Häpyä Venlassa

Jos Erich hämmentyi niistä F-kupin rinnoista Hämeenpuistossa, ni tänää meinas mulla mennä viineri väärään kurkkuun Bistro Venlassa. Kyseisessä lounasmestassa/kaffilassa käyneet tietää, että siellä on jumalaiset salaatit, viinit ja jälkkäriherkut, mutta myös erittäin intiimi, toisinaan jopa ahdistava, tunnelma. Tila muistuttaa suurta akvaarioo ja pöydät on lähes kiinni toisissaan. Tilanjakajiin tai muihinkaan äänieristeisiin ei oo mahdollisuutta. Musa siel joskus soi, mut sekään ei peitä ihmisääntä alleen.

Normaalisti tyypit ei hirveesti kuuluttele yksityiselämäänsä, kuten vaiks seksitaipumuksia ja työpaikkasalaisuuksia tuommoisessa tilassa. Uteliaita korvapareja ku on nääs joka ilmansuunnassa. Tänään kuitenki semmonen nuorempi rouva (eri mukiinmenevä päälle kolmekymppinen pakkaus) teki poikkeuksen. Vaikka yritin ensin sulkea korvat härkeimmiltä yksityiskohdilt ja leikkiä välinpitämätöntä, aihe oli ni mielenkiintoinen, et jouduin salakuunteleen keskustelua lähes puol tuntii… Antakaa anteeks. Ootte iha varmaan tehny tota itteki. Aattelin, ettei kukaan huomaa mun yliuteliaisuutta, ja leikin lukevani Aamulehtee, vaiks todellisuudessa tuijotin sitä yht ja samaa automainosta sen 30 minsaa. Salakuunteleoperaatio keskeytyi lopult suht nolosti, mutta siitä myöhemmin.

Se hyvin säilynyt lyyli, ilmeisesti siis jenkkilänsuomalainen, päätti avautuu häpyhuulten muotoiluleikkauksesta. Joopa joo. Täs vaihees meikäpojan valppausviisari sojotti kattoon. Kyl mä tiiän, että rintaleikkaukset ja rasvaimut on suosittui mut että pillunhuuliakin entrataan. Mielenkiintosta. Itseasias nyt ku mietin asiaa, ni oon varmaa kattonu aiheesta dokkarinki. No, kuiteski.

Muidu kertoi, et se oli halunnut pienennyttää klitorista, koska pimpula painoi ja hinkkautui treeneissä. Lyyli harrasti spinningiä. Siis sitä, mis kuntoillaan virtuaalipyöräillen. Ja samalla oli kuulemma tiukennettu sisempii häpyhuulii, jotka ”näytti rumalta synnytysten jälkeen”. Hitto, mies oli maksanut operaation synttärilahjaks! Tais olla ukolla oma lehmä ojassa. Liekö ehdottanut samalla emättimen tiukennusta. 😉

Mä vähä Googlailin aihetta siin intensiivisen Aamulehden tuijottelun ohes, sivistynyt ku haluun olla. 😉 Kuukkelin mukaan löystynyt hole on yleisin syy alapään muotoiluleikkaukseen. Kerranki joku aattelee meit äijiiki! Teki mieli tilaa mimmeille lisää shampanjaa pöytää, kiittää varsi mielenkiintosest luennosta ja kysellä muutama knobbi lisää. En kehdannu. Back to the story…

Siihen aikaan, ku jenkkirouva kävi operaatios, niit teki kuulemma vaa jokunen tohtori. Tääki oli venannut aikaa 6 kuukautta. Hinnaksi moiselle setille oli kertynyt about 3000 euroo, jos ny oikein osasin muuntaa valuutan päässä. Ehkä nykyarvo ois sit neljättä tonnii. Ei ihan hirvee hinta siitä, et naikkonen kehui saavansa tuplaorkkuja ja mieskään ei himoinnu niitä jonten mainostamii teiniprinsessoit. Oma vaimo oli alkanu kiihottaa iha uudella tavalla. Tydy kehui myös itsevarmuuden kasvaneen ja oli kuulemma enempi sinut kroppansa kanssa. Toi vika on ihan hyvä pointti! Kyl mäki tiiän äijii, joit ahdistaa ihan hulluna niitten kivareitten tai varren muoto ja koko. Ja onha se kurjaa papparaisena, kun kassit roikkuu puoles reides ja persvako lätisee askelten tahdissa.

Yks inttifrendi, Reko, ei koskaa tullu saunaan poikainilloissa, ja kerran sit överikännissä se paljasti syynkin. Se oli muute aika vitun koominen tilanne, ku jamppa käveli ympäri meitin vuokraamaa saunaosastoa, räpläs kulliinsa ja huusi äijälössille pohjanmaan murteella, et ”kattokaa ny isännät kui helevetin kamala kulli mul o”. Ja me muut naurettii ihan kippurassa. Ei niinkää itte asialle, koska se oli vakava, vaa tilanteelle. Ittellä sattuu oleen onneks kiva geeniperimä, ni en osannu samaistuu piipitykseen. Mut ton poikainillan valossa ymmärrän iha hyvin tänpäiväsen keskustelun Venlassa.

Ja onhan se totta, et ihan samalla taval ku rohtuneet nahkasuikaleit roikkuvat purrunnäköset yläpäähuulet on luotaantyöntävät, ni on myös alapään kanssa. Ei semmonen räjähtäneeltä kebabvartaalta näyttävä kimppu joka suuntaa sojottavii epämääräsii nahkalipareit houkuttele hirveest suuseksiin. Ja sama toisinpäin meil kundeilla. Mul o sanonu moni muija, et sellainen komea kulli on miellyttävä ottaa suuhun mut rumaa välttelee kaikin tavoin.

Mä tosin itte aattelen niin, et jos muikki on muuten ihana, niin vitun ulkonäöllä ei oo vitunkaan välii. Se o lopult aika mitätön ykstyiskohta, jos kaikki muu natsaa. Eihän kukaan o täydellinen. Ja jos ny pitäis valita, et ihana, fiksu ja mukava muikki, jolla ei oo laatuturri vai desing-pimpsa ja muuten karsee muija, niin ei ois vaikeaa valinta. Jos todel toist rakastaa, niin siin sietää yllättävän paljon puutteita. Ja yleensä siin vaihees, ku tuheroo pääsee vilaseenkaan, sitä on jo ehtinyt ihastua typyyn iha muist syistä. Tai no, onhan niit semmosiiki muijii, jotka ekana esittelee alapään ja sit yläosan, mut mä pidän niit turhan helppoina.

Sori, nyt harhaantu taas… Sen jenkkimuikin suomalainen kolleega, nainen siis kans, oli iha mehuissaan operaatiosta ja kertoi, kuin on ittekin aatellut sijoittaa tommoseen. Yksityissairaala Silhuetti kuulemma tekee hyvää jälkee ja siel oli jo nimet ajanvarauslistassa, hintaa vajaa neljä tonnia. Syksyl leikataa kuulemma ja operaatio hoituu paikallispuudutuksessa. Siinä vaihees mul sit lopulta petti pokka, ku ne alko yhes piirtää kuvii siit, minkä mallisen tsydeemin suomityttö leikkauttais.

Pärskähti kivennäisvedet lahjakkaasti lehdelle, ja osa tais mennä salaattiin ja rinnuksillekin, ku jenkki alkoi lisäks visualisoida häpäreitä lautasliinasta. Siis taitteli sitä siin kaiken kansan ees eri muotoihin. Samalla kun nauroin ittekseni hysteerisesti joku äijä tuli mun viereen ja kysyi isoon ääneen, et saisko hää Aamulehden, koska oletti mun sisäistäneen automainoksen sanoman, ku olin tuijottanut sitä about 30 minuuttia. Kai se oli sivusta seurannu mun sissimeininkiä. Paras oli, et äijä törkkäs mulle vaihdossa Suomen Kuvalehden ja totes vahval mansen murteel, et ”mää oon aika sinut ton kannen kanssa”, ja vinkkas silmää. Tais olla sitäkin kiinnostanut alapääestetiikka enempi.

Sen verran mua alko aihe kiinnostaa, et oli pakko kirjottaa tääki juttu. Tiiätte kundit sit, mist on kyse ja mihin mestaan muidulle kantsii hommaa  lahjakortti, jos Smilespa tuntuu jotenki vähäpätöselt. 😉

Tilitystä ikävästä

Tänään oli ensimmäistä kertaa aikaa pysähtymään koko tätä eroasiaa ja totuus iski vasten kasvoja aika rankasti. Oikeastaan vasta nyt hiffasin, ettei mua ja Seijaa enää ole. Jotenkin tuo itse ero ja muutto meni niin nopeasti, että ajattelin selviäväni ilman morkkista. No, en selvinnyt. Ehkä parempi vaan kelailla asiat läpi, niin ei jää vaivaan. Juttelin Seijankin kanssa puhelimessa tästä, mut se oli niin prinssinakkinsa pauloissa, ettei paljon liikuttamut. Kai se smilespa-lahjakortti vei sen sydämen. No, helpolla meni.

Hilluin tänään kaupungilla ja biitsillä ja kattelin kateellisena onnellisia perheitä ja pareja. Kyllä mäkin perheen haluisin, mutta Seijan kanssa meistä ei ois moiseen hommaan ollut. Meidän suhde oli alusta alkaen epätasapainossa, eikä oltais pärjätty perheenäkään. Oltiin niin erilaisia ajatus-ja arvomaailmaltamme. Samalla tavalla kun mä olin harjoittelija ja Seija päällikkö duunissa, oli myös himassa. Jostain ihmeen syystä elin elämääni Seijan kautta. Kaikki mitä tein, riippui Seijasta, jotenkin.

Seija ei pitänyt työssäkäyvää lukiolaispojua minään, joten hain kauppikseen. Seijan mielestä mun rock-tyyli oli liian raju, joten sen sijaan että värkkäsin rokkikuteita itse ja rahtasin niitä ulkomailta, aloin vierailla yhä useammin HM:ssä ja Dressmannissa. Seijan mielestä mun musa- ja bänditouhut oli hanurista ja myöhäset kotiintulot keikoilta haittas sen yöunta, joten lopetin aktiivisen soittamisen. En myöskään voinut asua nuhjuisessa yksiössä Nekalassa, koska Seija sai hävetä mua vanhempiensa edessä. Siks se painosti mut muuttamaan sen omakotitaloon, että kehtas esitellä lopulta hienostovanhemmilleen. Meidän porukatkin kuin eri puusta veistettyjä. Mä oon tämmönen työläisperheen poika vaan, Seija taas omien sanojensa mukaan lähes aatelinen.

Pahinta oli se, että jouduin tossun alle ihan vahingossa ja Seija teki teki sen tosi taitavasti. En tajunnut, mistä oli kyse, vaikka kamut varoitteli mua tuhat kertaa vahvasta naisesta, joka alistaisi mut… Kamut oli oikeessa. Yhtäkkiä vaan mun koko elämä oli kadonnut.

Olin luopunut kaikista omista jutuista sen mimmin takia. Kaveripiiri on supistunut, opiskelukiinnostus hyppäs laidasta toiseen (mähän siis pääsin ensin poliisikouluun, mut se ei riittänyt ja oli kuulemma vaarallista), harrastukset vaihtui Seijan suosikkeihin jne. Elin jatkuvasti Seijan armoilla, vaikken halunnutkaan asiaa myöntää. No, nyt myönnän. Kyllä mä hiiri sit kuitenkin olla. No, kun Yontte tulee idästä, lähdetään bailaan Riikaan. Ja Erkkikin onneks muuttaa yksin, niin ei joudu ajattelemaan näitä surullisia asioita. Jotenkin tänään vaan oon ollut siipi maassa, mistä tulikin mieleen, että Hayraken (http://hayrake.blogspot.com) oppien mukainen kanalasagne oottaa viimeistelijäänsä keittiössä, jollaista ei jokapojalla ole. 😉

Se piristää kummasti. Taidanpa pistää jukeboksin päälle ja kääntää äänet kajareihin keittiöön, niin saa rouva Ståhlbergkin elämäänsä vähän Elvistä. Kuuluu meinaa yllättävän hyvin äänet alakertaan! Ehkä huomenna on parempi päivä.

Öitä ja moro!

Yön saalistaja

Mäsainmäsainmäsainmäsain!!!!!! Olen ihan naurettavan iloinen vaikka pitäisihän yli kolmekymppisen viriilin miehen jo olla näihin tottunut.  Mutta tää keissi tuli niin hyvään saumaan.  Olin eilen ihan veto poissa, vitutti ja oli huono olo (mun matala verenpaine plus kuumuus). Meinasin makata vain koko illan kotosalla ja katsella Sledgehammer-boxin läpi, mutta Vito soitteli yhdeksältä ja houkutteli Tabuun skumpalle. Hitto, Viton kanssa aina sattuu ja tapahtuu.  Juteltiin yhestä tutusta ja se kertoi taas sellaista settiä mistä muilla ei ole aavistustakaan. Asiat eivät ole aina sellaisia miltä ne näyttävät. Mulla olisi yhtä jos toistakin sanottavaa näistä sijoitusaiheesta mutta kun tietää että millainen sanasota siitä syntyy taas näiden kaikkitietäjien kanssa niin enpä viitsi ainakaan vielä. No tiedänpä että Vitolla ja mulla on aiheesta tietoa mistä yleisesti ei mainita mitään eivätkä ne edes halua mainita koska koko homma halutaan esittää niin mustavalkoisesti.

Mutta ei siitä aiheesta sen enempää. Mennään mielenkiintoisempaan eli perjantaipuluun. Siinä kukersi Tabun terassilla punavalkoiseen niukanpiukenaan minihameviritykseen pukeutuneena. Jumalauta sen typyn hiukset! Ne oli melekin yhtä pitkät kuin se donna itse, se oli sellainen ihana taskuvenus, pieni, timmi ja muodokas ja siihen yhdistettynä se piiiitkä hiusputous, voitte vaan arvata mitä kaikkee hauskaa sellaisella letillä voi improvisoida makkarissa….se oli viime yönä mun poni… 🙂

Aamulla mulle iski mieleen ihan kauhee idea. Mä olisin niin halunnut sen muidun hiukset ittelleni. Siinä se tydy mammi mun kolmimetrisessä sängyssäni aavistamatta että mulla oli jo Fiskarrssit toisessa kädessä ja hiuskimppu toisessa. Mutta en mä kuitenkaan voinut. Miten mä olisin selittänyt sille naiselle että sen hiukset olis aamulla kadonneet. Sori beibe kaadoin vähän tervaa sun tukkaan ja ei se olis lähteny mitenkään pois niin päätin sit leikata sun tukkas ihan hyvää hyvyyttäni. Ei varmaan olisi mennyt läpi. No myönnän, ihan pikku tupsun nirhaisin niskasta. Ei se sitä huomaa, niskavillat on muutenkin lyhyenmät kuin muu tukka. Teippasin tupsukan yhteen nahkakantiseen vihkoon joka on jääny käyttämättä. Faija osti sen mulle kaks vuotta sit synttärilahjaks ja siinä tuli mukana hemmetin hieno kaiverrettu mustekynä. On vähä hävettänyt kun en mä ole sitä tarvinnut, nykyään kaikki tulee kirjoitettua ompulla ja tiedot on puhelimen kaleterissa. Mutta nyt mä keksin tälle Polo-viholleni ja hopeoidulle kynälleni varsin oivaa käyttöä. Tiedän, oon sika, mutta luulenpa että alan jatkossakin tehdä tätä pikku keräilyä:) Olen ollut viime aikoina vähän laiska naisten suhteen ja tämä ”arkistointi” alkoi kiinnostaa mua nyt niin paljon että taidan alkaa kesäkaatokauden ihan vain siksi että saan vihkoon täytettä.

Ai niin, blogiböönalistani täydentyi ehdottomasti tämän löydettyäni, voi morjens mikä lyyli. Tässä on kaikki kohdallaan: leveä valkoinen hymy, ihana iho, tosi hoikka ja sporttinen, sanalla sanoen vain uskomattoman ihana nainen:

http://strictlystyle.blogspot.com/

Tää on kans ihan ok. Ei niin kaunis, mutta hyvä rusketus, persoonallisemmat kasvot ja paksu tukka. Tosin se voisi olla pidempi niin saisi arkistoon pidemmän suortuvan 🙂

http://boogie2nite.blogspot.com/

Tää tyttö ei ole niin nätti mutta nostan hänelle hattua kun älysi lopettaa huuhaa-opinnot ja meni kauppikseen. Arvostettu ja varma ammatti ja koulutus on aina kannattava vaihtoehto, työttöilyä, kuten vaatesuunnittelua, runoilua ja ikonimaalausta voi harrastaa itsekseenkin.

http://allthatglittersb.blogspot.com/

Ai niin, huomasin just Aamulehdestä että TAMPEREELLE ON HITTO AVATTU SELLAINEN SMILESPA! Siis mesta jossa hampaat valkaistaan samalla kun saat jonkun aromaattisen lässytyshoidon josta maksat 300 egee. Siinä meni se bisnes, ei tähän kaupunkiin mahdu kahta hammashoitola spa´ta.  Pitää jutella Robinin kanssa Tallinnan kuvioista. Mä olen nimittäin nyt niin innoissani tosta hammas spa-ideasta.

Nyt tytöt ja pojat arskaan!

hamput

teema_hampaidenvalkaisu

Valkaistut Hampaat 2

Sporttiset teiniprinsessat

Clasun kulmilla en sentään ole vielä kuvaamaan ryhtynyt, live-tiirailu on riittänyt mulle hyvin. Mutta onneksi netti on pullollaan sporttisten hunajanruskeiksi paahtuneiden jenkkimisukoiden kuvia. Yks tyyli joka muhun iskee täysillä on juuri tälläinen all America girl. Sopivasti meikkiä, mutta ei liikaa vaan kevyttä ja raikasta. Pitkä tukka letillä tai ponnarilla tai ihan valtoimenaan, ei mitään erikoisia kampauksia tai räeikeitä värejä, ei tatuointeja tai lävistyksiä. Näillä böönilla on rasvaprosentti ja sentit kohdillaan ja leveä valkoinen hymy.

Janice Dickinson oli ihan oikeassa taannoisella Suomen vierailullaan sanoessaan, että suomalaisilla naisilla on liian keltaiset hampaat. Jenkeissä tehokkaat kotivalkaisut ovat arkipäivää ja hampaitaan voi hoidattaa spa dentisteillä, jotka tarjoavat perusteellisen hammashoidon, puhdistuksen ja valkaisun kasvohoidon ja hieronnan lomassa.

Oisko tossa bisnesideaa? Ehkä vielä too big for Mansester mutta stadissa voisi olla jo markkinoita. Ja voisihan sitä Tallinnan kontakteiltakin kysellä kiinnostusta yhteistyöhön ja rahoitukseen, hmmmm 😉Chelsea_front_stretch1_a14361corean teenpaloaltohsGirlstennis

%d bloggaajaa tykkää tästä: