Päivän Pimu – Lena Meyer-Landrut

Oli pakko palata pitkästä aikaa meidän Päivän Pimu -kantaan nyt, kun Eurovision Song Contest 2010, eli tuttavallisemmin Euroviisut sai ihanaisen nuoren naisvoittajan biisillä ”Satellite”. Lena Meyer-Landrut on saksalainen 19-vuotias Hannoverissa asusteleva ja opiskeleva kaunis nuori laulaja, joka kirjoittaa ylioppilaaksi nyt tänä keväänä.

Neitokainen osallistui kokeilunhaluisena Saksassa järjestettyyn ”Unser Star für Oslo” -skabaan, jonka tarkoitus oli idols-tyylisesti etsiä tähti, tällä kertaa tosin Euroviisuedustaja. Ja hyvinhän se sitten menikin! 😉

Oon henkilökohtaisesti mielissäni, että tänä vuonna taas päästiin Euroviisujen juurille ja musiikki voitti, eikä pelkät tissit ja show… vaikkei hyvissä tisseissä toki mitään valittamista ole. 😀 Uskaltaisin muuten väittää, että Lena muistuttaa tietyiltä osin paljon jenkkinäyttelijä Willa Hollandia ja olemuksessa saattaa olla ripaus myös Suomen omaa idolia, Anna Abreuta.

Lena teki kyllä aikamoisen tempun, koska plikalla ei ollut ennen kykykilpailua minkäänlaista esiintymiskokemusta, eikä takana ollut yhtä ainutta laulutuntiakaan. Pakko tosin myöntää, että toi lavakokemuksen puute ehkä pikkasen näkyi Lenan olemuksesta – se liikkuminen, joka toimi tiukasti rajatussa videokuvassa, ei kuitenkaan ihan vallannut Oslon massiivista stagea… vaikkakin sitten voittobiisin laulaminen sujui jo huomattavasti paremmin. Mutta hieno paketti eniveis ja herttainen pimu! 🙂

Wir möchten dir gratulieren, Lena! Du bist auch unser Star hier @ Ristipissarit – herzlichen Glückwunsch! ❤

Tässä pari kuvaa Lenasta ja sitten alla Holland & Abreu.

Sitten vielä kerta kiellon päälle, voittajabiisin musiikkivideo!

Ps. Hyppää tästä etusivulle ja lue lisää elämästä kolme aikuisen miehen luksuslukaalissa.

Jos sua kiinnostaa tietää, miten tää kaikki hulluus  alkoi, hyppää tänne!

Nopsa päivitys ja Euroviisut!!!

Katos perkele. Meitsikin mestoilla… siitä onkin taas aikaa taas ihan liikaa ku oon viimeks naputellut tänne mitään. Turha kai selitellä miks, joten hyppään suoraan asiaan… Mitäs kaikkee täs nyt olis ollut. No ainakin käytiin Ansun ja Mitsun kans vähä road tripillä Malmössä tsekkaamassa tuore pikkuveli. Pakko myöntää et siinä jopa iso mies herkistyi kun sai pienen nyytin syliinsä. Huh huh. Äijäpointsit, jotka on erinäisten tapausten myötä muutenkin huvennut, hupenee tän paljastuksen myötä varmaan entisestään. Onneks kukaan ei taltioinut sitä mun lepertelyä. 😀

Jennanhan periaattees piti alun perin lähtee messiin, mut niiden vapunaikaisten kilarointien takia jouduin jättää muijan jäähylle. Ei olis ollu mikään optimaalisin mahdollinen tilanne esitellä tyttökaveria ekaa kertaa porukoille. x) Ilman Jennaa se keikka menikin yllättävän hyvin. Ei mitään suurta draamaa, faija ja Ansukin osas käyttäytyä keskenään vaikkei ne oo käsittääkseni ollu juur tekemisissä sit isänpäiväisten tempausten… mut tästä kaikesta tarkempaa avautumista ehkä myöhemmin, nyt tän päivän polttavaan aiheeseen…

Asiasta siis Euroviisuihin. Pakko taas nolosti myöntää, et oon seurannut niitäkin skaboja pienestä asti ja ny taas kunnon studiot ollu käynnissä. Suomen ja Ruotsin entryt oli kyllä melko perseestä molemmat, vaikkakin Ruotsi hieman parempi. Kumpikaan ei kyl päässyt jatkoon, mikä oli ihan hyvä juttu. 😀

Tänä vuonna kisoissa on kyllä paljon kuumia naisia. Mut ei oo kyllä Yohannan voittanutta. Islantia edustaa tänä vuonna itse asiassa Yohannan viime vuotinen taustalaulaja, Hera Björk. Hieno ääni toki Herallakin, mut miks Jossu ei oo mukana??!! :(( </3

Jos pitää nimetä tän vuoden suosikkilikka, niin kai se on sit Saksan Lena. Mulla on vahva kutina, että Saksa yltää kärkikolmikkoon yhdessä Israelin Aladdinin ja Armenian lähes parimetrisen ”näpsäkän” pimun kanssa. Kärkikymmenikköön veikkaisin edellä mainittujen lisäks Azerbaidžania, Islantia, Turkkia, Moldovaa, Georgiaa, Ranskaa ja ehkä Serbiaa.

Tässä mun kärkikolmikoks veikatut biisit… en tosin fanita näistä muuta ku Lenaa. ;))

Kattellaan miten käy näiden veikkausten kans. 😉

Pistäkääs muutkin veikkauksia kehiin ja nimetkää suosikkeja…. mikäli kukaan muu ylipäänsä seuraa koko tapahtumaa ku minä. 😀

Morot!

Kunkkuidea ja Kontio hanukassa

Tarinaa.

Kerta mä sain tänään ”fudut”, niin käytan jatkossa energiani elämiseen. Huomenna aletaan siis suunnitella risteilyä tai Euroopan matkaa. (Edit: Itseasias mun frendi, joka opiskelee Saksassa lentoemännäs, lupas jo majoittaa meidät pojjaat emojen kommuuniin. Me like. ;). Ex-tempore lähdetään, mitäs muutakaan. Jontel on kuppa kullissa, meikä on nyt taas lusmu ja Erpalla menee muuten vaan hermo skolen kanssa. Tarvitaan siis lomaa. 😉

Totuus.

Muutama sananen työjutustani. En mä fuduja saanut, mutta se lanseerausprojekti vedettiin jäihin tältä vuodelta. Vitun hienoo. About 160 tuntia turhaa duunia usealta kuukaudelta.

Mähän olin jo:
– suunnitellut konseptin mainostoimiston kanssa
– tehny viestintäpläänit
– toteuttanut kaikki markkinointimatskujen tilaukset ja maksanut ennakot osasta
– haastatellut ja rekrynny työntekijät
– sopinut aikataulut ja organisoinut homman käytännössä
– luonut raportointiperusteet
– esitellyt koko paskan alustavasti mun gradun aiheena ja näin ollen tosta paskalaitoksesta vapauttavana tekona.
Ja nyt sitten kaikki meni vituiksi. Eiks tätä saakin juhlia vähän? Ja missä mä nyt pidän uusia pukuja, jotka se Pohjanheimon setä mulle räätälöi? Vittu sentään.

Ainoo hyvä puoli on, etten oo laskuttanut tosta yhtään palkkaa. Nyt laskutan. Ja aattelin härskisti vetää mahdollisimman paljon kulukorvauksina. Pistin pokkana kaikki junamatkat muka omal prätkällä tehdyiksi. Ja lisäks nostan päivärahat jokaiselta mahdolliselta reissupäivältä. Tarttis varmaan aatella jonku firman perustamista, ni sais hoidettuu laskulla kaikki, eikä tarttis sählää verokortin kanssa.

Ylläri, et jouduin kädenvääntöön tos korvauksen maksamisesta. Vitun nihilistit. Aina joku yrittää kusettaa. Välil tuntuu, et kaikki mainostoimistot veivaa meneen näiden periaatteiden varassa:
1. Me huijaamme tyhmiä. Ole siis varpaillasi.
2. Me maksamme vähemmän, mitä kuuluisi. Tarkasta siis tilinauhasi, Sherlock.
3. Me emme pidä ideoitasi ja ajatuksia juuri minään. Ainoastaan meidän omat aivoitukset rokkaa.
4. Sinun keksinnöt kelpaavat vain silloin, kun on pöllittävissä ilmaiseksi ja myytävinä miljoonilla tyhmille asiakkaille eteenpäin.

Meinasivat maksaa palkan siis vasta ens vuoden puolella. Vedoten siihen, että sopimukses luki, että ”korvaus maksetaan, kun projekti on toteutettu”. No, mäpäs olin fiksu ja vaadin työsoppariin lisäpykälän, jonka perusteella projektikorvaus maksetaan 2 viikon kuluttuessa projektin mahdollisesta keskeytymisestä, oli syy mitä tahansa. Iso käsi Yontelle, että auttoi mua sorvaamaan sekä työsopparia että projektisopimusta. Vittu. Sen päivän haluisin nähdä, ku joku markkinointialalla kohtelee työntekijöitään (myös meitä projektityöläisiä) pyyteettömän rehellisen erinomaisesti. Sitä ootellessa taitaa taas olla parempi keskittyy kouluun, matkailuun, golfteoriaan, muijiin ja ryyppäykseen.

Morooo…

Seksiä, paskaa ja yksityisjetti

Huhhuhhuhhuh. Venähti sit HIEMAN tää kotiinpaluu (ja olis venähtäny vieläki pitempään, ellei faija olis lennähtäny yksityisjetillä roomaan .. tästä alempana lisää). Jumalauta koulutki alkaa iha just… alkaakohan se huomen vai koska, ei miiitään hajua. Ja jäbät on tääl varmaa meitsin poissaolles polttanu kaikki tärkeet paperit kostona ku ei niit mistää löydy prkl… pieni tuskahiki ja krabbe. Tyylikkäästi jetis vedettii kotimatkaperseet.

 

Mut nii, pieni kertaus reissusta. Meitä oli liikentees kolme: mä, jukkis ja make: pari muuta jäi viime hetkil pois reissusta. Mentii siis eka laival saksaan ja sieltä lähettii kiemurtelee siksakkii junilla ja busseilla kohti etelää. Reissun paino oli pienes budjetis, eli snadien nyssäköiden plus skedejen kans oltii liikentees, eikä ollu tarkotus maksaa erikseen yöpymisistä, ainakaa ite. Se onnistuki enimmäkseen. Junailtiin meinaa öisin aina maasta toiseen ja siel kyydis si kunnon koomat. 🙂 

 

Selostan ny vaa nopsaa maat ja merkitykselliset paikkakunnat, ja keskityn enempi loppureissuun. Kyselkää si jos tarkemmin kiinnostaa reitit. Elikkäs: Saksasta matka jatku puolan, tsekin ja slovakian kautta itävaltaan, wieniin, jossa tapahtui reissun ensimmäinen käännekohta. Meitsi tapas ihanaisen NAISEN, Sabinen! Kysees oli itävaltalainen, mut italias asuva mua pari vuotta vanhempi plikka. Tutustuttiin paikallises yökerhos ja siinä pienes sieväs Sabinen ehdotus lähtee sen mukana Italiaan kuulosti hyvinki houkuttelevalta. Tää oli lauantai-ilta ja laatuaan ensimmäinen ku jäätiin mestoille yöks, eikä reissattu. Sabine oli itävallas työmatkal ja sil oli siel asunto. Päästii sinne yöks ja täytyy täs ny iha pikkasen kuuluttaa: MEITSI SAI!!!!!! Kyyyylläääääää. Ei oo väärin… kuivaa kautta oliki jatkunu aina Karsu-kaudesta asti. Ja en ees kehtaa täs kerrata kuinka kauan siit on aikaa. Noh, yhdyn kuitenki p-manin vertaukseen etnasta: räjähdysaltista aluetta down there. Mut olipa autuasta ja plikka oli tyytyväine kerta oli viel aamullaki sitä mieltä et meidän pitäis lähtee sen mukana italiaan.

 

Tos vaihees aloin jo pyöritellä päässäni jotain iha hulluja kuvitelmia sabinen tuomisesta manselaan ja testokseen… liekö seksi vai joku ihme rakkaushuumakohtaus pistäny äijän pään sekasi. EVT. No mut kuka ny ei olis sulaa vahaa sellasen hottiksen edes. Sabine teki kyl uskomattoman ensivaikutelman. Vähä sellanen sportti/hiphop -look, meitsi diggas. Timmi kroppa (UNELMAPERSE), pituutta ~170, ruskeet silmät pitkine ripsineen, nätti suora nenä, täyteläiset huulet, siistit kulmat ja tummat pitkät hiukset vedetty korkeelle kii ponnarilla. Ja (myöhemmältä)näppituntumalta 70B etuvarustus. Päällä mimmil oli vähän sellaset löysemmät housut, toppi ja SKEITTIKENGÄT. Uijuijui. Hiphop-tyttö.

 

Mut joo, takas reissuun. Aluks tarkotus ei ollu lähtee niin kauas etelään ku italia, mut miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Onneks make ja jukkis oli iha tules ajatuksesta suunnata roomaan. No sinne mentii si parilla junal ja bussil. Ei ollenkaa paska kaupunki (ainakaa ensivaikutelmalta), täytyy myöntää. Ja hyvii skeittimestoi! 🙂 Tosin täytyy sanoo sekin et sabineen tutustumisen jälkee skeittaus jäi ehkä inasen kakkossijalle reissun aktiviteeteis, juu nou. 😉 Roomasta si varattiinki viiden tähden hotla isukin piikkiin, kiitsa isu! Ei varmaa tarvis erikseen mainita et paljo tuli vietettyä aikaa viiden tähden makkaris! Samois merkeis meniki sit useempi päivä. En valita.

 

Mut ei makiaa mahan täydeltä… tästä meinaa päästäänki hiljallee uuteen, vähemmän mukavaan käännekohtaan. Keskiviikko (12.8) aamuna sabine oli noussu mua aikasemmin ja poissa ku ite heräsin. No ei siin mitää, aattelin lähtee tsekkaa läheisee puistoon onko pojat skeittaas. Matkal puistoon törmäsin sabineen ja pieneen 2-3v lapseen ja ne oli selk…. wait, WHAT?! LAPSI. Mitä helvetee?? Mun ilme oli varmaa aika näkemisen arvonen… ja nii oli kyllä sabinenki, vaik eri taval. Se oli jotenki yhtä nolona ku teini, jonka porukat on yllättäny kuksimasta.. mut se ilme myös paljasti asioita. Ei auttanu vaik se kuinka yritti selittää muksun olevan siskon lapsi. En uskonu ja aika pian muksu sit paljastikin kun kyseli jotain ”mamma_blaablaa_italiajargonia_tähän”. Jepjep. Ja kaiken kruunas se, ku hetken ihmettelyn jälkeen paikalle asteli sellanen italogigolo, joka otti lapsen syliin, antoi sabinelle suukon, kätteli mua ja kysyi selkeesti, vaikkaki italiaks et kuka oon?! En ymmärrä sen paremmin italiaa, joten ei mitään hajua mitä sabine sille selitti mun henkilöllisyydestä. Tuskin ainakaa totuutta kerta en turpiin saanu. Ei oikeestaa voinu siinä vaihees enää vähempää kiinnostaakaa. Käännyin pois, vinkkasin makelle ja jukkikselle et lähen kohti hotlaa.

 

Siellä si jumitin ja ihmettelin itekseni et miten vitus naiset voi olla noin perseestä?! Mies ja lapsi, eikä vaivautunu sit infoon aiheest. Ei mul lapsia vastaa mitää oo, mut minen iha periaatteesta koskis varattuun… hyvät morkkikset pukkas, vaik mistä olisin voinu tietää ku muija kirkkain silmin vakuuttaa sinkkuuttaan ja hehkuttaa kuinka ihanaa meil yhes on, eikä sormessakaan näkyny sormusta. Jontte olis varmaa ollu iha tules tosta paljastuneesta asetelmasta… Tosin kai tääki on pieni upgrade, et muikki on naimisis, eikä sentää vaiha nakista sämpylään, kuten eräskin nimeltä mainitsematon karsu aikonaan teki.

 

Täs vaihees elettiin muistaakseni viime viikon torstaita ja yks nihkee ylläri oli viel tulos. Jukkis syöksy meinaa kämpille tuli perseen alla ja huusi mua äkkiä apuun. Tiesin et kyse on pakko olla makesta. Joopa joo, se oli ryöstetty ja mukiloitu. Fiksu jätkä oli pitäny passia ja rahoja messis skedeparkis… cool. Mukiloinnista se selvis pienillä ruhjeilla, mut oli se aika sekasin tapahtuneesta. Tehtii kyl rikosilmotus mut ei paljo jossai italiassa paina jos ulkomaalanen käy tekemäs. Turistin omaa syytä myös ryöstetyks tuleminen ilmeisesti, ainaki semmosen vaikutelman sai. Tää episodi oli siis pääsyy siihen miks jumituttii roomaan… 

 

Tos vaihees ei olis voinu yhtää vähempää kiinnostaa jäädä samaan kaupunkiin sen paskan naisen kans. Se muute on yrittäny vähä väliä soittaa mulle, mut en oo vastannu puheluihin enkä tekstareihin, pitäköön tunkkinsa. Sama se näyttää olevan mikä maa, mikä valuutta (tosin sama valuutta kyl)… nii naiset on aina naisia. En ala. Alan harkittee vakavasti takas ruotsiin muuttoo… sieltä on parhaat kokemukset naisista.

 

Mut nii se maken passi. Soitin isukille et onko sillä jotain kontakteja tai ideoita et mitä vittua tehään ku ny kävi näin. Se oli just honkkareis työmatkal ja vähä kiireinen, nii piti venailla muutama päivä sen apua. Mut kyl sitä apua sit herukin. Meille soitti joku tyyppi sit suomen konsulaatista ja järkkäs nopsaa väliaikasen passin makelle. Ei ollu vaikeeta, ku kyseessä sentää eu-maa. Ja isäpappa lupas vielä kurvata kotimatkal rooman kautta ja poimia meidät jettiin. Loistavaa, joskus siitäki jotain konkreettista apua. Ei tarvinnu enää siksakata uusiks paskaeuroopan läpi paskafiiliksil… 

 

Tänää siis kotiuduttii aamusta ja päivä on menny täyskoomates ja sitä koulun alkamista selvitelles. Noh, alko koska vaan, nii huomen en viel oo tod menos. Pakko saada nollattua vähä. Et semmone reissu täl kertaa. Ainii… myös maken digipokkari pöllittiin samas rytäkäs, eli kuvia ei oo herumas, ellei nyt viitti laittaa jotain paskalaatusii kännykamerakuvii..

 

Jäi varmaa paljon settiä pois tästäki entrystä mut on pää nii jäässä ettei ny pysty parempaan… ja oha tää jo iha saatanan pitkä, hyvä jos kukaa pääsee loppuun asti. Siistiä jos joku jakso lukee. Se olis ny adjö, palataa asiaan myöhemmin!

 

Morot ja öitä tyypeille!

Matkakuumetta!

No ny alkaa jännittää.. Lähtö muailmalle skedeileen on vajaan tunnin pääs! Eka suuntana hesa ja sieltä ysin laival rostockkiin. Rostockista eteenpäin mul ei oo mitää hajua, pojat haluaa pimittää multa tarkemmat reitit. 😉

 

Hassuu miten osat kääntyy iha päälaelleen. Jontte meinaa saa olla muutaman päivän tääl iha omis oloissaan ku me pojat p-manin kans paahdetaa menee tahoillamme. P-manillakin näemmä suunnitelmis lähtee mopoilee TIINAN kans. Uuuuuuuuu, saas nähä uskaltaako poitsu scorettaa vihdosta viimein vai vieläkö hannaa jotain tunnepaskoja. Peukut ja muutki ulokkeet pystyyn!

 

Mitsu menee mun reissun ajaks mutsin ja systerin iloks. Tuleepa niidenki liikuttuu enempi. Mut ny pitää viel syödä ennen ku jäbät tulee hakeen. Koittakaa pitää blogi ja testos pystyssä! 😉

 

Meitsi lähtee vallottaa eurooppaa, hellurei! –>