Lihakin voi kuvottaa

Vittu toi sisko on! Se NAURO kuultuaan Erpan onnettomasta autokohtalosta. Ja kertoi vielä perään, että on itsekin viillellyt katumaastureiden ja Audien renkaita auki, tukkinut pakoputkia omenoilla ja lumipalloilla jne. Se on taas kuulemma näitä hänen vastaiskujaan yhteiskuntaa vastaan. Tämä Miss Yhteiskunnannvastustaja oli kuitenkin käynyt tänään mankumassa kelasta lisäopintotukea. Totuushan on se, että eukko on muistaakseni Turun yliopistossa aloittanut joskus 2002 tai 2003 lukeen jotain hölöhölöö, tyyliin taidehistoriaa tai jotain etnistä scheissee. Opiskelut ei kuitenkaan ole neitokaiselle pahemmin maistuneet. Se on ollut vaihdossa kaksi kertaa ja luuhunnut lähinnä Tanskassa ja Hollannissa vähän väliä -miksiköhän! Yhen talven se oli Etelä-Amerikassa vapaaehtoistyössä eli ei ole opiskellut eikä tehnyt töitä ja äiti on maksanut kaiken. Kyllä näköjään yhteiskunta kelpaa silloin kun tarjolla on veronmaksajien rahaa.

Tänään toi luuska viritti jonkun vitun värjäyspöntön kylppäriin. Siellä lilluu jotain riepuja joihin on ommeltu solmuja. Älä saatana vandalisoi batiikkipaskallas mun maksamaa kylppäriä! Remppasin sen kun muutin tähän kämppään.

Pari havaintoa ruuasta. Menin tänään Jaken kanssa Saludiin syömään. Ja hitto, mulle tuli todella voimakas kuvotuksen tunne syötyäni vähän pääruokaa ja juotuani viiniä. En vaan saanut sitä pihviä alas. Tajusin, et mun olis pitänyt syödä jotain sushia tai vaikka yrtti-tomaatti-pastaa, mut mun keho ei halnnut lihan, rasvan ja suolan hyökkäystä. Kotona kuukahdin täydellisesti. Nyt vituttaa. Pitäisi oppia herkistymään vielä enemmän omalle keholleen ja sen tarpeille muunkin kuin seksin ollessa kyseessä. Ja tyhmänä olen nyt illallakin napsinut chili-chorizoa, vaikka mun olo on vaan huonontunut ja tiedän, että nyt pidän kyllä kasvis-keitto-kuuria pari päivää, että olo kevenee. Olikos sen Postinkin teeseissä jotain siitä vaistonvaraisesta syömisestä?

Ruoka. keho ja mieli

Olen yrittänyt viettää aikaa mahdollisimman paljon toimistolla. Kotona jököttää takkuinen, haiseva kasa, jonka ympärillä kärpäset pörräävät.  Sisko.  Ne vitun linssit likoo siinä ämpärissä taas. Heti kun se oli saanut tuhottua jääkaapista sinne jemmaamansa haisevan ruskean keitoksi kutsumansa mössön, se alkoi valmistaa uutta satsia. Se motkottaa jääkaapin pekoneista ja makkaroista. Sanoin et ne on suurimmaks osaks P-manin. Sit se alkoi motkottaa siitä, että käytän hissiä, koska se kuluttaa sähköä ja lapset Afrikassa kuolee. Yritän purra hammasta. Mä en tiedä mitä se duunaa täällä päivisin kun olen töissä. Villi arvaus: ei mitään. Se on rakentanut jonkun vitun pesän patjalleen suitsukkeista ja huivikasoista ja on aina jossain ihme venyttelyasennossa kun tuun himaan. Koskakohan sen toi itsesnä etsiminen loppuu ja se valaistuis ja älyäis hakee vaikka töitä tai mikä parempaa, painua niin pitkälle missä pippuri kasvaa. Tai soijapapu.

On tosta kasasta jotain hyötyäkin. Se oli kaivanut jostain uuden Aviisin. En yleensä lue sitä, mutta nyt vilkaisin espressokupillisen lomassa. Lehdessä oli äärettömän mielenkiintoinen juttu Olli Postista, joka sairastui nuorena MS-tautiin. Tyypillä oli pyörätuolituomio, mutta 19-vuotiaana miekkonen laittoi ruokavalionsa täysin uusiksi. Ei mitään keinotekoisia eineksiä, lisäaineilla ryyditettyjä, ravinneköyhiä ja käsiteltyjä ruokia. Lopputulos: miehen asta ja jopa MS-tauti paranivat. Valokuvissa poseeraa äärimmäisen timmi ja lihaksikas nuorukainen, joka vetelee jotain 3300metriä Cooperissa.

Juttuun oli laitettu myös Postin blogin osoite, löytyy täältä. Olen jo jonkin verran lueskellut ja nostan tuolle kaverille kyllä hattua! Hän on vieläpä työllistänyt itsensä ja antaa ravintoneuvontaa ja konsultoi. Pitäisiköhän viritellä Postin suuntaan jotain yhteistyötä… vedän itsekin jonkin verran ravitsemuskoulutuksia osana suurempia koulutuspaketteja.  Olen usein ajatellut, että pitäisi opiskella vaikka ihan tutkinto tuolta puolelta ja keskustelen ravitsemuksesta aina mielelläni, varsinkin jos keskustelukaverilla on asiasta omakohtaisia kokemuksia ja mielenkiintoisia teorioita perinteisen lautasmalli-jauhamisen sijaan.

Toinen tsekkaamisen arvoinen asiantuntija on Paula Heinonen, joka vetää ohjelmaa Groovella ja on kirjoittanut ravitsemuksesta. Heinosen kirjan luettuani aloin kiinnittää erityistä huomiota D-vitamiinin saantiin ja ruuan emäksisyyteen ja voin sanoa, että olen piristynyt ja energisoitunut sen jälkeen todella huomattavasti.