Ero

Nyt ollaan sitten tultu siihen tilanteeseen, et meitsikin on näillä näkymin taas sinkku. Saattaa tulla yllärinä, kun en oo oikein ehtinyt päivitteleen tänne mitään viimeaikaisia tapahtumia, mut näin on. Ja tulihan se oikeestaan mullekin yllärinä. Olo on sanoinkuvaamattoman paha, enkä jaksa tehdä mitään. Tuntuu ihan uskomattoman paskalta, että taas yks muija pettää luottamuksen.

Noh, tällä kertaa ei sentään tarvinnut purkaa kihlausta, eikä muija vaihtanut sentään suuntaustaan… ei todella, kun kehtas juhannuksena säätää yksissä bileissä mun luokkakaverin kans ja vielä heittää syyn mun niskoille. Onneks nyt on kesä, muuten olisin ehkä tehnyt sille jätkälle jotain mitä olisin voinut myöhemmin katua. Kivat kolme vuotta ”yhteistä” opiskeluakin vielä edessä sen kusipään kans.

Koko paskakierre lähti oikeestaan siitä, kun Seija silloin ramppas ”hoitamassa” meidän toipilasta Testoksessa. Ja sit eräänä viikonloppuna, kun Jennakin jäi yöks niin Karzu oli jostain syystä ängennyt aamulla mukaan. En tiedä mitä se oli Jennalle sanonut sillä välin, kun olin suihkussa, mut jotain oli selkeesti tapahtunut, koska Jenna oli niin erilainen. Jotenkin etäisempi ja kylmempi… mun on pakko vielä selvittää mitä se oli, koska ilmeisesti sen perusteella Jenna koki oikeudekseen perseillä jussina ja vielä mun nähden. Tai en mä ainakaan muuta siihen sen käytökseen pysty linkittään.

Tää viikko on mennyt jotenkin ihan sumussa. Ei oo varmaan kovin äijämäistä todeta, mut sydämeen sattuu. Nyt saa P-man ja Yonttekin tietää asioiden todellisen laidan, ellei oo vielä tilannetta hokannut mun käytöksestä. En oo ollut oikeen juttutuulella.

Tän kaiken lisäks fammu on ollu tosi huonossa kunnossa taas jonkin aikaa. Senkään takia mua ei oo näkynyt eikä kuulunut. Olin kesäkuun aikana muutamaankin otteeseen Uppsalassa.

Kelit on sentään kesäiset. Harmi vaan, ettei lohduta nyt. Onneks on voinut sentään kattella futista. Muuhun ei ehkä nyt kykenekään. Kiva kesä, jee.

Ihme paskaa, sanonpahan vaan.

Vappu tuli, oli ja meni… ja hyvä niin. Onko liikaa pyydetty, et äijä olis päässy vähän nollaileen, kun on saanu koko vitun alkuvuoden kestäneet projektit ja tentit ja muun paskan suoritettua kunnialla pois alta? Ilmeisesti. Hakee meinaa hieman välil huumorii ton naisen kanssa. Tai hakiski vaan välil, mut ku toi ihminen vaan räjähtää käsiin kerran kuussa ihan täysin. Ku jotain pommia purkais… on se jumalauta. Meitsi ei kuulu erikoisjoukkoihin ja vaikka kuuluisinki nii en usko et tota olis ees mahkut purkaa. Vituttaa ihan armottomasti ja ajattelin jakaa sen teidän kans.

Tän kertaisella itkupotkuraivarilla oli jännät seuraukset. Jenna päätti sit samoin lämpösin soittaa näsipuiston mellakan keskellä vappuilevalle Karzulle ja ihan virallisesti avautui sit tästä meidän jutusta. Sweeeeeet, duuuuude. Kylhän se siitä todellisuudes jo tiesi kerta Seija ilmeisesti oli kertonut… tiiä sit mistä SEIJA tiesi. 😉 Äijille tiedoks, et siitä johtui siis se huuto kännykästä, kun koitin repii sitä pois ja saada naista tajuaan, et huono, HUONO… huono idea. Mut turhaan, kun se lukkiutui rokuun kännyn kans. Jesh. Nyt pukkaa suht jäätävää viestii sekä Jennalta että Karzulta. This is living!

Malmön reissu toteutetaan nyt näillä näkymin ilman Jennaa. Ei sitä tollasena uskalla viedä porukoille ensiesittelyyn, koska ei se oo vieläkään ihan oma itsensä. Saapahan taas rauhoittua tääl sillä välin. Me lähetään Ansun ja Mitsun kans vissii ajeleen keskiviikkona tai torstaina ja ollaan sit loppuviikko siel tsekkaas uusioperheen uusinta naamaa. Tulee ehkä ihan hyvään saumaan tää reissu.

Eääh, blaah, blääh. Toisaalta tuntuu typerältä ja jopa väärältä kiukutella ja avautua tästä tääl, koska Jenna on monilta osin parasta mitä mulle on tapahtunu… mutta sit kerran kuussa muutaman päivän ajan sen päässä tapahtuu jotain ihan käsittämätöntä, mitä oon parhaani mukaan koittanut mukailla ja ymmärtää, mut ei riitä nääs. On tää vaan hienoo.

Kiitos ja kuulemiin.

Anna rakas raju hetki

Tervehdys vaan kaikille! Ja anteeksi myös meitsin osalta tämä vuosidan hiljaisuus. Ei selityksiä. Ette uskois kuitenkaan. 😉 Julia tuli torstaina Manseen, ja ollaan hilluttu pitkin poikin Pirkanmaata Yonten kaaralla. Perjantaina illalla ja lauantaina päivällä tosin oli pakko mennä duunii, koska yritän jelppaa Yonten takaisin elävien kirjoihin. Äijä todella hajoilee kuten ootte saattanut ymmärtää. Mut ei se mitään. Yhdessä ollaa liikaa töitä otettu, joten yhdessä myös duunial painetaan. Ens viikolla on pari isoa palaveria, jotka ratkaisee todella paljon Mediapastorin kannalta. Ollaan nyt tehty niin paljon työtä sen eteen, että jos tää homma kusahtaa muutamaan rahoitusnyanssiin, meikän työpaikka ainakin on vaakalaudalla. Lähes tulkoot kaikki sisääntullut raha on sidottu ton yhden konseptin kehittämiseen ja ollaan härskitti jätetty kaikki muut projektit roikkuun ja mahdollisuudet käyttämättä. Mutta välillä on pakko ottaa riskejä, jos meinaa onnistua!

Riskeistä puheenollen, annoin Julialle Testoksen avaimet perjantaina, koska mun oli pakko mennä toimistolle ja oisin tullut vasta yöllä kotiin ja pojat taas meni missä sattui. Itseasiassa en ihmettelis vaikka Eerikki muuttais kohta Jennan kans kimppaan. Saas nähdä, löytääks tähän ikinä yhtä helmee kolmikkoo. No, se on sit sen ajan murhe… Aloin tänään pyyteleen avainta takas, mut homma ei sit mennyt ihan nappiin. Julia oletti et saa pitää avaimen jatkossakin, ja vetäs kevyetl tkupotkuraivarit asiasta. Peruskauraa… Sä et luota muhun, et rakasta mua vaan enää, pelkäät että tuun tänne jonkun toisen vosun kans yhtä aikaa ja et vaan halua päästää mua liian lähelle. Ai niin se sit varmaan on.

Yritin selittää et se on mun ainoa avain mut Julia piti tekosyynä. No niinhän tuo onkin. Lukkoseppä on melki alakerrassa. 😉 Sit sanoin että ollaan vannottu TestosValat ja sovittu, että se joka avaimen luovuttaa naiselle, saa lähteä kämpästä. Siihen mulla ei nyt ole aikaa tai rahaa. Mä diggaan oikeesti asua tässä. Julia piti Testosvaloja hauskana läppänä, eikä uskonut koko selitystä. Seuraavaks vetosin siihen, et mitä muija tekee avaimella ku asuu toises kaupungissa, ja sitkös se pommin posauttikin. Julia on hakenut TAMPEREELTA TÖITÄ, ja menossa ens viikolla muutamaan baariin/raflaan työhaastatteluun. Lisäks se on hakenut AirBalticille, SASsille, Finncomille ja johku yksityiseen firmaan lentoemnnän hommiin, ja keikkatöitä olisi hyvin todennäköisesti tarjolla. Hätäpäissäni tietty koitin muistuttaa.@että base on varmaan paree pitää Helsingissä, eikä Treella. Mutta duunia ois ni vähän kuulemma, et vois olla myös Mansessa puolikkaita viikkoja. FUCKFUCKFUCKFUCK!!!!!!!!!!!!!!!

Näinkö tää naiselämä taas alkaa mennä sotkuun, just ku luulin saaneeni hommaan jonkun järjen. Seija on nääs ollut ihmisiks sen psykoterapian ansiosta, eikä enää roiku mussa ku apina puussa. Selkeesti saanut jalat takas maahan ja otteen elämästä. Jopa oon nähnyt sen hymyilevän ja pitävän hauskaaki ulkona tyttöjen kanssa. Viime kuukaudethan mimmi on keskittynyt vaan murjottamaan ja surkuttelemaan menneitä. Niin rasittavaa… Ja raskasta. Aamulla lueskelin meilejä, ja totesin, että Seija sai mut nauramaan. Siitä onkin pitkä aika kun oon viimeksi ollut onnellinen ja iloinen Seijan takia. Kattokaa itte tää pätkä, niin ymmärrätte, mille repesin. Voi Seija pikkuista. On siinä naisessa paljon hyvääkin, vaikka pääasiassa olen mimmiä keskittynyt haukkumaan. Ehkä se oonkin lmä jonka pitäis jatkaa terapiassa? 😉

Horovirus ja Seija

Entäs jos muhun onkin iskenyt horovirus?  Levinnyt tuolta rajan takaa tuulten mukana Lapin kautta tänne läntiseen Suomeen? Ei saatana sentään, tätä vaihtoehtoa lääkäritäti ihquissa sukkahousuissaan ei ottanut varmaankaan huomioon. Tai sitten mulla on kuitenkin se Tippuri hanurissa. Ehkä se hyppäs sinne jotenkin siitä keräkaalista, jota kannoin housuissani Ipassa. Jos Tippis oli ensin käyttänyt kaalimatojaan, sit desinfioinut ne veden keittimessä ja lopulta huuhtonut sillä vedellä ne kerikset, joista teki safkaa. Nyt on niin paljon vaihtoehtoisia skenaarioita, ettei tiedä, mihin uskois. Joku syyhän tähän hillittömään paskomiseen on oltava. Toivottavasti selvii huomenna, kun saan osan labroista. Joissain kokeissa menee kuulemma viikko, jopa kaks, jotain harvinaisempia. En ole kohta viikkoon pystynyt syömään juuri mitään lihaa ja mulla on alkavat vieroitusoireet päällä. Hiukkasen vituttaa, ku Yontte mussuttaa tos sisäfilettä ja meikä ei pysty. Kokeilin Erkin tofuja, mut vitut niistä mihinkään ole. Sama soijapullien kanssa. Välittömästi oksu kurkussa. Vittu että voi vituttaa miestä. MÄ OLEN A-LUOKAN LIHANSYÖJÄ JA MUN KEHONI TOIMII PUNAISELLA LIHALLA!!! Miksi tämmösen paskan piti osua just mulle eikä vaikka Eerikille, joka tykkää luonnostaan noista velleistä ja vihreyksistä? Epäreilua. 😦 Ja ettei vitutus ainakaan pääsis laantumaan, seijakin soitteli piiiiiitkästä aikaa. Se on käyny kesäsätä asti kallonkutistajalla ja sillä on diagnosoitu joku mielenterveysvamma. Hahaa, mitä mä sanoin siitä narsismista???? Ihan taatusti se.

Kallonkutistaja oli suositellut, että Seijan läheisimmät ihmiset tulis mukaan (siis yks kerrallaan) muutamaan terapiaistuntoon, koska se voisi kuulemma jelppiä tunteiden käsittelyä ja edistää paranemista. Minä EN ainakaan mene hullun exäni terapiaan perkele. Teki niin töreet temput mulle Prinssinakin kanssa, että saa kantaa kaiken seurauspaskan ihan keskenään. Enää ei heru sympatiaa eikä rahaa Ne ajat on ohi, kun meikäläinen oli kynnysmatto. sorry vaa Seija. Ja kaikki muutkin exät. Pitäkää tunkkinne!!!!!

Ei saatana, taas kouristaa mahaa. Pakko siirtyä jo tutuksi tulleeseen huoneeseen, jossa Elvikset ja Marilynit mua odottaa. Onneks on noita helvetin hygienipyyhkeitä, vaikka niille aiemmin oon naureskellutkin. 😉 😉

Moro!

Hou hou hou!

Joulu se vaan tulla jolkottaa ja meikä on ihan alkutekijöissään… siihenhän se taas meni, et piti tänää paniikis ostella kaikki lahjat. xD Noo, olin sentäs miettiny mitä ostan kellekin. Onneks ehdin ekasta käännöstyöstä saada jo palkan, nii ylipäänsä pystyi osteleen lahjoja. Tosin enpä mä ostanutkaan ku mutsille, Ansulle ja Testoksen pojille. P-manillekin löysin lopulta jotain niin hienoo, ettei taas hetkeen oo näkyny. 😉 Pitkään mietin, et pitäiskö mun ostaa myös Jennalle jotain ku kuitenki niin paljo ollaan oltu tekemisissä… nähtiin tosiaan taas maanantaina ja oli kyl tosi kivaa. Julteltiin paljon tietty joulusta, mut myös ihmissuhteista ja siitä kuinka hienoo on, et ollaan taas alettu pitää yhteyttä. Tää on kuitenki ihan erilaista nyt kahestaan, ennen oli kuitenki koplassa aina myös Karzu ja jonkin aikaa myös Jennan silloinen poikakaveri, Miika.

Mun oli täl kertaa myös vähä must tiedustella, et oliko Jenna menny paljastaan Karzulle meidän  hengailuista. Se vannoi, ettei ollut ja uskon sitä kyllä. Ja myöhemmin tarkastin asioiden todellisen tilan myös P-manilta, ku Seijahan sille tästä avautui… tottahan Jenna puhui, Karzu oli kuulemma nähny meidät kahvilassa. En oo Karzuakaan iha hetkeen nähny, eli jotenki nii perus tuuria, et se sattui paikalle just sillä kertaa ku Jennan kans nähtiin.

Pakko muuten vähän avautua tästä asetelmasta nyt ku en oo ihan varma mikä on homman nimi. Jennahan silloin aluks pyysi mua”etsimään” sille poikakaveriehdokkaita, mut vielä toistaseks en oo saanut aikaseks ehdottaa ketään… kohta melkein pitäis jo, kun se sitä suht usein kysyy. En mä oikeen tiiä mikä täs mättää… oon meinaan täs kuluneen viikon aikana aatellut Jennaa aika paljonkin. Hankalaa ku ollaan oltu aina ihan vaan kavereita, eikä mitään sen enempää. Toisaalta, silloin aiemmin kun hengailtiin, olin kihloissa Karzun kans, eikä ollut lupa muita vilkuillakaan.

Nyt tilanne on ihan toinen, molemmat ollaan sinkkuja ja Jenna on kyl jotenki loistava pakkaus: fiksu, kaunis (ja kuuma) ja kunnianhimoinen… vasta nyt oon sen tajunnutkin kun on ollut aikaa kelata juttuja. En kai mä nyt saatana voi olla ihastunut siihen?!! Argh, ei näin. Noh, en mä tästä voi sille mitään sanookaan, tää palautettu kaveruuskin on oikeesti niin paljon tyhjää parempi… ainakin saa hengailla yhessä. Jenna on meinaan suht vaikee nainen, tiiän et se friikkaa yhtäkkisistä, lievemmistäkin tunteenpurkauksista ja tosi vaikee uskoo, et se nyt yhtäkkiä ajattelis mitenkää samoin, ei ainakaan käytöksellään anna ymmärtää mitään siihen viittaavaa. Toisaalta, en mä kyl kaipaakaan nyt mitään sydänscheissee, siihen nää kuitenki aina ennen pitkää menee. Parempi siis kattella tilannetta rauhassa.

Voisko meidän lukijanaiset neuvoa vähän miestä mäessä!? Mä oon näissä niin huono. P-mania ja Yonttee ei tarvii yleensä pyytääkään, ne kyl kertoo mielipiteensä suht vaivattomasti… 😀

Hmmh, nytpäs taidan lähtee karvaturrin kans ulkoileen, ku tuolla on niin siisti talvikeli! Tervetuloa, JOULU!! Huomenna sit kotiin juhlistaan joulua äidin, Ansun ja Mitsun kans, tuskin maltan oottaa! 🙂

Mistä tunnet sä pettäjän?

Tuli Tiinan kanssa kommissa puheeksi pettäminen. Oon monesti miettinyt, mistä pettäjän tunnistaa, mikäli tämä ei jätä mitää selkeitä merkkejä selän takana puuhailusta. Kerrotaan ny vielä tietämättömille, että seukkasin neljättä vuotta kaikin puoli ok-naisen kanssa, mutta lopulta erottiin, koska naikkonen petti mua. Epäilin tätä jo pidempään, mutten koskaan saanut vedenpitäviä todisteita moisesta. Vaaranmerkkejä oli kyllä ilmassa tutustumisesta asti, ja jaan niistä nyt muutamia teidän kanssa. Nää perustuu mun kokemuksiin Seijan kanssa, mut voisi ajatella, että nää on suht yleispäteviä. Vai onko?

Alussa, kun ei tunnettu vielä kunnolla:

1. Liian miellyttävä, sujuva ja soljuva käytös ja puhuminen

Seija vaikutti alusta asti sellaiselta supliikkimimmiltä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen ja pitää kaikista. Tällöin en osannut epäillä, etteikö kaikki välttis pitäis Seijasta. Nainen osas kertoa hirveen hyvin juttuja ja tarinoita itsestään, elämästään ja lähipiiristään. Aika usein jutut oli tosi minäkeskeisiä, vähän liioiteltuja ja jotenkin ”liian” mietityn tuntuisia. Ihan kuin Seija ois ollut teatterin lavalla jatkuvasti ja esittänyt jotain ”huipputyyppiä” kertoen vain sellaisia tarinoita, joista yleisö, eli meikä pitäis ja joihin vois helposti koukuttua. Toki rivien väliin oli istutettu pala inhimillisyyttä, traagisia käänteitä, surua, pettymystä jne., mutta juuri sillain sopivan laskelmoidun oloisesti.

2. Nainen oli hirvittävän seurallinen ja superavoin.

Seija oli hauska ja avoin tyyppi, johon todella oli helppo tutustua. Olipa ihminen millainen vaan, hän olisi ihastunut Seijan suorapuheisuuteen ja häpeilemättömyyteen. Vaikka myöhemmin tajusin, että suorapuheisuus päti vain mukaviin asioihin, en silti osannut pitää häntä mitenkään feikkinä. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo yliavoimuus olisi pitänyt herättää meikäläisen epäilyt. Nainenhan oli parisuhteessa! Miksi olla seurallinen ja avoin, eli todellinen miesmagneetti, jossei sitten parisuhde ole paska ja halua elämäänsä uutta vauhtia, energiaa ja vaihtelua? Seija oli aivan liian seurallinen ollakseen aidosti onnellinen nykyises suhteessaan. Eikä onnellinen nainen käy jatkuvasti puolituttujen miesten kanssa kahvilla, syömässä ja hipalla ja tutustu niilläkin reissuilla aina uusiin miehiin, joiden kanssa jatkaa moista rumbaa!

3. Vihjeet

Seija antoi jatkuvasti pieniä vihjeitä, joista saattoi päätellä, ettei hän ollut tyytyväinen ja onnellinen senhetkisen äijän kanssa. Muikki mm. kertoi epäsuorasti sivulauseessa poikaystävästä, joka ”oli aina työmatkalla” tai ”ei ikinä tuonut yllätyksiä” tai ”on roikkunut rinnalla teinistä asti”. Hän antoi koukkuja, jotka veti mua puoleesta, vaikka samalla tiesin, että mimmi on varattu ja että mun pitäisi pysyä siitä erossa! Ja ne sanavalinnat, joita Seija käytti puhuessaan miehestään, oli jotenki dissaavia. Vaikka hän saattoi hymyillä ja näytttää kaikin puolin rehelliseltä, niin silti mun korvaa kuulosti siltä, ettei hän hirveesti ainakaan arvostanut nykyistä miestänsä. Ja ylipäänsä aina ku tuli puhe nykyisestä statuksesta, hän käänsi keskustelun nopeasti arkisempiin asioihin.

Suhteessa:

1. Valehtelu

Valehtelu ja keksityt jutut alkoi jossain vaiheessa tulla esiin, jos vaan osasin olla riittävän tarkka. En ois tietenkään halunnut olla mikään vitun vahtikoira tai kyylä, mut jossain vaiheessa epäilykset alkoi olla jo niin suuret, että sitä vahti toista tahtomattaan. Otetaan esimerkiksi nää jokavuotiset lapsuuden ystävien kans tehdyt ”Tyttöristeilyt”, jotka ny jo muutenki kuulostaa epämääräisiltä. Ja epäilyksii ei ainakaan vähentänyt se, ettei poikaystävät koskaan saanut viedä mimmiporukkaa laivalle, vaan ”kyydit oli järkätty iha omasta toimesta”. Toinen kiinnostava seikka oli se, ettei naisiin saanut ikinä yhteyttä kesken reissun. ”Halusivat pyhittää risteilyn ystävyydelle ja puhelimet meni kuulemma äänettömälle tai jätettiin hyttiin”.

No, reissua puitiin sitten kotiinpalun jälkeen. Ku kysyin, kenen kanssa hän oli ollut ja mitä tehnyt, vastaukset oli hirvittävän ympäripyöreitä. Seija saattoi kertoa ummet ja lammet vaikka risteilyn ohjelmatarjonnasta tai jostain vitun tax-free-hankinnoista, mutta ei koskaan siitä, mitä ja kenen kanssa oikeasti oli puuhastellut. Kun kyselin, oliko vientiä ”liikaa”, tanssitko muiden äijien kanssa tai tarjosko miehet drinksuja, hän ei koskaan vastannut yksselitteisen suoraan. Vastaukset tuli kuin politikon suusta. Ei niistä saanut mitään otetta. Toisaalta ne oli hirveen ristiriitaisia ja joskus naikkonen kieltäytyi vastaamasta ollenkaa vähetellen koko uteluani. Niinku vaikka tohon viimeiseen kysymykseen, tarjosko kivat äijät drinksuja, vastaus oli tavallisesti: ”Mitä sä nyt tuollaisia mietit edes, höpsö? Vaikka ois tarjonnutkin, niin mä kieltäydyin. Sä oot ainoa mies, joka saa mua juottaa. Eiks sulle muka ikinä tarjota mitään komistus”. Just… Seija käänsi keskustelun näppärästi muhun ja samaan aikaan yritti saada mut vaikuttaan ihan jälkeenjääneeltä tiukkikselta.

2. Kehon korjausliikkeet: Häkeltyminen, kiihtyminen, pakeneminen

Kehon kieli kertoi enemmän ku tuhat sanaa. Ainaki Seijan tapauksessa. Vaikka nainen kuinka yritti olla tyyni ja asiallinen, niin sain hänet ärsyytymään mitättömillä ja tarkkaan valituilla sanoilla. Ja kun huomasin, että mimmi kiemurtelee tuolissaan, löin yleensä vettä myllyyn. Saatoin kysellä tahallani kaikkia nippeliyksityiskohtia, koska tiesin Seijan kusettavan, ja että hän ei todennäköisesti vastais myöhemmin samalla tavalla aiemmin esittämääni kysymykseen. Aika usein häkeltyminen näkyi paniikinomaisena tarpeena puljata ittensä aihepiiristä nopeasti ulos. Tai sit hän saattoi iha konkreettisesti lähtee käymään vessassa tai keittiössä ja heitti jo pois kiitäessään huolettomasti, et ”oota, mä kerron sit ku tuun takas”…. Mimmi pakeni.

3. Syyttely ja näkökulman vaihtaminen ja ahdistuminen

Yks kans, mikä välillä huvitti mielettömästi, oli Seijan taito kääntää keskustelu muhun aroilla hetkillä. Kuulin monesti lauseet ”sä vaan kyttäät”, ”perkeleen vahtikoira” ja ”miks sä aina utelet”. Vastasin noihin aina, että hei nainen, sä annat mulle siihen aihetta tolla epämääräisellä käytökselläs. Sitten tuli yleensä hetkeksi jäätävä hiljaisuus, itkuraivarit tai keskustelu siitä, kuinka meillä on kaikki niin huonosti, jossei edes luottamusta löydy. Niin saatanan rasittavaa, mutta pettäjä ja valehteli usein puolustautuu hyökkäämällä. Arvatkaas kuinka hankala olo Seijalle tuli, kun mä en mennyt mukaan noihin sen kohtauksiin toisinaan? Pystyin hillitsemään itseni ja jatkoin kylmällä linjalla. Naisen oli kertakaikkiaan mahdoton pysyä housuissaan ja hänen käytöksestään näkyi läpi, kuinka hän pelkäsi, etten usko hänen sössötystään. Siitä seuras yleensä lisää selittelyä, vakuuttelua ja joskus syyttelyä ja tappeluitakin. Avoimuus, puheliaisuus ja seurallisuus häviää totaalisesti, ja tilalle astuu epävarmuus ja sellainen ”huolen häivä” kasvoilla. Usein muijan liikehdinnästä tuli kiivasta ja hätäistä, tai sitten liioitellut rauhallista ja uskottavaa – jokatapauksessa tosi teennäistä!

4. Totisen katseen välttely

Tää oli ehkä selvin merkki siitä, että muija puhui iha pehmoisia. Etenki, ku olin saanut Seijan kiinni valheesta tai hän luuli, että niin oli käynyt, muikki ei pystynyt enää katsomaan mua silmiin. Tää oli ihan pikkuinen nyanssi, mutta yleensä se viimeinen niitti. Muija ei kestänyt kertakaikkiaan mun tapitusta. Hän käänsi katseensa nopeasti pois tai lähti vessaan, hakeen omenaa, kattoon tuliko tekstari tai alkoi kastella jotain vitun kukkia. Sit hän siinä samalla, ku teki jotain muuta, jatkoi keskusteluu sillain puolihuolimattomasti tyyliin ”ei tää ny niin tärkee juttu ole”.

Että sellaista… Näitä pettämisen merkkejä nyt ois tuhansia, mutta ei pysty veivaan enempää tähän postaukseen. Olihan tälläki mittaa ku Raamatulla konsanaan. Pakko viel sanoo, että kekseliäimpiä merkkejä, mist on voinu epäillä pettämistä, oli yhden muijakaverin havainto hänen ja silloisen avopuolisonsa kotoota. Nainen siis epäili, että ukko pettää häntä erään ulkomaalaisen kolleegan kanssa. Kun tää oma naikkonen oli viikonloppuisin duunissa toisella paikkakunnalla, niin sunnuntaina kotiinpalatessaan pariskunnan nahkasohvassa oli kaksi perseenjälkipainaumaa, suht lähellä toisiaan ja toinen selkeesti matalampi kuoppa! Lisäks keittiön rodessa tietty pohjalle piilotettuna oli kaks tyhjää irtokarkkipussia. Lisäks tän oman mimmin hammasharja oli siirretty ”siivousta varten” peilikaapin sisään pois lavuaarin reunalta. Myös viinilasit oli pesty selkeesti miehelle epätavallisen hyvin, mutta siltikin, kun mimmi nosteli niitä yläkaappiin, niissä näkyi valoa vasten huulipunan tai kiillon rippeet kaikesta huolimatta. Selkeä peli!

Tässä tapauksessa mies jäi lopulta kiinni ”rysän päältä”. Hän unohti tyhjätä yhteiseltä koneelta online-sanakirjan käytön jälkeen välimuistin, joka paljasti miehen hakeneen mm. seuraavia käännöksiä: ”rakastella”, ”olet kiihottava” ja ”salasuhde”. Amatööri. 😉

P-man ja Ansu ne yhteen soppii… WHAT?

Iltaa!

Oli pakko tän vaiherikkaan illan päätteeks viel naputella päällimmäiset fiilarit, ennen kun painun pehkuihin ja heräilen taas muutaman tunnin päästä.

Päivä sinänsä oli aika perinteinen, olin koulus ja lenkkeilin Mitsun kans ennen ja jälkeen… ei siinä siis kummia. Vaiherikkaus nosti päätään tosiaan tos kaheksan jälkeen vai koskahan se oli, kun P-man tiedusteli ”pelastusta” Seijan kynsistä. Olin ihan varma, että some shit happened ja äijä on menny paneen sitä. Ei sentään.

Kuten ehkä te muutkin ootte jo nyt saanu huomata, siel oli Seija tuskissaan magneetti pillussa… wait, WHAT? Niinpä. En ollu kans ihan uskoo korviani, mut ilmeisesti näin oli. Olisin halunnu käydä tsekkaa tilanteen, mut ei P-man antanu lupaa, sano vaan et ny mennään ja vähän äkkiä. 😀

Käytiin sit samalla reissulla hakees hamppareita ja sit tekemäs mutsin luona vaihtarit: napattiin pikkusisko kyytiin ja jätettiin Mitsu hoitoon viikonlopuks. Ansu on siis meillä tän yön, kun lähetään sit kukonlaulun aikaan Manselan lentokentälle ja sieltä sit Riikan ja Tukholman kautta Malmöseen isänpäiville.

Ansuun liittyen onki yks juttu mikä on ihan pakko jakaa(nyt kun se nukkuu)! Se meinaan paljasti, et on ihastunu P-maniin!! Ei jumalauta… ikäeroohan ei oliskaan ku se ~10v. Repesin vaan päin naamaa mun kuuluisan paskasen naurun kera… repeeminen oli niin spontaani, koska tiesin ettei P-man tulis ikinä kajoon mun pikkusiskoon. Jontesta en niin takuuseen meniskään. .___. Sehän tästä puuttuiskin. No joo, eikös se ihan normia oo, et tyttö ihastuu veljen kavereihin? … tai ainakin joskus kersana oli. Huhhuh, onneks se on tääl vaan tän yön ja nytkin jo ihan umpiunessa, nii ei kerkee nolaan mua tai itteensä pahemmin. 😀

Mut nyt meitsi vetäytyy hiljalleen takavasemmalle tän viikon osalta, pakkaa skeden ja muut sälät kapsäkkiin ja sit koisaan. Hyvää ruotsalaisuuden päivää meitsille ja öitä & viikonloppuja tyypeille!

Adjö!

Chis-chis Gwen – Kumpi on kumpi?

Oonkin miettinyt, miks mä diggaan niin hirveesti Chisusta. Samalla selvis myös se, miks nainen on niin tutun oloinen ja näköinen. Tänään keksin! Liittynee siihen, että jumaloin Gwen Stefania. Kattokaas ny, mimmithän on kuin kaksi marjaa!

Kun tuijotan noita kuvia, näen  ruudulla kaksi Seijaa. Tsiisus. Ihan sama tyyli ku exälläni!  Vai pitäiskö sanoa, että exälläni oli sama tyyli kuin Gwenillä. Tai vielä oikeammin, tyylikirjo. 😉

Toi vaalea iho, punaiset huulet, vahvat ripset ja tommoiset jänskät poskipäät. Tota mä ihailin Seijassakin yli kaiken, se pystyi halutessaan muuttaan lookkiinsa hienostotsirpusta reggaemimmiksi käden kääntees! Ihan ku Chisu ja Gwen. Kattokaa ny vaikka itse noita naisia. Aikamoisia tyylitaitureita! (Kuvalähde: Random Google)

Roope

Meinasin joutuu oman källini uhriks. Erpa väitti kivenkovaan, et oon jemmannut pankkipossullisen shittii Jonten sängyn alle eilen. Oli pakko mennä tsiigaan, voisko näin olla käynyt. Ku iso herra veti kauneusunia unilääkkeiden voimalla, meikä hiippaili huoneessa kuin aave. 😉 Ihme, ettei äijä heränny, vaiks meikä rämpii sängyn alla ku mikäki sissi. Oli pakko tarkastaa, ettei siel oikeesti ois mitään helvetin paskakökköö. No, hyvin ois voinut ollaki… Sen verran Saaremaata meni kurkusta kohti maksaa.

Sängyn alta löytyi kaikkea mielenkiintoista. Persikanväräiset D-kupin Valisierit (meniköhän oikein, no ne vitun kalliit rinulit, joita Seijallekin piti ostaa joululahjaks), jäämiä meidän aikaisemmasta ponivaljaista, valkoinen työkalupakki (mis oli punainen risti päällä > en avannut, koska ei oo tapana tonkii muitten kamiksii), Bossin sukkii iha vitusti (liekö kasvaa siellä?) sekä joku intruderin näköinen vehje. No paskat, viimeinen oli henkari, ei tod. mikään intruder. Eikä anal hanger. Vähän teki mieli pistää ne rinulit nukkuvan Jonten päälle ja ottaa siitä parikuvaa ja tulostaa meidän ulko-oveen. En viittiny. Mut miten vitussa kukaan voi nukkua ni sikeesti, ettei herää siihe, ku toinen mönkii sen sängyn alla? Tai ehkä mun sissikoulutus on vaan ollut tosi tehokas…

Oli siellä Roopekin, mut ei se kyllä paskalle haissut. Sisällä oli pikkuinen post-it-lappu, mis luki: ”Kiitti bileistä”. Kuului Eerikille toi käsiala. Kukaan muu ei väännä tommost graffittikuviopiperrystä tietsikal… No, eipä kestä! Olihan meillä hauskaa…! Ku pystyttiin hetkeks unohtaan ne kukkoilevat henkselinpaukuttajat, ni ilta oli tosi jees. Otetaan uusiksi, mut ilman elitistejä. Mut vidu, et oon tyytyväinen, ku Seijalt tuli jo tekstari, mis muija kyseli, et oliko hyvät kemut? En oo vastannu. Enkä vastaa.

Erpa, onnistuit vedättään. Hetken aikaa luulin oikeesti, et oisin paskonut mummon lahja-Roopeen ja jemmannu sen buduaariin… En sentään. Joku roti saatana. Kosto on suloinen. Ootas sitä.

Hondan_raiskaus_raportti

Joo-o… en oo tosiaan pystyny kerään itteeni kirjottaan meidän taannoisesta salapoliisisessiosta tän aiemmin, sen verran järkyttyny aiheen tiimoilta oon ollu, kerta aateltiin ottaa se setti huumorilla ja varautua, et nähdään korkeintaan joku pulsu kusella meidän sisäpihalla. Joo, todella nähtiin pulsuja kusella, mut nähtiin muutakin. Tässä tää tulee… Pieni kertaus ensin laiskoille ja/tai huonomuistisille lukijoille:

Jätin torstaina 24.9 rakkaan Hondani vartiksi sisäpihalle ja ku palasin, nii se oli raiskattu! Molemmat peilit oli potkittu irti. Kävin sit isännöitsijän puheilla ja sain valvontakameratallenteet lainaan. Järkättiin siis kuluneen viikon tiistaina testoksen olkkariin P-manin kans kunnon kisastudio klo 2100 valvontakelojen syynäystä varten. Nalleja oli varattu mäyrällinen.

Koska oltiin juominkien ohella varattu tälle laatuohjelmalle aikaa koko loppuilta, päätettiin vähä stalkata päivän muutakin liikennettä. Opittiin uusia asioita talon ihmisistä ja siitä, et torstai 24.9 oli iha vitun härö.

Ensinnäkin alakerran leskirouva hengas KIIKAREIDEN ja muistion kans pihal aamu kasin kieppeil… MITÄ helvetee siihen aikaan näkyy manselaisen kerrarin sisäpihalla, kysyn vaan?! Pakko olla joku kyttäysjuttu… evt. No juu, päivän aikana myös pari pulsua kävi KUSELLA meidän sisäpihal ja mä ku luulin muuttaneeni laadukkaaseen taloyhtiöön… Siinä ne suunnilleen ristipissas keskenään mattotelineillä. Näin meillä… .__.

Täs vaihees kello kävi reaaliajassa puoltayötä ja nauhalla 17:22, karhuja oli uponnu jo useempi (ku päiviteltiin taloyhtiön tilannetta) ja sit päästiin vihdoin itse asiaan! Nauhalla näky selkeesti kuinka meitsi karautti valkealla hondallaan sisäpihalle muina miehinä ja hanukkaa raapien katosi as. oy Villa Testoksen syövereihin. 17:31 alkokin tapahtua ja honda menetti peilinsä ja samassa rytäkässä katosi myös sieluni peili. 😦

MUTTA… kun päästiin zoomaileen tilannetta tarkemmin, tajuttiin jopa tunnistavamme asialla ollut raakalainen. Kyseessä oli todella heikosti naamioituneena(p-man avaa sä asiaa kommentteihin mä en enää pysty tähän) viimepäivien ja viikkojen aikana vähä turhanki tutuks tullut kasa rastaa, linssejä ja kirppuja… arvaatte jo varmaan kuka?! Tadaaaaaaa, mulle tilanteesta vahingoniloisesti ilkkunut jontenvitunhippisisko!!! EI OLE TODELLISTA. Ensin se loisii meidän nurkis loputtoman pitkään, sit se menee ja jakaa P-manin mittavat lihavarannot kadulla pulsuille ja nyt tämä. Kysynpä taas kerran, et mikä ihmisiä vaivaa?? Mä en vaan voi tajuta. En voi. EN!!!!!

Mut tää mun avautuminen ei kyl oo mitään siihen verrattuna mitä Jonten suusta pääsi, kun esittelin meidän löydökset sille vihdoin ja viimein, tänään (tai siis eilen) ja se tajus hipin kaiken lisäks käyttäneen välineenä jotain jonten arvoesineitä… huhhuhh. Musta tuntuu et se saattaa jopa toteuttaa kohta ton tammerkoskiuhkauksensa. 😀 No ehkei, mut ei taida kompostikääryle enää lusmuta tääl kauaa. Jontte lähti sinne treffeilleen aika pirun äkäsenä. Ei ollu kiva väli esitellä tota sille, mut se on ollu viimeaikoina nii vähän mestoil, et oli pakko. Sorge J, toivottavasti saat tänää sitä pildee… 😉

Mut joo, täs olis ollu jo tarpeeks, vaan ”ilo” ei sentään loppunu iha näin lyhyeen…………… aateltiin siinä pikkusissa nousuissamme kattella myös päivän loput tapahtumat. Hyppään suoraan äksöniin: 20:44 SEIJA tai joku muu ihan hullusti seijaa muistuttava muikki astelee sisäpihalle, arpoo siinä hetken (koko ajan puhelimeen puhuen) ja lähtee pois. Jos se oli seija, nii mitä ihmettä se teki tääl?? Olikohan se silloinki p-manin KIRJAN peräs… saleen. 😀 En mä tajua. Tätä ollaan mietitty nyt useempi päivä jo. Hmmh. Ja pitäiskö sen ees tietää mis me asutaan? Kas kun messis ei ollu karzu kera sämpylän. Sehän oliski kruunannu torstain, 24.9. Se oli jännä päivä se.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, loistokasta viikonloppua tyypeille! 🙂