Maanantaimestaus

Huhhuh. Olipas päivä. Tänään nimittäin oli tapaaminen läskilyllerön kanssa. Sen piti olla jo aikaisemmin, mutta muijalle tuli hänen asianajajansa mukaan ”peruuttamaton este”. Hah, olis pitäny kattoo oliko saksalaiset makkarat silloin Lidlissä tarjouksessa, kai se eukko oli ylensyönyt itsensä eikä mahtunut himastaan ulos.

Otin mukaan oman asianajajani, joka siis on hyvä kaverini ja auttaa frendipohjalta, siis ei laskuta, ellei keissi veny ihan tolkuttoman pitkäksi. Tavattiin oikein virallisesti vastapuolen asianajajan byroossa. Tsekkasin heti toimistokalusteiden pintamateriaalit, halpaa paskaa. Siis ei edes Vepsäläistasoa, vaan jotain lastulevystä väännettyä wannabe-Vepsäläistä.  Ja sillä asianajajalla oli Dressmanin huonosti istuva kauluspaita, joita sai ainakin vielä pari viikkoo sit Kuninkaankadun myymälästä puoli-ilmaiseksi poistomyynnissä. Niin siis tää muidu oli vielä vaihtanut asianajajaa, kai. Mulle soitteli aluksi samasta byroosta nainen, mutta tämän miehen kanssa pallero nyt sit tapasi mut. Pallo oli laittautunut varmaan omasta mielestään oikein vimpan päälle. Se oli tunkenut lihansa tietenkin ihan liian pieneen vintage-mekkoon, jossa oli tummansinisellä pohjalla valkoisia täpliä, pienet puhvihihat ja napitus kaulaan asti. Ja koko komeuden kruunasi sen ohimolla vinossa keikkunut pillerihattu. Se muija näytti valtavalta täytekakulta, jonka päälle kerma ei ole riittänyt.

Joristiin siinä sit tunnin verran ja äijä lateli faktaa pöytään syrjinnästä työnhaussa, asiallisista ja asiattomista kysymyksistä. Sanoin siihen, et eihän niihin tarvii vastata. Kaverini tökkäs mua pöydän alla ja pakotin itseni oleen loppuajan hiljaa. Vittu sen ämmän ilme, se oli kuin hiiren imaissut kollikissanmötkäle, muikisteli siinä vaan repeemispisteessä olleessa makkarankuoressaan. Loppusaldoksi pärähti 5000 euroa. Meinasin paskoa housuihini, mutta onneksi frendi tuli tässä vaiheessa apuun. Se hiillosti Dressmann-ukkoa, esitti vastaavien tapausten korvaussummia ja paukutti argumenttia pöytään. Lopulta summa putosi 3500 euroon. On siinä sille ämmälle vuoden opintotuet.

Tuli ihan mieleen kaiken maailman Henna Kalinaiset, Martina Aitolehdet ja A-M bergit tosta muijasta -siis ei ulkoisesti missään nimessä. Mut tiedättekö sellanen naistyyppi, joka hyökkää heti kimppuun kun on rahaa tiedossa. Se Kalinaisen ja Kurhisen vikinä jostain täysin naurettavasta Petri Nygårdin videostakin on niin uskomatonta. Mut sen lisäksi et tollaset ihmiset on ahneita, ne haluu pitää julkisuusmyllyn pyörimässä.

Vittu mä vielä jonain päivänä postitan tolle läskimuijalle kauniisen pakettiin kiedotun pötkön koiranpaskaa ja oksennusta, onhan mulla nyt sen yhteystiedotkin.

Nyt on pakko verää pari äijäsnapsia, siis vodkaa tulisilla chorizo-viipaleilla. Pari suolasta oliivia kyytipojaks ja Megan Foxin kuvat pyörimään ja aijai 🙂

 

Raha haisee

Vessassa haisi mun köntsän lisäksi myös raha. Tuntuu kuin luksushotellissa olisi paskonut. Tarttui näet käsiin sellainen hienostunut desinfiointiliina. Lavuaarin reunalla oli valittavana Jonten teettämiä erilaisia liinapaketteja, joista valita. Yhdessä komeili Marilynin profiili, toisessa Elvis. Hitto, Elvikset tuoksuu muuten hyvälle! 😉

Mietin pöntöllä palloillessani, että tämän ’halvemman’ vessan ja kylppärin sisuskalut maksanee saman verran kuin normaali-ihmisen pienen yksiön sisustus. Pönttö oli ihan HC. Kaikki japanilaisten ominaisuudet 12 erityyppisestä huuhtelusta automaattiseen istuimen puhdistus- ja tuoksutoimintoon. Huh, huh. En tiedä, mitä matskua toi kansi ja rengas on, mutta voisin lyödä pääni pantiksi, että ne maksaa saman verran kuin mun porukoiden koko kylppäri! No hyvä, että meillä on Erichin kanssa ylelliset puitteet vessareissuilla. 😉

Tossa kylppärin puolella, mikä on siis erotettavissa lukittavalla liukuovella tosta wc:stä, on jenkkityylinen jukeboksi-jenkkijääkaappi -yhdistelmä. Kun lilluu kylpyamme/ miniporeamme -kompleksissa, voi hakea välillä kaapista bisseä ja vaihtaa boxiin musaa. SIellä oli yli 20 000 40-, 50- ja 60-luvun hittibiisiä, joista valita.
Ei paha, kaikki klassikot!

Hauskin vessa, missä olen ikinä käynyt! Yhdistelmä tyylikästä modernia (ja kallista) design-kamaa sekä aitoa 50-luvun rock-henkeen istuvaa sisustusta. Jollei tietäisi, että sisustusarkkitehdiltä meni vessan parissa vajaa kolme kuukautta ja Jontelta rahaa ainakin kymppitonni, luulisi, että wc on täysin vintage -kirppisk amasta kyhätty halpispyhättö. Mutta kun tuntee ton miehen kulutusmaun, niin tajuaa, että jokainen retro esine on oikeasti vanha ja tuotettu kalliilla dollarilla Jenkeistä. Pistää kyllä mietityttämään, millaiset tulot tolla mun vuokraisännällä mahtaa olla. Riittävät.

Kävi muuten nolo juttu muutossa aikaisemmin. Alakerran naapuri, hieno lyyli, sanotaan vaikka leski Ståhlberg, 86, oli vakoilemassa meidän muuttoshowta, ja pyrki kohti hissiä juuri, kun minä pinnistin puolikyykkyasennosta painavaa kirjalaatikkoa hissiin.

Olin safkannut aamupalaksi pari Potku-pakettia, joten arvannette, mitä kävi. Siinä otin tiukan kyykkyasennon, hyvän otteen kirjalaatikosta, nostin sitä ja FARTTASIN punnertaessani ihan törkeen paukun. Voitte kuvitella, miten vanhan kivitalon käytävät kaikuu Pierun ääni kuului ainakin viis sekuntia käytävässä. Ja ei se haju mitään, mut kun silmiä kirveli. Ja parasta, vanhempi lyyli ja koira olivat musta noin metrin päässä, kun ampu tuli. Väittäisin, että molemmat lensivät vastapäiseen seinään mun pierun voimasta.

Leidillä oli tosiaan mukanaan semmoinen pieni koira, josta Jonttekin on haaveillut, ja se(kin) alkoi haukkua mua ihan törkeesti. Pelästyi. Ensin näytti siltä, että rouva pyörtyy, tai jopa kuolee siihen paikkaan, mutta ei. Sen sijaan hän käännähti pikkuruisilla avokkaillaan ja otti minuun tiukan, lähes vihaisen katsekontaktin todeten täydellisellä kirjakielellä:
’Miehet ovat pelkkiä siivottomia persreikiä. Opettele tavoille iso mies’.
Kuulin hirveän sadattelun portaista, kun mummeli pikkukoiransa kera katosi alakertaan.

Ja Jonttea hävettää nyt. En uskaltanut kertoa hänelle ollenkaan tästä naapurikohtaamisesta. Tosin se paska haisi siellä käytävässä varmaan kaks tuntia, joten eiköhän Jonttekin arvannut, että olin syönyt pari Potkua ennen muuttokeikkaa. 😉

Moro ny!