Nopsa päivitys ja Euroviisut!!!

Katos perkele. Meitsikin mestoilla… siitä onkin taas aikaa taas ihan liikaa ku oon viimeks naputellut tänne mitään. Turha kai selitellä miks, joten hyppään suoraan asiaan… Mitäs kaikkee täs nyt olis ollut. No ainakin käytiin Ansun ja Mitsun kans vähä road tripillä Malmössä tsekkaamassa tuore pikkuveli. Pakko myöntää et siinä jopa iso mies herkistyi kun sai pienen nyytin syliinsä. Huh huh. Äijäpointsit, jotka on erinäisten tapausten myötä muutenkin huvennut, hupenee tän paljastuksen myötä varmaan entisestään. Onneks kukaan ei taltioinut sitä mun lepertelyä. 😀

Jennanhan periaattees piti alun perin lähtee messiin, mut niiden vapunaikaisten kilarointien takia jouduin jättää muijan jäähylle. Ei olis ollu mikään optimaalisin mahdollinen tilanne esitellä tyttökaveria ekaa kertaa porukoille. x) Ilman Jennaa se keikka menikin yllättävän hyvin. Ei mitään suurta draamaa, faija ja Ansukin osas käyttäytyä keskenään vaikkei ne oo käsittääkseni ollu juur tekemisissä sit isänpäiväisten tempausten… mut tästä kaikesta tarkempaa avautumista ehkä myöhemmin, nyt tän päivän polttavaan aiheeseen…

Asiasta siis Euroviisuihin. Pakko taas nolosti myöntää, et oon seurannut niitäkin skaboja pienestä asti ja ny taas kunnon studiot ollu käynnissä. Suomen ja Ruotsin entryt oli kyllä melko perseestä molemmat, vaikkakin Ruotsi hieman parempi. Kumpikaan ei kyl päässyt jatkoon, mikä oli ihan hyvä juttu. 😀

Tänä vuonna kisoissa on kyllä paljon kuumia naisia. Mut ei oo kyllä Yohannan voittanutta. Islantia edustaa tänä vuonna itse asiassa Yohannan viime vuotinen taustalaulaja, Hera Björk. Hieno ääni toki Herallakin, mut miks Jossu ei oo mukana??!! :(( </3

Jos pitää nimetä tän vuoden suosikkilikka, niin kai se on sit Saksan Lena. Mulla on vahva kutina, että Saksa yltää kärkikolmikkoon yhdessä Israelin Aladdinin ja Armenian lähes parimetrisen ”näpsäkän” pimun kanssa. Kärkikymmenikköön veikkaisin edellä mainittujen lisäks Azerbaidžania, Islantia, Turkkia, Moldovaa, Georgiaa, Ranskaa ja ehkä Serbiaa.

Tässä mun kärkikolmikoks veikatut biisit… en tosin fanita näistä muuta ku Lenaa. ;))

Kattellaan miten käy näiden veikkausten kans. 😉

Pistäkääs muutkin veikkauksia kehiin ja nimetkää suosikkeja…. mikäli kukaan muu ylipäänsä seuraa koko tapahtumaa ku minä. 😀

Morot!

Terkut exälästä!

Huuuh, vihdoinkin bäk to Testos. Tultiinki vasta sunnuntai-iltana ja nää välipäivät on menny jokseenkin koomatessa, joten selvisin raportoimaan vasta tänään. Olipas eriskummallinen reissu kaiken kaikkiaan. Ensinnäkin ihan mahtavaa nähdä fammua pitkästä aikaa, mut täytyy silti myöntää, et tyttökaverin kans sukulointi ei sais missään nimes kestää paria päivää pitempään kerrallaan. Siihen sisältyy niin paljon kaikkia mahdollisia riskejä. Onneks niiltä täl kertaa enimmäkseen vältyttiin.

Päädyttiin siis meneen vesiteitse niin sai Hondan messiin… ja Mitsun! 🙂 Oli kyl hauskaa, et karvapallokin pääsi reissuun mukaan. Fammu oli onnesta soikeena kun sai viikon verran paijata ja lässyttää. Kai se niin on, et monien vanhusten on vaan jostain syystä helpompi osoittaa kiintymystä lemmikkeihin ku ihmisiin. Tai ainakin eri tavoin… jotenkin välittömämmin.

Enimmäkseen hengailtiin fammun luona ja auteltiin sitä perus askareissa ja tietty tutustutin niitä Jennan kans keskenään. Hyvin tulivat toimeen. 🙂 Oltiin sovittu etukäteen fammun kans, et pidetään meidän välisenä salaisuutena se, et se puhuu ja ymmärtää myös suomea. Ilmeisesti halus vähän testailla…

Pääosin oli aika seesteinen viikko. Teki hyvää, et pääsi vähän nollaileen ja rentoutuun. Esittelin Jennalle tietty paljon Uppsalaa. Aika hyvin ehti viikon aikana koluaan kaikki mestat missä on tullut muksuna ja teininä remuttua. Siistiä… ja must tuntuu, et Jennakin oikeesti tykkäs ku pääsi vihdoin näkeen mistä mä oon kotoisin. 🙂

Vaikka enimmäkseen kaikki sujukin rauhallisis merkeis, nii pari tilannetta oli jotka voisin mainita. Tilanteet tiivistyikin oikeestaan yhteen ainoaan päivään, eli viime tiistaihin…

1. Kielimuuri… tai siis oletettu ja salakavalasti murtunut sellainen

Oltiin just syöty päivällistä, fammu tiskas selkä meihin päin ja me korjailtiin tarvikkeita takas jääkaappiin. Jenna sanoi mulle: ”tekis jälkkäriks mieli tiiät-kyllä-mitä ;)))” ja ilmeili siinä jotain. Täs vaihees Jenna siis ei tosiaan tiennyt, et fammu ymmärtää ja puhuu halutessaan myös suomea. x) Onneks huumorintaju on kohdillaan… vaikka Jenna sanoi sen suhteellisen hiljaa, niin fammu sattui kuulemaan sen ja naurahti merkitsevästi. Jenna meni ihan punaseks kun tajus tilanteen – mä repesin, josta sain palkkioksi potkun sääreen. Ei ilmeisesti ollutkaan yhtä hauskaa sen kannalta. Noh ei sentään huutanut ääneen, et sitä panettaa. Parempi kai toikin. 😀 Vähillä nolouksilla päästiin ton kielijutun kannalta noin muuten, koska selvis reissun alkuvaiheessa.

Toi oli iha huvittava tilanne, vaikkei se nyt näin jälkikäteen kerrottuna taas mitenkään erityisen hauskalta kuulostakaan. Mut joo, sit lähettiin samana iltana pyöriin kylille ja päädyttiin läheiselle huoltoasemalle hakeen vielä naposteltavaa leffaa varten… tästä päästään tilanteeseen nro 2.

2. Exä ja Nyxä

Oon tainnut aina viitata Karzuun mun ekana oikeena tyttöystävänä. Tavallaan pitääkin paikkansa, enkä ookaan muistaakseni aiemmin avautunut tästä aiheesta: eli silloin ku muutettiin mutsin ja Ansun kans Suomeen, niin jouduin jättään Uppsalaan silloisen tyttökaverini, Lauran. Kyseessä siis se ihan ensirakkaus… melkein lapsiahan me silloin oltiin, seurusteltiin siis yläasteen ajan, kunnes muutin pois. Pointtina se, ettei silloin oltais haluttu erota ja voihan olla et oltais vieläkin yhessä, jos en olis muuttanut pois. Turha sinänsä spekuloida ollutta ja mennyttä.

Nyt sitten kirjaimellisesti törmättiin, vieläpä huoltiksen karkkihyllyllä. Ja oli kyl epätodellinen se kohtaaminen… Meikä meni ihan puihin, eikä syyttä. Laura on siis aina ollut tosi nätti, mut jumalauta se oli kuuma! Aika paljon meidän päivän pimujen Yohannan ja Elinin näköö… melkein jo häiritsevän hot. Tilanteen selkiintyminen ei tainnut helpottaa Jennan oloa, vaikka yhtä kuuma se on itekin. Tosi varsin eri tyyppiset naiset vaan kyseessä – toinen brune, toinen blondi.

Häiritsevintä täs kombos oli se, et vaikka oon Jennan kans onnellinen, niin Lauran näkeminen aktivoi mussa jotain sellasia tunteita, joiden kuvittelin jo kadonneen. Häkellyin siinä vähän, enkä tienny mitä olisin sanonut. Siinä sit esittelin tytöt toisilleen ja mikäli mahdollista niin syväjäädyin entisestään kun Laura pamautti Jennalle osoitetusti, olevansa (vapaasti käännettynä) mun ”paras tyttöystävä ikinä” … ehhh. Se varmaan huomas mun kiemurtelun, koska vaan jatkoi ja jatkoi. Heitti Jennalle (ilmeisesti) läpällä vielä ”sulla onkin aikamoinen urakka, jos meinasit paremmaks pistää” ja loppukaneettina ”soittele jos tarviit neuvoo” ja nauroi päälle. ._____.

Joo’o, on vielä ihan tarpeeks tuorees muistis ne ystävänpäivää edeltävät kilahdusdraamat, niin oikein jännittää nähä vedetäänkö tästä hernettä nenään…  vähintään jotain erimielisyyksiä ratkoessa aihe vedetään satavarmasti pöydälle, niin se aina menee. Ei kai täs muuten mitään, mut en ollut puhunut Laurasta mitään Jennalle… No mut ainakin siinä livetilantees Jenna käyttäytyi hyvinkin tyynesti… ehkä liiankin tyynesti ollakseen vilpittömän tyyni. Eikä aiheesta ainakaan viel olla puhuttu sen koommin. En luota naisten tyyneyteen silloin jos kysees on kuumaakin kuumemman exän tapaaminen. x)

Äshdfg. Pitäis vielä tehdä yhtä työkäännöstä. Taidan siis lopetella rapskuni tältä erää ja siirtyä ”sorvin” ääreen. Morot tyypeille!! 🙂

Matkaoppaat Analiassa

Morons tyypit!

Pahoittelen Testoksen viimeaikaista hiljaisuutta, mut P-man on näemmä antanut parhaan ystävänsä, eli kalunsa viedä ja taitaa nytkin olla panemas… no ei oo väärin se. 😉 Yontesta en oo ihan varma mis se on… ainakin viime yön se tais olla toimistolla, siel oli kait joku pienimuotoinen hässäkkä Tippiksen kanssa taas vaihteeks, saa ite selventää. Omaa hiljaisuuttani selittäisin tunnollisella koulunkäynnillä, työskentelyllä ja Jennalla. Jenna on meinaan ollut nyt tääl Testoksessa pari yötä putkeen, nii ei oo voinu kauheesti kirjotella. Nyt se on suihkus ja sit lupas viel laittaa vähän ruokaa, joten mul on hetki aikaa naputella. Nopee postaus siis!!

Katteltiin eilen se Neloselta alkanut Matkaoppaat, joka siis kertoo Deturin suomalaisista matkaoppaista ja heidän arjestaan Turkin Alanyassa… Vaikuttais ihan viihdyttävältä pläjäykseltä. En oo ihan varma onko se tarkoitettu läpäks vai ei. Ainakin mua se huvittaa liikaa ollakseen vakavasti otettava dokumentaarinen reality. Ihan hauskoja ja erilaisia persoonia siinä on, mut jotenkin toi kohde eli Analia vähän ahistaa. Kuka sinne oikeesti haluaa? Mä en oo ikinä ihan täysin käsittänyt noita pakettimatkoja. Tai siis voi nekin olla ok, jos siel kuitenkin pelaa sit oman mielensä mukaan, eikä istu kaikkia päiviä hotlan uima-altaalla ja käy joka saatanan opastilaisuudessa. Matkakohteena Turkista mul on lähinnä negatiivisia mielikuvia yhden käynnin perusteella, mut kai suomalaiset matkustaa sinne aina vaan just siks, että siel puhutaan SUOMEA ja siellä on SUOMALAISET baarit SUOMALAISINE pitäjineen, ruokineen ja karaokeineen. Siisös.

Okei, kertakäynti missä tahansa on kokemuksen vuoks ihan jees, mutta kun ne samat naamat käy siel varmaan kolme kertaa vuodessa niin, että jo matkaoppaatkin tuntee nimeltä. x) Kertokaa mulle mikä siinä saman mestan pakettimatkailussa on se juttu?! Ja miks ei voi valita sit ees Kreikkaa, Italiaa tai Espanjaa, jos on pakko valita joku yks ja sama?? Tosin ei sillä, että jotku Kanarian kohteet olis yhtään sen parempi vaihtoehto. Meidän perhe matkusteli faijan duunin takia paljon joskus ysärillä ja vielä 2000-luvun alkupuolellakin (aina porukoiden eroon asti). Tuli kyl veivattua läpi Euroopasta ja vähän kauempaakin sekä kaupunki että rantalomakohteet aika perinpohjaisesti, joten ne on nähty. Mut osa on oikeesti sellasia, joihin voisin palata uudestaan vaikka sit joskus oman perheen kans, tai miks ei ihan frendiporukalla tai Jennankin kans! Mut Turkki ja esim Bulgaria ei kyl kuulu siihen listaan.

Eikös ulkomaanmatkailussa kuitenkin yks tärkee pointti oo tutustua vieraisiin kulttuureihin?? Siihen ei kuitenkaan mitkään Frederik-baarit kauheesti tarjoo mahdollisuutta. Tosin pilotin perusteella täytyy sanoo, ettei ruotsalaiset turistit yhtään sen paremmin vedä. Eli meikä on kusessa kansallisuutensa puolesta, päätin sit käyttää kumpaa passia tahansa. 😀

Matkaoppaat – Terhi

No juu, kukin taaplaa tyylillään ja lyylillään… eihän sitä tiiä vaiks Matkaoppaat viel muuttais mun mielikuvaa Turkista. 😉 … vähän epäilen kyl. No mut nyt mua vähän huudellaan tuolta keittiöstä. Pitää vissiin mennä jelppaan kasvismättöjen laitos. Tehään jotain couscous-salaattisettiä. Jenna on kuitenkin lihansyöjä, niin ei haltsaa näit vihreempii safkoi ihan niin hienosti…. vielä. Oho. Lukasin tekstin läpi ja totesin, et ei tullu naputeltua ainakaan tekstin alkupäässä ihan niin vahvaa erpaslangia mitä yleensä… ehkä täl hetkel työn alla oleva digiboksimanuaali on taas jättäny jälkensä ja pakottaa meitsin kirjoitteleen LÄHES kirjakieltä. No ei nyt onneks sentään. Mut ees vähän normimpaa puhekieltä. Jesh!

Palataan astialle ja viimestään telkun ääreen Neloselle klo 19:00 Matkaoppaiden pariin, mors!

Että semmonen isänpäivä

Nonii, lupasin raportoida tästä faijan mainitsemasta YLLÄRISTÄ ja isänpäivästä noin muuten. Eli aamupäivä meni tääl ihan mukavasti, Ansun kans herättiin aikasemmin viritteleen aamupalaa, joka sit kiikutettiin suoraan sänkyyn lahjojen (= Fazerin suklaamättöjen) kera. Faija on onneks huumorimiehiä ja repes ihan täysin lahjalle! 🙂 Taustoja tuntemattomille siis tiedoks, et faija työskentelee aika korkeel paikal Fazerin ruotsalaisella (tai no nykyään norjalaisomisteisella) kilpailijalla…

No joo, siinä sit aamupalailtiin ”uusioperheen” voimin, mukana mun ja Ansun lisäks siis tietty faija ja sit sen nainen ja naisen 14v tytär, Freja. Ihan kiva tyttö, mut eipä sen kans kauheesti oo puhuttavaa, paitsi se taitaa pitää jotain muotiblogia, täytyy udella siitä tarkemmin. 😉 Mut päällisin puolin se on vielä pahemmin hemmoteltu ku me. 😀 Meil sentää on mutsi aina pitäny jotain rotia täs touhus.

Faijan naisen, Carolan (ei se laulaja onneks) kans on muuten hieman kalseet välit, koska porukoiden eron jälkeen paljastu, et jotain säätöö faijalla oli Carolan kans jo joskus kauan sit. Turha sen on kuvitella, et kutsuttais sitä termillä styvmor kuten se haluais… Eikä siinä mitää, iha asiallisesti ainakin ite oon sitä kohtaan käyttäytyny ku en jaksa kehittää mitään ylimäärästä draamaa, tilanne on mikä on, eikä muutu millään raivareilla.

Mutta ny niihin ylläreihin – kyllä monikossa. P-man osu pelottavan lähelle arvauksineen… tosin ei oo tulos pikkusiskoo vaan veli!! 🙂 Tää oli hyvä uutinen ja siis se faijan mainostama ylläri ja lopulta päivän ainoo hyvä juttu, koska sit ihan ohimennen tuli ilmi asioita. Esim ihan tälläne pieni juttu, et koska ollaan Ansun kans jo molemmat ”isoja” lapsia, nii rahahanat tyrehtyy täysin, eikä meille heru enää mitään avustusta.. jumalauta! Ei siinä mitään, tavallaan ihan ymmärrettävää, mut ku tää oli ollu sen muijan idea, ei faijan. Vittuako se puuttuu meidän perheen asioihin, kun ei siihen kuulu!?! Eikä tuu kuuluunkaan, vaik pusertais tähän maailmaan 10 kersaa. Tää uus pikkunen tulee oleen mun perhettä, mut toi muija ei. Ja niin bisnespomoo ku faija onki, nii ihan tossun ja tussun allahan se on koko äijä. Ei pysty tajuaan miten hyvin Carola on sitä onnistunu manipuloimaan.

Eiks sen pitäis olla faijan itsensä päätettävis millä tavoin se on läsnä meidän elämässä? Rahan ohel ei oo kyl ollut juurikaan muuten (paitti jettikyyditysten muodos joskus, mut rahalla sekin) ja siis voin kertoo, et ottaisin sata kertaa mieluummin oikeesti läsnä olevan faijan ku sitä rahaa, mut tiiän et ensin mainittua ei oo herumas ennen ku helvetti jäätyy. Ja tää vaikuttais ny vähän siltä et se meinaa feidaa kokonaan. Vähän meinaa latistu isänpäiväfiilis… vituttaa vähä, lähin siitä aika pian sit jätkien kans skeittaan Bryggerietiin ja sulatteleen juttuja. Siel sentää oli kivaa. 🙂

No mut Ansu ei sit ollu yhtä zen vaan se veti ihan täydet kilarit, pakkas kimpsunsa ja lähti bussil kohti Uppsalaa… lähti fammulle, joka oli siis saanu kuulla faijalta tosta Carolan ”takeoverista” eikä suostunu tuleen tänne etelään ees sen uhalla, et missaa meidän näkemisen ja tiiän, et se ottaa sil koville.. Mä päästin Ansun sit lähteen sillä ehdolla, et se sit on ajoissa venaamas Tukholmas ku mä ländään huomen päivällä vaihtaa konetta. Joopa joo, tämmöstä siis täl kertaa. En mä oikeen tiedä pitäiskö itkee vai nauraa, nyt just ainaki repeilen. Mun elämä on onneks kuitenki Suomessa, Manselassa ja TESTOKSESSA!! Nih, perkele!!

Mites isänpäivä on sujunu siel kotipuolessa? Toivottavasti seesteisemmin ku tääl. No mut huomen poijjaat nähään! Löysin muuten loistavan vempeleen teemaviikon analyysiin, saas nähä jaksanko tänää viel raapustaa aiheesta. 😉

Morot ny ainaki tältä erää!

Kortsueläin

Eijjjumalauta. Kyl huomaa todellaki olevansa suomes. Lenkkeilin tos aamukrapuloissani mitsun kans eikä tarvinnu kauheen paljoo jalkakäytävältä poiketa, nii heti jo törmäs suomen kansallis eläimeen – KORTSUELÄIMEEN. Tsiisus. En oo mikää hippi ja kortsut on oikeis tilanteis iha jees, mut ei ne jumalauta kuulu käytettynä ja mällin täyteisenä mihkää luonnonhelmaan!!!! 

 

Tosin, joillain sentää näyttää pyyhkivän seksirintamalla kivasti… itehän en oo saanu sit rooman & pettäjänaisen. Vähä kuumottais jo. 

 

Noh mikäs täs olles ku on nuori mies ja terveet kädet…. ;___; Vähä kyl vituttaa. Ans kattoo jos koulu tarjois ees jotai varteenotettavia missukoita. Yleistä ulkonäkötasoo ei voi ainakaa moittia, oikeenki hottiksia löytyy. Mut nepä on monesti vähintään a) varattuja, yleensä b) kihloissa, ja osa jopa c) naimisissa. We’ll see…

 

Oli pakko viel lisätä viikon luontokuva ku sain aikaseks siirtää kännyltä koneelle. Ja jepjoo, ihmettelen vähä itekin et miks vitus ees otin tän kuvan. 😀

 

Päivän pimu – Jóhanna Guðrún Jónsdóttir

No nyt kun kerran revittiin tää blondihuuma auki eilen Kristen Bellin myötä, niin pysytää sit samal linjal. Otetaan vaan ikäluokas sellanen 10v harppaus – suoraan vuoteen 1990. 

 

Ai et kuka muka tää Jóhanna Guðrún Jónsdóttir sit on? No maailman enkelimäisin tyttö, joka tunnetaan maailmalla paremmin nimel Yohanna. Mut siis en ees tiedä mistä alkaa hehkuttaa tätä plikkaa. Aivan täydellinen pakkaus. Tavattiinki joskus vuonna kivi sellasel skandinaavisel musaleiril, jonne faija mut pakotti… jep, meitsikin on soittanu erästä instrumenttia viimeset 15 vuotta. En oo iha varma tietääkö ees P-man ja Yontte mikä kyseinen soitin on kerta reenaan edelleen vähä salaa. 😉 Mut niin. Yohanna on lahjakas, hothot, mukava, fiksu ja ikäisekseen kypsä. Mitä voi mies enempää toivoa?

 

Yohanna on siis Tanskassa syntyny, mut ihan pikkuskidinä Islantiin muuttanu laulava enkeli. Ikää tytöl on 18v ja julkaistuja albumeita löytyy jo neljä, joista eka julkastiin plikan ollessa 9v (!!!) Tunnetuin biisi on varmaan Islannin tän vuoden euroviisubiisi ”Is It True?” Teininä Yohanna vietti paljon aikaa rapakon takana Los Angelesissa ja Nykissä päätyen lopulta laulaan myös Broadwaylle, ei huono! Mut kyl tolla naamalla ja äänellä kelpaaki!! Yohanna on kyl loistava esimerkki skandinaavisesta kauneudesta ja siitä, et kyl meillä tääl kylmässä pohjolassakin osataan!

 

Kyl mä vieläki toisinaan mietin, et tunnistaisko Yohanna mua, jos jossain törmättäis… pitää ehkä lähtee pyöriin Tanskan maalle kerta se nykyään asustaa käsittääkseni köpiksessä, jos vaik ”vahingos” törmäis. No ehkä ei. Mut täytyy sanoo, et jos joskus tollasen aarteen itelleni saisin, nii pitäisin hyvää huolta enkä päästäis ikinä karkuun! Päästäisittekö muka ite, häh? Kattokaa nyt kuinka ihana jumalainen neito on kyseessä! Olin sulaa vahaa jo pikkupoikana, saati si nyt. Äänestinki moneen otteeseen Yohannaa tän vuoden viisuis ja kyllähän se sit hyvin meniki. Pohjoismaille kaksoisvoitto – norja voitti, islanti tuli toiseks… suomelle ja ruotsille käviki sit vähä köpelömmin. 

 

Mut pitemmittä puheitta täs teille videoo ja muutama kuva meidän jumalaisesta päivän pimusta! 🙂

 

ESC 2009 – Iceland – Is It True?

 

 

Nännipihabongaus.

Jösses. En tiiä mistä alkaa tätä järkytystä purkaa… lenkitin aamul mitsuu hämeenpuistos ja siin oli sit nainen (mahdollisesti jostai entisen itäblokin maasta) parin muksunsa kans. Vanhempi kersa oli ehkä 4-5v ja nuorempi joku 2-3v. Oon nähny ne joskus aiemminki ja sitä mutsia ei tunnu ihan kauheesti kiinnostavan mitä perheen pikku pallerot puuhastelee. Kerranki näin ku tää vanhempi poikalapsi vaan kusi johki dna-myymälän nurkkaan (ulkopuolella sentää) ja vanhemmat vaan odotteli vieres. No mut täl kertaa tää vanhempi muksu veti siksakkii tiellä ja huusi jotain randomii vastaantulijoille, mullekin. En ees erottanu yksittäisii sanoja tai tarkkaa kieltä. Suomee se ei ainakaa ollu. Ja sit se nuorempi puolestaan roikku kii mamman puskureissa…

Mistä päästiinkin ennen pitkää alkukantasuuden juurille, ytimeen ja suoraan nännipihalle. Voin sanoo rehellisesti etten oo ikinä nähny yhtä valtavii meloonei, ainakaan livenä. Vieläkin polttelee verkkokalvoja se näky. Syöpy ehkä ikuset arvet… gaaaaah. Kuppikoko oli helposti joku F tai G, eli joku seittemän A-kuppia. Mut ei siinä viel kaikki!!! Se nuorempi muksu repi mutsinsa paitaa siitä ryntäiden kohilta siihen malliin, et tipahti tissit tiskiin. FAN, kyl siin tämmösen nuoren pojan tahraton mieli sai sellasta kuraa kontolleen et ei oo hyvä tosikaan. Hämmennys oli suurempi ku poikuutta menettäes. Ei liivejä eikä mitään, voitteks kuvitella?? Mä voin nyt.