Päivän Pimu – Lena Meyer-Landrut

Oli pakko palata pitkästä aikaa meidän Päivän Pimu -kantaan nyt, kun Eurovision Song Contest 2010, eli tuttavallisemmin Euroviisut sai ihanaisen nuoren naisvoittajan biisillä ”Satellite”. Lena Meyer-Landrut on saksalainen 19-vuotias Hannoverissa asusteleva ja opiskeleva kaunis nuori laulaja, joka kirjoittaa ylioppilaaksi nyt tänä keväänä.

Neitokainen osallistui kokeilunhaluisena Saksassa järjestettyyn ”Unser Star für Oslo” -skabaan, jonka tarkoitus oli idols-tyylisesti etsiä tähti, tällä kertaa tosin Euroviisuedustaja. Ja hyvinhän se sitten menikin! 😉

Oon henkilökohtaisesti mielissäni, että tänä vuonna taas päästiin Euroviisujen juurille ja musiikki voitti, eikä pelkät tissit ja show… vaikkei hyvissä tisseissä toki mitään valittamista ole. 😀 Uskaltaisin muuten väittää, että Lena muistuttaa tietyiltä osin paljon jenkkinäyttelijä Willa Hollandia ja olemuksessa saattaa olla ripaus myös Suomen omaa idolia, Anna Abreuta.

Lena teki kyllä aikamoisen tempun, koska plikalla ei ollut ennen kykykilpailua minkäänlaista esiintymiskokemusta, eikä takana ollut yhtä ainutta laulutuntiakaan. Pakko tosin myöntää, että toi lavakokemuksen puute ehkä pikkasen näkyi Lenan olemuksesta – se liikkuminen, joka toimi tiukasti rajatussa videokuvassa, ei kuitenkaan ihan vallannut Oslon massiivista stagea… vaikkakin sitten voittobiisin laulaminen sujui jo huomattavasti paremmin. Mutta hieno paketti eniveis ja herttainen pimu! 🙂

Wir möchten dir gratulieren, Lena! Du bist auch unser Star hier @ Ristipissarit – herzlichen Glückwunsch! ❤

Tässä pari kuvaa Lenasta ja sitten alla Holland & Abreu.

Sitten vielä kerta kiellon päälle, voittajabiisin musiikkivideo!

Ps. Hyppää tästä etusivulle ja lue lisää elämästä kolme aikuisen miehen luksuslukaalissa.

Jos sua kiinnostaa tietää, miten tää kaikki hulluus  alkoi, hyppää tänne!

Pissataan jatkossakin ristiin, jooko?

Arbetsintervju med homopetteri

Tsau!

Ei kyselty meikäläiseltä kulu- ja käyttökatteen eroja, ei… oliskin kyselty, ne olis kuitenkin ollu jotenkin sepustettavissa. Mulla oli siis eilen se työhaastattelu kaksikielisen toimittajan duuniin, mitä varten sunnuntaina karkasin Jonten sikalenssua Testoksesta P-manin luo Huhtiin… Nyt köllitäänkin P-manin kans Ipassa Jonten piikkiin, kerta ei sen tauti tunnu viel hellittävän…

Mut takas aiheeseen. Ei menny ihan putkeen se haastattelu sit. Eikä tällä kertaa syynä ollu ees sunnuntaiset kaljottelut. Siinä työpaikkailmotuksessahan ei tosiaan lukenu millasia toimittajan hommia olis tiedossa… kyse olikin loppupeleis jostain suomalaisruotsalaisen muotitoimittajan duunista. Ei tsiisus… voin kertoa, et oli pokassa pitelemistä kyl moneen otteeseen ku tiedusteltiin mun olematonta muotitietämystä. Vittu mä tiedä mistään muusta paitsi skeitti-, snoukka- ja surffitrendeistä… xD vissiin ei ihan natsaa jos pitäis kirjotella jostai naisten kuumimmasta hotista ja viel asiaa kahella kielellä… osaan sanoo ainoostaan mikä näyttää mun silmään hyvältä, mut jos pitäis arvioida jotain vaatematskuja ja niiden koostumuksia, niin voinyjjjumalauta. En ala.

Noh, enhän mä fiksuna poikana tietenkää paljastanu missään vaihees haastista etten haltsaa muotialaa, vaan yritin improta minkä kerkesin… Mua haastatteli semmonen hieman hintahtava mies, joka kyl vaikutti tietävän alasta kaiken. Homot on yleisesti ihan ookoo, mut tää kyseinen tapitti ja flirttaili(!!) vähän turhan innokkaasti ollakseen potentiaalinen työnantaja/työkaveri/whatever.

Enhän mä tätä ennen kovin mones työhaastattelus oo ollut, kerta faijan kautta oon enemmistön duuneistani saanu… se oli ennen se. En tarkkaan siis tiedä millasia kyssäreitä niiden pitäis kysellä tai sanoa, mut oon aika varma ettei ainakaa ehdotella mihkään viihteelle lähtöö. Kai se innostu kun kuuli mun asuvan kahen jätkän kans kommuunis. Jumalauta ei se ja puolikas ruotsalaisuus tee homoo!! Joku roti tähän maailman touhuun. Tätäkö haastattelua varten pakenin yhtä nuhaa? Voihan sanonko mikä….

No joo, kyseli se sit lopulta niitä ihan perus järkeenkäypiäkin kyssäreitä, kuten ”miksi juuri sinut tulisi valita tähän työhön?” ja ”miten koet kielellisen lahjakkuutesi pelaavan eduksemme, mikäli sinut valitaan?” ym. diipadaapaa… jätin sit mainitsematta ansioituneen urani tääl ristipissarina. 😀

Se haastattelu kesti kaikkiaan abt tunnin. Oli yllättävän piinallinen tunti se… ei maininnut P-man sunnuntaisessa preppauksessaan, et vastassa voi olla homo, joka yrittää iskee kesken haastattelun. Tarviin viel tänäänki erän nalleja tähän ahistukseeni, onneks ei oo huomenna ku pari tuntii koulua. ;____;

Turvallisuusviikko – Lisää vaaranpaikoista ja oma avautuminen

Asematunneli

Kyl se vaan niin on, että jo valosaan aikaan ahtaat ja epämääräiset paikat on epämukavia ja sit illan mittaan ne muuttuu vaan entistä pelottavammiks… Ite ainaki koitan vältellä kaiken maailman julkisivuremppa-alueita, tunneleita, kaivuualueita yms, joita löytyy yllättävän paljon mm. keskustasta.

Onneks ei kauheen usein tuu pyörittyä esim asematunnelin hoodeilla, mut joskus täytyy sekin alittaa ja aika nopsaa sieltä vaan haluaa pois. En mä tiedä pitääkö täs nyt kauheen tarkkaan kuvailla mikä tän viikon aikana mainituissa paikoissa on pimeellä the thing, eiköhän kaikki tajua ku heittää kuvaa ja muuta matskua kehiin. Tarkotus varmaan ylipäänsä nimetä näitä ”vaaranpaikkoja”. Täl kertaa mainittakoon siis nimeltä Mansen asematunneli. Tosin se tais noustakin esille jo jossain kommenteissa. 🙂

_

Mut joo, tänäänki ku kävelin päivällä kotoo Hämeenpuistosta Sokoksen kautta Fressille, niin matkalta löyty paljonkin taltioitavaa… Ensinnäkin Sokokselta (Kuninkaankatua?) alaspäin viettää piiiiitkä, ilmeisesti julkisivurempan vuoksi kyhätty tunneli, joka huipentuu tunnelin vasemmalla puolella sijaitsevaan porttikongiin, otin kuvat molemmista, eli ite tunnelista että kongista. Yks siinä talossa asuva kaverityttö tiesi kertoo tänää salilla, et se porttikongi peitetään aina illaks/yöks sellasella pressulla ja se on PELOTTAVA. Alla matskua, tosin valosalla otettuja.

_

_

Enpä tiiä oonko mä sit jotenki mammanpoika ku pelkään tälläi pimeetä. Mut on siihen iha hyvä syykin. Asuttiin tosiaan Uppsalassa ennen Manseen muuttoo ja olin muistaakseni kuuden vanha ku pääsin ekoja kertoja isojen poikien messiin. Tällä kertaa leikittiin illalla Stadskogenissa piilosta ja sit kesken kaiken nousi mun siihenastisen elämäni pahin ukonilma ihan puskista. Olin just silloin piilos semmosessa isossa kuopassa ja olin keränny ympäriltä lehtiä ja oksia suojaks päälleni. Liianki hyvä piilo pienelle jampalle. :S

Olin ilmeisesti viimenen jota ei oltu vielä löydetty ja muut lähti sitä ukkosta karkuun ja unohti mut. Jäin sinne yksin ja sit ihan paskajäykkänä ja olin samas paikas varmaa tunnin verran. Mutsi oli ihan paniikis ettiny mua ympäriinsä ku oli ikkunasta nähny et esim naapurin Mikke palas mettästä kotio, mut meitsiä ei näkyny eikä kuulunu ja oli jo ehtiny tulla pimeetäkin… ei ihme jos mamma oli huolissaan. Vaikka eipä se Stadskogen todellisuudes ees oo mikään iso metsä. Tosin pienenä se tuntu siltä kyl. No mut ukonilma meni sit ohi ja uskalsin hiljalleen hiipiä kotio. Paskoja oli isot pojat ku ei pitäny pikkusesta huolta vaan jätti sinne yksin. Siitä asti oon pelännyt sekä ukkosta että pimeetä. 😦 … ja voitte kuvitella, etten ton jälkeen ihan hetkeen päässy isojen poikien mukaan iltasin. xD

_

Ainiin. Sit vielä lopuksi mediamaistiainen jo aiemmin esille nostetusta Kehräsaaresta. Päätin tänää kuvata videoo kännyllä, ku lähin sieltä Fressiltä kotio päin ja oikasin koko komeuden läpi. Kuten videon kesto kertoo, normivauhtia reitin painelee alta puoleentoista minuuttiin… yllättävän pitkä aika etenki pimeellä. .__.

Källi päivässä pitää Jonten loitolla!

… ainakin vielä toistaseks. Ja toisaalta tää viikon viimeinen källi saattaa parhaillaan pitää myös naiset erossa jontesta… vaikkakin epäilen kyl. 😀

Vannoutuneimmat lukijat on varmaa osannu vähä ynnäillä juttuja yhtee ja tajunnut et se jokin puuttuu viel näistä meidän källeistä. KYLLÄ! Nimittäin puhuvien kalsarien tuunaus!

Tätä operaatioo varten oli onneks varattu lateksihanskoja, kerta ei edelleenkä oltu varmoja onko niit pesty IKINÄ. Turvalline fiilis hygieniasta tuplaantu ku käytettii viel sellasii SARS suojia naamal. Noni eniveis mun duuni oli koodarina ottaa selville jonten kyrpää vasten hieroutuneesta tekniikasta. Tekniikka oli suhteellisen tuttuu kerta purettiin joskus aikoja si serkkupojan kans sellasii puhuvii onnittelukortteja ja säädettiin sinne just jotain omia tervehdyksiä sen perus ”happy birthday” -biisin tilalle. On kaverien ilmeet ollu aina kyl näkemisen arvosia ku onnittelun tilal pärähtää paskanen nauru ja sit jotain ihme häröilyä. Jepjep. Oli joskus olevinaa hauskaaki… tai no kuten kuvasta näkyy, ei me miehet taideta ikinä kasvaa aikusiks kerta pirun hauskaa tää on vieläki. 😀

Noni… taas karkas ajatus. Piti selittää jotain siit ite prosessista. Tarkemman syynäyksen jälkee tää kalsarin sisäinen tekniikka ei siis kuitenkaa ollu iha samanlaine ku semmonen onnittelukortin vastaava, joten se äänittely ei onnistunutkaan siltä seisomalta. Oltiin tosin jo tallennettu etukäteen omat mörinämme mäkkärillä, vähän möreemmäks tuunattuna. 😉

Onneks yks TTY:llä opiskeleva kaveri lupas jelppiä karhu-mäyrä palkkiolla. Halvalla menee mut ei ainaka meidä paree valittaa. Elikkäs kävin hondalla kyläilemäs hervannassa, mörinät sisältävä muistitikku ja kalsarin sisäinen tekniikka messissä. Ei tullu kaverille mainittua mistä nekin virtapiirit oli kaivettu, olis voinu jäädä tuunaus sikseen. 😀 No enivei kaveri teki aiiiiivan loistavaa jälkee! Ollaa tääl p-manin kans repeilty tälle källille aika tyylikkäästi!

Ja jotta källi olis tarpeeks moniulotteinen haluttiin tähänkin upottaa poniteema. Jälleen p-manin (bänditovereiden lahjottamat) my little pony kamikset pääsi käyttöön. Täl kertaa framille pääs t-paita tai pikemminki sen logo. P-man vanhana käsityöläisenä saksi nätisti ponikuviot irti paidasta ja ompeli kalsareihin huulten tilalle. Lopulta tyytyväisyyttä hykerrellen palautettiin tuunatut kalsarit takaisin sinne mistä ne otettiinki. 😉

Työmme hedelmät: Puhuvat kalsarit, joissa etumuksen kohdalla my little pony logo. Logosta painettaessa kuuluu möreä, lähes demoninen ääni, joka kehottaa tuuppaamaan ”Kakkoseen, kiitos!”

Aiheesta (sadalle ensimmäiselle) innostuneelle on myös tarjolla tuo kyseinen ääniklippi mp3-muodossa, vaikkapa tyylikkääksi soittariksi! Toimi nyt, sillä nopeat syövät hitaat. 😉 Voit lähettää pyyntösi osoitteeseen ristipissarit@gmail.com

Nyt tää poika lähtee lenkille, adjö!

Yön saalistaja

Mäsainmäsainmäsainmäsain!!!!!! Olen ihan naurettavan iloinen vaikka pitäisihän yli kolmekymppisen viriilin miehen jo olla näihin tottunut.  Mutta tää keissi tuli niin hyvään saumaan.  Olin eilen ihan veto poissa, vitutti ja oli huono olo (mun matala verenpaine plus kuumuus). Meinasin makata vain koko illan kotosalla ja katsella Sledgehammer-boxin läpi, mutta Vito soitteli yhdeksältä ja houkutteli Tabuun skumpalle. Hitto, Viton kanssa aina sattuu ja tapahtuu.  Juteltiin yhestä tutusta ja se kertoi taas sellaista settiä mistä muilla ei ole aavistustakaan. Asiat eivät ole aina sellaisia miltä ne näyttävät. Mulla olisi yhtä jos toistakin sanottavaa näistä sijoitusaiheesta mutta kun tietää että millainen sanasota siitä syntyy taas näiden kaikkitietäjien kanssa niin enpä viitsi ainakaan vielä. No tiedänpä että Vitolla ja mulla on aiheesta tietoa mistä yleisesti ei mainita mitään eivätkä ne edes halua mainita koska koko homma halutaan esittää niin mustavalkoisesti.

Mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Mennään mielenkiintoisempaan eli perjantaipuluun. Siinä kukersi Tabun terassilla punavalkoiseen niukanpiukenaan minihameviritykseen pukeutuneena. Jumalauta sen typyn hiukset! Ne oli melekin yhtä pitkät kuin se donna itse, se oli sellainen ihana taskuvenus, pieni, timmi ja muodokas ja siihen yhdistettynä se piiiitkä hiusputous, voitte vaan arvata mitä kaikkee hauskaa sellaisella letillä voi improvisoida makkarissa….se oli viime yönä mun poni… 🙂

Aamulla mulle iski mieleen ihan kauhee idea. Mä olisin niin halunnut sen muidun hiukset ittelleni. Siinä se tydy mammi mun kolmimetrisessä sängyssäni aavistamatta että mulla oli jo Fiskarrssit toisessa kädessä ja hiuskimppu toisessa. Mutta en mä kuitenkaan voinut. Miten mä olisin selittänyt sille naiselle että sen hiukset olis aamulla kadonneet. Sori beibe kaadoin vähän tervaa sun tukkaan ja ei se olis lähteny mitenkään pois niin päätin sit leikata sun tukkas ihan hyvää hyvyyttäni. Ei varmaan olisi mennyt läpi. No myönnän, ihan pikku tupsun nirhaisin niskasta. Ei se sitä huomaa, niskavillat on muutenkin lyhyenmät kuin muu tukka. Teippasin tupsukan yhteen nahkakantiseen vihkoon joka on jääny käyttämättä. Faija osti sen mulle kaks vuotta sit synttärilahjaks ja siinä tuli mukana hemmetin hieno kaiverrettu mustekynä. On vähä hävettänyt kun en mä ole sitä tarvinnut, nykyään kaikki tulee kirjoitettua ompulla ja tiedot on puhelimen kaleterissa. Mutta nyt mä keksin tälle Polo-viholleni ja hopeoidulle kynälleni varsin oivaa käyttöä. Tiedän, oon sika, mutta luulenpa että alan jatkossakin tehdä tätä pikku keräilyä:) Olen ollut viime aikoina vähän laiska naisten suhteen ja tämä ”arkistointi” alkoi kiinnostaa mua nyt niin paljon että taidan alkaa kesäkaatokauden ihan vain siksi että saan vihkoon täytettä.

Ai niin, blogiböönalistani täydentyi ehdottomasti tämän löydettyäni, voi morjens mikä lyyli. Tässä on kaikki kohdallaan: leveä valkoinen hymy, ihana iho, tosi hoikka ja sporttinen, sanalla sanoen vain uskomattoman ihana nainen:

http://strictlystyle.blogspot.com/

Tää on kans ihan ok. Ei niin kaunis, mutta hyvä rusketus, persoonallisemmat kasvot ja paksu tukka. Tosin se voisi olla pidempi niin saisi arkistoon pidemmän suortuvan 🙂

http://boogie2nite.blogspot.com/

Tää tyttö ei ole niin nätti mutta nostan hänelle hattua kun älysi lopettaa huuhaa-opinnot ja meni kauppikseen. Arvostettu ja varma ammatti ja koulutus on aina kannattava vaihtoehto, työttöilyä, kuten vaatesuunnittelua, runoilua ja ikonimaalausta voi harrastaa itsekseenkin.

http://allthatglittersb.blogspot.com/

Ai niin, huomasin just Aamulehdestä että TAMPEREELLE ON HITTO AVATTU SELLAINEN SMILESPA! Siis mesta jossa hampaat valkaistaan samalla kun saat jonkun aromaattisen lässytyshoidon josta maksat 300 egee. Siinä meni se bisnes, ei tähän kaupunkiin mahdu kahta hammashoitola spa´ta.  Pitää jutella Robinin kanssa Tallinnan kuvioista. Mä olen nimittäin nyt niin innoissani tosta hammas spa-ideasta.

Nyt tytöt ja pojat arskaan!