Krabbeko päivän viiveellä?

…. näemmä näinkin voi käydä. Jessus mikä olo. Heräsin äsken ja nyt tärisyttää. Ei puhettakaan, et olis kouluun selvinny. Eikös sen pitänyt olla selvä peli, et kun vetää keittoo lauantaina, niin sunnuntai podetaan ja sit maanantaina on entistä ehompi olo?! Näin se on ainaki ennen menny. Ehkä tehtiin jotain väärin… tai mä tein. 😀

Tosiaan lauantai käynnisty jo aamukahvin puitteis alkoholilla ku sitä kahvikermaa ei ollu. Onneks kermaligööri toimii siinäkin. Yleensä juodaan vaan pari kuppia aamusta, mut ny ei ees kehtaa sanoo montako ehti mennä ennen puoltapäivää. Siitä olikin sit helpompi siirtyä tuttuihin nalleihin iltapäivästä. Tiedos oli ollu jo muutaman päivän, et Jontte raahaa mut ja P-manin illaks Tabuun maisteleen viinejä. Voitteko kuvitella?! Eihän raavaat miehet nyt sellasta ihan selvinpäin pysty tekee. Onneks ei tarvinnukaan. 😉

Täytyy sanoo, et ei oo mitenkää kauheen selkeet muistikuvat Tabusta, vaikkei mitää varsinaista blackouttiikaan oo. Illan kulku on tallessa pääpiirteissään, mut hämärtyy tasaseen tahtiin loppua kohden ja pienet yksityiskohdat on kateissa. Muistavat osapuolet saa avautuu tarkemmin. Ite muistan, et porukkaa ei ollu mitenkää ihan hullusti, pääpiirteissään hyvä meininki ja siel lounges oli meneillään todnäk jotku isommat synttärit/luokkakokous/läksiäiset tms, evt. Hyvä melu välillä ku porukka jollotti karaokee… sekin ilmeisesti kannusti entistä enemmän ”maisteleen” näitä etukäteen hieman pelättyjä viinejä. Jontte valaisi jo eilen asiaa, et P-manin kans vedettiin niitä viinejä muutenki ku pelkäs maistelumielessä ja meidänki piti mennä laulaa, mut sit ku oma vuoro tuli, oltiin jo jossain ihan muual, perussettii siis. 😀

No joo, meitsi oli sit aamul jo ihan pirtee ja hyvähappinen ja yritin käydä nykimässä täriseviä kämppiksiä aamujäille. Turha yritys. P-man ei oo edelleenkää tietonen, et oon ylipäänsä käyny sitä herättelee. Mut joo, lätkän pariin selvittiin vasta illansuussa ja se varsinainen lätkäosuuskin oli vähä niin ja näin. Turha noita vanhuksia näemmä yrittää mihkään sporttieventteihin, ei tuu kesää. Kyl ne vähän aikaa pörräs hokkareis mailan ja kiekon kans, mut lyhyeenhän se jäi. Lopulta mä pelasin joidenki skidien kans ja pojat istu katsomossa rommikaakaoo lipittäen. Huoh… go, Testos! .___.

Mut näin jälkiviisaana ku pohtii, nii ei ollu ilmeisesti paras mahdollinen vaihtoehto tempoo meneen day afterina. Kiitos seisoi täl kertaa maanantaiaamussa. Ei hjuva. Nyt lähen haukkaa vähä happee ja toivon, et elämä lopulta voittaa!

Morot tyypeille! —>

Yökötyksiä Mansen yössä

Kännissä olet ääliö, niin ku mäkin

No näinhän siinä kävi, että vedin pari Buranaa massuun ja lähdin kuitenki yöhön. Tarkoitus oli käydä vaa kuuntelee frendin keikat nopeesti, mutta  baarikierrokseks se meni kuitenkin, snadisti. Tiedän jo nyt, että tää oli tyhmä veto, mut alkoi kaatuu seinät päälle, kun kaikki oli liikkeellä. On tää surullinen kaupunki, ainakin sateella, ja verrattuna Helsinkiin. Jengi on ihan naamat aivan sama onko ikää 14 vai 41. Kyl mää välil mietin, että miten helvetissä pystyy pitää omat kersat poissa tosta perseilystä, mitä noi nykyteinit harrastaa?

Tommoset just yläasteella olevat tytöt kulkee puolialastomina kaupungissa ja on niin naamat, että lähtee kenen tahansa matkaan, jossei vapaaehtoisesti niin pakolla. Housut roikkuu niin, että puoli persettä näkyy ja paidat sopis kooltaan paremmin Barbeille. Ei saatana sentään. Ja kundit… Hädin tuskin 12 vuotta vanhemmat talliaiset vetää reippaasti viinaa suoraan pullosta ja polttaa ku korsteenit. Huumekauppiaatki on tullut osalle tutuiks. Siis mitä helvettii? Ja mikä oudointa pullosta juodaan keskellä katuu poliisien silmien alla yhtään  häpeilemättä. Mäkin kulmalla yks teini kerättiinkin sit poliisiautoon, kun se kusi maijan kylkeen ja oli vääntämässä torttua samaa settiin. Idiootti, tai ehkä se tartti yöpaikkaa, kun ei voinut mennä känässä himaan. Oliko tää muka tällaista munkin nuoruudessa? Ei taatusti. Tai sit aika vaan kultaa muistot.

Mut pahimpia on noi keski-ikäiset, jotka huuruissaan pyrkii Hämeensiltaan tai johonkin vastaavaan aikuisten lihatiskimestaan. Ei jeesus. Päivällä niin fiksuista ja huolitelluista sihteereistä, sairaanhoitajista, myyjistä ja Kelan tädeistä kuoriutuu yöllä todellisia vamppeja. Hyi karmee sentään, mikä saa ryppyisen viiskymppisen akan lyömään lilaa luomiväriä naaman täyteen nii, et näyttää Nykäsen uhrilta. Tai sit se äiti-helmiäinen. Voi jeesus.. Eiks ne tiiä, että vaalee korostaa ryppyjä? Mäki tiiän enemmän meikeist Seijan takii kun noi uutta nuoruutta etsivät epätoivoiset horot.  Niin, ja jossei silmien sotamaalaus riitä, niin toki tumman bleiserin taskusta löytyy myös kirkkaanpunainen Lumene-huulipuna vuodelta -76. ”Uutta en osta, kun tätäkin on viel niin paljon jäljellä”. No, kai sitä on, jos käyttää sitä kerran vuodessa ja silloinkin onnistuu tekemään ittestään enemmän Riesapellen näköishahmon kuin tyylikkään aikuisen naisen. Ja ne avokkaat. Jeesus sentään. Ståhlbergilla on sellaiset mummoballet, mutta se onkin MUMMI.

Yhtä asiaa mä kuitenkin ”ihailen” noissa ikälopuissa rilluttelijoissa. Nimittäin itsevarmuus niillä tuntuu olevan huipussaan, ainakin päihteessä. Tiukat läskejä korostavat topit, jotka sopis ennemminkin tätien lasten päälle, kuin heille itselleen, on tosi rohkeita, eli ällöjä. Avokauluksisista paidoista tunkee esiin ne kolme lasta imettäneet rinnat, joita epätoivoisesti yritetään hivuttaa ylemmäs rintsikoilla, joissa ei ole edes kaaritukia. Kukas sitä nyt semmoisia moderneja push-up -luomuksia käyttäis? Hei, ottakaa mallia teini-ikäisistä tytöistänne.  Keski-ikäisistä äijänlantuista en sano mitään. Ei ansaitse vuodatusta.

Niin joo… Asiaan. Lopulta päädyttiin Ipaan. Ensin kiepattiin tosin Kotibaariin kautta muutamalle. Halpa kalja on selkeesti ajanut manselaiset Kotiin.  Istumaan pääsystä ei siis ollut toivoakaan. Sama Tabussa. Vedin muuten sielläkin lasin paskaa punkkua ja nautin muutaman siduka, kunnes frendit lähes kantoi Ilvekseen.  Onneks oli tuttu kaveri ovella, ni päästiin järkevästi sisään. Oli muuten helvetin hankala  liikkua tupaten täydessä raflassa kolmioliinan kanssa. Melkein jouduin tappeluun, kun vahingossa puskin kyynärpäällä munafarmareissa, purkkareissa ja nahkavahvike-pikkutakissaan kuljeskelevaa Toijala-junttia kylkeen. Perkele sentään, ei iso mies kolmioliinoineen voi mahtua pienempään tilaan.

Illan huipennus tapahtui Ipan aulassa just ku olin lähdössä himaan. Siinä  pikkupäihteessä lörpöttelin aikani puolitutun mimmin kanssa (Kauppiksen Kiertopalkinnoksikin kutsutun), joka kyseli, tunnenko mä kauppiksesta sitä jätkää, joka kirjoittaa Ristipissareita. Voihan vittu! Joku frendi oli pistäny FB:ssä Yön saalistajaan linkin ja nohevana tyttönä muikki oli lukenut, et yksi kirjoittajista on kauppakorkeessa. No niin just … Oli vähän pokassa pitelemistä, kun esitin täysin tietämätöntä. Nauroin mielessäni hiljaa kipeenä, kun muija ylisti mua siitä, että oon kunnon  mies, enkä sellainen sika niinku ”se Jontte”. Ihan ku se ois henkilökohtaisesti tuntenut jonten, vaikka se mies ei tod. missään kauppisporukoissa liiku. En tietty eleelläkään paljastanut, että oon P-Man, vaan olin jutussa mukana  pokkana ja kyselin, lukeekse itte blogii ja mitä diggaa siitä. Ilmeisen suuri bolemiikki on syntynyt kauppislaisten keskuudessa siitä, kuka se yks ”tuttu” kirjoittaja on. Kuulin siltä muikilta villin huhun: Joku tokan vuosikurssin jätkä ois alkanut lyyä vetoa kirjoittajien henkilöllisyydestä. Voi morjens! Oiskohan isot rahat jaossa? Kelpais työttömälle….

En mää lopulta kauaa jaksanut hillua yössä, vaan suuntasin lopulta kinkin kautta himaan nauttimaan pari kaapissa oottanutta Karhua. Nähtävästi Erkillekin oli muutama maistunut. Niin joo, loppuhuipennus ennen kuin pääsin Hämptoniin! Kotimatkalla Ipan ees törmäsin siihen ihanaiseen farkkumyyjään. Tai saattoi se olla joku samannäköinenkin, koska sen verran oli kuitenkin promillee mulla. Mut leikitään, että se oli se. Mikä friidu! Sen kun sis pulloon, en koskaan päästäis vapaaksi. Ehkä vähän antaiaisn ruokaa toisinaan, mutta muuten vaan ihailisin ja kattelisin sen suloisia kasvoja kirjahyllyn kulmalla, missä pullo jököttäis.

Summa summarum: En tullut hulluu hurskaammaks tästäkään illasta, mut tulipahan käytyä ulkona ja juotua itselleen lisää vatsamakkaroita.Ja kättäkin särkee. Mä alan olla liian vanha rellestämiseen.

Öitä.

Moro ny.

Villa Testos sulkee jykevät ovensa just ny.

Iskufiaskot

Mä en ole helppo poka tällä hetkellä, koska sydän on raiskattu. Mutta en mä nyt niinkään paska ole, että tämmöisen iskureplan oisin ansainnut Stokkalla.

Semmoinen nelikymppinen friidu, ihan nuorekas ja tyylikäs kyllä, tuli seisoon mun taakse Delin pehmisjonossa. Tiedätte varmaan sen fiiliksen, kun joku arvioi sua selän takaa? Sen vaan tuntee, ne kuuluisat silmät selässään siis.

No, leikin etten tajunnut, vaikka lopulta rouva oli jo ihan iholla. Jos oisin siirtynyt sentin taaksepäin, sen huulet ois osunut mun hiuksiin. Sen sijaan että peruutin, päätinkin kääntyä nopeasti. Alkoi ahdistaa, kun tuntematon hengitti niskaan. Friidu ei väistynyt senttiäkään, niinkuin tavallinen ihminen ois tehnyt, vaan otti semmoisen pitkän ja hitaan kutsuvan silmäyksen päästä varpaisiin ja lohkas:
”Kattelin sua jo aikaisemmin kenkäosastolla. Sä näytät epätoivoiselta. Saisko täti piristää sua? Lapset on 17 asti hoidossa ja mies matkoilla”.

Mitä tohon voi vastata? Mä vastasin, että:
”Sä se epätoivoinen taidat olla. Mä tarjoon sulle pehmiksen, mut kovis on nuoremmille ja naimattomille”.

Olin aika tyytyväinen vasatukseeni. Yleensä sitä jäätyy ihan täysin, kun joku tulee julkisesti moista ehdotteleen. Jontte ois varmaan todennut, että ”lähdetään Testokseen, mä haen Alkosta skumpan. Pidä ites kuumana leidi, mä tykkään myös vanhemmista kissoista”. 😉
Näissä asioissa me ollaan tosi erilaisia.

Jaahas, sit lounas nasssuun ja takas baanalle. Lähdin päivittämään mun kesävaatevarastoa Rrikan reissua varten ja uhkaa keskittyä Tabun terassille etsinnät.

Diabetes, dimagit ja donnat

Päivän hyvä työ tehty. Laitoin muutaman sataeuroisen lahjoituksena diabetesliitolle. Asia koskettaa sillä tavalla omakohtaisesti, että 18-vee serkkupoikani sairastaa synnynnäinstä diabetestä. Olen auttanut junioria ruokavalio- ja liikuntajutuissa ja olen tsempannut häntä aktiivisessa elämässä. Juniori pelaa hyvällä tasolla tennistä ja fudista ja haaveilee työstä liikunnan ja nuorisotyön parissa. Diabetekseen kannattaa tutustua vaikkapa tämän julkaisun kautta, visuaalinen ilme on miellyttävä eikä lehdessä ole jälkeäkään siitä ankeasta terveyslehdykäsmäisyydestä. Inspistä lukee polleana vaikka Cafe Engelissä kuohkean lattelasillisen ääressä.

http://www.diabetes.fi/inspis/

Tänään otin töissä iisisti. Istuimme eilen herrain kanssa aika myöhään saludin terassilla. Nautimme tarjouksessa ollutta cavaa joka oli ihan juotavaa, harmitonta ja raikasta kesäiltajuomaa. Mutta periaatteessa olen vannoutunut shamppanjamies. Telineessä on nytkin pari pulloa suosikkiani, Piper  Heidsieckiä ja Charles Heidsieckiä. Piper oli mm. Marilyn Monroen lemppishamppanja. En yhtään ihmettele. Sen tuoksu on aivan omaa luokkaansa, paahteinen ja suorastaan kiimainen. Ei liikaa happamuutta ja kuplia, kuivuus on kuin auringossa kypsyneen kaunottaren hiemna kuumoittava iho. Piper Heidsieckiä pääsee siemailemaan esim. Tampereella Tabun shamppanjatastingissä. Suosittelen. Oma kulta kainaloon Tabun Loungeen ja aikaa toisille ja laatujuomille:)

Kävin lenkillä heti kun päätin laittaa duunin ohelta pillit pussiin. Kävin vain heittämässä aamulla sen luennon, tulin toimistolle vaihtamaan lenkkivaatteet ja parkkeerasin Audin Koukkuniemen vieraspaikalle. Siitä hölköttelin kevyelle lenkille Kaupin metsiin. Tosin alhainen verenpaineeni ei oikein tykkää kuumalla säällä juoksemisesta, samoin kuin ei saunomisestakaan. No tuli ainakin hiottua ja se oli mulle pääasia. Kyllä taas vitutti katsella niitä Conversen tennareissaan lyllertäviä vitivalkoisia rokkimuijia ja huonokuntoisia parikymppisiä jätkiä, jotka rööki huulessa löntystivät Rauhaniemen ja Kaupin uimarannalle mäyräkoira kainalossa ja sipsipussi toisessa. Noin se elintapadiabetes hankitaan.  Ärsyttää. Tollaset ihmiset saisi laittaa teoistaan vastuuseen. Noi on just niitä joilla sairaspoissaoloja on vuodessa parikymmentä kun koko ajan jotain paikkaa kivistää, kolottaa ja flunssakin vaivaa koko ajan.  Mun teki niin mieli siellä luennolla päästää tänään sisäinen piruni irti. Sanoa niille ämmille ja parille äijänrahjukselle ihan suoraan että vittuako te tätä lunetoa kuuntelette. Koska olette viimeksi hikoilleet. Ei se koiran kusettaminen ole lenkkeilyä. Onko ihan joka päivä pakko syödä pullaa.

Mutta man does what man´s gotta do ja vedin luennon maireana loppuun enkä sanonut mitään siitä että kahvipöydässä tarjottiin munavoilla ryyditettyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita ja munkkeja.

Hyviä blogeja kaikille kunnostaan, ulkonästään ja terveydestään kiinnostuneille ovat esim. nämä:

Erittäin inspiroiva nuori manselaismimmi, josta moni keskivartaloponttooni voisi ottaa oppia:

http://hayrake.blogspot.com/

Täällä on todella mielenkiintoista tietoa esim. siitä, miten ruokavalion emäksisyys ja happamuus vaikuttavat kehoon. Olen tosi kiinnostunut näistä jutuista, koska uskon, että meille tuputettu viljaa ja puuroa mainostava ruokaympyrä on suunniteltu ihan liikaa maataloustuotannon tarpeisiin:

http://ravinto.blogspot.com/

Kiistellyn, vihatun ja rakastetun ”väärinajattelijan” blogi

http://sundqvist.blogspot.com/

Ja lopuksi vielä kaikille vähän ajattelemisen aihetta, ketkä näistä ihmisistä ovat oikeasti viehättäviä, terveen ja elämäniloisen oloisia? Ajattelemisen aihetta kaikille ”kauneus tulee sisältä, sen läskikerroksen alta” -lässyttäjille: