Mallit ja ”mallit”

Mä olen tässä pohtinut, miksi Huippiksen saara on omani ja aika monen muunkin suosikki. Mua viehättää hirveesti tuon naisen kasvot, kun niissä on sellaista kivaa kulmikkuutta. Hyvän mallin erottaa usein taviksesta jokin huomiota herättävä piirre luustossa. saaralla se on lievä ”hevosmaisuus” kun taas joillakin tosi tyttömäisen näköisillä malleilla suorastaan korostunut sydämenmuotoisuus kasvoissa, siis pikkuinen leuka ja iso paljas otsa. ja miettikää Anne Kukkohovia, hänelläkin on tv-ruudussa aika skrode naama. Mutta just tuollaisia luuston linjoja kamera rakastaa. Joku pyöreänaamainen pikkusievä tsubu on aivan mitätön kun tulee kyse valon ja varjon leikistä.

Mua todellakin kiinnostaisi tietää, eikö mallin-ammattia voi suojata millään lisenssillä. Joka toinen vitun kaduilla flaijereita kauppaava teiniblondi pitää itseään mallina. Tissikuvissa heruttavat Tukiaiset, AMB:t, Aitolehdet ja kalinaiset pitää itseään malleina. Ja mikä vittu on olevinaan glamourmalli? Ne esittelevät vain ja ainoastaan itseään eivätkä yritä myydä mitään tuotetta tai luoda mainokseen liittyviä mielikuvia. Mun mielestäni on väärin, että joku tissejään mainostava egoistinen pikkusievä typy saa tosta vain sanoa olevansa malli. Se on vääryys kaikkia oikeasti mallimaisen näköisiä, oloisia ja kokoisia kunnon malleja kohtaan.

Ai niin, juttu Miian kanssa on sitten lopullisesti ohi. me ollaan veivattu ja jauhettu tätä asiaa ja nyt tuli se piste, että tää suhde ei tuota kummallekkaan enää mitään muuta kuin vittuilua ja hampaidenkiristelyä. parempi jatkaa hyvänpäiväntuttuina ja ehkä satunnaisina huvittelupanoina.

Nyt tuli semmonen olo että haluan mansetuunatun version äijäsnapsistani. tavallisesti mä vedän siis vodkaa ja sen päälle viipaleen tulista chorizo-makkaraa, mutta nyt lähtee vodut naamaan MUSTALLA MAKKARALLA! tarttui nimittäin paketti mukaan Hulluilta Päiviltä. Tosin mä olen terapeution käskystä myös shoppailukiellossa. pitäis kuulemma löytää ei-materiaalista sisältöä elämään….

Vähän gallupoia: onko tämä malli???? 😀 Ja mitäs mieltä ootte Hanna Gullichsenista joka ei yritä olla malli mutta on sitä ulkönäöllisesti aika paljon enenmmän kuin eräät….

Pettämispohdiskelua

Morjensta pöytään. Nyt on stadin reissu takana, mutta en ole vielä ihan varma, jäikö käteen muuta kun sekavia tunteita.  Miia oli jopa ottanut töistä vapaata et saatais olla kunnolla kahdestaan ja jutella asioista. Söimme hyvin ja kävelimme Hakaniemen- ja Töölön rannassa pitkät lenkit. Miia valotti mustasukkaisuutensa taustaa. Se seukkas erään juorulehdissäkin joskus vilahdelleen pikkujulkkiksen kans joskus vuonna kivi ja nakki ennen kun mies oli tuota vähäistä julkkisuraansa saanut ees käyntiin ja Miiakin mallihommien sijaan oli vielä jossain Ärrän kassalla töissä. Siitä on siis kauan koska Miia alotti mallityöt lukiossa. Aika teinejä siis olivat tosin se mies Miia pari vuotta vanhempi. Mies oli todella ärskisti pettänyt Miiaa. Kaikkein karseinta oli se et ne olivat jopa kihloissa ja Miia bunkkaili paljon sen miehen luona. Mies urheili puoliammattimaisesti ja perusteli pitkiä poissaolojaan treeneillä ja leireillä. Miian hälärit alko soida siinä vaiheessa kun miehen taskuista alko tipahdella Lontoon Top Shopin kassakuitteja. Niinkun et miten sä oot voinut samaan aikaan käydä Top Shopissa ja olla Jyväskylässä leirillä… koko kuvio paljastu siinä vaiheessa kun Miian työvuoro peruuntui kerran ja hän palasi miehen kämpille ja siellä mies oli sohvalla nussimassa jotain toista muijaa.
Pettämiskuvio oli jatkunut pitkään ja ollu poikkeuksellisen härski. Ja Miia puhui, et se on vieläkin vähän vainoharhainen, vaikka ei itsekään haluaisi olla sellainen. Mutta mä en tiedä onks mulla nyt voimia olla naisen kans, jonka kaa on näin vaikeeta. Tilanne on siis auki.

Tuli mieleni tossa naisten kiekkoa katsellessani, että hitto kun kissatappelut on kyllä kuumia, muijat veti oikein kunnolla lärviin! Ja samalla syntyi ihan kuningasidea. Mulla on kohta synttärit, ja aion ihan saletisti järkätä tyttömutapainia meidän molskilla! Pitää selvittää nyt, mistä sais tilattua pari bikinikissaa pyöriin tohon. Ehkä jostain promofirmasta voisi saada? Siis sellasesta ”halvahkosta” jotka kauppaa näitä viinanmyyjiä ja tissikissoja automessuille. Hah nyt löyty taroitus noidenkin lafkojen olemassa ololle!

Ja vittu ny se Ruotti sit tasotti, SAATANA! Miesten kohdalla mulla ei oo mitään odotuksia, sellasia selitteleviä paskahousuja kaikki.

Uhhuh saas nähä mitä jaksaa tehä vkl.Sain kutsun johonki hiusalan gaalaan, joku Glam-gaala Pakkahuoneella.Pitäsköhän raahata arsensa kissanristiäisiin. Jos sieltä löytäisi rennomman tyttöystävän.

Masentaa toi Alexander McQueenin kuolemakin:(

AAARGGGHHH VITTU NE VOITTI JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Uusi näkökulma ahdistussuhteeseeni

Juttelin pitkään ja hartaasti mutsin kanssa puhelimessa ja tunnustin olleeni Huhdissa evakossa meitin vanhal kämpällä. Tiesin, ettei mamma pidä ajatuksesta, koska se ei ole ikinä pitänyt Seijastakaan. Tällä kerta äiteen reaktio oli kaikessa kylmyydessään yllättävä: ”Mitähän helvettiä sä puuhaat rakas poikani? Eikö se nainen loukannut sua jo riittävästi ja nyt annat sen juoksuttaa sua sata nolla?!”

Meikä häkeltyi tykityksestä täysin. Toi oli suora potku kivareille. Eikä mikään pieni nykäys, vaan luja monotus arimpaan mahdolliseen kohtaan. Ei mutsi oo puuttunut sen suuremmin mun naisasioihin sen jälkeen, ku kotoota pois muutin. Toki oon kysellyt neuvoi ja mielipiteitä niin äitiltä ku faijaltaki, mutta tää odottamaton kannanotto tyrmäs täysin.

Mutsi alkoi tiukata, onko Seija muka niiiiiiiin spesiaali, etten kerta kaikkiaan pysty unohtamaan häntä? Ja mikä on todellinen syy, etten voi unohtaa historiaa? Erityisesti jäin miettimään mutsin kysymystä, ansaitseeko Seijaihailua, lämpöä, ymmärrystä ja sympatiaa, vaikka petti mua kylmästi neljän vuoden seurustelun jälkeen. Niin. Järjellä ajateltuna ei tietenkään ansaitse. Lisäksi mutsi muistutti siitä, kuinka Seija syyllisti meikää erosta ja aloittipa vielä systemaattisen mustamaalauksen selän takana.

Mutsi on oikeessa. Tuo toimimaton suhde ei kyllä ansaitse ni suurta arvoa, että antaisin sen pilata koko tulevaisuuden jääden roikkumaan kiiltokuviin ja vääristyneisiin muistoihin. Ehkä mun ois aika suorittaa jonkinnäköistä parisuhdeajattelun tervehdyttämistä. Tai sit kattoa peiliin ja miettiä, mikä helvetti Seijassa OIKEESTI on, etten pääse irti. Onko kenties jotain, mitä en ole antanut hänelle anteeksi? Kannanko kostonhimoa mukana? Haluanko pitää Seijan tarpeeksi lähellä, jotta voin sopivan hetken tullen saada tutun ihmisen lämpöä, seksiä ja rakkautta – helposti ja ilman sen suurempaa morkkista? Mikä ihme siinä on, että pettänyt nainen on edelleen ”mukava” ja kiinni pitämisen arvoinen?

Järjellä sen ymmärtää, että mulkku muija on mulkku ja mieluummin käyttäisi aikaa johonkin uuteen upeaan naiseen ja miellyttävän yhteisen tulevaisuuden luomiseen kun vanhan paskan paikkailuun. Vaikka ruostetta kuinka kiillottais, se ei muutu kullaksi.

En mä halua olla Seijan kynnysmatto tai juoksupoika, mikä musta on tullut. Enhän mä saa Seijalta mitään, vaikka itse annan sille huomiota, turvaa, apua ja joskus läheisyyttäkin. Tai saanhan mä, lisää juoksupojan ja kynnysmaton tehtäviä. 😦

Mutsi on oikeessa, ei rakkauteen kuulu kohtuuton kärsimys ja jatkuva huono olo, mitkä oli arkee mun ja Seijan suhteessa. Jos muija on kyrpä, ei siinä pidä roikkua, etenkään eron jälkeen. Vittu, mä oon säälittävä. Ehkä se on meikä, jonka pitäis mennä psykologille, ei Yonten. Voi kilin kellit sentään. Tästä aiheesta täytyy järjestää jonkinnäköinen Testos-yhteisö. Ehkä Eerikki ja Yontte suorina poikina osaa antaa mulle uutta perspektiiviä tähän. Tosin must tuntuu silt, ettei nekään jaksa enää vatvoa tätä asiaa sekuntiakaan. No, se on varmaa, että häippäsen täält jokatapauksessa ennen ku Seija huomenna palaa himaan!

Lopuks viel muutama blogilinkki, joissa on enemmän ja vähemmän tätä parisuhdekakkaa ja ahdistavia suhteita. Nää on siis mutsin vinkkaamia, eli en sit tiiä, miten uppoaa meitin ikäluokkaan. Kumpaakaan ei kuulemma päivitetä enää, mut täytyy tutustua vanhaan antiin!

Täällä vuosikausien tilitystä siitä, kuinka kaikki suhteessa on päin persettä, mutta mitään ei muka voi tehdä asioille. Hyvää tekstiä äijältä, mut en halua ajautua tähän rooliin koskaan.

http://eisinutella.blogspot.com/

Sit toinen hiukka erilainen näkökulma. Kolmen lapsen äiti kirjoittaa epätoivoisia rakkauskirjeitä varatulle miehelle. Aivan sairasta…

http://panuseni.blogspot.com/

Moroo…