Koiravaras ja outo kohtaaminen

Ei nukuttanut. Niinpä pöllin Mitsu-paran Eerikin kaasukammiosta ja lähdin sen kanssa lenkille mustaan yöhön. Yllättäen rva Ståhlberg, joka muuten asuu kylmimmät kuukaudet Marbellassa, tuli vastaan rappukäytävässä. Mä avasin avasin oven reippaasti niinkun aina ja mummeliparka koiransa kans meinas taas tempautua seinään. Edellinen vastaava episodi kävi silloin muuttopäivänä kesäll, kuten ehkä muistatte. 😉 Nyt ois kyllä ollut paremmat paukkuannokset kuin se yksi onneton Potku-paketti!

Minähän EN itke enkä sure naisten perään, mutta jostain kumman syystä leidi ojensi mulle sanaakaan sanomatta kankaisen nenäliinan ja pyysi palauttamaan sen pestynä. Saatais kuulemma omenapiirakkaa, kun mennään seuraavan kerran kylille. Rouva kertoili olevansa Suomessa vain käymässä, uutta POIKAYstävää moikkaamassa. hmm… Menossa kuulemma takas Espanjaan, kun on hommat lapasessa. Naureskelinkin mummelille, että meillähän sit samanlainen elämäntilanne, kiitos nenäliinasta ja lupasin, että mennään piipahtaan Eerikin kanssa ennen ku leidi suuntaa takas lämpimään. Mummeli huuteli, että saadaan kyllä tulla Espanjaankin moikkaamaan, koska ”tilaa on”. Hmm.. Erikoinen tapaus tuo mummeli. Jos oon oikein ymmärtänyt niin miesvainaa on joku Finlaysonin entisiä pamppuja, ja leidi elelee perinnöllä nyt oikein sujuvasti miehen kuoltua aikoja sitten. No, hyvä et selvis, et voidaan ainakin painia molskilla rauhassa, jos leidikin on lähdössä pois, eikä vakoile niillä pirun kiikareilla.

Nyt täytyy yrittää elpaa. Huomenna taas duuniin helvetin aikaisin. Moro, yrittäkää te muut nukkua. 🙂

Madness continues

Noniin, tääl hengaan edelleen karanteenissa, edelleen joten kuten hengissä ja edelleen semisti järjissäni. Jontte ei oo vielä leppyny yhtään, on ollu ehkä jopa eilistä hysteerisempi, jos se ny on mahollista. Se hinkkaa käsidesillä itteensä ehkä noin 5 min välein. Mä oon enimmäkseen pysynyt molskin turvissa, reenannu erilaisia katoja ja koittanu pitää ajatuksen kunnon kohottamises – siel oon huhkinut siis sekä aseiden kanssa et ilman. Jontte on ymmärtäny pysyy pois molskilta… Testokses haisee ny kyl vähä hiki, täytyy myöntää – Jonten tuskahiki ja meikän reenihiki, kiitos jesarin peitos olevien ilmanvaihtoventtiilien. .__.

Joopa, mitäs täs muuta höpöttelisin. Ei kauheesti oo raportoitavaa kyl… tääl hengaan vankina omas kodissani, enkä köyhänä opiskelijana paljo muuta voi. Edelleen luotan siihen, et Jontte tajuaa ylireagointinsa viimestään viikonlopun aikana. Syytä olis ja viel enempi olis syytä sopia se typerä fight P-manin kans. Voin kertoo et on suhteellisen perseestä toimii kahden ison äijän välisenä sanansaattajana…

Ainii… mutsille soittelin tos aiemmin päiväl, selitin tilanteen ja mainitsin, et turha oottaa näkevänsä mua hetkeen, jos tää madness ei tästä kohta hellitä. Pyysin sitä hakeen Mitsun Ståhlbergiltä itelleen ja hakihan se lopulta. 🙂 Voitteko kuvitella, et ei menny äiteelle läpi ihan nopsa ”oon vankina kotonani, voitko hakee Mitsun meidän naapurista?” -rekry. Varmaan vartin selostin ja keskustelun luuppaus oli suurin piirtein tämmönen:

Ä: OOT MITÄ???!!!

E: Nii.

Ä: Siis mitä ihmettä?

E: Joo, Jontte vähän ylireagoi tohon sikainfluenssaan, P-man karkas…

Ä: Et ole tosissasi!! Kuka nyt noin paljon yhtä flunssaa pelkää?

E: Jontte.

Ä: Nyt pakkaat kyllä kamasi poika ja lähdet pois tuollaisen ihmisen käskytyksen alta. Ei nyt omassa kodissaan pidä joutua vankina olemaan!

(Ansu taustalta: HAJOO SINNE!!!!)

E: Eh, ei tää tilanne ny iha nii paha oo miltä kuulostaa (toivottavasti…) ja terkkuja Ansulle… niin voitko äiti nyt hakee Mitsun?

Ä: Hmph. No onko minulla vaihtoehtoja?

E: No joko haet tai oot hakematta..

Ja sit näitä samoja hinkattiin vähän eri variaatioina seuraava vartti. 😀 Enimmäkseen noita neljää ekaa… Ei oikein tuntunu mahtuvan mutsin tajuntaan tää tilanne… eikä se ihme oo, kerta ei mahdu kyl munkaan tajuntaan. Taidan siis vetäytyy takas molskin turviin.

Että morjesta pöytään vaa…

This is MADNESS!

Nyt on varmaa käyny kaikille jo selväks mikä tääl hämpis on homman nimi. Possukaranteeni… eijjjjumalauta oo totta. Mut on… päikkäreiltäkin herättyäni aattelin, et kaikki on jo normalisoitunu, mut paskanvitut. Kaikki venttiilit ja muut ilmastointikanavat on jo tukevasti jesarin peitossa. Täl hetkel Jontte on suht paniikis, kun tajus P-manin karanneen. Hokee vaan, ettei oo nilkillä takas tulemista. J ravaa nyt ees taas ja yrittää kehittää jotain patenttia myös oviin ja ikkunoihin. Näin meillä… pahoittelen täs vaihees kielenkäyttööni, mut nyt ei vaan pysty sensuroimaan mitään. On tää vaan niin ihmisperseen syvimmästä sopukasta ettei oo hyvä tosikaan…

Noh, leikitään nyt hetki sit ihan toden teolla kotia ja hengataan tääl. Ekaa kertaa tuntuu Testos pieneltä ja ahtaalta. Jos tääl useempi päivä hengataan Jonten kans kahestaan, nii kai me aletaan kohta puukkohippasille. Tai mä ainakin alan.

Eniten mua vituttaa se maanantain työhaastattelu, jonne siis TODELLAKIN oon menossa, meen sit vaikka mutsille karanteenin loppuajaks tai Huhtiin P-manin perässä, jos tää hulluus vaan jatkuu. Ja kenen oikeudella Jontte meni nakkaan Mitsun leskelle??? ARGH!!! Kai mun pitää soittaa mutsi hakeen se sieltä, ettei mee liian härskiks tää touhu.

Komppaan P-mania siinä, et ny on eka kerta kun saa laskee kymmeneen, ettei ala pakkaa omia nyssyköitä ja vaan lähe meneen lopullisesti. Mut nyt ku faijan rahahanat on kii, eikä duunista vielä oo varmuutta, nii ei paljo parane tehdä hätiköityi päätöksii… Sitä paitsi oon ihan poikki, monta yötä vaan koodannu koulujuttuja, nii en jaksa paljo laittaa vastaankaa atm. Kattellaa mikä fiilis huomenna.

Ja nii, luulin et se P3-suojainten löytyminen keittiöstä olis ollu viimenen pisara, mut ehei. Nyt se äijä yrittää kiristää viel siivoon koko vitun Testoksen. Saa sit itekin kyl osallistua, en tod oo yksin kuuraamassa. Mun mielestä tää on naurettavuuden huippu… silloin tippurituskan ollessa pahimmillaan me vaan yritettiin tukee Jonttee, eikä vaadittu mitään ylimäärästä erityismegahygieniaa esim vessas, vaik se olis voinu ihan hyvin tarttuu pytynkin kautta. Ja nyt kauhee itkupotkuraivari aikuiselta mieheltä jonkun nuhan takia. Joku roti tähä hommaan, jookosta!?

Sen vaan sanon, et harmittais jossei vituttais… ovela paskiainen kun meni mainitseen, et saan tän ja pari seuraavaa kuukautta asua ilmaseks, jos käyttäydyn. Ei oo köyhällä opiskelijalla varaa kieltäytyä ainakaa toistaseks ja taas sen rahoissa se ei tunnu missään. Nyt meen siis kuuraan keittiöö ja toivon, et J tulee järkiinsä ennemmin tai myöhemmin… toivottavasti ennemmin. ._____.

Nauttikaa vapaudesta, te taivaan linnut. Morot…

P.S. P-man, how could you leave me like this?!?!??!

Hondan_raiskaus_raportti

Joo-o… en oo tosiaan pystyny kerään itteeni kirjottaan meidän taannoisesta salapoliisisessiosta tän aiemmin, sen verran järkyttyny aiheen tiimoilta oon ollu, kerta aateltiin ottaa se setti huumorilla ja varautua, et nähdään korkeintaan joku pulsu kusella meidän sisäpihalla. Joo, todella nähtiin pulsuja kusella, mut nähtiin muutakin. Tässä tää tulee… Pieni kertaus ensin laiskoille ja/tai huonomuistisille lukijoille:

Jätin torstaina 24.9 rakkaan Hondani vartiksi sisäpihalle ja ku palasin, nii se oli raiskattu! Molemmat peilit oli potkittu irti. Kävin sit isännöitsijän puheilla ja sain valvontakameratallenteet lainaan. Järkättiin siis kuluneen viikon tiistaina testoksen olkkariin P-manin kans kunnon kisastudio klo 2100 valvontakelojen syynäystä varten. Nalleja oli varattu mäyrällinen.

Koska oltiin juominkien ohella varattu tälle laatuohjelmalle aikaa koko loppuilta, päätettiin vähä stalkata päivän muutakin liikennettä. Opittiin uusia asioita talon ihmisistä ja siitä, et torstai 24.9 oli iha vitun härö.

Ensinnäkin alakerran leskirouva hengas KIIKAREIDEN ja muistion kans pihal aamu kasin kieppeil… MITÄ helvetee siihen aikaan näkyy manselaisen kerrarin sisäpihalla, kysyn vaan?! Pakko olla joku kyttäysjuttu… evt. No juu, päivän aikana myös pari pulsua kävi KUSELLA meidän sisäpihal ja mä ku luulin muuttaneeni laadukkaaseen taloyhtiöön… Siinä ne suunnilleen ristipissas keskenään mattotelineillä. Näin meillä… .__.

Täs vaihees kello kävi reaaliajassa puoltayötä ja nauhalla 17:22, karhuja oli uponnu jo useempi (ku päiviteltiin taloyhtiön tilannetta) ja sit päästiin vihdoin itse asiaan! Nauhalla näky selkeesti kuinka meitsi karautti valkealla hondallaan sisäpihalle muina miehinä ja hanukkaa raapien katosi as. oy Villa Testoksen syövereihin. 17:31 alkokin tapahtua ja honda menetti peilinsä ja samassa rytäkässä katosi myös sieluni peili. 😦

MUTTA… kun päästiin zoomaileen tilannetta tarkemmin, tajuttiin jopa tunnistavamme asialla ollut raakalainen. Kyseessä oli todella heikosti naamioituneena(p-man avaa sä asiaa kommentteihin mä en enää pysty tähän) viimepäivien ja viikkojen aikana vähä turhanki tutuks tullut kasa rastaa, linssejä ja kirppuja… arvaatte jo varmaan kuka?! Tadaaaaaaa, mulle tilanteesta vahingoniloisesti ilkkunut jontenvitunhippisisko!!! EI OLE TODELLISTA. Ensin se loisii meidän nurkis loputtoman pitkään, sit se menee ja jakaa P-manin mittavat lihavarannot kadulla pulsuille ja nyt tämä. Kysynpä taas kerran, et mikä ihmisiä vaivaa?? Mä en vaan voi tajuta. En voi. EN!!!!!

Mut tää mun avautuminen ei kyl oo mitään siihen verrattuna mitä Jonten suusta pääsi, kun esittelin meidän löydökset sille vihdoin ja viimein, tänään (tai siis eilen) ja se tajus hipin kaiken lisäks käyttäneen välineenä jotain jonten arvoesineitä… huhhuhh. Musta tuntuu et se saattaa jopa toteuttaa kohta ton tammerkoskiuhkauksensa. 😀 No ehkei, mut ei taida kompostikääryle enää lusmuta tääl kauaa. Jontte lähti sinne treffeilleen aika pirun äkäsenä. Ei ollu kiva väli esitellä tota sille, mut se on ollu viimeaikoina nii vähän mestoil, et oli pakko. Sorge J, toivottavasti saat tänää sitä pildee… 😉

Mut joo, täs olis ollu jo tarpeeks, vaan ”ilo” ei sentään loppunu iha näin lyhyeen…………… aateltiin siinä pikkusissa nousuissamme kattella myös päivän loput tapahtumat. Hyppään suoraan äksöniin: 20:44 SEIJA tai joku muu ihan hullusti seijaa muistuttava muikki astelee sisäpihalle, arpoo siinä hetken (koko ajan puhelimeen puhuen) ja lähtee pois. Jos se oli seija, nii mitä ihmettä se teki tääl?? Olikohan se silloinki p-manin KIRJAN peräs… saleen. 😀 En mä tajua. Tätä ollaan mietitty nyt useempi päivä jo. Hmmh. Ja pitäiskö sen ees tietää mis me asutaan? Kas kun messis ei ollu karzu kera sämpylän. Sehän oliski kruunannu torstain, 24.9. Se oli jännä päivä se.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, loistokasta viikonloppua tyypeille! 🙂

Panchosta ”mummolaan”

Pancho Villa pieksee Mäkit ja Heset

Meikäpoika on vajonnut alas. Ku kukaan ei lähtenyt mun kans syömään ulos, niin mä menin lesken luo kerjään safkaa. Mä oon sille jo ku lapsenlapsi. 😉 Ihmeporukkaa noi kaverit, ku ne väittää menevänsä huomenna duuniin ja siks ei voi haukata nopeesti hamppia Pancho Villassa. Mansessahan ei Mäkit ja Heset pärjää, koska niiden pieruburgerit ei pysty kilpailemaan Panchon mahtavien ja fiksun hintaisten annosten kanssa. (Toim. huom. Pieruburger = kun kerran pierasee taas on nälkä).

Kai toi uloslähtemisen nihkeys arkena liittyy jotenki siihen, et mun aikatauluttomassa ja stressittömässä seurassa ukot erehtyy safkojen jälkeen ”yhelle” ja päätyy punkkaa lopulta joskus aamuyöstä. Ilmanko noi niitten neitokaiset ei oikein diggaa must. Oon se työtön hampuusi, iso paha susi, joka vikittelee niiten kunnolliset ukot keskellä viikkoo harrastaa kaikkee typerää. 😉

Itseasiassa mä oon TODELLA alkanut nauttia täst vapaudestani. Toki jossain vaiheessa toi likviditeettivaje alkaa ahistaa, mut viel on erorahoi ja säästöi jäljellä. Mysteryista saa kans vähän liksaa, mut ei niillä ny rahoiks lyö. Tuntipalkka. Ja joskus ens viikol alkais sit sen PR-jutun suunnittelu. Ei oo kuulunu tosi mitää, liekö vetää puihin… Eikä oo Terveystalon muidukaan ottanut yhteyttä, mikä ny ei oo ihan hirvee menetys. Niinku aiemminki taisin miettiä, mä en oo mikää sokkotreffityyppi.

Ei muuten mutsikaan ilmotellut millon aikoo päräyttää Testokseen. Tulis ny, kun on viel rauhallista. Täytyy rimpautella ja kysellä, ettei sit vaan ilmesty kapssäkkeineen samana päivänä, kun Jontte ja Erkka. 😉 Joo, mut olin sit lesken luona safkaamassa. Iha vitu koomista! Mut me selkeesti lunastettii niillä siirtomaalohkareita muistuttaneilla pullilla sen luottamus, ja enhä mää täällä oo ees hirveesti sikaillu ny. Kyl lauantain etkot oli kuulemma kuulunut alakertaan, mut leidi ottaa tiukan setin unilääkettä, niin ei kuulemma haittaa varsinaisesti. Hyvä mummeli! Jatka samaan tabuun!

Uus paras kaveri, harmaahapsinen pikkuruinen rouva avokkaineen, koirineen ja satoine hajuvesineen on ehkä liikkisintä, mitä oon taas hetkeen kokenut. Ja mä en ihan pienestä liikutu. ylipäänsä tää koko muutto ja asuminen Testoksessa on jotain iha helvetin outoo. Siis positiivisella tavalla! Sen jälkeen ku lensin pakettitalost veks elämä on ollut elämisen arvoista. Mä oon ollut ollu onnellinen, iloinen ja energinen oma itteni. Kai se pallo jalassa painoi sit ni paljon, ettei osannut Seijan kanssa nauttia oikein mistää. Elämä oli yhtä rutiinia. No, poikain kanssa ei kyl aika tule tylsäksi. Sen sijaan ilman kundei alkaa kyl olla oudon yksinäistä. On ne aika velikultia molemmat. Tai oikeestaan me kaikki kolme. Ollaan kyl ni äärilaidoilta, mut silti homma natsaa yhteen perfekto!

Aina välil mä mietin Jonttee ja sitä, et onkohan se oikeesti onnellinen poikamiehenä täs vitun isos lukaalissa, joka on oikeesti kyl designii katost lattiaan, mut ei tääl sellast kodin tuntua ole yhtää. Mut toisaalta, mä tunnen Jonten ni hyvin, et sille on tärkeetä, et kulissit on kunnossa ja elämä on ”luksusta”. Jontte elää kuluttamisen, työn ja saavuttamansa statuksen kautta. Ja sitä ei hirveesti liikauta, et jotkut suhtautuu sen pinnalliseen elämäntapaan suht nihkeesti. Mäki olin aluks vähä skeptinen, mut sit ku tutustuttiin paremmin, tajusin, et kulissien alla on ihan fiksuja ajatuksia ja mielipiteitä.

Jontte on jontte. Mielummin Jontte Y:llä. 😉 Pitää olla siisti kämppä, autoja ja kiva pikkunen edustusvaimo. Jossei edaria, niin ainaki mukiinmenevii vakihoitoja, joita voi sit roudata erilaisis muka-tärkeiden ihmisten illoissa ku esittelykarjaa konsanaan. Duunia se painaa ku hullu ja toisaalt tuhlaa yhtä paljon, mitä tienaa. Verkostot on kunnossa vähä joka suuntaan, mitä meikä ei taas jaksa yhtään. Siis olla kaikkien kaveri. No joo, enpäs ny ala avautuu täst enempää. Ei oo kiva lukee ekana blogist, kun on kämppis ja frendi dissaa sun elämäntyyliä. 😉 Tosin, kyl se tietää, mitä mää näist jutuist ajattele. Antaa toisen elää niink haluaa ja ei anneta erilaisten näkemysten tulla meitin ystävyyden välille. Se on Testoksen poikain sanoton sopimus. Jeps, ei enempää liian vakavaa vuodatusta. Mä jatkan nyt egogooglausta, jos saisin tän savotan joskus loppuun. Luoja, että oli hyvää lihasettii mummelilla. Karjanpaistii! Aidolla reseptillä, kuulemma. Mulle ny menee liha ku liha…

Moro ny! Öitä itse kullekin. Ja nähkää unia Nataliesta. 😉 Niin, siis seksuaalisesta suuntautumisesta riippuen…

Femma.

Järjestyksessään viidenneks källiks pääty etukäteen uhottu ”nahkakantisen kirjan tuunaus”. Meitsin lisäämä kiharapilvihän löysi tiensä kansien väliin jo ensimmäisenä mun villa testos aamuna, mut ny ku pohdittiin aamupalapöydäs uusia källivaihtoehtoja, nousi nahkakantisen tuunaus esille moneen eri otteeseen. Ny on sekin si tehty. Tässä vähä kohokohtia tapahtuneesta:

Tarkotuksena oli siis lisätä kirjaseen tietty jotain puskaa p-manilta ja sit perskarvatupsu mitsulta. Aateltii et jos tuunaus rajottuu vaan kahteen uuteen lisäykseen, se jää tooooosi lameks. Keksittiin si lähtee hakee alakerran rouvalt sinne taannoin jäänyttä pullalautasta… 😉 Täl kertaa sisälle pääsy oli mukavan vaivaton, kerta leski oli edelleen otettu pullatarjoiluist ja naama loisti ku se kuuluisa naantalin aurinko meijät nähdessään.

Noh, vanha rouva pyysi meidät taas kohteliaasti sisälle ja me pojathan mentiin. Ite asias siel on iha mukavakin hengata. Täti tarjoili limpparii ja pullaa ja kertoili tarinoita menneistä ajoista ja ihmetteli nykystä menoo. Kyseli meiltä tyylii kaikkee ”Mikä vehje se iPod oikein on?” Yritä siinä si selittää miks älppärit vaihtu cd-levyihin ja miks nekin on jo wanha juttu ja kuinka ipod on kiintolevyllinen/flashmuistillinen soitin ja se toistaa esim mp3, wav, aac/m4a ja aiff -tiedostoi…. öööö, joopajoo.

Oltii siel taas melki kaks tuntii. Mut toisaalt se oli hyvä juttu, olipa hyvä syy meitsin käydä kepillisel, vaik se sit oliki vaan peiteoperaatio. 😉 Todellisuudessaha menin kylppäriin siin toivos, et hiusharjas olis ees jokune suortuva. Täs vaihees haluan torua teitä likasmielisii lukijoita jotka aattelitte et sielt etittiin jotai iha muit karvoi. Hyihyi teitä! Oli ihan csi fiilikset kun nappasin suortuvat harjasta ja taltioin ne minigrippiin.

Sit todella kävin viel kusel (ei, en lorotellut yli laidan ja kyllä, vedin vessan ja pesin kädet ;). Palasin olkkariin pariskunnan p-man & ståhlberg luo ja p-man näytti vaivihkaa koirankarvatupsua minkä se oli napannu ilmeisesti sohvan alta tai sohvalta. MISSION COMPLETED. Tuli silti vähä paska fiilis et piti olla joku missio ku käytii mummelin luona. Aattelin kyl joku päivä tarjoutuu käymää sille kaupas tai lenkittää koiraa, on kysees sen verra herttanen mummeli. 🙂 Siitä vois tulla meijän poikien oma varamummo! Mun ainoo elos oleva, eli fammu asuu meinaa ruottis, nii ei siellä paljo käydä kyläs hetken mielijohteest…

Mut takas asiaan! Ton visiitin jälkee oli kaikki karvat kasas. P-manin puskis päädyttiin (jo nyt) rehottaviin selkäkarvoihi. Teippailtiin ja osittain liimailtiin näytteitä nahkakantisen eri sivuille ja kirjoteltii hyvii selostuksii alle. Källi oli toteutettu, mut SILTI oli fiilis, et jotain puuttu. Sit aateltiin, et jotain poni liitännäist pitäs viel saada, kerta se vähä on viikon ja koko jonten elämän teema. Sit p-man paljasti vähä kainostellen et sil oikeestaan löytyy myös my little pony kiiltokuvii… 😀 😀 MITÄ VITTUA?! Toivon et tälle on HYVÄ selitys. No en valita. Niitä puskettii sinitarral kirjasen kanteen. Awwwwwww. ❤ Nyt källi oli täydellinen, jontte kiittää. Nää tuntuu menevän aina vaa hullumpaa suuntaa… tuskin maltan ootella la-su settei. Huhhuh.

Hyvää viikonloppua tyypeille, kiitos ja näkemiin! 😉

Sherlock P-Man

Nopea tilanneraportti täältä alakerran portaikosta, missä istun hengästyneenä ja paskalta haisevana Karhu-kaverini kanssa…
Näyttää vahvasti siltä, että leski on käynyt ovellamme aamulla. Luojan kiitos. Emme molemmat ole menettäneet järkeämme Erichin kanssa, kun kuulimme ovikellon soivan aamulla.

Tosin sillä juomamäärällä, mitä eilen virtas kurkusta, mikä tahansa olisi mahdillosta. Erich valotti sen verran eilistä kulkua, että mä olin kuulemma leikkinyt käytävässä Teräsmiestä ja sinkoillut syli täynnä kamoja katutasosta ylös… En sentään ollut hypännyt parvekkeelta, vaikka olinkin huutanut viis minuuttia putkeen, niin että rappu raikui: ”P-man is able to fly”. Kiva kuulla jälkikäteen.

Miten multa voi lähteä näin totaalisesti muisti Kuningas Alkoholin myötä? Oonkohan mä tullut vanhaksi? Pitäisi varmaan asentaa itseensä sellainen samanlainen musta laatikko, mitä lentokoneissa. Siitä voi sitten aamulla kätevästi tulostaa raportin edellisen illan toimenpiteistä.

Musta laatikko erittelis mm.
– kännipuhelut exille, kotijoukoille, frendeille, tyäkavereille ja naapurin rouvalle
– tallentaisi parhaat humalareplat ja tyhmmimmät ideat, jotta ne vois joskus oikeasti toteuttaakin!
– lykkäisi kuvat ja arvostelut nenän eteen niistä muijista, joka yritti pokata
– tallentais tarkat juomamäärät ja promillet
– valottaisi hieman laskuhumala-aikaisen safkan koostumusta, jotta osaisi aamulla odottaa, millaista laattaa on luvassa
– oikolukisi ja muokkaisi SKP:t eli SikaKänniPostaukset siistityssä muodossa tänne blogiin
– antaisi yleisarvosanan siitä, kuinka paljon paskaa onnistui saamaan aikaan yhden känni-illan aikana. Esim. rikkoutuneet ystävyyssuhteet, esineet ja tavarat, porttikiellot, iskut&potkut ja muut ruumiinvammat, henki-meinas-lähteä-tilanteet jne.
– raportoisi poliisin, pelastuslaitoksen, naapureiden, talonmiehen tai/ja isännöitsijän käynnit ovellamme sekä muistuttaisi mm.varoituksista, joita olemme onnistuneet hankkimaan

No niin, lähetys siirtyy takaisin rappukäytävään…

Vaikkei mulla ole nyt Mustaa Laatikkoa (paitsi aivolohkoissani) esitän kiihkeän salapoliisityön jälkeisenä todistuaineistona lesken aamuiselle visiitille seuraavia puoltavia seikkoja:
– oven edessä käytävällä oleva pikkumatto on sormella koskettaessa pinnalta märkä (ja meinas tulla märemmäksi, kun kumartuessa tuli ykä kurkkuun, onneks sain niletyä takas)
– portaista löytyi tukko karvoja, jotka karkeuslaatunsa takia oletettavasti viittaavat rouvan pikkukoiran turkkiin. Tai sitten Eerikki on hillunut käytävällä jonten nahkakantisen kanssa. Hmm…
– postiluukkumme oli puoliksi auki, mikä viittaa salakuuntelutoimenpiteisiin
– rouvan hajuveden tuoksu tuntuu edelleen hänen ovensa lähettyvillä, vai oiskohan tuo hiuslakka?

Jatkotoimenpiteet ja johtopäätökset:

Me munasimme, taas. Isot miehet ei selkeästi osaa käyttää alkoholia oikein. Hyi meitä! Käyttäydyimme sopimattomasti. Näin ollen meidän täytyisi pyytää anteeksi naapureilta. Ehkä ensin kannattaisi kyllä pestä hampaat ja harjata tukka…

Toteutus:

Pimpottelin aikani lesken kelloa muttei avattu. Kuulin oven läpi, kuinka myös rakas naapurimme hiippaili sisäpuolella samaisen oven takana. Olimme siinä molemmat hetken ihan hiljaa, vain tuo jykevä seinäke erotti huulemme toisistaan. Este oli mitätön, mutta riitti pitämään meidät erossa toisistamme. Tunnelma oli kiihkeä, jopa eroottisesti latautunut. Minä krapulassa portaikossa, leidi Ståhlberg oven toisella puolella mustassa korsetissaan ja piikkikoroissaan, jotka todellisuudessa ovat muuten mummoballeriinat. 😉

Suumme oli sinetöidyt. Kumpikaan ei halunnut paljastaa toiselle sitä kiihkoa, joka sydänpielessä riipi. Oikein tarkkkaavaisesti kun kuunteli saattoi tuntea sydämemme lyönnit, jotka värisyttivät talomme kivisiä seiniä. Mutta puinen ovi oli ja pysyi rakastavaisten välillä… Toistaiseksi.

The End
Jatkuu seuraavassa entryssä. Ehkä.

Moro ny!

Karvat läks

Rupes huolella vituttamaan noi selkäkarvat, jotka ulottui persvaosta niskavilloihin. Kiitos kuuluu tummalle isälleni. Onhan se tietty mageaa, että on ihan tumma tukka luonnostaan ja naisetkin diggaa enemmän tummista höylätyistä munakarvoista, kuin vaaleasta lampaanvillasta, jota ei pysty edes trimmaamaan.

Selkä oli aika hankalasti kerittävissä.. Hartioilta sain vedettyä kaikki pois, samoin kyljistä ja peffan korkeudelta, mut keskelle selkää jäi sellainen karvainen pläntti, joka muistuttaa italian geometristä kuviota. Meinasin jo hakea rva Ståhlbergin naapurista apuun projektiin. Oiskohan se mummeli osannut käyttää mun Mach3 Turboa?

Siinä on paras höylä ikinä, vaikka uusiakin on ollut markkinoille. Hmm, toisaalta leski Ståhlberg höyläämässä mun alastonta kroppaa vois olla suht erotistakin. Ehkä mä kuitenkin piipahdan naapuriin, vaikka lainaan suolaa ja sitten samalla sivulauseessa kysäisen, saisko apuja kerintään.

Mut ensin rannalle. Yontte, pistä omppu pussiin ja lähde meseen? 😉

Seksiunia

Hui kauheeta. Torkahdin hetkeksi patjalle ja heräsin seksiuneen ihan hiessä. Ei nimittäin ollut mikä tahansa uni, vaan pääosassa oli naapurin vanha rouva Ståhlberg. Luoja kiitos pikkukoira ei ollut itse geimeissä mukana.

Lady oli tehnyt musta seksiorjansa, kun Jontte oli idänmaalla. Olin koko sen reissun ajan vangittuna naapurin mummun asuntoon, kun ei mua kukaan osannut kaivatakaan. Ei duunivelvollisuutta, ei muijakaveria jne.

Lady oli pukeutunut kuin muinainen hottis Lady Domina. Sellaiseen mustaan 1800-luvun korserttiin, joka kiinnitettiin timanteista punotulla nyörillä. Takaosa oli pieni, leidin pulleaa mutta 86-vuotiaaksi erittäin esittelyKelpoista AIra Samulin -assia koristi samaisesta timanttinauhasta punottu hihna. Saattoipa pari hiottua timanttia hoitaa myös geisHakuulien virkaa.

Lady lätki mua perseelle pinkillä ruoskalla ja huusi täydellisellä kirjakielellään:
’Miehet ovat pelkkiä persreikiä. Häpeä, häpeä’.
Kai hän viittasi farttauskohtaukseen, joka sattui muuttopäivänä? Mulla oli joku pikkukoiran luu suussa silkkiliinalla sidottuna, joten en voinut huutaa apua. Vaikken ollut vangittu sänkyyn, karkuunkaan en päässyt, koska pikkukoira – samanlaisessa tyyliin sopivassa mustassa korsetissaan ja timanttikaulapannassaan – vahti mun jokaista liikettä. Aikamoinen uni!

Kyllä vanhoissa naisissa on jotain herkkää, varmaankin se kaikki elämänkokemus ja -viisaus, mutta Ståhlberg ny alkaa olla vähän turhan vanha mulle. 30 vuotta pois, niin menis. 😉

jaahas, sitten rokkaamaan eli kuselle moikkaan jukevoksia ja jos lähtis tänään rillutteleen. Uuh, Mansen yò on kuuma. Tosin Seijalla oli sovittuma tälle illalle joku työpaikan kesäjuhla ja en millään haluis törmätä siihen porukkaan… No, ehkä nopsaan johku 2h+k baariin, ehkä..

Moro nyt!

Ps. Mistä vetoa, niin se liettualainen nti Tukka tulee taas aamulla mua vastaan? Jontte puunas itteään siihen malliin, että on lähdössä taas saalistamaan. Yontte my man. Hullu se on. 😉