Puput piinapenkissä

Nautiskelin äsken luumutomaateilla, punaisella pestolla, mozzarellalla, kesäkurpitsalla ja paprikalla täytetyn omeletin. Nyt kelpaa painua yöpuulle. En saa syödä aamulla mitään, koska menen kusitesteihin. Soittelin lekurille, epäilee virtsatietulehdusta, mutta ottavat jotain satiaistestejäkin varmuuden vuoksi. Ärsyttää kun tollaisen turhan takia joutuu olemaan monta tuntia syömättä ja juomatta. Ja vittu jos mul on se sama lääkäri joka työnsi sormensa mun arseen…

Kerrotaanpas vähän eilisestä. Haastattelussa kävi viisi harjoitteluun hakevaa. Kaksi kundia, kolme mirkkua. Jätkät olivat ihan vitun pellejä. Toinen oli olevinaan kamalan hauska, en tykännyt yhtään. Puhui päälle ja kotkotti kamalaa tekonaurua. Oli olevinaan kovakin tyylikuningas. Hah, mä tunnistin heti huonosti istuvan Dressmanin paidan, jonka kauluksesta näki et se oli just otettu paketista. Toinen jätkä oli ihan vitun inva, vastasi kysymyksiin maksimissaan kolmella lauseella.

Misut olivat pettymyksiä myös: kaksi ylipainoista löllöä ja yksi kamala horahtava idiootti.  Molemmat läskit olivat kertoneet CV:ssään harrastavansa liikuntaa, toinen jopa tanssia. Mä laitoin muijat koville ja aloin tenttaan liikuntaharrastuksista. Toinen myönsi käyvänsä tanssivansa ”ehkä kerran kuukaudessa mut se on mulle kuitenkin sydämessä tosi tärkeetä”. Toinen yritti vastailla todella ylimalkaisesti. Sanoin sille, että kuinka sä voit väittää olevasi a.) liikunnallinen ja b.) tehokas, täsmällinen ja hyvä tekemään päätöksiä, jos sä valehtelet harrastavasi liikuntaa etkä edes osaa valehdella kunnolla. Ja lyllerö vastas siihen että ”miul on ainakin hyvä mielikuvitus”. Mä sanoin sille, että mulla ei ole niin hyvä mielikuvitus, että näkisin sut työskentelemässä tässä firmassa. Siinä vaiheessa muijalla väpätti alahuuli kuin epileptisellä. Toisen läskin torppasin sanomalla sille suoraan, että miten sä voit edustaa hyvinvointikonsultointia tarjoavaa yritystä, jos tupakointi, ylensyönti ja passiivisuus näkyvät susta metrien päähän. Pallero alkoi suhista, että hän vie jutun jollekin tasa-arvovaltuutetulle. Vastasin, että siinä sulle on tekemistä, koita saada keissi hyväksiluetuksi opintoihisi.

Kolmas eukko oli ihan omaa luokkaansa.  Se oli ensinnäkin pukeutunut ihan vitun karmeisiin 90-luvun lumppumuotia henkiviin kuteisiin: lohenpunainen pörröinen villapaita, pelkät mustat sukkahousut jalassa, muoviset strippari-korkkarit ja päässä huivi, joka sai sen muistuttaan jotain 50-luvun siivoojaa. Se oli olevinaan niin bisnesnaista että. Muijan koulutus oli siis joku kauppis, se opiskelee vaik on jo 31. Ja työkokemus jotain vitun nappikauppaa puhelinmyyntifirmassa jonka se yritti saada kuulostaan ydinfysiikkaan verrattavalta hommalta.

Pahinta oli se, että muija yritti tehä Sharon Stonet. Sillä oli alkkarit, mutta se levitteli jalkojaan aika härskiin sävyyn ja tuijotti mua ilmeellä, joka oli varmaan sen mielestä tosi kuuma. Ja nuoleskeli vielä huuliaankin. Vitun tyly ja tyhmä ämmä.  Hahhhahh, kysyin vikana kysymyksenä että millaisessa tilanteessa voisit kuvitella antautuvasi mulle tällä pöydällä. Ja se sano, että vaikka just tällä. Se oli niitti ämmän arkkuun! En tod. pane sen näköstä kulahtanutta muinaismuistoo. Sanoin naiselle jääkylmästi, että hän on käsittänyt itsensä työhaastattelussa myymisen todella väärällä tavalla. Ja että etsin harjoittelijaa, joka on sen tasoinen, että hän voi edustaa yritystäni, joka tarjoaa laadukkaita eksklusiivi-palveluita, eikä itseään heti ensimmäisessä käänteessä tyrkyttävässä naisessa ole mitään eksklusiivia.

Ämmä sai pienet separit. On riittänyt naurua tälle päivälle, soitin heti Robinille ja se lupas tarjota mulle pullon Mummia tästä setistä! Se tosin harmittaa, että mä tajusin tarvitsevani sen harjoittelijan. On yksi case, jonka olin kokonan unohtanut ja se ylityöllistää mut.

Tyrmistynyt tyrninlitkijä

Vittu mä teen kohta jonkun perheintervention. Kai sellasen voi tehdä. Tyyliin Mä tungen pussin siskon päähän samalla kun Erppa ja P-man pitää sitä jaloista kii ja sit heitetään se kivi sylissä Tammerkoskeen.

Ämmä on penkonut mun huonetta ja mm. lukenut karvakirjaani ja hipelöinyt erinäisiä lelujani. Ja vittu se oli mennyt kaataan viemäriin mun yhden Tom Fordin hajusteen! Lässytti jostain Fordin tekemästä paskasta jssain vinkuintiassa. Kun saatana ei kiinnosta mistä se haju mun boteliin tulee, kiinnostaa tasan se et kyseinen tuoksu makso jotain 70 euroo!

Soitin mutsille. Mut emmä voinu sille puhuu tästä. Oli nimittäin käynyt niin, että äiti oli loukannut itsensä ratsastustunnilla ja sen nilkka on muljahtanut pahasti. Se oli aika itkuisena ja huonona. Olin soittelevinani vain kuulumisia, en halunnut rasittaa sitä enempää. Mutta jotain tolla muijalle pitää tehdä.  Se ajaa meidät kaikki hulluksi. Se vaan ei sovi tänne. Se on vitun ärsyttävä, ei kunnioita muiden elämäntapoja ja on saatanan laiska. Toi sen patjakasa on täynnä jotain ällöttäviä tuoksuöljypulloja, huiveja ja lippuja ja lappuja. Aikooko toi ämmä kompostoitua tänne. Ja kun ei sen kanssa voi puhua. Mä huudan ja huudan, yritän saada sen osallistuun keskusteluun et puhuttais asiat halki. Mut se vaan pyöräyttää ittensä johonki vitun meditaatiosolmuun ja on hiljaa.

Siemailen tässä raivotessani tyrnismoothieta. Aika happamia nää tyrnit, jouduin laittaan niin paljon sokeria et ei tullu kauheen terveellistä. Kai se Postinkin mainostama hunaja olisi ollut parempi vaihtoehto. Tähän tuli siis:

Noin 1 desi tyrnimarjoja

Desi maitoa

Desi maustamatonta jogurttia

Tavallista ja vaniljasokeria

Mutta toisaalta ihan kiva vähän ärhäkämpi maku. Banaanismoothiee en voi sietää, mä vihaan banaaneja. Imelää paskaa. Ja se ääni mikä tulee kun joku nassuttaa ja lussuttaa banaania, hyi hitto! Mistä tulikin mieleeni että armas siskoni kuuluu näihin syödessään yököttävästi maiskutteleviin ihmisiin.

P-manin tavoin mäkin pidän maanantaina haastatteluita. Firmaan olis tunkemassa liuta harjottelijoita. Ajattelin ottaa jonkun sähäkän pakkauksen järjesteleen mun papereita pariks kuukaudeks. Koulutuksia on taas paljon tulossa kun pikkujoulukausi alkaa. Saisinkohan mäkin kruunattua joulukauteni kuumalla seksillä toimiston lasipöydällä jonkun 20 ja risat mirkun kanssa, grrrrr…..

Kasseja vihloo, ei olis pitänyt juosta kesähousuissa eilen. On tainnut alapää saada kylmää. Nyt viskipaukku ja tunnin päästä lähden treffeille yhden varman pakkauksen kanssa. Ei kiinnosta, mutta pildee tarviin nyt.

Lihakin voi kuvottaa

Vittu toi sisko on! Se NAURO kuultuaan Erpan onnettomasta autokohtalosta. Ja kertoi vielä perään, että on itsekin viillellyt katumaastureiden ja Audien renkaita auki, tukkinut pakoputkia omenoilla ja lumipalloilla jne. Se on taas kuulemma näitä hänen vastaiskujaan yhteiskuntaa vastaan. Tämä Miss Yhteiskunnannvastustaja oli kuitenkin käynyt tänään mankumassa kelasta lisäopintotukea. Totuushan on se, että eukko on muistaakseni Turun yliopistossa aloittanut joskus 2002 tai 2003 lukeen jotain hölöhölöö, tyyliin taidehistoriaa tai jotain etnistä scheissee. Opiskelut ei kuitenkaan ole neitokaiselle pahemmin maistuneet. Se on ollut vaihdossa kaksi kertaa ja luuhunnut lähinnä Tanskassa ja Hollannissa vähän väliä -miksiköhän! Yhen talven se oli Etelä-Amerikassa vapaaehtoistyössä eli ei ole opiskellut eikä tehnyt töitä ja äiti on maksanut kaiken. Kyllä näköjään yhteiskunta kelpaa silloin kun tarjolla on veronmaksajien rahaa.

Tänään toi luuska viritti jonkun vitun värjäyspöntön kylppäriin. Siellä lilluu jotain riepuja joihin on ommeltu solmuja. Älä saatana vandalisoi batiikkipaskallas mun maksamaa kylppäriä! Remppasin sen kun muutin tähän kämppään.

Pari havaintoa ruuasta. Menin tänään Jaken kanssa Saludiin syömään. Ja hitto, mulle tuli todella voimakas kuvotuksen tunne syötyäni vähän pääruokaa ja juotuani viiniä. En vaan saanut sitä pihviä alas. Tajusin, et mun olis pitänyt syödä jotain sushia tai vaikka yrtti-tomaatti-pastaa, mut mun keho ei halnnut lihan, rasvan ja suolan hyökkäystä. Kotona kuukahdin täydellisesti. Nyt vituttaa. Pitäisi oppia herkistymään vielä enemmän omalle keholleen ja sen tarpeille muunkin kuin seksin ollessa kyseessä. Ja tyhmänä olen nyt illallakin napsinut chili-chorizoa, vaikka mun olo on vaan huonontunut ja tiedän, että nyt pidän kyllä kasvis-keitto-kuuria pari päivää, että olo kevenee. Olikos sen Postinkin teeseissä jotain siitä vaistonvaraisesta syömisestä?

Flunssafakiiri

Nyt olo alkaa jo olla voiton puolella. Tosin viikonloppuhan meni ihan reisille. Olin vain himassa ja katsoin Kummisetä-trilogian putkeen ja fiilistelin Chivas Regal -pullo toisessa ja kuumemittari toisessa kädessä. Teinixejä lainatakseni, viikonloppu on mennyt myös dataillessa. Olen kolunnut ruokablogeja läpi ja virittäytynyt syksyfiilikseen.

Liemessä-blogista bongasin pirtsakan idean kanttarelli-lohikeittoon:
10 uutta perunaa
2 porkkanaa
1/2 purjosipuli
1 pss pakastevihanneksia
1 keltasipuli
1 l kanttarelleja
400 g lohta nahkoineen
1 dl ruokakermaa (15 %)
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1 kasvisliemikuutio
5 mustapippuria
5 laakerinlehteä
1 tlk suolaa

(Ohje Liemessä)

Tuunaisin reseptiä kuitenkin näiltä osin: ei mitään pakastevihanneksia! Einekset ovat saatanasta! Nyt on elonkorjuun aika ja olisi hullua jättää hyvät kotimaiset vihannekset hyödyntämättä! Lisäksi en laittaisi reseptiin mitään ”mukamaskermaa” vaan aina laitan ihan oikeaa kermaa, pienemmän lorauksen vain.  Laakerinlehtiä laittaisin ehkä kolme ja korvaisin loput lehdet lipstikalla, joka antaa keittoihin mukavaa umamin aromia, jolloin einesliemikuutoita ei edes tarvitse käyttää.

Pastanjauhannasta osui silmiini oikein mallikas kolmen ruokalajin menuu, vaikka viinimiehenä olisin tässä suhteessa kaivannut tietenkin tarkkuutta. Jälkiruuaksi tarjoiltu mustaherukka-juustokakku on hyvä veto, koska toinen, joiden käyttöä kannatan lämpimästi, ovat suomalaiset marjat. Ja kun alkuruoka ja pääruoka ovat aika lihaisia ja juustoisia, on raikas ja kirpsakka jälkkäri paikallaan. Mä itse asiassa skippaan usein jälkkärin ja otan jälkiruokaviiniä. Eisweinia aina niissä harvoissa paikoissa, joissa sitä on tarjolla. Suomessa keskinkertaiset ja huonot ruokapaikat tunnistaa siitä, että raaka-aineet ovat niin huonoja, että ne yritetään peittää mielettömällä suola, rasva ja marinadikerroksella.

Hyvät tuoreet raaka-aineet puhuttelevat itsessään, ne eivät kaipaa kuin hentoa korostusta. Ja etenkin jälkkäreissä mennään ihan liian usein siitä, missä aita on matalin. Jäätelöä, suklaa sitä ja suklaa tätä. Jälkiruuan kuuluu olla vieno päätepiste aterialle, ei mikään närästyksen takaava hiilihydraattihyökkäys.

Tyttöjä on tietenkin tullut kans fiilisteltyä. Jotenkin sisäistin vasta nyt tällaisen näyttelijän kuin Maria Ylipään olemassaolon. On todella hämmentävää, että tää nainen on suomalainen, upeat ja intohimoiset piirteet. Tulee vähän iranilainen mieleen…ja sit Jessica Biel. Mä todella diggaan siitä, koska ko. muidussa on sellaista classya, jotain samaa kuin Cybill Shepherdissä oli 80-luvulla.

Tiedättekö. Se näyttää noissa bikineissäkin niin saatanan viileeltä, siltä et se voisi marssia noi bikinit päällä vaikka Nokian pääkonttoriin ja kaikki kunnioittaisi sitä niin vitusti et ne kattois vaan kaulasta ylöspäin. Uuuuuhhhh…

Satokauden herkkuja

Voi jumalauta, lenssu iski. Ei kuitenkaan ole possuflunssan oireita ainakaan vielä. Olen tässä vetänyt lonkkaa pari päivää ja käynyt toimistollakin vain muodon vuoksi istuskelemassa ja litkimässä teetä.  Kävin lekurissa ja siellä oli odotushuone täynnä meitä niiskuneniä. Mutta voi vittu, osa oli taas näitä elämäntapaläskejä jotka kuormittaa muutenkin liitoksissaan natisevaa terveydenhuoltoa vain siksi, että eivät idiootit osaa pitää peruskunnostaan huolta. Olisi tehnyt mieli sanoa yhdellekin taikinaa muistuttavalla parikymppisella jannulle, että käy lenkillä raittiissa ulkoilmassa, pelaa vähemmän tietokoneella, lopeta röökaaminen ja ylensyönti. Osa näistä rapakuntoisista tumpeloista on kroonisesti flunssassa, koska niiden vastustuskyky on ihan itseaiheutetusti olematon.

Mäen ole syönyt mitään muuta kuin keittoa. Tomaatti-vuohenjuustokeittoa,parsakeittoa, kana-sitruunaruohokeittoa, vihanneskeittoa, lohikeittoa. Mä niin haaveilen Saludin hevosenlihapihvistä. Olen suunnitellut tässä pökköpäisenä muutamia reseptejä, joita pitäisi testailla kunhan kunto tästä kohenee.  Pastanjauhantaa-blogissa on pari oikein oivallista sieniohjetta. Mä rakastan etenkin kanttarellejä. Tuo sienibolognese vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta:

oliiviöljyä
valkosipulia maun mukaan (esim. kaksi kynttä)
iso sipuli pilkottuna (tai useampi uuden sadon pikkusipuli)
kaksi porkkanaa kuorittuna ja raastettuna
vajaa puoli kiloa jauhelihaa
tomaattimurskaa (itse laitoin kaksi 400 gramman tölkkiä)
pari desiä punaviiniä
(loraus lihalientä)
vajaan litran verran kanttarelleja
pilputtua lehtipersiljaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Resepti Pastanjauhantaa)

Mietin, miltä se maistuisi, jos tuunaisin reseptiä vähän ja lisäisin siihen munakoisoa. Munakoiso ja sienet maistuvat ainakin mun suussani hyvältä combolta.  Toinen syksyinen hyvä pastakastike on hyvin yksinkertainen bolognese, joka maustetaan pääosin punaviinillä ja aniksella. Sienet sopinevat tämänkin yhdistelmän kanssa. Raijasin itälomalta kasan mausteita, mm. tähtianista, chiliä, currynlehtiä ja säilöttyä sitruunaruohoa. Pitää testata, onko tähtianis liian ärtsyä vai voisiko sitä käyttää tohon pastakastikkeeseeni.

Loistavia reseptejä löytyy myöskin blogista Otetaan ensin puoli kiloa voita. Mä diggaan toden teolla kasviksista, joita vedän nyt yllin kyllin simpelin välimerelliseen tapaan valmistettuna. Pitää perehtyä tarkasti tohonkin blogiin, kirjoittaja on keksinyt hyviä tapoja hyödyntää ainakin kesäkurpitsaa ja bataattia. Hokasin josnkun aikaa sitten, että bataatti muodostaa aika kivan kontrastin sini- ja valkohomejuuston kanssa. Voisin soveltaa tuota bataattitornien reseptiä kokeilemalla erilaisia juustotäytteitä.Ja paahto rapeksi P-manin grillissä. Mmmmm…

Olo on heti parempi kun ajattelee hyvää safkaa!

Hekumaa Helsingissä

Hitto soikoon poijjaat! Oli aika yllättävä ja mukava viikonloppu monella tavalla.  Iranilainen on kutkutellut mieltäni jo toista kuukautta, mutta keissihän on se, että me kierrelään toisiamme kuin kissa kuplivaa puuroo, eikä kumpikaan halua olla se, joka tekee seuraavan siirron. Paitsi mä voisin siirtää sen pimppikarvat viemäriin, hhehheh!

Meillä oli perjantaina Herraklubin eka kokous.  Tapasimme yhden Jasonin, joka pyrkii porukkaamme jäseneksi. Miekkonen kestitti meitä varsin mallikkaasti Näsijärven rannalla sijaitsevassa huvilassaan, tarjolla oli mm. rapuja, etanoita valkosipulivoissa, hevosenlihapihvit, tujua punkkua ja savuisia viskejä ja suklaafondantit. jason oli myös järkännyt paikalle oikein mukavan yllätyksen, pari eksoottista tanssijatytsyä jotka keikistelivät ja tarjoilivat meille. Voitte uskoa, että alkoi etumusta hiukan kuumottaa ja tuli sellainen fiilis että nyt radalle. Tilattiin pari taksia ja lähdettiin keskustaan, suuntana Love Hotel. Ja kukas se siinä Loven edessä värisi pikkumustassaan, ihanat kiharat hiukset tuulessa hulmuten, ihana irinilainen. Muut hyppäsivät taksista ulos, mutta mulla ja iranilaisella oli joku ihme katsekontakti-säätö-hetki siinä. Mä yritin jotain ja se yritti jotain ja kuski kilju vaan että jäätsä vai jatkuuks matka. Iranilainen kohotti kulmiaan kysyvästi ja mä jossain mielijohteessa viitoin sen taksiin. Kuski kysy et mihis sit ja mä heitin pallon iranilaiselle. Se sano ihan pokalla et Helsinkiin!!!!!

Nainen selvästi koetteli mua mut mä olin niinkuin mulle olisi arkipäivää napata käbi stadiin. Kuski siinä ihmetteli hetken ja mä sanoin et aja nyt vaan, sä tuut saamaan tästä keikasta vitusti enemmän kuin koko yön rallista Hämeenkadulla. Me köröteltiin Helsinkiin, ihanaisella oli laukussaan jotain likööriä jolla me kitattiin itsemme mukaviksi matkan aikana. Stadiin saavuttiin puolen yön maissa. Kuski kysy taas et mihis täällä. Mä olin edelleen hiljaa ja iranilainen pamautti että Kämppiin. Mä annoin mennä ja ajattelin vaan et mun lomarahat on vielä käyttämättä. Hotellissa oli tietty säätöö kun tultiin niin myöhään, mut saatiin lopulta sumplittua huone ja skumppatilaus.

Ei hitto mikä yö ja aamu ja seuraava päivä, maksoin kaksi yötä vaikka eilen illalla lähdettiin sit takas himaan, hiukan proosallisemmin vaan. Yks tuttu oli ajelemassa Manseen ja päästiin sen kyydillä. Iranilainen jäi autosta keskustorilla, se ei selvästikään haluu et mä saan sen asuinpaikan selville. Saishan sen Finderin kautta mutta en mä viitsi teineillä ja pitäähän ihmisellä olla yksityisyyttä.

Jatkosta ei puhuttu. Mä olen vieläkin ihan eedenissä ja mietin, koska me nähdään seuraavan kerran, mikä on homman nimi ja miksi vitussa mä mietin tällästä. Ehkä ne haalaribileet on hyvä idea, saa päätä selvitettyä kun nappaa jonkun opiskelijamuidun kainaloon.

Ainoa särö koko täydellisessä viikonlopussa oli se, minkä varmaan arvaattekin. Ne karvat! Mä yritin sitä aamulla tukistella leikkisästi ja ehdotin, et mitäs jos mä tekisin sulle uuden kampauksen mutta se vaan sihahti. Miksi melkein täydellinen nainen ei tajuu miten pienellä vaivalla se voisi olla tän universumin upein veenus?