mitään, voitteks kuvitella?? Mä voin nyt.