Rektaalirauha!!!!

Koin tänään yhden elämäni kamalimmista hetkistä. Vatsa möyri levottomasti jo Thaikuissa eikä se ole vieläkään asettunut kunnolla. Ei mitään kauheaa varpusparveilua mutta enpä uskaltaisi lähteä torikahveille paikkaan, jossa ei ole kunnon saniteettitiloja lähistöllä. Menin tänään Koskiklinikalle valittamaan vatsaani. Mut tutki sellainen setämies-lekuri, jonka valkoiset hampaat hohti häkellyttävinä ruskeaksi paahtunutta ihoa vasten ja paksut kultaketjut killui kaulassa ja ranteissa. Tää postaus keskittyisi varmaan koruihin -olen harkinnut samantyyppistä korusettiä kuin setämiehellä oli- mutta siellä tutkimuksessa tapahtui jotain niin kamalaa että en pysty ajattelemaan mitään muuta ja tää tulee varmaan painajaisena uniinikin ens yönä.

Lekuri paineli vatsaani ja alaselkääni siinä tutkimuspöydällä ja totesi vain yht äkkiä kylmän viileästi että ”minäpä koitan vielä tuolta peräaukon kautta”! Menin niin shokkiin että en ehtinyt reagoida siihen mitenkään kun kumihanskaan verhottu sormi jo muljahti kakkoseeni. EI SAATANAN HELVETIN VITTU! HYI VITTU VITTU VITTU! Ensinnäkin, mun perseeseen ei kajoa kukaan, ei edes yksikään nainen. Se on exit only -meininki meikäläisellä. Ja miehistä puhumattakaan saatana! Mulla on oikeasti sellainen olo kuin mut oltaisi raiskattu. Hyi helvetti. Lähtee meinaan sellaista palautetta Koskiklinikalle ettei mitään rajaa. Soitin jo lakimiesfrendilleni ja se selvittää voisiko tosta nostaa jotain kannetta, tosin se sanoi että heikolta näyttää kun sen hoito, joka opiskelee lekuriksi, oli sanonut että tollaisessa tutkimuksessa se oli mukamas ihan ok toimintatapa. No ei vitussa ollut!

Nyt meni pillun päreiks detox-kuurikin. Juoksin nimittäin saman tien Konttoriin vetään kaks tuoppia ja sit hippulat vinkuen Stokkan Alkon ja Herkun kautta himaan. Mä en toivu tästä ilman paria äijä-snapsia eeeerittäin tuhdilla chorizo-lirvulla.

Vituttaa sekin että mä en tod. voi ostaa nyt sitä himoitsemaani korusettiä kun sen äijän teko nousee mun mieleeni vaan koko ajan. Ja mua alko jopa ällöttää mun kantasormus, mun rakas 24 karden rakkaani joka on uskollisesti killunut tossa sormessa jo kymmenen vuotta. Mutta toisaalta mun pitäisi varmaan vähentää korujen käyttöä nyt kun on toi tatuointi ettei ala muistuttaa jotain miesstripparia. Niin mä tosiaan otin siellä matkalla tatskan. Mutta nyt masentaa niin vitusti etten sitäkään jaksa hehkuttaa. laitan vaikka huomenna siitä kuvaa jos olen jo paremmalla mielellä.

Kehnoa lounastarjontaa

Eipä paljon huvita istua töissä tällaisena päivänä. Nappasin ompun kainaloon ja tein hommia Tuomiokirkon puistossa ja siitä soljuin sujuvasti Stockan herkkuun hakemaan lounastarpeita. Joskus kyllä vituttaa tämän kaupungin tuppukylämäisyys. Miksi Tampereen Stockalta ei saa takeaway-sushia? helsingissä laadukkaita valmisruokia on Delissä hyllykaupalla ja oriental-safkoille on oma valmishyllyssä jossa on tarjolla niin nigrejä kuin makejakin. En jaksanut raahautua Marusekiin ja Katupojassa oli liian täyttä. Tyydyin Caesar-salaattiin jonka kastike on Stockan muista puutteista huolimatta kaupungin aatelia.

Nyt pitäisi suunnitella parin päivän päästä koittavaa koulutuspäivää. Vedän hoikkuusluentoni jollekin sosiaalitanttaporukalle. Ei paljon motivoi kun arvon leidit lyllertävät heti performanssin jälkeen pullakahveille ja pasteijoille.  Minä voin myöntää häpeilemättä, että ylipaino on aika vastenmielistä. Tähän pääfirmaan haki viime kesänä duuniin joku merkonomiplikka. Ihan pätevä kisuli, mutta oi ja voi. Millainen käyntikortti tällaiselle firmalle on nainen, jonka pohkeet ovat kuin ranskanleivät ja keskivartalo on ollut havaittavissa viimeksi joskus millenniumina.  Sanoin mimmille ensin kierrelleen, että kiitos mutta ei kiitos. Tsyby otti kuitenkin vielä nokialaisen kätöseen ja soitteli minulle tivaten tarkempia syitä. Yritin sivuuttaa tilanteen smoothisti, mutta siinä vaiheessa kun ylimielinen ja ylipainoinen tättähäärä vain marmatti luurissa, että hän olisi ollut täysin pätevä ja laadi daa, en voinut enää pidätellä itseäni.  Sanoin mammalle ihan suoraan, että et pysty ulkoisella olemuksellasi allekirjoittamaan niitä arvoja, joiden nimissä tämä organisaatio toimii. Daami kiljui haastavansa mut oikeuteen syrjinnästä. No eipä ole kannetta näkynyt ja tuosta on jo yli vuosi 🙂

Joskus tekisi mieli luovuttaa. Tulee sellainen fiilis, että ketä varten mä tätä hommaa teen ja ajattelen aivoni solmuun kun ihmiset ovat niin välinpitämättömiä. Ei välitetä yhtään omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. Eikä toistenkaan hyvinvoinnista. Mä käyn kaksi kertaa päivässä suihkussa, treenaan ja syön hyvin paitsi itseni, ihan muidenkin takia. En nimittäin voisi vakavissaan odottaa, että joku vaatimusteni tasoinen daami haluaisi kallistaa päänsä rasvaisen hylkeen viereen. Enkä halua todellakaan köyriä mitään hyljettä itsekään.

Kohta kotiin. Ajelen usein Satakunnankadun kautta, koska sillä reitillä voin ohittaa Clasun jonka pihalla pörrää pitkäsäärisiä lukioneitoja 🙂 Harmi, että tytöt ovat nyt lähteneet kesälaitumille.

Rotuteinejä...