Turvallisuusviikko – Episode 1 out now!

Oltiin eilen Mitsun kans iltalenkil ennen puolta yötä ja täytyy sanoo, et Manselan viimeaikaisten tapahtumien valos ei ollu kovinkaan turvallinen fiilis liikuskella. Tosta pehmolelukaverista kun ei suuremmin oo bodyguardiks. Huomasin jossain kohtaa et muutaman isokokosen miehen seurue oli tullu samaa reittiä meidän peräs jo parin korttelin verran. Perjantai-ilta, todnäk niil oli ihan hyvä syy siihen reittivalintaan, mut jotenki ahisti se tilanne ja pääpointtina, et oli turvaton fiilis, vaikka ne sit myöhemmin kääntykin eri suuntaan. Tästä juteltiin P-manin kans, sit ku Mitsun kans oltiin palattu lenkiltä, ja päätettiin pitää blogissa tästä päivästä alkaen turvallisuutta käsittelevä teemaviikko.

Julistan siis Turvallisuusviikon alkaneeksi 17.–23.10.2009 väliseksi ajaksi. Tarkoituksena olis nostaa esille yleisiä turvallisuusasioita mitä meidän mielestä kannattaa ottaa huomioon esim yksin pihalla liikkues, tai miks ei vaikka kotia (ja Jonten tapauksessa perhekalleuksia) suojatessakin. Turvallisuusaiheisia asioita ja mielipiteitä on kuitenkin niin paljon, että uskoisin tästä kehkeytyvän ihan mallikasta keskustelua ja erityyppisiä aiheita eri päiville. 🙂 Pääpointtina oliskin just herättää keskustelua tärkeästä aiheesta ja saada lisättyä yleistä tietoisuutta ja valppautta, eri näkökulmista.

Me kirjotellaan kuitenkin ensisijaisesti nyt manselaisina, mut eiköhän nää oo käännettävissä ihan minne päin Suomea tahansa. Tarkoitus olis lisätä jokaisen jutun loppuun myös aina joku Manselan monista vaaranpaikoista, kuvamateriaalilla varustettuna, jos mahdollista. Kaikkien kommentit, lisäykset, juttuideat ja muut pointit on enemmän ku tervetulleita! 🙂

Mut itse asiaan. Jos ei naisten oo turvallista liikuskella pimeessä yksin, niin eipä tätä nykyä taida miehilläkään olla sen turvallisempaa. Pelot ja uhat on toki naisilla ja miehillä erityyppiset – naiset pelännee eniten raiskatuks tulemista, miehet yleisesti ehkä väkivaltaista ryöstöä tai jopa henkirikosta, ainakin mulla itellä nimenomaan nää kaks päällimmäisenä, jos pitää nimetä. Miten sit suojautua, jos nyt kuitenkin on pakko kävellä yksin pimeessä? …kun eipä varsinaisia aseita oikein oo lupa kanniskella mukana.

#1 Keho aseena

Käsittääkseni Suomen laki on vähä viturallaan. Oikaiskaa jos oon väärässä, mut erinäisiä itsepuolustuslajeiksi lukeutuvia harrastaneet on lain edessä ns. askeleen verran alakynnessä, vaikka oliskin ite uhrin asemassa.

Otetaas esimerkki vaikkapa judoa harrastavasta pienikokoisesta Jaanasta. Eräänä iltana tuntematon mies yrittää raiskata Jaanan pimeässä porttikongissa.

_

1. Jaana vanhana judokana kietaisee raiskari-Karin kunnon junttaan, hajoittaen tukiristisiteen tämän olkapäästä. Nöyryytetty raiskari-Kari nostaa syytteen Jaanaa vastaan ja on kuin onkin lain silmissä uhrin asemassa.

2. Mikäli Jaana ei olisi judoa harrastanut, olisi hänen ollut lupa laittaa Kartsa ojennukseen ns. maallikon ottein, mutta tällöin myös raiskauksen onnistumisprosentti olisi luultavasti varsin korkea.

3. Jos myös raiskari-Kari olisi judoka, tällöin Jaanan teko olisi lain edessä oikeutettu… tämä ”askeleen verran alakynnessä” -mentaliteetti pätee myös siinä tapauksessa, mitä aseistetummaksi skenaario menisi.

4. Jos raiskari-Karilla olisi ollut vaikkapa teräase, olisivat Jaanan trikit olleet ihan ookoo.

5. Mikäli taas Jaanakin tempasisi jonkin sortin moran esille, pätisi taas aiempi asetelma.

6. Jos Kartsalla olisi sen sijaan tuliase Jaanan teräasetta vastaan, pieni moran survaisu kylkeen saatettaisiin sallia hätävarjelun nimissä.

7. Jos taas molemmilla olisi tuliaseet, palattaisiin lähtöpisteeseen jne…

….mielenkiintoista. Voihan olla, et oon itekin käsittänyt joskus jotain väärin, mut näin muistan dojolla kerrottaneen, vaikka eri laji onkin kyseessä.

Mut joo, takas viel vähän tohon kyssäriin, et miten sit pystyis suojeleen itseään jotenkin laillisin keinoin? Varmaankin se ihan ykkösjuttu on pysyä pelikunnossa, eli ei mitään perseitä olalle, jos pitää kävellä pimeel paikasta A, paikkaan B. Tietynlainen terve vainoharhasuus, eli valppaus on aina plussaa. Ite monesti lenkillä mietin, et jos tosta porttikongista hyökkäis joku NYT, nii miten reagoisin. Eka reaktio kandeis olla kaikilla ikään, kokoon tai sukupuoleen katsomatta ”JUOKSE!!!!”. Eli vois olla hyvä pitää silmäl mahdollisia pakoreittejä. Ennakointi, valppaus ja terve järki (= esim reittivalinnat) vie jo aika pitkälle, imo. 🙂

Vaaranpaikka #1 @ Manse – Kehräsaari & Kehräsaaren silta

Valoisalla nätti ja kiva, pimeällä pelottava, ahdas ja hyvin epäilyttävä – etenkin se kuja, josta itse Kehräsaari alkaa. Musta tuntuu, että kaikki Mansen stalkkerit asuu ton sillan alla tai vähintäänki jossain välittömäs läheisyydes. Tää varoitus on erityisesti naisille, vaikka saa toi kyllä raavaan miehenki vilkuileen olkansa yli… välttelen meinaan ite tota koko paikkaa pimeellä ku ruttoa.

Monissa viime päivien keskusteluissa ihmiset tuntuvat ihmetelleen sitä Nikon valintaa lähteä Sahasta kohti keskustaa, eikä Ratinanvuolteen siltaa (tai tota Kehräsaaren siltaa) pitkin suuntana Satamakatu ja edelleen Hämeenpuisto. En mä kyllä ihmettele. Tuolla pitäis olla pimeellä liikkumiskielto. Ikävä kyllä tuo mielestäni fiksumpi reittivalinta ei tällä kertaa auttanut. 😦

Tähän linkattu kuva on talvelta ja muutenki vähän huono (ja ainakin viime talvena tosta oli toi lähimpänä näkyvä valo pimeenä), mut voisin käydä kuvaamas täs joku kerta tarkemmin, jos P-man lähtee mun mukaan. Yksin en kalliine kameroineni tonne mee…

Edit: tarkempaa satelliittikuvaa alueesta löytyy TÄÄLTÄ.

_

Sosiopaatti pikkusiskon perässä

Kai meitsinki on aktivoiduttava tähän turvallisuus/turvattomuus aiheeseen, kerta tätä nettipaskaa kaiken lisäks opiskelenki! Suoranainen velvollisuus siis. Mut joo, on mul kerrottavaaki ja varsin lähipiiristä. Mun pikkusiskolle meinas käydä tos taannoin tosi kusisesti ku sai irkistä peräänsä jonku ihme sosiopaatin.

 

Tilanteet käynnisty pari vuotta sitte. Anette oli silloin näppärästi laskettuna 15v, eli aika karseessa teini-iässä. Meidän porukat oli siis jo eronnu ja sillä oli joku ihan ihme vimma muuttaa hollantiin sit ku muutaman vuoden päästä pärähtäis täysikäseks… tai jopa ennen jos porukat suostuis päästää sen vaihtoon. En oo vieläkää iha varma minkä takii se siit hollannista kiinnostu alunperin, mut ei se ny oo se pointti… tästä päästään hiljallee ite asiaan. 

 

Pääpointtina sil oli siis luoda verkostoo sinne hollannin suuntaan et olis sit joku jonka luo mennä ja mahollisesti oppii sitä kieltäkin jo vähä etukäteen. Niinpä se tiedusteli multa tarkkaan irkkausjutuista ja vaikka aluks olin vähä sitä vastaan et anette alkaa pyörii samalla palvelimella ja pahimmas tapaukses samoil kanavil ku mä, nii mutsin mielestä se kuulosti iha fiksulta idealta kerta anette oli vakaasti päättäny sinne puukenkien luvattuun maahan lähtee. Suostuin siis jelppiin, olishan se vissiin muualtakin irkkaustutoriaalinsa löytäny.

 

Se tutustu siel aika nopsaa moneenki hollantilaiseen ja suunnitelmat näytti edistyvän iha jees. Sit se hiljallee keskitty jutteleen vaan yhen jätkän kans. Tää max oli meidä ansuu vuoden vanhempi, eli 16v. Ne jutteli käsittääkseni ihan joka päivä ja aina välil ku kävin tsekkaa mitä anette sääti, nii aina siel oli maxin kans kauheen setit menos. Ne tutustu ekan puolen vuoden aikana aneten sanoin paremmin ku mitä se oli tutustunu kehenkää meidän suomes asumisen aikana, muutamas vuodes ja ne tiesi kuulemma toisistaan ”ihan kaiken tietämisen arvosen” ja olivat jotku fakin sielunkumppanit. Pelottavaa. Kyl ansu selkeesti oli tähän maxiin ihastunu ja mikäs siinä ku jätkäki ilmeisesti vanno toises pääs rakkauttaan. Ihan fiksun olonen tyyppi mitä niiden juttui ja sen kuvii olin nähny.

 

Mä olin pikkusysterin puolesta tolloin vaa lähinnä ilonen, kerta se ei enää jaksanu olla porukoiden erostakaa ja muista tilanteista nii katkera ku max oli saanu sen ymmärtää omien kokemustensa varjolla juttui. Sen maxin veli oli käsittääkseni kuollu jossai kolaris tai vastaavas ja sen porukat pahoinpiteli sitä ja sen siskoo. Ei kauheen hyvät lähtökohdat jätkällä… mut eniveis ne pysty ansun kans tukee toinen toistaa vaikeis asiois ainaki sen verran mitä kielimuuri anto periks. Oltiin mutsin kans hyvinki tyytyväisii tähän tilanteeseen, ei tarvinnu lähettää systerii mihkää terapiaan tosta porukoiden erosta, vaan se pysty purkaan sitä ns. vaivattomammin. Niinpäniin.

 

Jossain vaihees ansu ei sit puhunukaan juur muusta ku maxista, maxista ja maxista. Yhtäkkiä se sano et max olis tulos MEILLE kesäks. Oli kuulemma varannu jo lentoliputki suomeen. WHAAAT? Täs vaihees jotenki soi hälytyskellot. Eihän me tunneta tätä jätkää, miks vitusme haluttais se tänne?! Anetelle avauduin asiasta ja sain senkin tajuaan, et vaikka se ”tuntee” maxin, nii on se silti meille iha vieras ihminen. Noh ansu sit meni jotain selittää maxille et ei ookaa ehkä iha hyvä idis tää yhteinen kesä viel täs vaihees tutustumista.

 

Jätkähän pimahti iha täysin. Alkoi uhkailla ja haukkua ansua huoraks ja ties mikskä muuks ja sano et tietää mis se asuu ja tulee tänne niin ku oli sovittu ja tarvittaes vaik tappaa. Tais jopa käyttää uhkauksissaan kuuluisaa linee, et jos se ei voi ansuu saada, nii ei voi kukaa muukaan. Se tosissaa alko uhkailee meitä muitaki. Mä ja mutsiki alettii saamaa siltä maxilta jotain uhkausmaileja. Mitäs vittua??? Tää jätkä ilmeisesti oli ottanu selvää meidän taustoista enempikin ja saanu selville tyylii mis meidän mutsi on töis, mis mä koulus. Niitä, eikä meidän osotetta ansu ei ollu sille ikinä kertonu… täs vaihees raidasin siis jo kaikki sen irkki-logit läpi kartottaakseni mikä on vaa bluffii ja mikä tietoo. Jätkä meinaa uhkas räjäyttää esim mun koulun. Jep joo… melko absurdia mut mistä näistäkää ikinä tietää?

 

Anette meinas hajota siin tilantees ihan täysin. Tottakai se pisti samantien välit poikki maxiin, lopetti irkkauksen, muutti kaikki käyttäjätunnarinsa, salasanansa, puhelinnumeronsa ja pyysi kauniisti, ettei se jätkä ottais enää ikinä yhteyttä. Arvaa vaan toimiko…? Muaki alko ahistaa se tilanne jo aika tyylikkäästi, ku tajusin jossai vaihees ettei ansu ollu pystyny nukkuu moneen kuukauteen pimees ja tosi usein se oli ilmestyny yöllä punkkaan mun huoneen sohvalle. Se oli kyl iha hajalla ku pelkäs et mitä jos tää jätkä vaan joku kerta ilmestyy meille tai toteuttaa jotain noista uhkauksistaan. Poliisia tai muita tahojahan ei tää asia liikauttanu kerta kyse oli ”teinidraamoista” ja vielä eri maissa.

 

No mut sit meni varmaa puol vuotta ettei mitää kuulunu kunnes max lähetti itsemurhaviestin, jossa se kertoi anetten olevan parasta mitä sille oli ikinä sen paskassa elämässä tapahtunu ja että se on pahoillaan kaikesta mitä oli sanonut tai tehnyt. Se viesti loppui jätkän toteamukseen tappaa itsensä nyt kun on tajunnut että anetteKIN vihaa sitä. Se oli jotenki tosi karu ja pelkistetty viesti… systeri friikkas siitäki entistä enemmän mut tehtiin koko perheen voimalla päätös et se EI vastaa siihe viestiin, koska sit kaikki paska alkais vaan alusta. Eikä sitä kuitenkaa sais ikinä tietää tappaako se oikeesti ittensä vai ei. Ei tänäkää päivänä tiedetä. Saattaa ulkopuolisesta kuulostaa kylmältä ajattelulta, mut kyl maailma olis parempi paikka ilman tota ihmistä. Täyty sen meinaa olla ihan vitun sekasin.

 

Sen sijaan tiedän et anette sitä kelaa edelleen aika paljon, koska tosta tilanteesta on nyt abt vuosi aikaa.. Mut kyl siitä ainaki karsi aika paljon sinisilmäsyyttä… tais mennä kypsyysastees meitsistä ohi heittämäl tän prosessin aikana. Ja käyhän se sitä edelleen läpi joka vitun päivä, eli ei oo prosessit ohi. Mut samal tajusin et ei se vaan oo se sama ansu enää. Se on kyl paljon aikuisempi, mut myös selkeesti vakavampi ja pelokkaampi. En mä tunne sitä enää. Se esim alotti krav magan vaan siks et se pelkäs, ku meitsiki oli lähös svedulandiaan inttiin melki vuodeks ja ne jäi tänne mutsin kaa kahestaa. Max tais kuitenki olla tyylii ainoo ihminen kehen se kunnolla luotti tolloin ja sit se paljastuikin ihme sosiopaatiks. Kyl sillä tulee meneen aikaa ennen ku se pystyy luottaa kehenkää kakslahkeiseen. :S

 

Nyt ku ansu on jälkikäteen jutellu joidenki maxin ”kavereiden” kans, nii selvis et se oli vedättäny useempaaki ihmistä iha vastaavasti. Aluks esittäny jotain iha muuta mitä oikeesti oli. Joka kerta viel eri tarina, eri kuvat, eri valheet. Miten joku vaan on niin kylmä ja julma et pystyy tekee tollasta ja nukkuu silti yönsä?!?! En vittu tajuu. Osa näistä ”uhreista” oli viel asunu siel hollannis eli tilanteet oli menny pelottavanki konkreettisiks. Ansun tapaukses sentää onneks välimatkaa oli enempi. Ties mitä olis voinu tapahtua.

 

Mut joo syytän vähä itteeniki näin jälkikäteen, koska mun jalanjäljissä se ylipäänsä alotti irkkaamisen… 😦 mut ei kai tommosta voi etukäteen ennustaa mitenkää? No joo mut pointtina tässäki se et netti on pelottava ja mitä tahansa voi tapahtua. Kyl aikuiset osaa jo aika hyvin varoo mut just jotku 15-kesäset pimut… ehei. Se on pirun vaarallista. Mun mielest meidän ansun tapaus käy kyl hyvin varottavana esimerkkinä. Olishan tos voinu paljo pahemminki käydä, jos se olis tosiaa vaik asunu jo valmiiks suomes. Mut kyl toi nuorelle tytölle tuntu olevan iso setti jota se tulee kantaa mukanaa pitkään, ehkä aina. Toivon ettei ihan aina. 😦

 

Näihin ”keveisiin” tunnelmiin lopettelen tältä erää… olkaahan immeiset varovaisia netin syövereissä! Ja btw, mulla oli Anetten lupa kirjottaa tästä.

 

Ohhoh, vierähtipä kummasti aika ku muistelin ja naputtelin juttua. Piti mennä aikasin koisaileen… aamusta kuitenki jotain koodausta ysiltä ja ku pitää lenkittää mitsu nii herätys olis seiskan kieppeillä. Siistii. No mut aina ei vaan onnaa.

Hyvvee yötä tyypeille!