Mies vai hiiri?

Vaikka jalkojeni välissä roikkuukin pari pallukkaa ja jööti, olen henkisesti munaton. Tai siis olin. En tiedä, miten ajauduin Jonten mainitseman raiskatun pellon pakettitaloon teinikotiorjaksi, mutta niin siinä kuitenkin kävi.

Asuin siis ex-muijani, sanotaan Seijan, kanssa Taka-Huhdissa enemmän ja vähemmän onnellisena kaiken kaikkiaan neljä vuotta. Seija omisti talon ja kaiken muun siihen kuuluvan varustuksen, paitsi huippugrillin ja lihaveitsisarjan, jotka tulivat taloon mun mukana. Samoin prätkä oli mun, Volvo taas Seijan.

Uskon, että noista neljästä vuodesta Seija petti mua 3,5 vuotta. No, tämä on vaan uskomus, mutta aika vahva sellainen. Itsekin tosin tunnustan sortuneeni yhteen jos toiseen säätöön meidän suhteen loppuvaiheen aikana. Mutta mä olenkin hiiri, en mies. Seija taas on narttu, joka käytti mua surutta hyväkseen. Onnistui kiertämään ihan totaalisesti pikkuhousujensa ympärille.

Kukapa ei olisi hullaantunut vahvaan, itsevarmaan ja menestyvään naiseen, joka oli kokenut ja halusi jakaa kokemuksiaan nuoremman kundin kanssa? Seija on mua 5 vuotta vanhempi, nyt siis 31.

Tavattiin aikoinaan duunin kautta. Minä olin kesäpoikana ko. lafkassa, mihin Seija oli valittu markkinointihommiin. Näin jälkikäteen mietittynä Seijan pesti oli kyllä enemmänkin assarin hommaa, mutta hänelle tärkeämpää kuin työn sisältö, oli se, mitä käyntikortissa luki.

Seijan innoittamana hain ja pääsin itsekin kauppikseen. Sanomattakin on selvää, ettei se kiinnostanut mua paskan vertaa, mutta jotenkin sain räävittyä perus- ja aineopinnot kasaan. Siel ne venaa edelleen. Seija teki mun esseet ja sparras tentteihin. Kai se eli mun kautta jotenkin uudelleen sen railakkaita opiskeluaikoja? En tiedä. Ei kiinnosta.

Mulla on muuten vieläkin tallessa Seijan työpaikan käytävällä mulle antama käyntsäri. Ojentaessaan korttia Seija tapitti himokkaasti mua suoraan silmiin ja sanoi, että ’se on special edition’. Kyllähän meillä aina pientä flirttiä oli ollut, mutta en uskonut Seijan kaltaisen böönan haluavan mitään kokematonta harjoittelijapoikaa.

No, niin siinä kuitenkin kävi, että special edition muuttui paperilta todeksi. Toteutettiin koko eka kesä sitä Seijan käyntsärin kääntöpuolelle kirjoittamaa sutjautusta: ’Haluan rakastella kanssasi toimistohuoneessani – ja kaikkialla muuallakin’.
No, arvatkaa vaan, kieltäydyinkö?

Opin Seijalta paljon kaikkia kivoja juttuja, joita tosin myöhemmin en enää päässyt kokeilemaan, kun Seija löysin uuden, nuoremman, ja meidän seksi loppui kuin seinään. Lopputulos – omakotitaloalueelle onnettomaksi kotiorjaksi tussun ja tossun väliin – ei ollut se, mitä toivoin, mutta oli meillä Seijan kanssa kivaakin. Olipa kyseessä sit lastauslaituri, varaston takahyllyt, tuotannon taukotilat tai konttorin puoli, niin ne epämääräiset läikät seinissä, tuoleilla tai lattialla on nuoresta viriilistä miehestä ulos pullahtanutta proteiinia.

Kaikki oli hyvin niin kauan, kunnes seksisuhde muuttui jossain vaiheessa ihan ’oikeaksi’ parisuhteeksi. Mukaan astui tylsä arki, eli musta tuli pehmopoikaystävä ja leikkikalu. Ja sittenkös helvetti repes, kun Seijan biologinen kello alkoi tikittää tuplanopeudella. Ahdisti mua ihan hillittömästi.

En ois yhtään ihmetellyt, vaikka se ois jättänyt pilleritkin syömättä, kun halus yhtäkkiä lapsen. Kai se sai tarpeekseen siitä uraelämästä, mitä paahtoi vuosikaudet? No, ehkä se on nyt raskaana sille uudelle teinipojalleen, jonka vuoksi lemppas mut? En tiedä. Ei kiinnosta, kuka sieltä vitun hikisestä vesisängystä nykyisin herää.

Mulla alkoi uusi elämä eron jälkeen ja aion ottaa kaikki menettämäni vuodet takaisin. Aloitan sillä, että lähen ostaan jostain kunnon lihasetit ja pistän Ompun käytävät haisemaan grillimausteille. Siis mun grillihän ei missään nimessä ole täällä… Vai onko? Siinähän mietitte jäbät. Päätän lähetyksen Omppu-hotellista tähän, koska salillekin pitäis ehtiä jossain vaiheessa. Katotaan Jontte muuttojuttuja sit puhelimessa. Onx E-richistä kuulunut? Aikooko se kirjoittaa tänne?

Ps. Ei saatana, että ootankin sitä futonia. Ja niitä naisia, joita köyriä siinä. 😉 Pitkästä aikaa muutakin, kuin sääliseksiä. Mitä se sellainen muuten edes on? Oh yeah, nyt alkaa suupielet kääntyä maireaan hymyyn. Onhan tämä aikamoinen hyppäys siitä hiostavasta käytetystä vesisängystä (ja muijasta) uuteen futoniin.

Kyllä musta mies tulee… Mistä tulikin mieleen, että täytyy käydä pudottamassa Seijan postilaatikkoon kuollut rotta, jolla on punainen rusetti kaulassa. Mukaan kortti:
”Kiitos, että vapautit mut. Olen jälleen mies, enkä hiiri”.

%d bloggaajaa tykkää tästä: